Isot ja pienet sukat sekä kesäjuttuja

Sukkia nyt vaan on niin kivaa tikutella...

Lankana teetee Salla raita. Koko jotain 43, puikot 3½ mm Prymin Ergonomicsit, menekki 113 g.

Langassa on melko pitkä raportti ja piti aika pajon ottaa välistä pois, jotta sain kaksi suunnilleen samanlaista. Yleensä mun mielestä eripariset sukat on vaan hauskoja, mutta nämä meni malliksi Pop up -kesäkauppaamme. Ja ilmeisen kivat on olleet, kun ovat jollekin kelvanneet. Pitänee tehdä uudet ja hukata niihin ne loput jämät.

Helmi-kerässä oli vyöte tärviöllä, joten heitin sen kässäpussiin joskus vuosi sitten tehdäkseni siitä jotain joskus... Nyt se joskus tuli vastaan. KnitPro 15 cm Zingeillä, menekki 26 g.

Eikös olekin hauska yhteispotretti?

Muuta ei tässä lähiaikoina olekaan valmistunut. Lukuunottamatta niitä ötökkäsuojia. Niiden virkkaminen on koukuttavaa puuhaa...

Töissä kohkaan kesäkauppajuttuja. Huomenna torstaina ja perjantaina on oma vuoroni olla Mathildedahlissa. Hirmu kivaa ja vähän jännittävääkin! Vähän yli viikko on jo takana ja siellä on käynyt valtavasti ihmisiä! 

Viikonloppuna taas - viime perjantaina ei edes saunaan malttanu mennä kun mustikat kiljui puskissa. Varsinkin kun lauantaiksi luvattiin sadetta...

Vaan eipä sade haittaa kun on sopivat vaatteet! Toi sadetakki ei tosin pidä vettä ollenkaan, mutta mökkivillapaita sen alla pitää.

Sunnuntaina jäi mustikatkin keräämättä. Uskallettiin viimein polttaa kuusenoksia ja siihn menikin koko päivä. Rosvopaistiakin oli tarkoitus tehdä... Ja teinkin. Ainakin liha oli tarpeeksi pitkään nuotoissa. Meillä oli ruokana saunan jälkeen hiiltä...

Kekäleisen ja varsin niukan aterian jälkeen odoteltiin Tassu iltapiikille. Löytyihän katti. Sillä oli oma saunavuoro jälkilämmössä :)

Kotimaan matkailuahan kovasti suositellaan. Matilda on tietenkin paikkana ihan ehdoton, mut me äidin kanssa harrastettiin viime viikolla yhtenä iltana oikeaa lähimatkailua! Sekin voi olla jännittävä seikkailu - ainakin meillä Turussa. Ensin seilattiin Förillä Turusta Åboon ja sen jälkeen matkustimme Linnankadulta Kakolanmäkeen Funikulaarilla! Ensin mietittiin miten tuon oven saa auki (toi seinässä oleva valkoinen nappula). Sitten ihmeteltiin et tuleeko se vai ei. Päästäänkö sisään vai ei ja päästäänkö ylös asti vai jäädäänkö jumiin kesken matkan.

Ylös päästiin ja tutustuttiin entisen vankilan ympäristöön. Varmaan on vankeja tuolla selleissä aikoinaan ketuttanut katsoa kauas merelle laivoijen tuloa ja menoa... Nykyään taitavat olla asuntoja.

Ja kun uhkarohkeita oltiin niin päätettiin palata maan tasalle samaa reittiä kun tultiin. Ja onnellisesti päättyi seikkailumme! Liikkeelle lähtöjä ja ovien aukenemisia tosin jouduttiin odottelemaan aika pitkään. En tiedä onko tämä turkulainen JUMIKULAARI ihan valtakunnallinenkin naurunaihe, mutta meille paikkakuntalaisille taas kerran surkuhupaisa. Ei se nimittäin montaa päivää ole ollut toiminnassa sen jälkeen kun se alkuvuodesta avautui.

