Loma, juhannus ja pari huivia

Tietokoneet kiukuttelee mulle ja mä niille. Siinä syy pitkään blogihiljaisuuteen. Ja sitä seuraavaan megapostaukseen eli tähän. Pakko käyttää tilaisuus hyväksi kun tämä nyt vielä suotui aukeamaan... Kuten otsikko kertoo - vähän on lomailtu, juhannusta vietetty ja muutama silmukkakin siinä sivussa tikuteltu.

Juhannusviikolla "lomailtiin". Joku varmaan tykkäsi säästä, mulle olis riittänyt se tuttu vilpoinen luoteistuuli. Jotain pientä silti jaksoin touhuta. Niinkun kärrätä pöllejä metiköstä pinoon. Kunnes onnistuin hajottamaan kottikärryn renkaan. Jo toisen. Tassu luuli olevansa piilossa...

En sitten päässyt siitä kärräämisestä. Karvinen hankki kotsuihin umpipyörän... Sitä edes minä en saa rikki!

Kun olin tyttömäiseen tapaani taas kerran paikannut jeesusteipillä viime syksynä myrskyssä tärveltyneen veneeni, päästiin verkkojen laskuun...

Aina niukasti tuli kalaa, mut saatiin me sentään tällainen kummajainen:

Päätettiin, että se on savulahna! Myöhemmin meitä sivistettiin, et suutari. Eipä olla ennen moista nähty!

Torstaina saatiin se isompikun vene viimein vesille. Auringonlaskun jälkeen Karvis ehdotti pientä pyörähdystä Airistolle. Oli ihan tyyntä ja valoisaa. Minä pääsin kippariksi. Meno oli huimaa ja minä ihan tätinöissäni. Karvis ohjeisti kaasun ja trimmien kanssa ja minähän tottelin ja hihkuin innoissani kun lennettiin Finnlinesin aallolta toiselle! Karvis sen sijaan tärvelsi kyynärpäänsä... Miksi meni yllyttämään hullua eikä pitänyt kunnolla kiinni kauhukahvoista!

Tosin en tiennyt meidän lentäneen ilmassa ennen kuin oltiin jo takaisin kotirannassa... Niin paljon kierroksia oli ettei uni meinannut tulla silmään sinä yönä ollenkaan!

Juhannuksena vietettiin tutussa seurassa. Myös Tassu sai vieraaksi Paten:

Tänä vuonna jo minäkin sain rapsuttaa eikä se lymyillyt koko juhannusta metsässä kuten vielä muutama vuosi sitten. Tassun kanssa jakoivat ahvenfileet ja olivat muutenkin kamuja. Viimeeksi tavattiinkin uutena vuotena.

Juhannussää oli niin leppoisaa, että aikaa voitiin viettää rannaassa. Mulla tietenkin neulomus. Pikkuisen tuuli haittasi kaavion lukemista, kunnes Paten iskän viehelaatikot pääsivät hyötykäyttöön kaavionpidikkeenä.

Olipa mukavaa saada tartutettua neuleinnostus myös Paten äiskään. Edellisestä sukankutomisesta oli kulunut yli kolmekymmentä vuotta! Ylen uutinen Tyksin vastasyntyneiden osaston sukkavaraston tyhjyydestä sai hänetkin tarttumaan puikkoihin. Onneksi mun kaikenkattavasta lomakässäpussistani löytyi kerä vauvalankaa ja puikot ja juhannuksen aikana syntyi pari pikkuisia junasukan tapaisia Tyksiin vietäväksi.

Vain kerran saatiin kunnon sadekuuro niskaamme. Sateen lähestymistä oli mukavaa seurata laiturilta:

Vähän ajan kuluttua tulikin kiire juosta suojaan. Terassituoleja ei enää riittänytkään kaikille..

Sunnuntaiaamuna istuskelin rannassa kaffenkuppini kanssa ennen muiden heräämistä ja päättelin Tahitin silmukat. Ja voi itku! Lanka loppui 160 silmukkaa ennen aikojaan. Että harmitti ja ketutti. Olis ollu niin kiva saada huivi vamiiksi "lomakässynä". Ja sainhan minä... Nostelin vaan loput silmukat toistensa yli ja tipautin välillä muutaman langankierron ettei reuna kiristä. Luulin ohjeen langanmenekissä olleen virheen, mutta tosiasiassa oli itse lukenut väärin. Ihan selvästi siellä lukee et toista väriä 50 ja toista 100g. Mulla oli vaan kerä kumpaakin.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Lomat ja juhannuksetkin. Kaverin lähdettyä Tassu otti kunnon päikkärit kuusen alla:

Minä jäin vielä maanantaiksi mökille Tassun kanssa. Mustikat alkavat jo sinertyä:

Keräsin marjan sieltä ja toisen täältä ja sain kupillisen melkein kypsiä mustikoita! Sienimetsässäkin poikkesin. Ilman pienintäkään havaintoa kanttarelleista tuossa rutikuivassa metsässä.

Metsäkeikan jälkeen ryhdyin ympäristötekoihin. Eipä ole tullut mieleen, että se ainut kukka, joka saaressa kukkii vois olla vaarallinen. 40 vuotta sitten on kylvetty ekat ja jo noin paljon on levinnyt:

Vähän aikaa saksien kanssa pitkin puskia ja:

Sen verran kansalaistottelematon olin, etten ryhtynyt niitä kokonaan hävittämään. Saattaahan olla, että jonain päivänä pyörrän päätökseni olla ikinä enää värjäämättä lupiineilla, niin pitäähän siihen olla aineksia. Voihan olla, että hyvällä tuurilla saisinkin lupiinista jotain muuta, kuin rohkeaa peessiä!

Vielä ennen lähtöäni kattelin ympärilleni. Siis ihan turha mun on väittää ettei saaressa kuki mikään! Ainakin yksi päivänkakkara kukkii:

Ja betonin halkeamista pukkaa vaikka mitä!

Pahaa-aavistamaton katti koppaan ja kaupunkiin. Loma ohi!

Lopuksi vielä ne lomahuivit viimeisteltynä:

Naistenpäivähuivi yhdestä kerästä SMC Tahitia. Tällä kertaa tein 3mm puikoilla. Ohje se vanha tuttu mun oma. Tätä tikuttelin välillä, kun sinisävyisen huivin pitsikaavion seuraaminen ja tarinointi samaan aikaan kävi ylivoimaiseksi.

Ja se toinen - kolmen kerän huivi, joka mulla oli kahden kerän.

Eihän kukaan huomaa mitään? Tämän ohjeen löydät Prymin sivuilta. Puikot oli 3½ Zingit.

Juhannuksen jälkeen olen sitten kiukutellut tietävien koneiden kanssa. Välillä sentään olen rentoutunut:

Ja nyt ollaan taas töissä. Pop up kesäkauppamme on tänään avattu Mathildedalissa. Toivotaan sinne ja tänne paljon väkeä!

Eilinenkin päivä oli täynnä kivoja juttuja. Aamulla Matildassa rakennettiin kauppaa ja illalla neulomakerho merellä. Siitä reissusta voitte lukea Kaksertaseuran sivuilta. Nyt mulla alkaa olla kirjoituskiintiö (ja sulla varmaan lukukiintiö) täynnä ja ainakin puolet kuvista siellä on mun kännykästä.

Palaan linjoille jos nää tieturit ovat suopella mielellä. Heippa!