torstai 31. lokakuuta 2019

Heijastava pipo ja käppösiä

Kellot on käännetty talviaikaan ja iltaisin on pilkkopimeää. Kylmääkin pukkaa. Siispä lämmikettä ja näkyvyyttä parantamaan heijastavasta Reflect-langasta pipo ja käppöset:
Pipossa 1 o, 1 n resoria 8 kerrosta 60 silmukalla kuutosen pyöröillä. Sitten lisäsin yhden silmukan ja neuloin 3 o, 3 n. Hauska ja helppo kierre syntyi ihan itsellän. Yks kerä meni melkein kokonaan.

Käppöset on hauska juttu. Muutama suosi sitten tein näitä jouluksi ihan tavallisella langalla ja koristelin ne heijastavilla helmillä. Nyt kokeilin heijastavaa lankaa.
Nämä testiversiot lähtivät samantien asiakkaan mukana. Täti innostui, kun keksi näiden olevan hyvät koiraa ulkoiluttaessa. Siispä tein heti uudet tai oikeastaan kahdetkin:
Puodissa näiden käppösten kanssa on hauskaa arvuutella. Barbin hame vai mikä?
5,5 mm bambusukkapuikoilla tikuttelin. Kahdesta kerästä saa kolmet.

Nämä heijastavat langat, helmet ja nauhat eivät korvaa virallisia CE-merkittyjä heijastimia, mutta parantavat kuitenkin näkyvyyttä pimeässä. Jos et usko niin:
t. Susu

P.S.
Tässä vielä kuva Runo-koirasta. Hänellä on yllään Idan neuloma heijastinliivi. Ohjekin on tuloillaan.



P.S.2. Eihän kerrota Tassulle, et mun blokissa on koiran kuva, eihän?

tiistai 22. lokakuuta 2019

Mustia sytomyssyjä ja PUUhia

Roosa nauha -kampanja on meneillään ja minullakin on puikoilla viime aikoina ollut sytomyssyjä. Asiakas tuli puotiin ja tilasi mustan sytomyssyn. Syksyn tullen kun Tyksistä saatu valkoinen tuntui liian kesäiseltä. Ensimmäisen myssyn neuloin Katian Cotton 100% -langalla:
Myssy oli vähän liian suuri, mutta löysi käyttäjän asiakkaani lähipiiristä. Seuraavan tein virkkaamalla ja se oli sopiva:
Lankana tällä kertaa Scheepjes Catona ja koukku 2,5 mm silikonivartinen.

Miksi sain tilauksen, kun myssyjä olisi ollut tarjolla Tyksissä? Asiakas kertoi joskus haluavansa piipahtaa vaikka kaupassa pukematta hankalaa peruukkia. Muuten niin tyylikkäästi ja hillitysti pukeutuva asiakkaani toivoi asuihinsa sopivaa myssyä, joka ei herättäisi huomiota ja kysymyksiä sairaudesta.

Vuosien varrella tällaisia pyyntöjä on tullut aina silloin tällöin. Me myssyjen neulojat ja virkkaajat tietenkin haluamme ilahduttaa ja tehdä värikkäitä sytomyssyjä syöpähoitojen seurauksena hiuksensa menettäneille. Ja onhan iloisen värisiä myssyjä hauskempaa tehdäkin... Ainkin näin syyspimeällä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kaikki eivät halua kiinnittää huomiota sairauteensa ja käyttävät mielellään sellaisia värejä, joita muutenkin arjessaan käyttäisivät. Jos jokainen myssytalkoisiin osallistuva tekee sellaisia myssyjä, joita itsekin haluaisi käyttää, niin uskon, että jokainen myssy menee tarpeeseen ja jokainen tarvitseva löytää juuri itselleen mieleisen.

Nyt kun ilma on viilentynyt, niin sain tehdä vielä muutaman villaisen myssyn. Adriafilin Bucaneve on lämpöistä, pehmeää ja kutittamatonta merinovillaa, joka ei sisälläkään tunnu kuumalta.

Tuo simppeli raitamalli oli asiakkaani mielestä mukavin, joten tehtiin vielä yksi. Siniseen toppatakkiin sopiva:
Siihen neuloin vielä icordina neljän silmukan nauhan, josta kieputettiin pieni koriste myssyn sivuun.

