Susuhuivi ja Blogikissa Tassun virallinen synttäripotretti

Viime viikonloppua ennen Karvis ehdotti lauantaina kokkaavansa mulle intialaista perunacurryä. Osaa vetää oikeasta narusta - varmasti tietää, että tie Susun sydämeen käy vatsan kautta 😅

No mullehan tietty paniikki. Jos ei tarvii kokkailla niin voi neuloa! Huivitutti. SUSUlanka poltteli päästäkseen puikoille. Selasin tsiloona lehteä ja verkkosivua. Vaikka mulla tunnetusti ei ole pulaa langasta, niin melkein kolmekymppiä vyyhdiltä maksava lanka pisti hakemaan yhden vyyhdin ihmettä. Lopulta keksin, et oon ennekin löytänyt kivat mallit Kristiinalta... Leija-huivin ohje on Pirjo Iivosen Unelmien Huivit -kirjasta. Kirja löytyi ihan omasta hyllystä, mutta kuvan perusteella en ihan heti ollut innostunut.

Viikonlopun aikana sain perunacurryn lisäksi pekoniaamiaisen, puusaunan ja uunilohkikset. Pihvit piti itte paistella. Sunnuntaina pääsin huivin pitsireunaan. Mietin, et tarvittisko ittellekin hankkia se neulekaavion pidike? Kirja tietsikan näppikseen ja ruutuun tuettuna ei ollu ihan paras...

Lanka Malabrigo "nimikkolanka" SUSUrro (silkki, pellava, merino), menekki 93 g, puikot 4,5 mm (olis saanu olla neloset). Ihana lanka. Ihana malli: Ihana kevään ja kesän neulehuivi! Ja niin Susun värinen...

Tiistain neulomakerhossa naiset olisivat halunneet liisata Karvisen saadakseen hekin ihania neulomisviikonloppuja ilman turhia kokkailuja. En ihan lämmennyt asialle... Ida tosin keksi heti ratkaisun: Sinkkuneulojat voivat tilata pizzaa kotiinkuljetuksena ja neuloa koko viikonlopun!

Blogikissa Tassu eli The Lankakaupan Laatupäällikkö täytti 13 vee vuoden ensimmäisenä päivänä. Synttäreitä vietettiin hyvässä seurassa Tottijärvellä. Tässä virallinen synttäripotretti:

Aatto juhlista jaloin, mutta kauhean kivaa ei ole, jos koko maailma juhlii Tassun synttäreitä raketein. Isäntämme (kissakuvien kuvaaja) ja Karvinen raketoivat pellolla naapurin poikien kanssa, mut me kissat ja "äiskät" nautimme rauhasta sisätiloissa - osittain sohvan alla... Siis kissat.

Tassu ja Patehan ovat melkein veljeksiä. Suunnilleen saman ikäisiäkin. Muutaman vuoden uusivuosi-juhannus-tutustumisten jälkeen Patekin on jo hyväksynyt sosiaalisen Tassun kamuksi ja meitäkään se ei enää arastele pahasti. Ja olivathan molempien kissujen edeltäjät - Rontti ja Sissi (joka valitsi aikoinaan Karvisen) oikeastikin sisaruksia. Nii et melkeen sukuu ollaan kaikki ;)

Uudenvuodenpäivänä isillä ja pojilla oli yhteinen harrastus: Kaikki bongasivat lintuja!

Pate omassa ulkopesässään... ja Tassu ikkunan takana aamupäivän iloisen vapauden jälkeen kotimatkaa odotellessa.

Komeita poikia! Ja hienoja kuvia ;)

Hamppua ja karvaa

Sain jostain kylkiäisenä Virkatut Mandalat -kirjan. Mandala-sanaa on viime aikoina alettu viljelemään virkkausmaailmassa. Onhan se taas jotain uutta kun yhtäkkiä pyöreä liina tai matto onkin nimeltään mandala! Musta toi kuulostaa ihan samalta, kun ruoka nimeltä "makarooni ja jauhelihasoosi" on Karvisen mukaan "pasta bolognese". Ainut ero (siis siinä ruokajutussa) on et mun version valmistamiseen menee vartti ja Karvisen versioon kolme tuntia. Tai joskus neuleblogien alkuaikoina kaikki teki Fifi-huiveja... Eli tavallistakin tavallisempaa salmiakkikuvioista kolmiota!

