Hamppupesin ja miljoona kävijää

Kuvittele mielessäsi: Aurinko paistaa, meri välkehtii, tunnet nenässäsi juuri lämpeämässä olevan saunan ihanan savun tuoksun, vihta odottaa saunojaa ja virkistävä merivesi odottelee pulahtajaa. Työviikon jälkeen ihana hetki rentoutua...

Kuuntelin ja kattelin eilen  (taas kerran) yhden viideokoulutuksen, jossa kerrottiin miten vois oppia ottamaan just oikeanlaisia ja "myyviä" somekuvia... Ja intona heti, et harjoittelemaan kun on kuvattavaa ja vielä vapaapäiväkin edessä!

No miten käy oikeassa elämässä? Kun se vapaapäivä koittaa; sataa vettä ku sen kuuluisan een peestä, on aika viileetä eikä edes huvita mennä rantaan. Kaiken lisäksi isän palaute tuosta risukasasta oli et "ei se ihan vihdalta näytä". Täh? Siinä on koivunoksia nipussa. Eikö se riitä? Vihdan tarkoitus on et risukasalla mäiskitään kanssasaunojaa kuumassa löylyssä selkään. Mitä väliä sillä on miltä se vitsa näyttää? Kunhan tuoksuu hyvältä.

Joka tapauksessa vuoden eka virkkuu oli Tawashi: japanilainen pesusieni hamppulangasta. Ohje löytyy Punomon sivulta ja lankana Fibra Natura Java, koukku 3,0 mm ja kerästä sai just ja just kolme pesupalleroa.

Tietoa hamppukuidusta tästä linkistä. 

Aina kun virkkaan, niin homma etenee vauhdikkasti ja se on oikeastaan aika kivaakin. Miksi ihmeessä kuvittelen virkkaamisen olevan hankalaa ja neulomisen helppoa? Tälläkin viikolla neulomuksia on purettu enemmän, kuin valmista on syntynyt...

Laukatessani työpäivän jälkeen ympäri torppaa sain taas hepulin ku kauhean iso etana tuli vastaan! Onko se se vaarallinen espanjansiru vai ihan normi ukkoetana? Illan aikana törmäsin jo kolmeen. Netin kuvahaun (ja aikaisemmin nähtyjen perusteella) päättelin ukkoetanaksi. Kerro jos tiedät paremmin.

Tänään huomasin blogin kävijämäärän ylittäneen miljoonan! Hämmästyttää, kummastuttaa ja tuntuu kuitenkin kivalta. Joku täällä vielä poikkeaa, vaikka jutut harvenee eikä tarinaa tule enää ihan alkuaikojen hulvattomaan malliin. Ne jotkut ensimmäisten vuosien jutut naurattaa välillä itsenikin.

Valitettavasti taas kerran jouduin laittamaan kommenttien valvonnan päälle. Sorry siitä.

Miljoon kiitosta kuitenkin! Näissä tunnelimssa on kiva jatkaa!

Neljäs luukku ja synttärit

Muistaakseni olen tehnyt uudenvuodenlupauksen etten tänä vuonna virkkaa... Eiks ne uudenvuodenlupaukset oo tehty rikottaviks? Teetee adventtilalenterin neljännestä luukusta aukeni ohjeet pannunaluseen ja pesimeen. Lankana teetee hampus ja koukkuna viitosen soft grip.

Reliefipylväät tuo kivaa kolmiulotteisuutta. Tätä vois käyttää kuorivana pesimeneä joulusaunassa tai vaikka keittiössä pohjaanpalaneiden pannujen putsaamiseen (niitähän meil ei ol...)

Pannunalusen pompulat oli kivoja. Tää mun versio on sellanen lasagnevuoan alle passaava. Ohjeen mukaan varmaan olis tullu nelskanttinen. Js vaiks olisin lukenu ohjetta enkä vaan suin päin kirmannu virkkaamaan yhtenä sunnutaiaamuna äänikirjan ja luonto-ohjelman uusinnan parissa. Eli pompuloiden väliin pylväskerros eikä kiinteitä silmukoita... Ohjeet molempiin löytyy meitin verkkokaupan sivuilta. Ja nopeita olivat. Vielä kerkii ennen hoohetkeä pukkia auttamaan!

Tän viikon töihinlähdöt on meneet mutkien kautta. Kuvia ei oo, koska on ollu niin pimiää. Tiistaina vein puotiin tuodut 49 paria vauvansukkia Tyksin synnärille ja keskiviikkona kymmenisen paria kovasti toivottuja isoja sukkia Tyksin syöpähoitojen vuodeosastolle. Syöpäpolille vielä kymmenkunta myssyä ja ranteenlämmittimiä. Kovasti iloisen vastaanoton sain ja vähän tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että minä sain kiitokset vaikka toimin vain välittäjänä! Toivottavasti tätä kautta kiitokset kulkevat perille myös teille, jotka näitä sukkia ja myssyjä olette tehneet.

Täs viikko sitten havahduin yhteen hassuun muisteloon. Tää blogi koki päivänvalon just ennen joulua jonain vuonna. Just tänään on vuosipäivä! Ihan hirveästi jännitti blogin aloittaminen vaikka siihen aikaan blogeja kirjoittivat kaikki. Nykyään moni blogi on hiipunut (kuten tämäkin), mutta alkuaikojen kanssabloggaajista on monista tullut melkein ystäviä vaikka ei olla ees koskaan nähty. Ja edelleen huomaan jonkun täällä käyvän lukemassa ja välillä kommentoimassakin. Kiitos näistä vuosista. Joskus on tuntunut hassulta revitellä tänne kaikkea muutakin kuin kässyjä, mut tää nyt on mun blogi ja mun näkönen. Ku en ny vuosienkaan jälkeen osaa pysyä vaan asiassa vaan olen aika puhelias höpöhöpöjuttuineni...

