Lehtijuttuja

Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa ja ilmeisesti monessa muussakin aviisissa julkaistaan kivaa ”Lahjoja jouluksi” –sarjaa.  Se on niin hauska, että minäkin heti herättyäni ja laitettuani kaffen tippumaan haen lehden kurkistaakseni päivän vihjeen. En muista minkään joulukalenterin pitkiin aikoihin olleen näin koukuttava. Montaa vihjettä en ole toteuttanu, mutta muutama on innostanut kokeilemaan… Tulokset  tosin ovat taattua Susu-laatua, mutta ei sen väliä – kerron ne silti.

Osa 1/24 oli mielenkiintoinen. Vähän innostasvakin kun puodissa sitä Pirtin Kehräämön Hahtuvalankaakin on myynnissä. Mut ku se virkkuukoukku ei sovi käteen. Pari päivää jarruttelin mut kun Piikkukin ni kyl määki.

Eka tossu valmistui hitaasti, mutta toisen tossun kohdalla olin jo tottunut virkkaamiseen. Ja käsialakin tasaantunut. Eri pariset niistä tuli ja tyyppiä "valtion leipä" eli pitkät ja kapeat:

Koukku nro 7, Pirtin Hahtuvalankaa 117g. Huovutin kerran kuudessakympissä ja totesin et olis pitänyt jo uskoa et mun kone on surkea huovuttaja. Toinen kerta ysikympissä huovutti tossut…edelleen eripariseksi. Virkkaaminen ei vaan oo mun juttu. Ei. MUT jos olisin tehny kaks samankokoista tossua niin kivat olis ollu.

Ja fiksut ihmiset (kuten minä) tekee luonnollisesti ensin joulusiivouksen ja sit alkaa huovuttamaan…

Vinkki 12 oli taas virkattavaa mut innostava. Väännetään rauta- ja heijastinlankaa. Heijastinlankaa on omassa puodissa eikä rautalankaakaan kaukaa tarvinnu hakea. Seinän takaa Askartelupuoti Mulperissahan sitä myytiin. Mut se virkkaus. Huoh. Yhden vähäunisen yön päätteeksi nousin ylös ja aloin koukuttelemaan. Ei sujunut. Kiiltävät langat vaan vilisi silmissä niin etten erottanu missä se silmukka ja missä lisäys. Vaihdoin puikkoihin ja paksumpaan heijastinlankaan ja hylkäsin rautalangan. I-Cordina kuuden silmukan pötkylää renkaaksi. Ei se nätti ole mut varmaan toimiva. 

Turhautuneena tein vielä ennen töihinlähtöä rosepitsilaitteella jotain, jota on harjoitetu jo monta vuotta:

Nää sentään onnistui!

Lauantaina sit kolahti – NEULOTTU tiskirätti! Jotain mistä minäkin voisin selviytyä voittajana. Lankana Panda Bamboo (97% bambua, 3% elastaania, 50g=110m). Sormusten Herran aikana neuloin koko kerän kolmosen puikoilla. Eka rätti normikokoisena ja toka rätti vähän isompi – niin iso kun lanka salli. Rätti ykkönen kelpasi äidille saman tien.

Oma monta vuotta vanha ensimmäinen rättini vetelee viimeisiään. Hyvin se pyyhkii edelleen, mutta alkaa purkaantua parista kohtaa. Siispä päätin palkita itsenikin uudella rätillä. Kukkamallia vähän suurentaen tein Tampereen messuilta ostamastani ekobambusta  uuden rätin. Ihan ittelle. Puikot 4 mm Knit Pron pyöröt, menekki 44g. 

Kerrankin tuli käytettyä hattuhyllylankaa johonkin! Ja kun kerrankin on jotain kehuttavaa niin pitää mainita, et tuossa rätissä on ihan täydellinen sauma:-)

Paristakin suunnasta on kuulunut et olis sopivaa bloggailla vähän useammin. Olen ihan samaa mieltä, mutta kun noista epäonnisista kertominen ei kauheesti innosta. Harvoin blogatessa seurauksena on tällaisia megapostauksia. Ja onhan sitä kaikkea menoa ja puuhaa tähän aikaan vuodesta muutenkin. Viime perjantaina meillä oli taloyhtiön perinteiset glögijuhlat:

Kivaa oli ja herkkuja monenlaisia. ”Matka”kässyn varasin valaistuksen mukaisesti. Sormineulottavaa tuubia pukkasi ja entinen naapurini toimi hyvänä mannekiinina:

Toinenkin illan aikana tuli valmiiksi:

Yhteensä niitä on jo kolme – kolmas on vitivalkoinen. Lankana Katian Ondas tai Can Can. Menekkinä 100g=30m. Puikkoina omat etusormet. Silmukoita 7. I-Cordina.

Viikonloppuna tein käsin myös muuta kuin lankajuttuja:

 Vaikka lanka onkin einestä niin jotain mun pitää tehdä ihan alusta alkaen ite. Piparitaikina, rahkavoitaikina ja luumutäyte on ihan itte tehtyjä.

Apulaiseni ei ollut innokas osallistumaan:

 Launatain lumimyräkän keskellä joku osasti ottaa rennosti. Ja me Karvisen kanssa ajateltiin et on se onni et Tassu on kissa eikä koira... Eipä tarvinnu mennä ulos tuuleen ja tuiskuun sen kanssa!

 Kova tuuli osoitti myös sen, ettei ne jäät niin kovin vahvoja vielä olleetkaan!

Sunnuntaina illan hämärissä käytiin äidin ja isän kanssa Kakskerran Kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Siitä perinteestä viimeistään alkaa vähän jouluoloakin tulla mieleen.

Toiset ne ei hötkyile vaan osaa ottaa ihan rennosti!