tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuoden viimeiset: Pipoja!

Jos mulla on muutama päivä vapaata, niin on kauhea paniikki, et mitä kässyjä. Ei sillä, että jotain tekisin, mutta pitää olla suunnitelma kaiken varalta. Joulun alla panikoin tapani mukaan... Heittelin kässäpussiin pipolankoja - sellaisia, joista ei ole mallitöitä puodissa. Tavoitteena oli pipo per päivä:

Siinähän ne!

Aaton aloitus oli Cousteau. Joulupäivän aamuna valmistui. Lankana Katian Merino Sport. Menekki hiukan toista kerää. Merino Sport on ollut heti puotiin tultuaan tosi suosittu! Yleensä uusi lanka ottaa pari vuotta, ennenkuin se "lyö läpi". Koska lanka on hiukan paksumpaa, kuin Cousteaun ohjeessa, vähensin silmukkamäärän sataan. Aika pinkeää tuli, koska mun oli pakko huvitella teestaamalla uudet bambuiset 4 mm Addin CraSy Trio puikot!
Mainio puikko pipoon! Suosittelen!
Joulupäivän pipo Katian Maxi Merinosta. Myös Maxi Merino on uusi lanka. Katian Perun tilalle tulossa. Tässäkin käytin CraSy Trioja 5 mm tällä kertaa. Neulominen oli mukavaa ja tykästyin lankaan, vaikka siinä on puolet akryyliä eikä sitä Perussa olevaa alpakkaa ollenkaan. Mukava ja kutittamaton myssy tuli. Tosin tässäkin olisi ollut parempi valita ainakin kuutosen puikko. Tupsun tein tietenkin näppärällä Prymin "tupsuhärvelillä". Menekki 1 kerä melkein kokonaan.

Ja vielä viimeeksi tapaninpäivän myssy. Ihan itselleni tein, kun huomasin, että mulla ei ole kelvollista pipoa ollenkaan. Jos vaikka tulis talvi...
Lankana Austermann Raindrops Degrade. Ohje oli langan vyötteessä. Ohjeesta poiketen tikuttelin kuutosen pyöröllä (ojeessa 7 mm). Koska tupsut on nyt "must" niin ruskea tekoturkistupsu oli piste pään päälle! Menekki 1 kerä eli alle 50 g. Kevyt, pehmeä eikä kutita. Kiva o.

Tänä vuonna en kutonut/virkannut ihan sitä tavanomaista puolimaratonia. Paitsi jos keskeneräiset ja puretut laskettais mukaan....

Neulottuja metrejä: 20159
Virkattuja metrejä: 751
Yhteensä: 20910 metriä

Nyt käännetään päät kohti ensi vuotta!

Käsityöntäyteistä vuotta 2020 kaikille lukijoilleni!

t. Susu

lauantai 28. joulukuuta 2019

Jos ei jouluna ole lunta...

Voiko Joulupukki tullakkaan?

Puodissa yks pikkulikka tomerasti mulle kertoi et Joulupukki tulee lentskaril! No eipä tullu lentskaril meille. Tosin aattoaamuna näin kun pukki tonttuineen meloi kanootilla Majakkarannan ohi kohti satamaa... Mut vaikka Tassu oli saanut Joulupukilta kiltteystodistuksen postissa, niin ohi meloi.
Joulupukki oli menossa katsomaan joulurauhanjulistusta Suomen Turkuun niinkuin mekin äidin ja Karvisen kanssa.
Muisteltiin, että monena vuotena on ollut hirvittävän kylmää odotella suurtorilla tilaisuuden alkua ja tuomiokirkon 12 lyöntiä. Montaa kertaa elämässäni ei joulurauhanjulistuksen seuraaminen paikan päällä ei ole jäänyt väliin. Tänä vuonna ei tarvinnu palella. Positiivista oli ettei satanu yhtään vettä ees. Pukki ei tosin päässyt perille. Merivartiosto pysäytti Joulupukin matkan jo ennen teatterisiltaa...
Oliskohan Joulupukilla menny siinä kohtaa vähän pasmat ja lahjatkin sekaisin, kun meidän suvun pikkuihmisten lahjat päätyi mummin ja pappan kotiin Förinrantaan ja he saivat pakettinsa vasta tapaninpäivänä! Onneksi muutama paketti oli mennyt ajoissa ja ihan oikeaan paikkaan...

