Vuoden lopun tiskisulkeiset

Vuosi vaihtuu parin tunnin kuluttua ja oma kässyvuoteni päättyi pari tuntia sitten. Vuoden lopuksi tarjoilen teille tiskikukkakakkua:

Taisin epähuomiossa ja heikkona hetkenä ennen Joulua luvata tikuttaa ystävälle kymmenen tiskikukkaa… Pari olen tehnyt ja aikaisemmin ja loput tämän viikonlopun aikana. 

Lanka: Blend Bamboo, puikot 3,5mm bambusukkisia 2 kpl. Menekki näihin 162g. Kahdesta kerästä tulee suunnilleen kolme kun vähän modaa mallia suuntaan ja toiseen niin, et lanka riittää.

Eilen alkoi vähän turnauskestävyys olla koetuksella, mut ku olin päättänyt tämän vuoden puolella saada nää tehdyks niin:

 Lankana Panda Bamboo ja menekki 118g. Puikot samat 3,5 mm.

Sain illalla viestin Piikulta, et häneltä liikenis projektiin yks rätti. Tosi ystävä – viimeistä rättiä ei olis pakko ollu tehdä ollenkaan. Ja ihan hyväähän tämä yhteistyö olisikin ollut – Tiskikukkaystävämme on henkilö, joka meidät joskus monta vuotta sitten esitteli toisillemme!

Ihan tyhmäähän oli tikutella urakalla nää kaikki kun aikataulua ei ollut – muuta kun se oma sisäinen. Anyway – taidan tehdä yhden uudenvuodenlupauksen ja se on et en tee yhtään tiskirättiä. Ainakaan tammikuussa…

Tää vuoden kässyt oli nyt täs. Uutta aloitan ihan hetken kuluttua, mut sen metrit menkööt ensi vuoden tilastoihin. Grammoja en ole laskenut mutta KristiinaS:n pari vuotta sitten vinkkaama metrilaskuri kertoo puolimaratonin menneen rikki tänäkin vuonna! Olen siis tuhonnut lankaa tänä vuonna yhteensä 24409 metriä! Neuloen 21561 metriä ja yllättäen virkattuakin on 2848m!

Nyt ollaan täällä Karvislandiassa vaihtamassa vuotta. Osin siks, et täällä "maalla" ei pauku yhtä paljon kuin kotona Majakkarannassa. Kissulla on varmasti mukavampaa siitä huolimatta, että minä ryökäle istuin neulomassa sen OMASSA tuolissa eilen. Monen minuutin "henkien taistelun" jälkeen Tassu antoi periksi ja meni loukkaantuneena omaan koppaansa… Sitä ennen se oli tuijottanut SYYTTÄVÄSTI monta minuuttia. Olikohan huono omatuntoni vai mikä, mutta huonosti nukuin yön kun en antanut sijaa kissalle... No kissa oli aamulla omalla tuolillaan aika rentona:

 Onhan se jo leppynyt - pari tuntia sitten kävi ihan sylissäkin. Ainakin kolme minuuttia viihtyi.

Mulla oli yks joululahjatoivomus – luonnoharjatiskiharja. En oo ollu kiltti vissiin… Me keski-ikäiset otettiin eilen varaslähtö ensi vuoden kuntoiluun. Kävellä töpöteltiin jäistä pyörätietä lähiaabeeceelle maitokauppaan ja takas. Kun kerran kävelyllä oltiin niin poikettiin samalla 7.taivas – outletpuotiin. Ja siellähän se oli – tiskiharjani! Ihan vähän kehräystä ja hymyä Karviselle ja harja lähti matkaan. Ja vielä aabeeceeltä Tassuheijastin:

Pienistä jutuista sitä tulee tosi hyvälle mielelle. Suu korvissa ja tosi hyvällä mielellä liukastelin takaisin Karvislandiaan.

Tää pitäis muistaa tulevan vuoden jokaisena päivänä. Ilo ja onni syntyy pienistä arkisista asioista!

Onnellista Vuotta 2013!

Kuollut hiiri, jaettua hulluutta ja muita Joulujuttuja

Nyt mulle varmaan tulee syyte, mutta en voi olla kertomatta miten huvittelin pari päivää ennen Joulua. Joku Facebookystiksistä oli julkaissut ihan vastustamattoman videon. Se piti soittaa Tassulle monta monta kertaa! Video löytyy klikkaamalla TÄTÄ linkkiä.

