Arvatkaas mikä saa mut aina hyvälle tuulelle? Kun saan
laittaa jalkaani kissasukat, jotka sain Idalta lahjaksi joskus aikoja päiviä
sitten hänen ollessaan työssaoppimassa puodissa. Sorry – en voi linkittää
alkuperäisiin sukkiin, koska rakas vanha blogini Vuodatuksessa hävitti kaikki
kuvat…
Onneks Ida teki yhtenä näytöistään ohjeen samantapaisille
sukille! Kerran ennenkin olen ohjetta testannut ja nyt Sukkasadon ja uudenteetee sallan myötä oli ihan pakko taas tehdä yhdet! Sukkasadon Perunalaariin
vein nää jo lauantaina, mut omassa blogissa juttu tulee vähän jälkijunassa…
Uus salla on 80% villaa, 20% polyamidia, puikkosuositus 3½
(22s=10cm) ja 50g:n kerässä on 100m.
Puikkoina oli 3½ mm Knit Pron 20 cm sukkikset ja varren
sisäosan resorissa 3 milliset.
Ja jostain syystä en osaa kuvitella muun väristä kissaa kuin
mustan…
Pohjaväriä ja mustaa kului kolme kerää kumpaakin ja valkoista
raitalankaa 1 kerä. Yhteensä 274 g.
Kyllä sen sukan aina neuloo, mutta häntiä, naamoja, tassuja
ja viiksiä tehdessä vierähti tovi jos toinenkin. Onneksi mulla oli
perjantai-iltana sentään asiantuntija-apua tarjolla:
Hirvittää ajatellakin, miten monta ahvenfilettä tämäkin
assisteeraus tulee maksamaan! Tänä kesänä ei kalasaaleilla ole muutenkaan
juhlittu ja kaikki nekin, mitä on saatu on menneet parempiin suihin eli TheLankakaupan The Laadunvalvojan palkkioihin. Itse ollaan saatu kala-ateria yhden
käden sormilla laskettu kerta koko kesänä…Oli niin kamala kiire saada sukat valmiiksi ennen Sukkasadon viikkolaskentaa, että ompelin hädissäni yhden hännän ihan poskelleen. Purkuhommia siis… Silmät ja peppu löytyi luonnollisesti parin seinän takaa eli Salon Napista.
Oli sit sunnuntaina se syyspäiväntasauskin. Nyt on päivä jo
lyhyempi kuin yö ja viimeinen hetki alkaa suunnitella itsetehtyjä joululahjoja.
Mitäs luulisit kissaihmisen tykkäävän kissasukista?
Viikonloppu menikin taas ihan ilman silmukoita. Lauantai-iltana
nukahdin alpakkalangan kanssa kesken kerroksen! Miks ihmeessä meikäläinen
lorvii koko kesän ja saa sit syksyllä kauhean pultin et nyt pitää alkaa
mettähommiin? Viikko sitten kaadettiin ja viime viikonloppuna karsittiin ja polteltiin
risuja:
Samalla meni polttoon The Lankakaupan vanhaa
kirjanpitoaineistoa. Uusvanha kirjanpitäjäni Paula neuvoi, että paras tapa niiden
hävittämiseen on polttaminen:Ja mullahan on toi pyromaanitaipumus ennestään ja sytytyspalojakin jäljellä. Testattu on et ne ON hyviä. Aina vaan.
Työntäyteisen viikonlopun jälkeen me oltiin koko porukka
ihan näin eikä jaksettu lähteä vielä kaupunkiin:
Maanantaiaamuna lähdettiin saaresta töihin. Herätessä oli pimeää ja kylmää. Nuotiossa olis
vieläkin voinu paistaa vaikka aamiaismakkarat ja töihin päästessä olin tosi
iloinen – mulla on pakko olla lihaksia! Sen verran kipienä käsivarret ja selkä
oli…
Mukavia syyskuun loppupäiviä!