Aattoiltaa vietimme veljeni luona. Kaikkien herkkujen jälkeen odotetuin oli veljen vaimon perunalaatikko ja mummin jälkiruoka:
Jätän julkaisematta jokavuotiset lautasennuolemiskuvat...

Joulupäivänä äiti ja isä tulivat meille ja kiltti Tassu huomioitiin herkkutikuilla. Niillä ihan oikeilla sokerittomilla ja viljattomilla. Mummin kädestä. Me saatiin siianmätiä, jonka pappa oli ihan itse lypsänyt ja mummin perunalaatikkoa!
Kyllä meilläkin ennen joulua kokkailtiin ja Tassu sai laatupäällikkönä maistella jauhetut maksat, jauhelihat ja paistit. Mut sehän oli työtä...  Kuten myös lahjasukkien tarkistus.
Ihan uuvukskissa Tassu oli kaiken raadannan jälkeen ja ihmetteli, et miks ruokakupit on ihan täpösen tyhjiä!
No nyt niihin laatuhommiin. Jotka hajamielinen pukki oli sentään suunnilleen oikeaan osoitteeseen toimittanut:
Oon ymmärtäny, et nelivuotialle Ryhmä Hau on kova juttu. Ittellä ei ole mitään käsitystä...nehän taitaa olla koiria. Langanluomaa-blogissa kuitenkin törmäsin mainioihin ruutumalleihin ja päätin yrittää silmukointia - ku mul on ne uudet näkimetkin. Yhtenä sunnuntaiaamuna sit Tassun kanssa katottiin telkusta kakkoselta piirretty Ryhmä Hau vaiks yleensä katotaan luonto-ohjelman uusintaa... Mun mielestä näytti ihan oikeilta tyypeiltä!
Parasta oli, et myös nelivuotias tunnisti kaverit ja tais tykätä vaikka paketissa oliki vaan villasukat...

Kasivuotias tyttö sai liilat palmikkosukat:
Molemmissa sukissa lankana "Numerolanka" Markus 6-ply ja puikkoina 3 mm Zingit. Hautyyppien kirjonnassa myös Pallasta.

Itsenäisyyspäivän perinteisissä piparitalkoissa kummityttö kertoi toivovansa ohuita sukkia. Paksummat olis ollu puikoilla melkein valmiina mut ku toive oli ja pukilla 2,5 mm zingit vapaina niin:
Hot Socks Rubin -bambusukkalanka taitaa olla koko suvun suosikkilanka. Tämä väri taitaa olla ainut, jota en aikaisemmin ole neulonut! Veljen poika sai nää Gedifran Lana Miasta tehdyt.

Koko syksyn on kässäkassin pohjalla pyöriny keskeneräinen kutimus Regian Alpaca Softin jämistä. Ku se ny vaan on niin kiva lanka, et jämätkin pitää käyttää. Puikkoina 3,25 mm symphonie woodit. Olen viime aikoina tykästynyt ohkasissa langoissa Zingeihin ja Ergoihin. Ihan vaan siks, et alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään alituiseen katkomani puiset kakspuolikkaat. Olisko nää sukat ihan mulle ittelle?
Mut mikä mahtoikaan olla mun ja Karvisen paras joululahja?

