Kevättä sukissa ja uutisvuotoa

Muutama viikko sitten puotiin saatiin viimein teeteen sukkalankojen Pallaksen ja Sallan uudet iloisenkeväiset värit:

Me Ida-Marian kanssa oltiin näiden kanssa jo vanhoja tuttuja. Jo syksyllä saatiin makusteltavaksi mallikerät kaikista. Mallikerien mukana oli toive, jotta me vähän leikiteltäis väreillä. Ja kun leikkimielisiä ollaan niin mikä ettei!

Värit juttelivat meille niin, et mulle lankes paksumpi Salla ja Idalle ohuempi Pallas. Kummaa – yleensä meidän lankamieltymykset menee toisinpäin.

Idan kevätpallaksissa on kaunis kuvio:

Vaikka mallineule on vähän palmikkomainen, niin siinä ei ollenkaan tarvita silmukan siirtoja vaan kuvio syntyy lisäyksin ja kavennuksin:

Ohjeenkin näihin sukkiin voipi tulostaa. Se löytyy klikkaamalla TÄSTÄ.

Neulefriikki Piiku ehti jo neuloa nämä sukat ja huomasi ohjeessa yhden puuttuvan langankierron. Ohje on ny korjattu.  Kiitti ku huomasit ja kerroit.  

Sukassa on peräti 68 simukkaa, joten jos olet löysän neuloja (kuten minä) niin valitse suosiolla puolta numeroa pienemmät puikot kuin ohjeessa suositellaan.

Minä haaveilen jo kesästä. Tai siis syksyllä varmaan muistelin edellistä kesää. Värit toi mieleen kiwi-hedelmän ja mansikat:

Varren ”vohveli” näyttää kirjoneuleelta, mutta se on pelkkää huijausta. Kokeile vaikka, sillä ohje löytyy kun klikkaat TÄSTÄ. Tässäkin on hyvä varata kaks kerää kumpaakin väriä vaiks ohjees on et pinkkiä vaan kerä. Tämäkin ohje on siis asiakkaan testaama – kiitos Liisalle ku kerroit et pinkki loppui kesken!

Vahvennettu kantapääkin toistaa omalla tavallaan vohvelia:

Kun neulomatta nostettua silmukkaa vuorotellaan, niin kantapäästä tulee tilavampi ja aika nättikin se on. Ainakinmun mielestä.

Joku saattaa muistaa, että näistä on pienenpieni vilaus näytetty viime syksyn Sukkasadossa. Perunalaarissa on nämä ja prototyypitkin.

Leikkiä tai vähemmän leikkiä. Ei musta kyllä suunnittelijaksi ole. Jos joku antaa kerän lankaa ja sanoo et ”tee tästä jotain” niin pää on ihan tyhjä. Ei idean poikastakaan pukkaa. Kaiken lisäks ohjeen kirjoittaminen on kamalan vaikeaa. Ehkäpä tästä lähtien suhtaudun hiukan suopeammin kun törmään epätäsmälliseen ohjeeseen. Jospa lasken ensin kymmeneen tai vaikka kahteentoista ja sit vast menen lankoja pitkin ohjeen lopussa olevaan "ohjetiedustelut" -numeroon… JOS multa joku kiva malli joskus syntyy, niin se tapahtuu kyl ihan vahingossa ja sen kirjoittaminen ymmärrettävään muotoon on lähes mahdottomuus!

Ja sit siihen uutisvuotoon: Meit on ny ihan virallisesti kaks! Ehei – me ei Karvisen kanssa olla virallistettu suhdettamme ja Tassu on edelleen AU-lapsi ja yhteishuoltajuudessa. Siis minä harjaan, ruokin ja tyhjennän hiekkalaation ja Karvis antaa karkkia ja leikkii ja poistuu omaan kotiinsa viimeistään toisen kissan riekkumisesta johtuvan valvotun yön jälkeen...