Viime perjantai-iltana maailma oli taas upean värinen. Värit toivat mieleen Rainbow Sockin värin 10, joka on mun mielestä harvinaisen kamala väri! Ehkei tämän jälkeen sittenkään...

Loman tarpeessako?

Valeampiaispesiä ja kesän ensimmäisiä

Lupasin viime tekstissä taas palata koukkuilemaan. Puotiin tuli hauskoja valeampiaispesäpaketteja, joissa on tarvikkeet ja ohjeet mukana. Ampiaisetkin saa kaupan päälle ja koukun. Pitihään mun... Väitetään, että ampiaiset ovat niin reviiritietoisia, että kun huomaavat katossa valmiin pesän, niin muuttavat muualle rakentamaan omaansa. Saapa nähdä!

Ensimmäinen tietenkin puuvajan kattoon. Siellä on joka kesä pesiä useampikin.

Toinen pömpelin räystään alle. Tuolla räystään sisällä on monena kesänä ollut pesä, joita Karvis on vahvasti suojautuneena (eikä mua naurata yhtään) hävittänyt.

Paketti on aika kivan näköinen (ja hintainen) ja siellä on täytevanua myöten kaikki tarvittava kolmeen valepesään. Näitäkin löytyy myös huomenna avattavasta Pop Up -kesäkaupasta Mathildedahlin vanhasta Kankirautavarastosta. Siellä on myös paljon muuta kivaa. Tänään rakennettiin myymälää kuuden muun salonseutulaisen yrittäjän kanssa yhdessä. Ja vaikka puoti oli ihan keskeneräinen niin ihmisiä kävi mukavasti! Puoti on virallisesti avoinna 6.7. - 1.8. Oma vuoroni on 16. ja 17. päivä. Seudulla on paljon kivaa nähtävää ja Teijon kansallispuiston maisemissa voi kokea hienoja luontoelämyksiä.

Ihanaa, että helteet on takana. Toivottavasti koko kesäksi. Ja ihanaa, että ollaan saatu sadetta! Eilisen päivän aikana saaressa satoi 17 milliä! Luonto kiittää... Ja minä keräsin perjantai-iltana ekat mustikat!

Harvakseltaan on kypsiä, mutta niitä on tulossa ja paljon! Hölmähän niitä oli jo nyt noukkia - yksi sieltä ja toinen täältä, mutta kesän ekat on aina kesän ekat. Sitäpaitsi tuoreessa muistissa on viime kesän helteet, jotka kuivattivat mustikat pieniksi pippureiksi... Ja monta edellistä kesää, jolloin sorsat ja räkätit ovat tehneet selvää koko sadosta. Uusimpina mustikkarosvoina on mäyrät ja seplekyyhkyllekin näyttää maistuvan. Mun on siis pakko pitää puoliani, jos aioin saada edes jotain pakkaseen.

Mustikoista innostuneena kipasin metsään vielä yhteen "varmaan" paikkaan kurkkaamaan kantsutilannetta...

Voi sitä riemua! Lupaavalta näyttää...

Eilen satoi melkein koko päivän ja taas myrskyää ja sataa valillä tosi rankasti. Oikeastaan ihan mukavaa olla välillä sunnuntai-iltaa ihan kotosalla. Tosin sateen jälkeen on aina poutaa. Eilisillan sielunmaisema:

Sukkia. Ettei totuus unohtuis :)

Joku roti olla pitää! Sude meinas, et ku annoin virkkuulle pikkusormen, ni koko Susu menee samantien. No ei ny sentäs! Puikoilla pitää ain olla sukat. Taiks kahdet tai kolmetkin...

Suvun isokenkäisin täytti pyöreitä kesäkuun alussa. Oon joskus jostain rivien välistä todennut, et mun tekemät ohkaset villasukat ei ol ihan huonot. Mut oikeesti! Kuka jaksaa tikuttaa neljäkuutosia 2,5 mm puikoilla? Mä, koska tyyppi on kiva.

