Tontun lakki ja tossut

Kuulemma nyt on tonttuja liikkeellä, mutta minä näen ison tontun kun katson peiliin. Kässyjä on aloiteltu innolla ja ihan kaikki onnistun jotenkin tunaroimaan. Siispä kässyinnostus on jossain kadoksissa ja mieluummin vaikka siivoan kun neulon. Paha juttu. Tänään olisin kyllä vähän virkannut, mutta se kiellettiin… Uskokaa tai älkää – Kädentaitajien pikkujouluissa! No ei kyllä olis ehtinytkään kun ruoka oli niin maittavaa, ohjelma kivaa puhumattakaan seurasta! Kilttejäkin oltiin oltu:-)

Aloitetaan tontun lakista. Taannoisen teetee-neuleviikon lehtimainoksissa oli hauskannäköinen Vippuri-setti. Kuuliaisena teeteekauppiaana ajattelin tikutella sen malliksi puotiini. Pipon alku valmistuikin ihan pikavauhtia. Resorit tikuttelin Knit Pron 3 mm pyöröillä ja jatkossa vaihdoin päät kolmepuolikkaisiin.  Vippurikuusikulmioissa sit homma pysähtyi…  Luo-kavenna-vaihda lanka-kavenna- poimi ihan muutaman silmukan välein… Moinen nyppiminen ei vaan ollut mun juttu enkä saanut edes enimmäistä pyörylää valmiiksi. Pipo päätyi kässäpussin pohjalle pölyttymään kunnes...

Sain blogikommentin. En blogiin vaan tekstarina kännykkään. Yllättävältä taholta eli henkilöltä, jonka en kuuna kullan valkeana olis kuvitellu lukevan mun blogihöpötyksiä! Kommentti meni näin:

”Mahtava keksintö toi heijastinlanka! Joka sukkaan, vanttuun ja pipoon pari riviä tota lankaa.”

Tyyppi tietää mistä puhuu koska liikkuu tien päällä ammatikseen…

Kommentista sain idean. Koristelenpa onnettoman piponi Heijastinkukilla! Yhtenä iltana sit kieputtelin kukat rosepitsilaitteella. Pipo oli kassin pohjalla pyöriessään vähän nuhjaantunut, joten ajattelin vähän ”ehostaa” sitä ja heitin sen punaisen pellavakoltun kaveriksi pesukoneeseen pyörimään… Kyllähän pääkappale ehostuikin – ikivanha pellavamekko värjäs valkoiset raidat suloisen vaaleanpunaiseksi. Minä tonttu! Mut ku ne kukat oli valmiit ni kiinnitin ne paikoilleen. 

Seuraavana aamuna ihmettelin missä onneton päähineeni lienee. Muistan ihan selvästi jättäneeni sen keittiön pöydälle edellisenä iltana!

Löytyihän se…pöydän alta. Entistäkin pahemman näköisenä! Ilmeisesti meillä asuu joku musta ja karvainen, jolla on neljä tassua, hyvät hampaat ja pörröinen häntä ja jonka mielestä heijastinlanka on kans hyvä juttu…

Pahimmin tärveltyneen ratkoin irti ja muut heijastinkukat entrasin parhaani mukaan. Kädentaitajien pikkujoulukutsussa oli maininta että mukana pitää olla tonttulakki – arvatkaas mikä päähine tällä tontulla oli tänä iltana päässä?

Mut yksi se vaan katsoo viattoman näköisenä kirjahyllyn päällä ja ilme kertoo et ”En se mää ollu!”

En minä nyt näin vähästä masennu. Sattuuhan sitä tekevälle. Siispä seuraavaksi huopatossua puikoille. Ohje oli, mut kuvaa ei. Ja kahdella hahtuvanjämällä ajattelin tehdä koeversion. Kavennuskohdat järkeilin ilman kuvaakin ihan oikeaan kohtaan. Jotenkin ne näytti eripariselta ennen pesukonettakin vaikka myöhemmin selvisi, että olin ne kavennukset tehnyt ihan oikein…

Kaksi erilaista hahtuvaa huopui ihan eri tavalla ja muutenkin tämän tontun tossut näyttää aika eripariselta. Aika pienetkin olivat.

Päälisin puolin kyllä ihan kivat, mut tarkempaa syyniä ei kannata tehdä.

Enkä lannistu vieläkään. Kaikkein epäonnisten kässyjen jälkeen kokeilen seuraavaksi virkattuja huopatossuja Pirtin Hahtuvalangasta. Ohje oli lauantaina 1.12. Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa. Olen päättänyt edelleenkin kertoa blogissa myös kaikista ”ei-niin-onnistuneista-tekeleistäni”. Joku voi tietenkin nyrpistellä nenäänsä, mut joku toinen voi saada vertaistukea tai ainakin hyvät naurut. Olen ihan varma etten ole ainut, jolla kaikki ei aina mee ihan putkeen!

Tonttuilemisiin!