perjantai 20. joulukuuta 2019

Neljäs luukku ja synttärit

Muistaakseni olen tehnyt uudenvuodenlupauksen etten tänä vuonna virkkaa... Eiks ne uudenvuodenlupaukset oo tehty rikottaviks? Teetee adventtilalenterin neljännestä luukusta aukeni ohjeet pannunaluseen ja pesimeen. Lankana teetee hampus ja koukkuna viitosen soft grip.
Reliefipylväät tuo kivaa kolmiulotteisuutta. Tätä vois käyttää kuorivana pesimeneä joulusaunassa tai vaikka keittiössä pohjaanpalaneiden pannujen putsaamiseen (niitähän meil ei ol...)
Pannunalusen pompulat oli kivoja. Tää mun versio on sellanen lasagnevuoan alle passaava. Ohjeen mukaan varmaan olis tullu nelskanttinen. Js vaiks olisin lukenu ohjetta enkä vaan suin päin kirmannu virkkaamaan yhtenä sunnutaiaamuna äänikirjan ja luonto-ohjelman uusinnan parissa. Eli pompuloiden väliin pylväskerros eikä kiinteitä silmukoita... Ohjeet molempiin löytyy meitin verkkokaupan sivuilta. Ja nopeita olivat. Vielä kerkii ennen hoohetkeä pukkia auttamaan!

Tän viikon töihinlähdöt on meneet mutkien kautta. Kuvia ei oo, koska on ollu niin pimiää. Tiistaina vein puotiin tuodut 49 paria vauvansukkia Tyksin synnärille ja keskiviikkona kymmenisen paria kovasti toivottuja isoja sukkia Tyksin syöpähoitojen vuodeosastolle. Syöpäpolille vielä kymmenkunta myssyä ja ranteenlämmittimiä. Kovasti iloisen vastaanoton sain ja vähän tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että minä sain kiitokset vaikka toimin vain välittäjänä! Toivottavasti tätä kautta kiitokset kulkevat perille myös teille, jotka näitä sukkia ja myssyjä olette tehneet.

Täs viikko sitten havahduin yhteen hassuun muisteloon. Tää blogi koki päivänvalon just ennen joulua jonain vuonna. Just tänään on vuosipäivä! Ihan hirveästi jännitti blogin aloittaminen vaikka siihen aikaan blogeja kirjoittivat kaikki. Nykyään moni blogi on hiipunut (kuten tämäkin), mutta alkuaikojen kanssabloggaajista on monista tullut melkein ystäviä vaikka ei olla ees koskaan nähty. Ja edelleen huomaan jonkun täällä käyvän lukemassa ja välillä kommentoimassakin. Kiitos näistä vuosista. Joskus on tuntunut hassulta revitellä tänne kaikkea muutakin kuin kässyjä, mut tää nyt on mun blogi ja mun näkönen. Ku en ny vuosienkaan jälkeen osaa pysyä vaan asiassa vaan olen aika puhelias höpöhöpöjuttuineni...
Tarina jatkuu. Laatupäällikkö Tassu vanhenee mut edelleen hoitaa tehtäviään yhtä tomerasti ku ennenkin!

Kiitos näistä 12 vuodesta! t. Susu

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Adventtikalenterin kolmas luukku ja uudet näkimet

Teeteen adventtikalenterin kolmannesta luukusta löytyi kauniiden palmikkorannekkeiden ohje. Minä sain ohjeen jo messuilla ja neuloin rannekkeet Sirdarin Heirloomista:
Niinan ohje on nätti ja nopea tikuttaa. Suosituslanka on ihanan pehmeää ja yleellistä Pure Cashmerea.

Rannekkeisiin meni vähän vajaa kaksi kerää Heirloomia. Lanka on mielenkiintoinen tuttavuus. Se on 90 % villaa ja 10% polyamidia. 25 g kerässä on 100 metriä eli lanka on tosi kevyttä. Siinä on jännä ketjumainen rakenne. Oliskohan se langan rakenne syynä siihen, että lopputulos on kivan napakka ja joustava. Heirloomista tehdyt neuleet ei varmaankaan venahda tai nyppyynny käytössä.

Tein samasta langasta pannan pari viikkoa sitten. Ei kutita eikä pistele. Menekki vajaa kerä.
Kukaan ei oo huomannu mun uusia näkimiäni! Mutta itse kyllä huomaan... Silmät ei enää ole yhtään kipeät ja kirveleväiset iltaisin. Nyt jaksaa taas blogata ja vaikka lukea kirjaakin. Eilisiltana harrastin jopa silmukoiden jäljentämistä enkä tehnyt (kovin paljon) virheitäkään. Voi että olen iloinen!
Kehyksien valinta oli helppoa. Näkimien yläreunassa on pitsiä :) Lukimet on ihan mun väriset - tosin niitä käytän lähinna iltaisin nukkumaan mennessä kun luen kirjaa ennen nukahtamista.