Tassu ihan sekosi kuullessaan kissalauman kaunista joululaulua ja etsiskeli kissaystäviään tietokoneen alta, takaa ja tietenkin päältä… Ja minä soitin biisiä aina vaan uudelleen ja uudelleen ja nauroin vedet silmissä pöljää kissua. Sillä seurauksella et nyt mun tietsikassa on KUOLLUT HIIRI! Se ei siis toimi. Ei ollenkaan. Tassu tais tappaa sen etsiessään bändin kissoja. Jos joku sattumoisin tietää millä näppäinyhdistelmällä se koneessa oleva sormilla ohjattava hiirulainen saadaan takaisin käyttöön niin vinkkejä otetaan vastaan. Onneksi on pari langallista hiirua ja ne vielä toimii. Meillä ei enää soitella kissamusaa netistä…

Aattona käytiin perinteisesti katsomassa Joulurauhanjulistus paikan päällä Suurtorilla Suomen Turussa. Sen jälkeen käväistiin kotona hakemassa Tassu ja lähdettiin saaristoon sukulaisiin. Siellä oli LUNTA:

Heti perille päästyä Tassu lähti kierrokselleen. Yleensä sen kierrokset on aika lyhyitä – varsinkin näin pakkasella. Ihmeteltiin vähän että missä kissa ja vähän jo huudeltiin. Surkea mauku vastasi mut kissa ei näkynyt! Vähän pelästyttiinkin. Viimein alkoi rinteestä kuulumaan voimakkaampaa surkea maukumista ja hännänpää alkoi näkyä. Tassun eteneminen oli hidasta, vaivalloista ja äänekästä. Lunta on niin paljon, ettei tassut ylettyneet maahan eikä pakkaslumesta pitoa löytynyt. Viimein surkea ja umpiluminen kissa pääsi tukevalle maalle. Massukarvat oli täynnä lumipaakkuja, joiden sulattamiseen meni tosi kauan.  Ymmärrätte varmaan ettei siinä tilanteessa tullut ensimmäiseksi mieleen valokuvata…

Kissu jätettiin suosiolla sulattelemaan lunta ja toipumaan lumipesusta kun me muut lähdettiin illan hämärtyessä alamökkiin (vai päätaloon?) veljeni perheen luo. Aattoillallinen oli maittava ja runsas ja sen jälkeen oli lahjojen aika. Yhdestätoista ihmisestä vain yksi oli ollut kiltti! Pikkuinen Eve sai lahjoja vaikka kuinka paljon ja niiden avaamiseen taisi mennä vielä seuraavakin päivä… Tyttö osaa jo ihan hyvin puhua – ainakin hän osaa mainiosti sanoa ”Minun!” Välillä juotiin jälkkärikahvit, jotka paljastuivat tyttelin vanhempien kihlajaiskahveiksi! Onnittelut!

Myöhään illalla palattiin takaisin ylämökkiin Katajakalliolle. Isä laittoi tulen takkaan ja sen lämmössä nautittiin kynttilänvalosta ja jouluillan rauhasta. Poissaollessamme Tassu oli saanut turkkinsa järjestykseen ja joulupukkikin oli käynyt. Olihan suvussa toinenkin kiltti!

Tassu sai monta kivaa lahjaa:

Mummilta ja Pappalta kivat perhoset, joita piti nuolla ja halailla ihan sekopäänä, sekä pallon, joka kilisi ja siinäkin oli jännä  tuoksu. Ja vielä herkkunapuja! Soodi ja Sonffi olivat Mammutin avustuksella lähettäneet kivan lelun, joka tuoksui tosi mielenkiintoiselta. Vielä tuo hassu kynän näköinen juttu – valopiste, jota ei koskaan saa kiinni! En ole ihan varma onko lahja tarkoitettu Tassulle vai Karviselle – ainakin molemmilla ”pojilla” tuntuu olevan yhtä hauskaa sen kanssa…Pappa toi vielä yhden alakerran pikkuihmisen lahjoista vapautuneen ison paffilaatikon, joka oli mieluisa väijymispaikka aina välillä.