Yks päivä viime viikolla The Lankakaupassa korkattiin keskellä päivää kuoharit. Skoolailtiin ja halailtiin. Taisin vähän liikuttuakin… Mut loppujen lopuksi repesin nauruun, kun Ida onnitteli mua ”hyvästä valinnasta”. Ida-Mariahan on jo melkein kolme vuotta ”kuulunut The Lankakaupan kalustoon”. Vuonna 2011 kesällä hän tuli opiskelijana työharjoitteluun. Jo viikon jälkeen hän jäi yksin hoitamaan puotia kun meikäläinen lähti lomailemaan saareen! Kaikki kouluajan harjoittelut hän suoritti lankapuodissa – aina me keksittiin joku uusi juttu näyttöihin ja muihin. Välillä hän on poikennut lankaterapiaan ihan vaan huvikseenkin. 

Viime perjantaina oli työkkärin puolivuotisen työkokeilun viimeinen päivä. Vaan meidän tiet ei tästä silti eroa: TE-keskuksen suosiollisen avustuspäätöksen turvin yhteinen taipaleemme jatkuu nyt ihan oikealla työsuhteella! 

Olen vähän vitsinä heittänyt et musta on tullut yrittäjä siks kun mulla on niin hankala luonne, et hankin aina potkut jokaisesta ”oikeasta” työpaikasta. Vitsinä joo, mutta kyllä siinä varmaan vähän tottakin on… Melkein kolmen vuoden aikana Ida-Maria  on ehtinyt näkemään mun ikävän luonteeni kaikki puolet, joten kyllä hän on se, joka sen ”hyvän” valinnan on tehnyt. Eli taitaa olla niin, että kaikesta huolimatta hän ihan oikeasti haluaa työskennellä The Lankakaupassa! Jos työkaveri onkin vähän omituinen niin parasta meillä kuitenkin on ihanat asiakkaat!

Pitkään mietin et voiko 1+1 olla enemmän kuin kaksi. Sisäinen insinöörini tietenkin sanoi ettei voi, mutta se vaiennettiin. Ei sitä ennenkään päätöksiä ole järkiperustein tehty. Yhdessä meillä on tilaisuus tehdä enemmän ja parempaa. Siitä olen ihan varma. Ja erilaiset luonteemme täydentää toisiaan ja yhteistäkin löytyy – ainakin kummallinen huumorintaju,  korvamadot ja rakkaus lankoihin ja neuleisiin! Ja kissoihin.

Lisää uutisia tulossa, joten pysykäähän kuulolla!

Sukkasadon viime hetket

Sukkasato päättyy tänään ja ihan pikkupikkuperunat sain vielä vietyä Perunalaariin:

Olen kerran aikaisemminkin tämän tapaiset tehnyt, mutta sillä kertaa koko oli "Baby Born". Tämän ohjeen löysin sattumalta teeteen verkkolehdestä vuodelta 2011.

lanka teeteen merinovillainen vauvalanka helmi (50g=200m). Puikot Knit Pro 3 mm sukkikset, joita tarvittiin vaan kaks. Menekki oli 17 g. Eli kahdesta kerästä sais vaikka kunka monta paria!

Eiks muuten ole hassua, et kun selaa lehtiä ja hakee jotain ohjetta niin kaikkea muuta löytyy? Tämä ohje löytyi kun hain ihan jotain muuta asiakkaan kanssa. Ja sit oli aikas nolo tilanne kun melkein unohdin sen, mitä alunperin olin hakemassa...

teeteen seuraava ilmainen verkkolehti muuten ilmsetyy marraskuun alussa. Mitähän kivaa siinä onkaan?

Itte ajattelin kuun vaihtuessa siirtyä sukista lapasiin. Koitin hakea jotain vertaistukiryhmää blogistaniasta, mutta näyttää ihan siltä, et lapaskuu on tänä vuonna ollu jo! Ypöyksinkö tässä nyt pitää alkaa lapastelemaan?

Suunnitelmissa siiliä, kirjoneuletta, huopalapasta ja ehkäpä joku ranneke... Tai sit jotain ihan muuta. Hyvä Piiku!

Mukavaa marraskuun alkua!