No joka tapauksessa ku oli se uus kirja ja tota hamppulankaa, ni ajattelin tehdä jonkun tosi yksinekrtaisen. Isoäidin ympyrän.

Homma tietenkin alkoi lankatestillä. Laatupäällikölläkin on loma loppunut...

Kovasti oli teetee Hampus Tassun mieleen. Palkaksi testistä hän sai yhden Whiskasin herkkutikun (Tassun perjantaipullo) ja vielä puolikkaan tikun lakisääteisenä lomaltapaluukorvauksena.

Mandala-kirjassa sanotaan mandalavirkkuun toimivan luovuuden välineenä. Lisäksi väitetään mandalan virkkamisen olevan rentouttavaa, joskus jopa meditatiivista... Ei muuten ole!

Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kun seurasin ohjetta. Ohjeen mukaan lätystä olis tullut liian iso pannunaluseksi ja liian pieni matoksi. Siks piti ryhtyä suurentamaan. Seurasi purkua ja virkkuuta, purkua ja parkua ja virkkuuta ja purkua ja kiroilua ja virkkuuta. Mutta kun se oli niin "meditatiivista ja rentouttavaa" niin sinnikkäästi jaksoin pari viikonloppua... Lopulta päätin, et jos mun isoäidinmandalamatto kelpaa Tassulle, niin saa luvan kelvata mullekki. Ja Karvis huokaisi helpotuksesta - häntä tuntuu mun virkkuut ahdistavan vielä enemmän ku itseäni!

Koska mulla on tapana kastella kaikki neuleetkin, niin miksei myös virkkuuta? Sunnuntaiaamuna kävin mandalani kanssa rentouttavalla ja meditatiivisella aamu-uinnilla. Revin, vanyttelin ja riuhdoin - reunafrilla oli ja pysyi... Maanataina vielä kerran purin tuon reunakerroksen ja virkkasin uudelleen. Märkää lankaa.

Saa luvan kelvata. Matto on muuten vieläkin kostea (ja nyt on aamu-uinnista jo yli kaks vuorokautta), joten hampulla on varmasti mainio kosteudensitomiskyky. Onneksi se ei myöskään homehdu!

Koukku Soft 4,5 (luulin sen olevan 5), lanka teetee Hampus, menekki molempia värejä kaksi kerää. Maton halkaisija on n. 75 cm.

JOS mä olisin ollu fiksu, niin olisin virkannut maton tuolle langalle varta vasten tehdyllä ohjeella, joka löytyy teeteen verkkosivulta...

Puolitoista viikkoa sitten perjantaina oli luvattu lämpötilaa, joka alkoi kakkosella. Ei alkanut. Salossa oli 33 astetta ja tappavan tukalaa. Ja just sinä päivänä tuli Katialta lankalähetys. Arvatkaapa hihkuinko riemusta, kun avasin laatikon ja sain käsiini TURKISLANKAA. Karvat tulevat kuulemani mukaan olemaan ensi talven hittijuttu... Langan mukana oli ohje yhden kerän pipoon.

Kasin puikoilla kolmenkymmen asteen helteessä tikuttelin mallia. Melkein nauratti oma kurjuuden maksimointini... Lanka on Katia Polaris. 100 g:n kerässä 60 metriä. Lankaa jäikin. Tämä taisi olla vaan maistiainen - lisää värejä tulee myöhemmin. Tosin - ihan vastaava toinenkin lanka on jo puodissa - Sirdarin Alpine. Se on vaan 50g:n kerissä. Ja värejä on kuusi. Viininpunaista lukuun ottamatta kaikki enemmän tai vähemmän iloisenharmaita.