Aattoillan hässäkässä kuvaaminen unohtui kaikilta muilta paitsi Pappalta… Ihan kivoja kuvia lapsenlapsenlapsen lahjavuoresta ja Tassunkin lahjoista on ja niitä kuulemma saa käyttää mut lisään kuvat sit joskus myöhemmin. Karvisen kamerassa oli vain muutama kuva enkä nyt viitsi ilahduttaa teitä mun ja äidin aamupuuroeleganssilla…

Joulupäivän aamuna tehtiin äidin kanssa pieni kinkunsulatuslenkki. Sen jälkeen katettiin pöytä ja alettiin odottelemaan alakerran väkeä syömään. Ruuan ja perinteisen korttipelin jälkeen oli taas aika sulatella…

Ihanaa et on joku, jonka kanssa voi aina jakaa hulluutta:

 Kummitytön kanssa ollaan joskus kakskyt vuotta sitten päätetty, et vaikka ikää tulee niin koskaan ei kasveta niin aikuiseks et ei vois tehdä lumienkeleitä kun siltä tuntuu… jaettu hulluus on sitä parasta!

 Meidän suvussa on tuon mökkihöperyyden lisäksi vähän muitakin hulluuksia. Yks on toi kuuhulluus, josta kärsii mun ja äidin lisäks ainakin veljen poika… Viime öinä ei olla paljon nukuttu mut ehkäpä jo ens yönä? Tai ainakin seuraavana.

Tassu oppi lumikävelystä sen verran, että pysyi auratuilla poluilla ja vajan alla. Ja nautti täysillä taas siitä, että kun se sanoi ”MAU” niin aina oli joku avaamassa ovea ulos. Ja taas kun kuuluin ”MAU” niin joku avasi oven sisälle. Juuri kun me oltiin valistettu Mummia siitä, ettei kissa syö kädestä niin Tassuhan popsi joulukinkkua…kädestä! Olisittepa nähneet Mummin muikean ilmeen… Ja arvatkaapa onko mulla taas ankeat ajat kun arjen koittaessa yritän opettaa kattia tavoille? Nyt se on kyllä suunnilleen vuorokauden nukkunut – juhliminen on rankkaa myös pienelle kissalle!

Tänä vuonna en saanut tehtyä ainuttakaan lahjaa. Meillähän oli sopimus ettei aikuisille… Siispä jatkoin myös joulunpyhät turvallisella tiskirätti-jämälankasukkalinjalla. Rätti tuli valmiiksi Tapaninpäivän ensimmäisen aamukaffekupillisen avulla:

Blend Bamboo, 3,5mm puikot, menekki 35g. Seuraava on jo tulossa.

Karvisen joulujämälankasukat valmistuivat tämän vuorokauden puolella – kiitos Midsomerin Murhien. Sovitus oli heti aamulla – langat vielä päättelemättä, mutta ensimmäistä kertaa taisin onnistua tekemään sopivat sukat Karvisen korkeaan ja leveään räpylään! Eihän tätä ole kun kahdeksan vuotta harjoiteltu…

Lankoina kahta eriväristä Steppiä, Fortissima Alpakkasukkalankaa ja Regian Merinosukkalankaa. Kyllä jämälankasukkien kanssakin saa kehitettyä jännitystä elämään. Merinosukkaa jäi lopulta 1,5 m ja Steppiä 40 cm… Puikot 2,5 mm ja menekki yhteensä 76g. Laitan tähän ylös speksit siltä varalta, että nämä ovat hyvät myös käytössä: varsi 60 s, 2o, 2n 20 cm. Resorin jälkeen joka puikolle lisää 1s ja sileää 3 krs. Kantalappu 10,12,10 ja 34 krs vahvistettua. Kantalapusta poimittu 18 s. Kiilakavennukset aina niin et 1 krs lisää kavennusten väliin (tulee tosi hassun mallinen sukka kun kavennukset jatkuu melkein kärkikavennuksiin asti). Nyt on jo langatkin päätelty:

Tapaninpäivän aamuna Peimari oli hiljainen ja jäässä:

Ilo taisi olla lyhytaikainen. Nyt ollaan plussalla, räntä ja rapa lentää ja lumet sulaa silmissä. Yritän olla positiivinen – harmaudesta huolimatta päivä on pidentynyt jo monta minuuttia!

Hyvää Joulua

Toivotamme kaikille lukijoillemme Hyvää Joulua!

 

t. Susu, Blogikuvaaja Karvinen ja Herra Hassu Tassu Kissanen

Vuoden pimein päivä

Koska viimeaikaiset kässyt on kaikki menneet plörinäksi pidin vähän neuvonpitoa itseni kanssa. Yhdessä mun kanssa päätimme, ettei oo pakko. Jos ei kert suju ni miks kiusata itseni kaltaista mukavaa tyyppiä? Mä sovin mun kanssa et loppuvuoden ajan me tehdään pelkästään tiskirättejä ja jämälankasukkia. Ahistus helpotti heti ja puikotkin alkoivat taas sopia käteen.