Lipokkaat, kipuapusukat ja muuta outoa puuhaa

Sukkasato alkaa olla loppumetreillään. Monta suunnitelmaa oli pari kuukautta sitten vaan harva niistä päätyi puikoille, saati sitten koukulle. Koukkuhan ei oo mun juttu eikä huovutuskaan mut aina silloin tällöin päätän yrittää… 

teeteen uusi taiga high on vanhan taigan uudistettu versio. 100% ylämaan villaa oleva lanka soveltuu myös huovuttamiseen. Huovutettujen lipokkaiden ohje löytyy teeteen nettisivujen ilmaisohjeista. Kasin koukulla pistelin, muutama tunti vaan meni amatööriltäkin ja tossut olivat valmiina hyppäämään pesukoneeseen:

 Menekki oli 1 vyyhti. Varovasti aloitin, vaikka oman pyykkikoneeni tuntien oletin ettei 40 asteen pikapesussa mitään tapahdu. Vaan kun se sama ohjelma aina välillä tuottaa ylläripylläreitä niin parempi varoa ku katua… Ei tapahtunu mitään. Eikä 40 pitkässä ohjelmassakaan pahemmin. Siispä kuutenkymppiin  ja johan huopui! 

Liikaakin… Mut kyllä nämä nyt saunatossuiksi jollekin käyvät ja Perunalaariin vein vaikka vähän nolotti epämääräinen muoto. Ei perunatkaan kaikki niin symmetrisiä ole! 

Minä kun aina yritän keksiä jotain positiivista niin ainakin näissä on aito käsintehdyn ilme. Ja langasta tykkäsin. Ohjeessa sanotaan et huovutus muun pyykin joukossa ja näin voi todellakin tehdä. Langasta ei lähtenyt väriä eikä kylppäri ollu huovutuksien jälkeen täynnä karvaa niin kuin monien muiden huovutuksien jälkeen. 

Asiakas pyysi tekemään joulupakettiin sukat Kipuapusilkkivillasta. Miehelle ja kokoa huimat 45! Lupasin hanakasti kun kerran oli tää sukkasato eikä just sillä hetkellä yhtään sukkaa puikoilla.Hyvähän niitä oli tikutella Tyksissä keskiviikkona kun kävin kohjuja vaahdotuttamassa. Vaadotus oli ihan kivuton ja nopea juttu. Sen jälkeen piti kuleksia pitkin käytäviä puoli tuntia ennen kuin päästivät kotiin. Kymmenen senttiä vartta syntyi sillä keikalla.

Kotona jatkoin (sekä kävelyä että sukkaa) mut hiukan oli huono omatunto kun keskellä arkea maleksin vaan kotosalla ilman mitään syytä. Tassukin oli epäluuloinen ja lymyili sängyn alla piilossa pari tuntia ennen kuin uskoi, ettei mulla ole metkuja mielessäni…Äiti oli kysellyt kreikkalaisen leivän ohjetta ja minä sain päähäni kokeilla. Minähän en yleensä leivo ku äärimmäisessä pakkotilanteessa… Käyn kyllä mielelläni virtuaalimaistelemassa muiden (erityisesti Intsun) leipomuksia blogeissa ja herkullisen ohjeen nähdessäni aina päätän kokeilla mut siihen se sit jää.

Keskiviikkona tein taikinan. Annoin nousta tunnin vedottomassa paikassa (=mikroaaltouuni). Kaulin ja levitin puolelle levystä kaikkea mitä sattui kaapista löytymän:

Levy rullalle, ympyräksi ja taas puoleksi tunniksi nousemaan leivinliinan alle. Piti sit ottaa oikein vaihekuviakin mut… 

Ei tästä mitään leivontablogia taida tulla – kuvan ottaminen valmiista unohtui!