Tässä vielä rannekkeet:
Ja panta, helppo ku mikä:
Molemmat tikuttelin nelosen puikoilla. Kuvissa väri on vähän outo. Oikeamman kuvan langan väreistä saa kurkkamalla lankakarttaa. Yks luukku on vielä avaamatta ja se ilmestyy torstaina19.12.

Tassun sokrut heittelehtii ylös ja alas edelleen. Olen vähän yrittänyt "keventää" sen ruokavaliota. Kaupassa menee tovi jos toinenkin kun tavailen kissanruokien sisältöä. Uusien kakkuloiden avulla sekin homma sujuu paljon helpommin. Nyt on löytynyt herkkutikku, joka on viljaton ja sokeriton. ja näköjään myös maistuva:
Näitä tarjotaan "perjantaipullona" tästä lähtien. Vähän kyllä pelkäsin et Tassu ehdottaa mulle iltapalaksi pakastepizzaa, jonka pakkauksessa manostetaan et "Nou salt, nou fat, nou taste!"

Kyllä meillä herkutellaankin. Eilen koko perhe söi yhdessä saman pöydän ääressä kuhafileitä...
Ja loppukevennyksenä päivän mietelause:
Vajaa 7 vuorokautta vuoden pimeimään hetkeen. Sit helpottaa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Syksyn pienet kässyt

Olis kiva, jos meidän puodin kaikista langoista olis edes joku pienenpieni mallineule asiakkaille hypisteltäväksi. Syksyn aikana olen tikutellut vähän sitä sun tätä ja tässä yhtenä päivänä huomattiin, ettei niin kovin montaa sellaista lankaa ole, joista ei edes pientä näytettä olis. Tosin kuvaamiset on jääneet vähän retuperälle, kuten tämä blogikin. Viikko sitten oli tarkoitus valoisaan aikaan ottaa kuvia, mut päivä oli täynnä puuhaa ja illalla laatupäällikkö piti neulomuksia patjanaan...
Kuka nyt vois siirtää nukkuvaa kissaa? Pienenpieni kosto oli silti suloinen... Koska lapsen tuubihuivin kuvausta varten ei ollut oikeaa lasta, niin kiepautinpa tuubin kissavanhuksen kaulalle. Ilme kertoo kaiken. Ihmislapset kyl on tykänny.
Lanka on Sirdarin Snuggly Bunny, menekki 1 kerä, puikot 5 mm. 18 silmukalla ainaoikeaa, kunnes lanka loppuu. Päät ommeltu yhteen ja siinäpä se! Tämä idea on asiakkaaltamme (luvalla) lainattu. Tampereen messujen to-pe välisenä yönä tikuttelin. Olisin luullut tällaista sopivaksi aivotnarikkaan-neuleeksi vaan mystisesti silmukat lisääntyivät neulottaessa. Loin 18 silmukkaa, mutta päättelin 20... Kuka huomaa ja jos huomaa niin who cares?  Pehmonen on ja kiva.

Seuraavana messujen välisenä yönä valmistui panta Sirdarin Heirloomista. Joku asiakkaani ihmetteli unelmien neuleet -lehden epäselvää ohjetta joten päätin kokeilla. Eri langalla tosin. Ei ohjeessa mitään vikaa ollut...silti tuon mutkan purkasin pari kertaa ennekuin huomasin et ihan oikein olin tehnyt. Panta on kuvassa Niinan päässä, kuten myös hänen (messuöinä) neulomansa huivi, jonka ohje löytyi adventtikalenterin ekasta luukusta. (Tokassa luukussa on meidän Ida-Marian tonttulakki)
Jennalla kaulassaan messujen (toka)suosituin eli kahdesta Sirdarin Alpine-kerästä neulottu tuubi. Sellaisen tikuttelin myös puotiimme - tosin ainaoikeaa ja seiskan puikoilla:
Alpinessa on tosi paljon uusia värejä ja tuo vihreä on yksi niistä. Ja lisää karvaa:
Hupputuubi neljästä kerästä Alpinea. 60 silmukkaa, sileää oikeaa seiskan pyöröillä.