Tiskikukka Blend Bamboosta. Mallin otin tästä linkistä, mutta lisäsin silmukoita ja muutenkin modasin. Sauma onnistui taas ihan esittelykelpoiseksi.

Lanka Blend Bamboo (70% bambu, 30% puuvilla). Puikot 3,5 mm 40 cm Addin pyöröt ja menekki 33g. Olen aina pitäny 40 senttisiä pyöröjä turhakkeina ja pidän edelleen. Niillä on kamalan vaikeaa neuloa. No miks mä sit neuloin pyöröillä ku ei oo pakko? Ku kaikki muut kolmepuolikkaat oli jossain kadoksissa. Kässäpussiin pitää tehdä joulusiivous!

Jämälankasukatkin tuli just valmiiksi. Mulla on säkillinen noita ohuita sukkalanganjämiä. Näissä on viittä eri lankaa. oikeastaan tuli aikas kivat. Näitä tulee varmaan lisääkin.

 Tummat raidat ja kantapäät Steppiä, oranssi Sukkapuffaa, vihreä Trekking Pro Naturaa ja iloisenvärinen jotain Piikun Tallinnantuliaista, luultavasti Regiaa.

Tein vuorotellen kumpaakin sukkaa. Puikot toisessa Knit Pro 2,5 mm 15 cm Symphonie Wood ja toisessa sukassa sekalainen valikoima samanvahvuisia 20 cm bambu- ja ruusupuupuikkoja. En ole ihan varma kuvittelenko vai miten noi lyhyet puikot tuntui paljon nopeammilta? Menekki yhteensä 73g.

En ole paljoa tehnyt jouluvalmisteluja. Mut jos olen niin innokas apulaiseni auttaa jos ei satu olemaan unessa:

Ensin se rypistää joululiina ykkösen. Sitten tarkistaa onko joululiina kakkonen kunnolla silitetty:

Hah haa - mulla on ainakin yksi puhdas joululiina vielä jemmassa!

Ei sit tullu sitä maailmanloppuakaan tänään. Tai mistä mä tiedän. Jos se on tullu mut mä en vaan huomaa?

Vuoden pimein päiväkin on ny sit ohitte. Ylihuomenna päivä on jo yhden kokonaisen minuutin pidempi.

Ihan koht on Juhannus!

Lehtijuttuja

Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa ja ilmeisesti monessa muussakin aviisissa julkaistaan kivaa ”Lahjoja jouluksi” –sarjaa.  Se on niin hauska, että minäkin heti herättyäni ja laitettuani kaffen tippumaan haen lehden kurkistaakseni päivän vihjeen. En muista minkään joulukalenterin pitkiin aikoihin olleen näin koukuttava. Montaa vihjettä en ole toteuttanu, mutta muutama on innostanut kokeilemaan… Tulokset  tosin ovat taattua Susu-laatua, mutta ei sen väliä – kerron ne silti.

Osa 1/24 oli mielenkiintoinen. Vähän innostasvakin kun puodissa sitä Pirtin Kehräämön Hahtuvalankaakin on myynnissä. Mut ku se virkkuukoukku ei sovi käteen. Pari päivää jarruttelin mut kun Piikkukin ni kyl määki.

Eka tossu valmistui hitaasti, mutta toisen tossun kohdalla olin jo tottunut virkkaamiseen. Ja käsialakin tasaantunut. Eri pariset niistä tuli ja tyyppiä "valtion leipä" eli pitkät ja kapeat:

Koukku nro 7, Pirtin Hahtuvalankaa 117g. Huovutin kerran kuudessakympissä ja totesin et olis pitänyt jo uskoa et mun kone on surkea huovuttaja. Toinen kerta ysikympissä huovutti tossut…edelleen eripariseksi. Virkkaaminen ei vaan oo mun juttu. Ei. MUT jos olisin tehny kaks samankokoista tossua niin kivat olis ollu.