Viimeeks olen leiponut sämpylöitä vuosi sitten ku oli kohjuleikkauksen jälkeen muutaman päivän kotona. Piiku poikkes lankaa hakemaan ja näki valmiin tekeleeni (ei uskaltanut jäädä maistamaan). Kyseli vaan et koska mä menen kohjuja hoidattamaan seuraavan kerran…ku silloin on aina leivontapäivä. Toivottavasti ei vähään aikaan tarvii leipoa.

Ai niin – ne sukat! Kolmosen puikoilla, menekki 135g ja Perunalaarin viikkosaldoon ehtivät. Heti virallisen laaduntarkastuksen jälkeen. Pöytäliinan tahraa ette sit näe...

Kun kerran Tyksin syöpäpolin naapurissa kävin niin vein sinne myös muutaman puotiin tuodun sytomyssyn mennessäni. Hyvä olikin, sillä osaston kaikki myssyt olivat tässä:

Talvi on tulossa, joten tarvetta on sekä myssyille että sukille!

Vaahtokäsittelyn jälkeinen kamala turvotus nilkoissa alkaa olla ohi. Tämän laiskan sohvaperunan oli pakko myöntää, että liikkuminen helpottaa oloa. Yritän nyt ottaa itteäni niskasta ja jatkaa kävelyä kun siihen on jo parissa päivässä melkein tottunut. Tänäänkin olen käynyt pikku kävelyllä jo neljä kertaa jos lasketan myös silakkamarkkinoilla maleksiminen ja ulkoilu Tassun kanssa.  Nyt opetellaan taas kaupunkikissan tavoille:

Narun jatkeena pitää kulkea:

Mukavaa lokakuun loppua!

Sukkasatoa Somekurssilta

On näissä varretkin vaikkei niitä näy. Lankana teetee salla. Raitasukat harjoituskappaleena jämälangoista ja noi iloisemman väriset on ne varsinaiset sukat (joissa siis on varret) väreistä, joita ei vielä ole myynnissä. Siispä tämä sukkabloggaus on vähän niinku uskon asia. 

Harkkasukat tein kolmosen puikoilla ja lankaa sain kulutettua 124 g. Noi tulevaisuussukat tein 3½ puikoilla ja menekki oli 130g. Sukkien juju on nois varsissa, jotka näyttää kirjoneuleelta mut ei oo. Mut siit sit joskus myöhemmin jos joku muukin niist tykkää. Joka tapauksessa oli pikkuhiljaa pakko saada Sukkasadon Perunalaariin jotain täytettä kun viime viikko meni pelkässä varren säätämisessä.

Tää on ollu viime viikkoina kurssilla. Eilen sain oikean todistuksenikin. Onneks siin ei ollu numeroita… Aiheena on tää SoMe. Olenkohan oppinu mitään ku en edes teidä kirjoitetaanko some isoilla vai pienillä kirjaimilla ja yhteen vai erikseen? Taisin olla pienyrityksistä pienin, mutta kurssilla kovaäänisin… Siellä oli asiaa Facebookista, Pinterestistä, Thiglinkistä, Twitteristä ja ties vallan mistä!

Googleplussaan piti kirjautua ja karttoja selailla ja blogikin piti perustaa, mut onneks mul oli jo. Kaikki muu menikin suht koht päin peppua… Kiva kurssi oli kuitenkin ja uskon, et siitä on hyötyä vielä. Ainakin TIEDÄN mikä on Insatagrammi ja Pinteresti ja Twitteri ja hästänngi… Ja et niitten kaikkien pitäsi jotekin pelata yhteen… Kovasti harjoittelinkin mut mikään ei oikeen sujunu.