Ja koska kesä, niin pakkohan on pari mökkikuvaa laittaa. Ukkosta on odoteltu:

 Ei tullu, ku kova tuuli ja vähän sadetta. Sateen jälkeen:

Saatiin se katkennut puunlatvakin viimein riuhdottua alas. Ja puu muutenkin kaadettua ja pölleiksi. Metkaa miten se tuolta keskeltä oli ihan laho ja juuresta ihan terve!

Lauantaina mullä oli nimpparit. Karvis yllätti mansikka-aamiaisella:

Sunnuntaiaamuna sen meditatiivisen aamu-uinnin ja sateen jälkeen päätin tehdä toivioretken metsään. Tassu kulki mukana eikä sitä yhtään haitannut märkyys. Oli meillä vaan jännää!

Ja saalistakin! Voi sitä riemua! Kaks kuukautta normaalikesää myöhemmin, mutta kourallinen löytyi!

NAM!

"Opintomatka" kässämessuille ja Raphiat päälle

Aamulla startattiin iloisissa kadonneitten lapasten jälleennäkemistunnelimssa. Matka Wanhan Sataman kässämessuille alkoi. Piiku hyppäsi Reppulin kyytiin ja siitä hurautettiin Saloon. Yhdessä kiivettiin Salon Seudun Kädentaitajien bussiin.

Matkakässyt oli tietenkin pakattuna mukaan...

Perillä meillä oli aikaa ihan kivasti ensin kierrellä, moikkailla tuttuja, sitten lounastaa (julmetun hyvää lohisoppaa ihan kohtuuhinnalla) ja vatta täytenä shoppailla. Ja taas kuluttaa aikaa.

Mullahan oli huvittelun lisäksi kyseessä "opintomatka", sillä mehän olemme kahden viikon kuluttua Turun Kädentaitomessuilla! Osasto 70 - Tervetuloa!

Ootteko huomanneet, miten lehtikauppiaita soittelee solkenaan jos ei halua tilata mitään? Mulle on viime viikkoina tarjottu ainakin Suomen Kuvalehteä ja Gloriaa, mutku kun olen odottanut Kotiliesi Käsityön tarjousta ni eipä kuulu. Siispä ensi töikseni tilasin lehden. Ihan mukavin kylkiäisin:

 Ei sentäs niitä ilmaisia ämpäreitä, mut ihan kiva ja vahva kassi, tiskirätti ja kuorimavaitsi... ja sitä lehteä teitty pariks vuodeks.

Piiku on tilkkuilija ja siksi noissa tilkkupaikoissa tietenkin pysähdeltiin. Mut hei haloo! Mä en ees ompele ja silti piti ostaa pala kangasta! Miksikähän?

Enkä laita ruokaa (ainakaan mielelläni) ja silti piti ostaa raastin:

Se nyt oli oikeesti eka innostava tosi uusi juttu koko messuilla! Puikot Knit Pro Zingit Pitsi&Palmikolta. Eniten käytetty koko itselle koekäyttöön.

Ei messuja ilman kirjaa... Kaksi euroa:

Kotimatkalla mulla oli arpaonnea. Parillakin arvalla tuli voittoa. Ja toinen palkinto oli ainakin ulkoisesti Tassulle ihan paras tuliainen:

Silput siivoon sitten huomenna... Tassun iskälle tuliaisiksi ruista ranteeseen:

Ja sit vielä yksi yllätyskässy eli ne Raphiat. Tää on nimittäin virkannut! Tulevaa kesää ajatellen hellehattu Katian Raphiasta:

4 mm KnitPro Waves -koukulla ja jännittävää paperista lankaa kului 62 g. Ihan pikkuisen itte modailin Kotiliesi käsityöt 5/2105:ssä ollutta mallia.

Oikeastaan aika kiva.