Ja fiksut ihmiset (kuten minä) tekee luonnollisesti ensin joulusiivouksen ja sit alkaa huovuttamaan…

Vinkki 12 oli taas virkattavaa mut innostava. Väännetään rauta- ja heijastinlankaa. Heijastinlankaa on omassa puodissa eikä rautalankaakaan kaukaa tarvinnu hakea. Seinän takaa Askartelupuoti Mulperissahan sitä myytiin. Mut se virkkaus. Huoh. Yhden vähäunisen yön päätteeksi nousin ylös ja aloin koukuttelemaan. Ei sujunut. Kiiltävät langat vaan vilisi silmissä niin etten erottanu missä se silmukka ja missä lisäys. Vaihdoin puikkoihin ja paksumpaan heijastinlankaan ja hylkäsin rautalangan. I-Cordina kuuden silmukan pötkylää renkaaksi. Ei se nätti ole mut varmaan toimiva. 

Turhautuneena tein vielä ennen töihinlähtöä rosepitsilaitteella jotain, jota on harjoitetu jo monta vuotta:

Nää sentään onnistui!

Lauantaina sit kolahti – NEULOTTU tiskirätti! Jotain mistä minäkin voisin selviytyä voittajana. Lankana Panda Bamboo (97% bambua, 3% elastaania, 50g=110m). Sormusten Herran aikana neuloin koko kerän kolmosen puikoilla. Eka rätti normikokoisena ja toka rätti vähän isompi – niin iso kun lanka salli. Rätti ykkönen kelpasi äidille saman tien.

Oma monta vuotta vanha ensimmäinen rättini vetelee viimeisiään. Hyvin se pyyhkii edelleen, mutta alkaa purkaantua parista kohtaa. Siispä päätin palkita itsenikin uudella rätillä. Kukkamallia vähän suurentaen tein Tampereen messuilta ostamastani ekobambusta  uuden rätin. Ihan ittelle. Puikot 4 mm Knit Pron pyöröt, menekki 44g. 

Kerrankin tuli käytettyä hattuhyllylankaa johonkin! Ja kun kerrankin on jotain kehuttavaa niin pitää mainita, et tuossa rätissä on ihan täydellinen sauma:-)

Paristakin suunnasta on kuulunut et olis sopivaa bloggailla vähän useammin. Olen ihan samaa mieltä, mutta kun noista epäonnisista kertominen ei kauheesti innosta. Harvoin blogatessa seurauksena on tällaisia megapostauksia. Ja onhan sitä kaikkea menoa ja puuhaa tähän aikaan vuodesta muutenkin. Viime perjantaina meillä oli taloyhtiön perinteiset glögijuhlat:

Kivaa oli ja herkkuja monenlaisia. ”Matka”kässyn varasin valaistuksen mukaisesti. Sormineulottavaa tuubia pukkasi ja entinen naapurini toimi hyvänä mannekiinina:

Toinenkin illan aikana tuli valmiiksi:

Yhteensä niitä on jo kolme – kolmas on vitivalkoinen. Lankana Katian Ondas tai Can Can. Menekkinä 100g=30m. Puikkoina omat etusormet. Silmukoita 7. I-Cordina.

Viikonloppuna tein käsin myös muuta kuin lankajuttuja:

 Vaikka lanka onkin einestä niin jotain mun pitää tehdä ihan alusta alkaen ite. Piparitaikina, rahkavoitaikina ja luumutäyte on ihan itte tehtyjä.

Apulaiseni ei ollut innokas osallistumaan:

 Launatain lumimyräkän keskellä joku osasti ottaa rennosti. Ja me Karvisen kanssa ajateltiin et on se onni et Tassu on kissa eikä koira... Eipä tarvinnu mennä ulos tuuleen ja tuiskuun sen kanssa!

 Kova tuuli osoitti myös sen, ettei ne jäät niin kovin vahvoja vielä olleetkaan!

Sunnuntaina illan hämärissä käytiin äidin ja isän kanssa Kakskerran Kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Siitä perinteestä viimeistään alkaa vähän jouluoloakin tulla mieleen.

Toiset ne ei hötkyile vaan osaa ottaa ihan rennosti!

