Kuollut hiiri, jaettua hulluutta ja muita Joulujuttuja

Nyt mulle varmaan tulee syyte, mutta en voi olla kertomatta miten huvittelin pari päivää ennen Joulua. Joku Facebookystiksistä oli julkaissut ihan vastustamattoman videon. Se piti soittaa Tassulle monta monta kertaa! Video löytyy klikkaamalla TÄTÄ linkkiä.

Tassu ihan sekosi kuullessaan kissalauman kaunista joululaulua ja etsiskeli kissaystäviään tietokoneen alta, takaa ja tietenkin päältä… Ja minä soitin biisiä aina vaan uudelleen ja uudelleen ja nauroin vedet silmissä pöljää kissua. Sillä seurauksella et nyt mun tietsikassa on KUOLLUT HIIRI! Se ei siis toimi. Ei ollenkaan. Tassu tais tappaa sen etsiessään bändin kissoja. Jos joku sattumoisin tietää millä näppäinyhdistelmällä se koneessa oleva sormilla ohjattava hiirulainen saadaan takaisin käyttöön niin vinkkejä otetaan vastaan. Onneksi on pari langallista hiirua ja ne vielä toimii. Meillä ei enää soitella kissamusaa netistä…

Aattona käytiin perinteisesti katsomassa Joulurauhanjulistus paikan päällä Suurtorilla Suomen Turussa. Sen jälkeen käväistiin kotona hakemassa Tassu ja lähdettiin saaristoon sukulaisiin. Siellä oli LUNTA:

Heti perille päästyä Tassu lähti kierrokselleen. Yleensä sen kierrokset on aika lyhyitä – varsinkin näin pakkasella. Ihmeteltiin vähän että missä kissa ja vähän jo huudeltiin. Surkea mauku vastasi mut kissa ei näkynyt! Vähän pelästyttiinkin. Viimein alkoi rinteestä kuulumaan voimakkaampaa surkea maukumista ja hännänpää alkoi näkyä. Tassun eteneminen oli hidasta, vaivalloista ja äänekästä. Lunta on niin paljon, ettei tassut ylettyneet maahan eikä pakkaslumesta pitoa löytynyt. Viimein surkea ja umpiluminen kissa pääsi tukevalle maalle. Massukarvat oli täynnä lumipaakkuja, joiden sulattamiseen meni tosi kauan.  Ymmärrätte varmaan ettei siinä tilanteessa tullut ensimmäiseksi mieleen valokuvata…

Kissu jätettiin suosiolla sulattelemaan lunta ja toipumaan lumipesusta kun me muut lähdettiin illan hämärtyessä alamökkiin (vai päätaloon?) veljeni perheen luo. Aattoillallinen oli maittava ja runsas ja sen jälkeen oli lahjojen aika. Yhdestätoista ihmisestä vain yksi oli ollut kiltti! Pikkuinen Eve sai lahjoja vaikka kuinka paljon ja niiden avaamiseen taisi mennä vielä seuraavakin päivä… Tyttö osaa jo ihan hyvin puhua – ainakin hän osaa mainiosti sanoa ”Minun!” Välillä juotiin jälkkärikahvit, jotka paljastuivat tyttelin vanhempien kihlajaiskahveiksi! Onnittelut!

Myöhään illalla palattiin takaisin ylämökkiin Katajakalliolle. Isä laittoi tulen takkaan ja sen lämmössä nautittiin kynttilänvalosta ja jouluillan rauhasta. Poissaollessamme Tassu oli saanut turkkinsa järjestykseen ja joulupukkikin oli käynyt. Olihan suvussa toinenkin kiltti!

Tassu sai monta kivaa lahjaa:

Mummilta ja Pappalta kivat perhoset, joita piti nuolla ja halailla ihan sekopäänä, sekä pallon, joka kilisi ja siinäkin oli jännä  tuoksu. Ja vielä herkkunapuja! Soodi ja Sonffi olivat Mammutin avustuksella lähettäneet kivan lelun, joka tuoksui tosi mielenkiintoiselta. Vielä tuo hassu kynän näköinen juttu – valopiste, jota ei koskaan saa kiinni! En ole ihan varma onko lahja tarkoitettu Tassulle vai Karviselle – ainakin molemmilla ”pojilla” tuntuu olevan yhtä hauskaa sen kanssa…Pappa toi vielä yhden alakerran pikkuihmisen lahjoista vapautuneen ison paffilaatikon, joka oli mieluisa väijymispaikka aina välillä.