Messujen ekasuosituin tais olla kärjestä aloitetut pitsineulesukat teetee Rainbow Sockista.

Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde noihin karvalankoihin. Kuten myös muihin tekokuituisiin. Muistan hyvin puotini alkuaikoina nokka pystyssä julistaneeni, et meillä ei muoviä myydä! Menkää Anttilaan ostamaan ne akryylinne (en sanonu, mut ajattelin). Vuosien varrella olen vähän pehmennyt (eikä naapurissa ole enää Anttilaa)... Pakko myöntää, että jopa tekokuidut ovat vuosien varrella kehittyneet. Ne eivät enää nitise ja natise puikoilla tai kipinöi pakkasella. Ja onhan niitä, jotka on ihan oikeasti allergisia villalle. Tai vegaaneja. Onhan tekokuiduissa monta hyvääkin ominaisuutta - esim. sukkalangoissa polyamidi vahvistaa ja sekoitteissa akryyli keventää. Mielenkiinnolla odotan kokemuksia tencelillä (=muuntokuitu) vahvistetusta sukkalangasta. Jossain vaiheessa puhuttiin bambusta "luonnon omana vahvikkeena", mutta oman kokemukseni mukaan se oli yhtä tyhjän kanssa. Jos tekee ison työn ja sukka kuluu puhki samantein, niin kyllä harmittaa.
Lisää "kirosanalankaa" eli 100% akryyliä... Sirdarin Jewelspun on houkuttelvan muhkeassa 200g:n kerässä. Kerästä syntyy kuvan huivi ja kahdesta saa jo puseron. Puikot 5 mm ja menekki 1 kerä eli 500 metriä. Kerässä lanka näytti "koiran oksennukselta" (mopsineulojalta lainattu mainio ilmaisu), mutta valmiina ei sittenkään paskempi (yhdeltä entiseltä opiskelukaverilta lainattu mainio ilmaisu). Langan muut värit ovat harmoonisempia, mutta tässä ihmetytti miks samaan kerään on tuupattu hempeät pastellit ja kauniit ruskasävyt...
Siirrymme seuraavaksi vähemmän muovisiin... Austermannin Raindrops -langassa on lankakakun alussa kivoja "roskia", jotka vähenevät hiljalleen keskustaa kohti. Pipon aloitin ulkoreunasta, mut voisi olla kiva tehdä päivästoin. Silloin näyttäisi siltä, että ulkona sataa hiljalleen lunta... Ainakin olis kiva, jos sellainen edes näyttäisi olevan totta - täällä Turussa alkoi just taas sataa vettä. Niinku tavallista "talviaikaan". Langassa on 75% villaa, 5% puuvillaa ja vain 20% "muovia".
Pipoon laitoin vielä kivan tekoturkistupsun. Tupsut tuntuvat nyt olevan kans hitti.

Kaikkia edellä olevia lankoja oli mukana tampesterin messuilla. Oma messuiluni jäi teeteeShoppiosastoamme lukuun ottamatta kahteen pisureissuun joka päivä. Oli tosi kivaa nähdä kaikkia ja kotona Tassu on saanut terveisiet ja rapsutukset. Itse sain kortteerata yöt ystäväni luona Herwoodissa. Tunsin oloni prinsessaksi päästessäni illalla jalat tärviöllä valmiin ruokapöydän ääreen ja saunaan. Ikinä en oo saanu yhtä hyvää pottumuusia ja Tassun kummien kesällä ystävälleni pyydystämät ahvenfileetkin pääsivät viimein perille ja pannulle...

Katian Peru on ollut suosituin paksuhko talvilankamme jo vuosikausia. Harmistus oli melkoinen, kun tässä muutama viikko sitten kuultiin, et sen valmistus lopetetaan. Selitys kuului, et kun se on ollut valikoimassa niin pitkään! Ou nou. Jos joku lanka on valikoimassa pitkään ja siitä tykätään, niin miks ihmeessä valmistus lopetetaan? Saimme Katialta muutaman mallikerän Maxi Merinoa, jota ehdottivat korvikkeeksi. Yhtenä sunnuntaiaamuna kuuntelin äänikirjaa ja heitin testikerän puikoille... Hirvee kiire tuli nappasta kuva valmiista piposta, kun jo seuraavana päivänä asiakas halusi ottaa myssyn mukaansa! Neulonta tuntui kivalta ja myssy ei kutittanut. Se on pipossa pääasia.
Perun korvike löytyi ja jo muutama väri on puodissa.