Tontun lakki ja tossut

Kuulemma nyt on tonttuja liikkeellä, mutta minä näen ison tontun kun katson peiliin. Kässyjä on aloiteltu innolla ja ihan kaikki onnistun jotenkin tunaroimaan. Siispä kässyinnostus on jossain kadoksissa ja mieluummin vaikka siivoan kun neulon. Paha juttu. Tänään olisin kyllä vähän virkannut, mutta se kiellettiin… Uskokaa tai älkää – Kädentaitajien pikkujouluissa! No ei kyllä olis ehtinytkään kun ruoka oli niin maittavaa, ohjelma kivaa puhumattakaan seurasta! Kilttejäkin oltiin oltu:-)

Aloitetaan tontun lakista. Taannoisen teetee-neuleviikon lehtimainoksissa oli hauskannäköinen Vippuri-setti. Kuuliaisena teeteekauppiaana ajattelin tikutella sen malliksi puotiini. Pipon alku valmistuikin ihan pikavauhtia. Resorit tikuttelin Knit Pron 3 mm pyöröillä ja jatkossa vaihdoin päät kolmepuolikkaisiin.  Vippurikuusikulmioissa sit homma pysähtyi…  Luo-kavenna-vaihda lanka-kavenna- poimi ihan muutaman silmukan välein… Moinen nyppiminen ei vaan ollut mun juttu enkä saanut edes enimmäistä pyörylää valmiiksi. Pipo päätyi kässäpussin pohjalle pölyttymään kunnes...

Sain blogikommentin. En blogiin vaan tekstarina kännykkään. Yllättävältä taholta eli henkilöltä, jonka en kuuna kullan valkeana olis kuvitellu lukevan mun blogihöpötyksiä! Kommentti meni näin:

”Mahtava keksintö toi heijastinlanka! Joka sukkaan, vanttuun ja pipoon pari riviä tota lankaa.”

Tyyppi tietää mistä puhuu koska liikkuu tien päällä ammatikseen…

Kommentista sain idean. Koristelenpa onnettoman piponi Heijastinkukilla! Yhtenä iltana sit kieputtelin kukat rosepitsilaitteella. Pipo oli kassin pohjalla pyöriessään vähän nuhjaantunut, joten ajattelin vähän ”ehostaa” sitä ja heitin sen punaisen pellavakoltun kaveriksi pesukoneeseen pyörimään… Kyllähän pääkappale ehostuikin – ikivanha pellavamekko värjäs valkoiset raidat suloisen vaaleanpunaiseksi. Minä tonttu! Mut ku ne kukat oli valmiit ni kiinnitin ne paikoilleen. 

Seuraavana aamuna ihmettelin missä onneton päähineeni lienee. Muistan ihan selvästi jättäneeni sen keittiön pöydälle edellisenä iltana!

Löytyihän se…pöydän alta. Entistäkin pahemman näköisenä! Ilmeisesti meillä asuu joku musta ja karvainen, jolla on neljä tassua, hyvät hampaat ja pörröinen häntä ja jonka mielestä heijastinlanka on kans hyvä juttu…

Pahimmin tärveltyneen ratkoin irti ja muut heijastinkukat entrasin parhaani mukaan. Kädentaitajien pikkujoulukutsussa oli maininta että mukana pitää olla tonttulakki – arvatkaas mikä päähine tällä tontulla oli tänä iltana päässä?

Mut yksi se vaan katsoo viattoman näköisenä kirjahyllyn päällä ja ilme kertoo et ”En se mää ollu!”

En minä nyt näin vähästä masennu. Sattuuhan sitä tekevälle. Siispä seuraavaksi huopatossua puikoille. Ohje oli, mut kuvaa ei. Ja kahdella hahtuvanjämällä ajattelin tehdä koeversion. Kavennuskohdat järkeilin ilman kuvaakin ihan oikeaan kohtaan. Jotenkin ne näytti eripariselta ennen pesukonettakin vaikka myöhemmin selvisi, että olin ne kavennukset tehnyt ihan oikein…

Kaksi erilaista hahtuvaa huopui ihan eri tavalla ja muutenkin tämän tontun tossut näyttää aika eripariselta. Aika pienetkin olivat.

Päälisin puolin kyllä ihan kivat, mut tarkempaa syyniä ei kannata tehdä.

Enkä lannistu vieläkään. Kaikkein epäonnisten kässyjen jälkeen kokeilen seuraavaksi virkattuja huopatossuja Pirtin Hahtuvalangasta. Ohje oli lauantaina 1.12. Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa. Olen päättänyt edelleenkin kertoa blogissa myös kaikista ”ei-niin-onnistuneista-tekeleistäni”. Joku voi tietenkin nyrpistellä nenäänsä, mut joku toinen voi saada vertaistukea tai ainakin hyvät naurut. Olen ihan varma etten ole ainut, jolla kaikki ei aina mee ihan putkeen!

Tonttuilemisiin!