Laitanpa muuten tännekin tiedoksi, että Tyksin vuodeosastolla TA4 kaivattaisiin isoja villasukkia. Mielellään kokoa 40-47. Pyyntö oli Facen Tyks sytomyssysivutolla muutama viikko sitten. Vein sinne pari viikkoa sitten kolme kassillista meille Anjalinille tuotuja villasukkia, mutta isoista miesten kokoisista on edelleen pula.

Myssyjen välissä ollaan pikkuhiljaa lopettelemassa mökkikautta. Miten ihmeessä aina tulee kiire saada puut pilkottua, vaikka aikaa on ollut koko kesä? Nyt on kaikki pöllit pilkottu ja klapikone on päässyt mantereelle hyvin ansaitulle talvilomalle.


Viikko sitten oltiin peräti kolme päivää saaressa. Klapittelun lomassa ehdin joka päivä pienelle mettäkeikallekin:
Kuivattuna kymmenen litran suppissaalis mahtui yhteen karkkilaatikkoon.
Jos meillä on verkossa vaikka viis ahventa, niin ajatellaan et "Ihan kiva". Jos ahvenia on kymmenen niin ajatellaan et "Wow, nyt ehkä saadaan itsekin pienet maistiaiset." Mut kun verkossa olikin 27 ahventa ja kaksi haukea, niin ajatus oli epätoivoinen "Ou nou..." Kalaa on kiva syödä, mutta perkaaminen ei ole kovin mukavaa puuhaa. Karvis hoiteli hauet ja minä ahvenet. Tassu tietenkin sai osansa heti kuormasta.
Kohta alkaa movember. Tassulla on jo valmiiksi tarpeeksi viiksiä!
Ja mulla on puikoilla kaikenlaista...


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Leenan lukunuttu

Asiakkaallamme Leenalla on vanha rakas lukunuttu. Hän halusi uuden samanlaisen, mutta ohjetta ei löytynyt. Siispä hän toi nuttunsa meille ja Ida laskeskeli silmukat ja kavennukset ja kirjoitti ohjeen. Leenan nuttu oli niin kivan näköinen, että minäkin päätin tarttua puikkoihin.
Lankana tässä on SMC Mohair Dream. Lanka on 150 g kakussa, metrejä 810. Menekki 1 kerä.
Kuvissa nuttu on langanlaihan Idan päällä, mutta malli on siitä hauska, että sama yhden koon nuttu näyttää ihan hyvältä minullakin! Ja mulla sentään on ympärysmittoja tuplasti...Puikot oli 4 mm Ergopyöröt, koukku Soft 4 mm.

Malli on myös siitä hauskanen, että sen voi tehdä monenlaisesta langasta. Ihan tavallinen DK-vahvuinen lanka ja nelosen puikot tai vaikkapa höyhenenkevyt silkkimohair. Lankaa kuluu sellaiset 800 metriä.

Perjantaina mulle sattui varsinainen työtapaturma! Lähdin töihin varrettomissa kesäsukissani. Palelin, pärskin ja niistin koko päivän ja illalla olo oli surkea. Varsinainen hölmöläinen. Miten lankakauppias lähtee pakkasaamuna töihin kesäsukissa??? Kotona parantelin itseäni soffalla ihanat lahjasukat jalassani. Nämä sukat on oikea tuplalahja: Lanka on käsinvärjätty ahvenanmaantuliainen Idalta ja äiti neuloi mulle sukat. Lahjasukat on parhaat. Ne lämmittää tassut ja mielen. Ja parantaa räkätaudin. Pikkuisen lanka loppui kesken, mutta vanhassa kunnon Pallaksessa oli juuri oikea sävy kärkikavennuksiin.
Päätettiin kuitenkin jäädä kaupunkiin viikonlopuksi vaikka mökillä olis vielä 9 isoa pölliä odottamassa halkomista ja iso kasa oksia sahaamista. Tänään kuitenkin katsellaan vaan kuvia. Syksy on jo niin pitkällä, että auringonlaskun voi nähdä enää laiturin nokasta.
Vielä pari viikkoa sitten mökkivikonloppua venytin maanantaiaamuun. Nyt samaan aikaan olis vielä pimeää. Auringon noustessa sumu nousi, mutta siihen aikaan minä olin jo vastarannalla raapimassa jäätä auton ikkunoista!