Lankana Fortissima Cotton Stretch. puikot 2½ mm KnitPro Zingit ja menekki 96 g... Huh! Kerästä sais polvarit normikokoiseen tassuun...

Bambusukkalanka Hot Socks Rubin on ollut tosi suosittu jo monta vuotta. Melkein iski paniikki, kun kuulin ettei sitä enää saisi. Ihanan pehmeä merinovilla ja siloinen bambu yhdistettynä vahvikkeeseen. Kiva neuloa, ei kutita saajan tassuja ja imee kosteutta. Sain vielä kaikkia värejä kilon ja varasin heti ittelleni sen ainoan värin, josta en vielä ole tikutellut. Karvisen mielestä väri on nimeltään koiran oksennus, mut omasta mielestäni kiva. Karvisen mielestä varmaan ainoa oikea väri on rohkea peessi ryyditettynä iloisenharmaalla... Menekki näihin oli 62 g.

Sitte vielä yhdet. Hurvittelin isoilla eli 3½ Prymin Ergonomisilla sukkiksilla ja teeteen raita- Sallalla. Hirmuisen nopiasti tuli valmista!

Pikkasen kolmatta kerää meni kokoon 42-43 20 cm varrella.

Kaikki nää langat löytyy myös ens maanataista alkaen puodin lisäksi myös kesäisestä popup-puodistamme Mathildedahlista Kankirautavarastosta 6.7.- 1.8.

Mökillä olen kuulostellut ääniä metsästä. Sehän on ihan tuttu asia et "Susu kuulee ääniä". Joskus äänet on ihan todellisia ja joskus taas... No viime lauantai-iltana just ennen nukkumaanmenoa selvisi, ettei metsän kahahdukset olleet pelkästään korvienvälissä:

Takapihalla oli ihan oikea metsäkauris! Sarvet ja kaikki. Tulkattiin se kauriiksi, koska sillä ei ollut pilkkuja niinku bambilla eikä valkoista peppua niinku peuralla. Ihan rauhassa se popsi jotain. Mulle on kerrottu, että peura haukkuu niinkuin koira. Jos en tietäis, ni olisin yöllä vähän pelästynyt. Aika hurjalta verikoiralta kuulostaa peuran haukku.

Eikä tässä vielä kaikki! Helteessä minä tein asumuseron. Otin vuoteeni (=peittoni), kissan ja muutin pömpeliin. Siellä ei ole yhtään niin kuumaa nukkua. Karvis oli kuin kanaemo huolissaan miten mä pärjään ja pitääkö mun ottaa mukaan joku otuksienhäätökeppi... Siis oikeesti! Minähän olen nukkunut sielä jotain viisvuotiaasta lähtien, joten mikä hätä olis viiskymppisenä? No aika söpöä kuiteski.

Anyway... Keskellä yötä kuului ääni (Susu kuulee ääniä taas) et nukunks mä? En nukkunu ku oli kuuma, hyvä dekkari ja kehräävä kissa. Oli sit se mäyräkin näyttäytyny! Eli meillä saaressa on eläimellinen meno.

Maanataiaamuna istuin vielä ennen töihinlähtöä  hörppäämässä kupillisen kahvia mökin rappusilla ja näin sen mäyrän minäkin. Viiden metrin päässä mustikkapuskien ja vuorenkilpien välissä sellainen raitanaama. Taisi olla pentu, kun ei oikeastaan pelänny. Tassu ei oo moksiskaan. Mutta tarkkana seuraa liikehdintää metsän suunnassa:

Uusi vesiliikennelakikin on pikkuisen herättänyt kysymyksiä ja epätietoisuutta. Kaikkein hassuin omasta mielestäni on, et soutuveneessä EI tarvita pelastusliivejä, mutta merkinantoväline pitää olla. Puhkuin ja puhalsin kaikki kukkopillit. Tämä pikkuruinen oli kaikkein tehokkain. Ens kerralla, kun verkonlaskuun lähdetään niin kukkopilli mukaan...

Tämmösii tällä kertaa. Taidan ens kerralla taas virkkailla jotain höpöhöpöä.