Googleplussan karttojen kanssa harjoittelin yks ilta, mut se kertoi et Anjalinin Lankakauppa on Annankadulla Salossa. Ja mä en taatusti ole itte sitä sille kertonu! Kyl Google tietää… Sit montakin kertaa yritin laittaa blogin kuviin pinnausnappulaa. Ei onnistunu vaiks ohjeet oli mainiot. Nyt tääl on nappi, jota painamalla blogin KAIKKI kuvat siirtyy sinne Pinterestiin. ÄLÄ paina sitä. Yritän ottaa sen pois jos osaan…

Sit meil opetettiin miten helppoa ja aikaa säästävää tää some-elämä on ku kaiken voi tehdä yhdest paikast mobiilisti ja jaella sen sit kaikkiin paikkoihin kerralla… Mä olen niin vanhanaikainen et käytän tietokonetta ja kameraa eikä mulla ole tablettia ja uutta winkkaripuhelinta en osaa käyttää (eikä se kuulemma toimiskaan). Ja jos mä yritän jotain somettaa ni siinä menee koko ilta eikä sinä aikana synny yhtään silmukkaa ja kissakin on kiukkuinen. Voitte siis ymmärtää, et kaiken turhautumisen ja ”mikään ei toimi” –paniikin keskellä meikäläinen tarvitsi sukkapuikkoja ja lankaa terapiaksi! Mut on upeaa osallistua kurssiin, jossa ope on tosissaan innostunut asiastaan!

Hauskinta oli eilisillan Twitteri-tilin luominen. Ei onnistunu multa. Twittreri nevoi et ”Sorry – Yritä myöhemmin uudelleen”. Varmaan siin Twitteris on sisäänrakennettuna joku tunnistin, joka heti huomas, et toi Susu on sellainen mimmi et sille ei mitenkään voi riittää 140 merkkiä!

No mä yritän opetella twiittailua täst eteenpäin:

Äiti pipi ol. Ajan kuluks teki junasukat. Omalekuril, joka saa vauvan. Sukat teki vaik ei saanu lääket mutku lekuri on mukava. (=alle 140 merkkiä). Laskeeks Twitteri välilyönnit merkeiks?

Ku ei lääket saanu ja oli edelleen kipiä ni jämälangast teki toiset vauvasukat. Kerroksia vähensi. (=reilusti alle 140 merkkiä, Hyvä mä!)

Puikot Knit Pro 2,5 mm, lanka teetee helmi. Ne menee Salon Sairaalaan jollekin vastasyntyneelle. Muuten – Salon synnytysten siirtämistä Tyksiin vastustetaan adressillä, jona voi allekirjoittaa vielä huomiseen asti. (=tais mennä yli 140 merkkiä…)

Nyt riittää twiittausharjoitus ja palaan itsekseni taas. Kurssin jälkeen bloggaan entistä harvemmin ja facetan entistä harvemmin ja olen ihan pöllamystyneenä ja pihalla ku mikään ei suju. Kaiken kukkuraks olen pari viikkoa kiukutellut kun nettikiään ei pelaa. Vikailmoituksia on tehty mut vastaus on suunnilleen et me vaan kuvitellaan ja meillä on laitteissa vikaa. No tänään kävin ihan tarkistuttamassa et laitteet on ookoo…

Roosanauhan, sometuksen ja sukkasatoilun lisäksi meneillään on myös eläinten viikko. Meillä se alkoi jo perjantaina, kun ”pojat” lähti saareen. Lauantaina laskettiin totta kai verkot. Sunnuntaiaamuna nostettiin ja saalis oli huikea! Tosin kun tuo hauki nostettiin veneeseen, niin meikäläinen oli lähdössä karkuun, kunnes huomasin ettei siitä veneestä pääse muuten kuin uimalla…

 Hauki päästettiin jonkun muun kiusaksi takaisin mereen, koska Tassulle oli tarjolla yllin kylln parempaakin: Kolmetoista ahventa!

Ennen perkaamista kalat säilytettiin minkkiturvallisesti: Muutaman viikon takaista ahvensaaliin häviämistä ei enää suvaita!

Mökkikausi lähenee loppuaan. Syksy on ihanaa ja samalla haikeaa aikaa. Illat pimenee nopeasti ja kynttilät sytytetään:

Takkatuli lämmittää…jos se vaan syttyy. Välillä siihen tarvitaan sekä sytytyspaloja että butaania…

Aurinko paistaa jo niin matalalla, ettei meille näy nousut eikä laskut. Päivälläkin auringon paisteen näkee vaan vastarannallta:

Koska on eläinten viikko niin Tassu odotteli kaupunkiin palatessa ahvenfileitä keittiön pöydällä:

No joo..meillä on eläinten viikko aina!