Sukupolvien silmukat

Ensi kertaa olen saanut käsiini käsityökirjan, joka tekee mieli lukea kannesta kanteen ihan kokonaan:

Sukupolvien Silmukat - kirja julkistettiin Karjalaisilla Kesäpäivillä Lappeenrannassa 14.6. Viikko sitten tiistaina sain kirjan käsiini. Melkein kotiovelle tuotiin ja omassa kappaleessani on kaikkien kirjan tekemiseen osallistuneiden omistuskirjoitukset. Toki tätä saa kirjakaupoista.

Kolme sivua luettuani olin vuodattanut liikutuksen kyyneleitä jo parikin kertaa... Karjalaisen käsityöperinteen 1700 -luvultat 1940- luvulle kerääminen yksiin kansiin ja tuominen meille nykypolven käsityönharrastajille on arvokas työ! Kiitos tekijöille!

Itkettyäni alkutekstit laitoin viestiä yhdelle tekijöistä: Kerroin et KAMALAN kirjan ootte tehneet kun jo kolmen sivun jälkeen itkettää! Uskalsin laittaa kun tiesin et karjalainen huumori kyllä kestää! Ja kestihän se. Sarin vastaus tuli pikapikaa:

"Tämä oli juuri tarkoituksemmekin - itkettää käsityöläisiä:-)"

Kirja sisältää monien ohjeiden ja tekniikoiden lisäksi arvokasta tietoa karjalaisesta käsityöperinteestä ja -tavoista.

Kirjan kuvatkin ovat ihania!

Jokaisesen ohjeen alussa kerrotaan mistä alkuperäinen malli on löydetty, kenen tekemä tai muuta taustatietoa. Ohjeet ovat selkeitä ja omasta mielestäni hieno asia on, että ohjeissa on mainittu tiheydet, puikot ja langan metrit/100 g. Näin jokainen voi toteuttaa ohjeen kulloinkin saatavilla olevasta langasta.

Yhtään ohjetta ei vielä ole päätynyt puikoilleni - olen vaan herkistellyt upean kirjan kuvilla ja teksteillä. Kirjan syntyvaiheista ja julkistamisesta voitte lukea lisää tekijöiden blogeista:

http://ellisofia.blogspot.fi/
http://kaspaikkakerholaisetturku.blogspot.fi/
 http://piironginpuikot.blogspot.fi/
 http://minimimmi.blogspot.fi/
 http://leena.ukkolanakat.net/

Jotenkin juuri tänään tämä kirja on ajankohtainen. Äitini on kotoisin Terijoelta ja tunnen oman käsityöläisyyteni periytyneen häneltä. Mummini ja äidin täti (joita en koskaan ole tavannut) olivat ahkeria käsityöihmisiä ja heidän taidokkaita käsitöitään on vielä tallella. Äiti on aina kannustanut käsitöiden pariin ja näyttänyt esimerkkiä. Toki turkulainen mammani aikoinaaan opetti virkkauksen ja neulomisen alkeet. Joten käsityöperinnettä löytyy molemmilta vanhemmiltani.

Juuri tänään alkoi taas yksi "Juurimatka" menetetyn Karjalan alueelle Terijoelle ja Kuokkalaan. Äidin ja Isän mukana tällä kertaa kummityttöni Sini. Toivotan teille antoisaa matkaa!

Itse kävin karjalaisislla juurillani vuonna 2010. Kirjoitin silloin "matkakertomuksen" Vuodatuksen blogiini. Sukupolvien silmukat ja tänään alkanut "juurimatka" sai mut viimein laittamaan takaisin Vuodatuksen hävittämiä kuvia oman juurimatkani tekstien lomaan. En ole ihan varma onko kuvat samat kuin silloin mutta samalta reissulta. Toivon tämän päivän matkalaisille yhtä rikasta ja antoisaa matkaa kuin itselläni oli sillon aikoinaan (ainakin lämpötilat alkaa hipomaan samoja lukemia).

Ja "Sukupolvien silmukat" -tekijöiden sanoin:

"Ilman teitä emme voisi olla yhtenä silmukkana tässä sukupolvien ketjussa"