Tarina jatkuu. Laatupäällikkö Tassu vanhenee mut edelleen hoitaa tehtäviään yhtä tomerasti ku ennenkin!

Kiitos näistä 12 vuodesta! t. Susu

Hamppua ja karvaa

Sain jostain kylkiäisenä Virkatut Mandalat -kirjan. Mandala-sanaa on viime aikoina alettu viljelemään virkkausmaailmassa. Onhan se taas jotain uutta kun yhtäkkiä pyöreä liina tai matto onkin nimeltään mandala! Musta toi kuulostaa ihan samalta, kun ruoka nimeltä "makarooni ja jauhelihasoosi" on Karvisen mukaan "pasta bolognese". Ainut ero (siis siinä ruokajutussa) on et mun version valmistamiseen menee vartti ja Karvisen versioon kolme tuntia. Tai joskus neuleblogien alkuaikoina kaikki teki Fifi-huiveja... Eli tavallistakin tavallisempaa salmiakkikuvioista kolmiota!

No joka tapauksessa ku oli se uus kirja ja tota hamppulankaa, ni ajattelin tehdä jonkun tosi yksinekrtaisen. Isoäidin ympyrän.

Homma tietenkin alkoi lankatestillä. Laatupäällikölläkin on loma loppunut...

Kovasti oli teetee Hampus Tassun mieleen. Palkaksi testistä hän sai yhden Whiskasin herkkutikun (Tassun perjantaipullo) ja vielä puolikkaan tikun lakisääteisenä lomaltapaluukorvauksena.

Mandala-kirjassa sanotaan mandalavirkkuun toimivan luovuuden välineenä. Lisäksi väitetään mandalan virkkamisen olevan rentouttavaa, joskus jopa meditatiivista... Ei muuten ole!

Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kun seurasin ohjetta. Ohjeen mukaan lätystä olis tullut liian iso pannunaluseksi ja liian pieni matoksi. Siks piti ryhtyä suurentamaan. Seurasi purkua ja virkkuuta, purkua ja parkua ja virkkuuta ja purkua ja kiroilua ja virkkuuta. Mutta kun se oli niin "meditatiivista ja rentouttavaa" niin sinnikkäästi jaksoin pari viikonloppua... Lopulta päätin, et jos mun isoäidinmandalamatto kelpaa Tassulle, niin saa luvan kelvata mullekki. Ja Karvis huokaisi helpotuksesta - häntä tuntuu mun virkkuut ahdistavan vielä enemmän ku itseäni!

Koska mulla on tapana kastella kaikki neuleetkin, niin miksei myös virkkuuta? Sunnuntaiaamuna kävin mandalani kanssa rentouttavalla ja meditatiivisella aamu-uinnilla. Revin, vanyttelin ja riuhdoin - reunafrilla oli ja pysyi... Maanataina vielä kerran purin tuon reunakerroksen ja virkkasin uudelleen. Märkää lankaa.

Saa luvan kelvata. Matto on muuten vieläkin kostea (ja nyt on aamu-uinnista jo yli kaks vuorokautta), joten hampulla on varmasti mainio kosteudensitomiskyky. Onneksi se ei myöskään homehdu!

Koukku Soft 4,5 (luulin sen olevan 5), lanka teetee Hampus, menekki molempia värejä kaksi kerää. Maton halkaisija on n. 75 cm.

JOS mä olisin ollu fiksu, niin olisin virkannut maton tuolle langalle varta vasten tehdyllä ohjeella, joka löytyy teeteen verkkosivulta...

Puolitoista viikkoa sitten perjantaina oli luvattu lämpötilaa, joka alkoi kakkosella. Ei alkanut. Salossa oli 33 astetta ja tappavan tukalaa. Ja just sinä päivänä tuli Katialta lankalähetys. Arvatkaapa hihkuinko riemusta, kun avasin laatikon ja sain käsiini TURKISLANKAA. Karvat tulevat kuulemani mukaan olemaan ensi talven hittijuttu... Langan mukana oli ohje yhden kerän pipoon.

Kasin puikoilla kolmenkymmen asteen helteessä tikuttelin mallia. Melkein nauratti oma kurjuuden maksimointini... Lanka on Katia Polaris. 100 g:n kerässä 60 metriä. Lankaa jäikin. Tämä taisi olla vaan maistiainen - lisää värejä tulee myöhemmin. Tosin - ihan vastaava toinenkin lanka on jo puodissa - Sirdarin Alpine. Se on vaan 50g:n kerissä. Ja värejä on kuusi. Viininpunaista lukuun ottamatta kaikki enemmän tai vähemmän iloisenharmaita.

Ja koska kesä, niin pakkohan on pari mökkikuvaa laittaa. Ukkosta on odoteltu:

 Ei tullu, ku kova tuuli ja vähän sadetta. Sateen jälkeen:

Saatiin se katkennut puunlatvakin viimein riuhdottua alas. Ja puu muutenkin kaadettua ja pölleiksi. Metkaa miten se tuolta keskeltä oli ihan laho ja juuresta ihan terve!

Lauantaina mullä oli nimpparit. Karvis yllätti mansikka-aamiaisella:

Sunnuntaiaamuna sen meditatiivisen aamu-uinnin ja sateen jälkeen päätin tehdä toivioretken metsään. Tassu kulki mukana eikä sitä yhtään haitannut märkyys. Oli meillä vaan jännää!

Ja saalistakin! Voi sitä riemua! Kaks kuukautta normaalikesää myöhemmin, mutta kourallinen löytyi!

NAM!