Aattoillan hässäkässä kuvaaminen unohtui kaikilta muilta paitsi Pappalta… Ihan kivoja kuvia lapsenlapsenlapsen lahjavuoresta ja Tassunkin lahjoista on ja niitä kuulemma saa käyttää mut lisään kuvat sit joskus myöhemmin. Karvisen kamerassa oli vain muutama kuva enkä nyt viitsi ilahduttaa teitä mun ja äidin aamupuuroeleganssilla…

Joulupäivän aamuna tehtiin äidin kanssa pieni kinkunsulatuslenkki. Sen jälkeen katettiin pöytä ja alettiin odottelemaan alakerran väkeä syömään. Ruuan ja perinteisen korttipelin jälkeen oli taas aika sulatella…

Ihanaa et on joku, jonka kanssa voi aina jakaa hulluutta:

 Kummitytön kanssa ollaan joskus kakskyt vuotta sitten päätetty, et vaikka ikää tulee niin koskaan ei kasveta niin aikuiseks et ei vois tehdä lumienkeleitä kun siltä tuntuu… jaettu hulluus on sitä parasta!

 Meidän suvussa on tuon mökkihöperyyden lisäksi vähän muitakin hulluuksia. Yks on toi kuuhulluus, josta kärsii mun ja äidin lisäks ainakin veljen poika… Viime öinä ei olla paljon nukuttu mut ehkäpä jo ens yönä? Tai ainakin seuraavana.

Tassu oppi lumikävelystä sen verran, että pysyi auratuilla poluilla ja vajan alla. Ja nautti täysillä taas siitä, että kun se sanoi ”MAU” niin aina oli joku avaamassa ovea ulos. Ja taas kun kuuluin ”MAU” niin joku avasi oven sisälle. Juuri kun me oltiin valistettu Mummia siitä, ettei kissa syö kädestä niin Tassuhan popsi joulukinkkua…kädestä! Olisittepa nähneet Mummin muikean ilmeen… Ja arvatkaapa onko mulla taas ankeat ajat kun arjen koittaessa yritän opettaa kattia tavoille? Nyt se on kyllä suunnilleen vuorokauden nukkunut – juhliminen on rankkaa myös pienelle kissalle!

Tänä vuonna en saanut tehtyä ainuttakaan lahjaa. Meillähän oli sopimus ettei aikuisille… Siispä jatkoin myös joulunpyhät turvallisella tiskirätti-jämälankasukkalinjalla. Rätti tuli valmiiksi Tapaninpäivän ensimmäisen aamukaffekupillisen avulla:

Blend Bamboo, 3,5mm puikot, menekki 35g. Seuraava on jo tulossa.

Karvisen joulujämälankasukat valmistuivat tämän vuorokauden puolella – kiitos Midsomerin Murhien. Sovitus oli heti aamulla – langat vielä päättelemättä, mutta ensimmäistä kertaa taisin onnistua tekemään sopivat sukat Karvisen korkeaan ja leveään räpylään! Eihän tätä ole kun kahdeksan vuotta harjoiteltu…

Lankoina kahta eriväristä Steppiä, Fortissima Alpakkasukkalankaa ja Regian Merinosukkalankaa. Kyllä jämälankasukkien kanssakin saa kehitettyä jännitystä elämään. Merinosukkaa jäi lopulta 1,5 m ja Steppiä 40 cm… Puikot 2,5 mm ja menekki yhteensä 76g. Laitan tähän ylös speksit siltä varalta, että nämä ovat hyvät myös käytössä: varsi 60 s, 2o, 2n 20 cm. Resorin jälkeen joka puikolle lisää 1s ja sileää 3 krs. Kantalappu 10,12,10 ja 34 krs vahvistettua. Kantalapusta poimittu 18 s. Kiilakavennukset aina niin et 1 krs lisää kavennusten väliin (tulee tosi hassun mallinen sukka kun kavennukset jatkuu melkein kärkikavennuksiin asti). Nyt on jo langatkin päätelty:

Tapaninpäivän aamuna Peimari oli hiljainen ja jäässä:

Ilo taisi olla lyhytaikainen. Nyt ollaan plussalla, räntä ja rapa lentää ja lumet sulaa silmissä. Yritän olla positiivinen – harmaudesta huolimatta päivä on pidentynyt jo monta minuuttia!