Kissasukat

Arvatkaas mikä saa mut aina hyvälle tuulelle? Kun saan laittaa jalkaani kissasukat, jotka sain Idalta lahjaksi joskus aikoja päiviä sitten hänen ollessaan työssaoppimassa puodissa. Sorry – en voi linkittää alkuperäisiin sukkiin, koska rakas vanha blogini Vuodatuksessa hävitti kaikki kuvat…

Onneks Ida teki yhtenä näytöistään ohjeen samantapaisille sukille! Kerran ennenkin olen ohjetta testannut ja nyt Sukkasadon ja uudenteetee sallan myötä oli ihan pakko taas tehdä yhdet! Sukkasadon Perunalaariin vein nää jo lauantaina, mut omassa blogissa juttu tulee vähän jälkijunassa…

Uus salla on 80% villaa, 20% polyamidia, puikkosuositus 3½ (22s=10cm) ja 50g:n kerässä on 100m.

Puikkoina oli 3½ mm Knit Pron 20 cm sukkikset ja varren sisäosan resorissa 3 milliset.

Ja jostain syystä en osaa kuvitella muun väristä kissaa kuin mustan…

Pohjaväriä ja mustaa kului kolme kerää kumpaakin ja valkoista raitalankaa 1 kerä. Yhteensä 274 g.

Kyllä sen sukan aina neuloo, mutta häntiä, naamoja, tassuja ja viiksiä tehdessä vierähti tovi jos toinenkin. Onneksi mulla oli perjantai-iltana sentään asiantuntija-apua tarjolla:

Hirvittää ajatellakin, miten monta ahvenfilettä tämäkin assisteeraus tulee maksamaan! Tänä kesänä ei kalasaaleilla ole muutenkaan juhlittu ja kaikki nekin, mitä on saatu on menneet parempiin suihin eli TheLankakaupan The Laadunvalvojan palkkioihin. Itse ollaan saatu kala-ateria yhden käden sormilla laskettu kerta koko kesänä…

Oli niin kamala kiire saada sukat valmiiksi ennen Sukkasadon viikkolaskentaa, että ompelin hädissäni yhden hännän ihan poskelleen. Purkuhommia siis… Silmät ja peppu löytyi luonnollisesti parin seinän takaa eli Salon Napista.

 

Oli sit sunnuntaina se syyspäiväntasauskin. Nyt on päivä jo lyhyempi kuin yö ja viimeinen hetki alkaa suunnitella itsetehtyjä joululahjoja. Mitäs luulisit kissaihmisen tykkäävän kissasukista?

Viikonloppu menikin taas ihan ilman silmukoita. Lauantai-iltana nukahdin alpakkalangan kanssa kesken kerroksen! Miks ihmeessä meikäläinen lorvii koko kesän ja saa sit syksyllä kauhean pultin et nyt pitää alkaa mettähommiin? Viikko sitten kaadettiin ja viime viikonloppuna karsittiin ja polteltiin risuja:

Samalla meni polttoon The Lankakaupan vanhaa kirjanpitoaineistoa. Uusvanha kirjanpitäjäni Paula neuvoi, että paras tapa niiden hävittämiseen on polttaminen:

 Ja mullahan on toi pyromaanitaipumus ennestään ja sytytyspalojakin jäljellä. Testattu on et ne ON hyviä. Aina vaan.

Työntäyteisen viikonlopun jälkeen me oltiin koko porukka ihan näin eikä jaksettu lähteä vielä kaupunkiin:

Maanantaiaamuna lähdettiin saaresta töihin. Herätessä oli pimeää ja kylmää. Nuotiossa olis vieläkin voinu paistaa vaikka aamiaismakkarat ja töihin päästessä olin tosi iloinen – mulla on pakko olla lihaksia! Sen verran kipienä käsivarret ja selkä oli… 

Mukavia syyskuun loppupäiviä!