Meillä puodissa on aina kamala kaaos ja mallineuleet on häviksissä. Silloin me Idan kanssa heitellään vitsinä et "Oleks menny myymään sen"? Aika usein Ida "menee myymään" mun just valmistuneen mallineuleen ja on pakko tehdä uus tilalle. Ja mikäs siinä jos lanka on herkkua ja omaa suosikkia kuten Tundra...
Oma palmikkosukkamalli on aina vaan helppo ja kiva. Kerä/sukka Ergopuikoilla 3½. (näissä menekki 88 g). Malli on niin takaraivossa, että sitä passa neuloa myös baari-illan pimeydessä :)
Siis miksi ei viikko sitten ehditty kuvaamaan neuleita valoisaan aikaan? Koska pestiin ikkunoita ja viriteltiin valoja:
Nythän valoja tarvitaan, kun on pimiää ja kamalaa. Tämän kynttelikön oon saanu veljeltäni ja hänen vaimoltaan lahjaksi joskus x-kymmnentä vuotta sitten ja aina vaan yhtä kaunis ja rakas.

Rakkaita on myös ystävät. Vuosia vuosia sitten - siis vuodeta 1973 ollaan tunnettu. Elämä vie suuntaan jos toiseenkin mut ystävyys säilyy vaikka ei kovin usein soitella tai nähdä. Torstaina me suurenmoiset ystävykset olimme katsomassa Teatteri Maneerin Suurenmoista näytelmää. Kotimatkalla oikaistiin surullisenkuuluisan Turun Torin läpi ja olihan siellä onnettoman montun lisäksi myös joulun tunnelmaa:
Tänään käytiin äidin kanssa torilla, mutta pettymys oli melkoinen kun noissa kojuissa ei ollutkaan ovet auki. Olisko ollut liian aikaista vai sunnuntaipäivänä kioskit kiinni? Onneksi Vanhalla Suurtorilla oli paljon kivaa nähtävää ja oikeita käsityöläisiä eikä yhtään lakukauppiasta!

Eilen vietettiin maamme 102-vuotispäivää. Ihana perinne sekin, että me kummitytön kanssa leivotaan  yhdessä pipareita. Tosi kivaa, että tämä perinne on jatkunut läpi elämän, vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen aikuinen ja juuri muuttamaisillaan ensimmäineen ihkaomaan kotiinsa! Perinteistä sitenkin, ettei me taaskaan päästy ilman tuttuja katastroohveja - piparitaikinassa oli liian vähän jauhoja ja yks pellillinen poltettiin. Viimeiset pellilliset oli silti ihan kelpoja!
Kuvassa ylhäällä siiamilaiset possuset, ruttupäätonttu, Ekat koepiparit (keskellä vasemmalla), jotka kyl MAISTUI hirmuisen hyvältä. Alhaalla se pakollinen poltettu pelllillinen... Hauskaa oli kaikesta huolimatta ja urakan jälkeen pakattiin sukulaisille oma laatikollinen pipsuja. Isovanhemmat saivat parhaat, sitten veljelleni seuraavat, veljenpojalle rumat possut ja meille leipojille ne kaikkest rumimmat. Palaneet sai taloyhtiön bio. Pikkulikkana kummityttöni kerran sanoi et "oleks Susu huomannu et aina ku me leivotaan piparei ni miel on aina kanaruokaa"? Siitäkin on tullut perinne - kun uuni oli jäähtynyt ja muutama kelpo pipari saatu aikaiseks, niin tehtiin butterchikkeniä Pirkan ohjeella. Tää ohje pitää laittaa talteen!

Seuraava kalenterinluukku aukeaa ens torstaina. Mulla malli valmiina, mut se pidetään vielä salassa...