Sukkasatoa Somekurssilta

On näissä varretkin vaikkei niitä näy. Lankana teetee salla. Raitasukat harjoituskappaleena jämälangoista ja noi iloisemman väriset on ne varsinaiset sukat (joissa siis on varret) väreistä, joita ei vielä ole myynnissä. Siispä tämä sukkabloggaus on vähän niinku uskon asia. 

Harkkasukat tein kolmosen puikoilla ja lankaa sain kulutettua 124 g. Noi tulevaisuussukat tein 3½ puikoilla ja menekki oli 130g. Sukkien juju on nois varsissa, jotka näyttää kirjoneuleelta mut ei oo. Mut siit sit joskus myöhemmin jos joku muukin niist tykkää. Joka tapauksessa oli pikkuhiljaa pakko saada Sukkasadon Perunalaariin jotain täytettä kun viime viikko meni pelkässä varren säätämisessä.

Tää on ollu viime viikkoina kurssilla. Eilen sain oikean todistuksenikin. Onneks siin ei ollu numeroita… Aiheena on tää SoMe. Olenkohan oppinu mitään ku en edes teidä kirjoitetaanko some isoilla vai pienillä kirjaimilla ja yhteen vai erikseen? Taisin olla pienyrityksistä pienin, mutta kurssilla kovaäänisin… Siellä oli asiaa Facebookista, Pinterestistä, Thiglinkistä, Twitteristä ja ties vallan mistä!

Googleplussaan piti kirjautua ja karttoja selailla ja blogikin piti perustaa, mut onneks mul oli jo. Kaikki muu menikin suht koht päin peppua… Kiva kurssi oli kuitenkin ja uskon, et siitä on hyötyä vielä. Ainakin TIEDÄN mikä on Insatagrammi ja Pinteresti ja Twitteri ja hästänngi… Ja et niitten kaikkien pitäsi jotekin pelata yhteen… Kovasti harjoittelinkin mut mikään ei oikeen sujunu.

Googleplussan karttojen kanssa harjoittelin yks ilta, mut se kertoi et Anjalinin Lankakauppa on Annankadulla Salossa. Ja mä en taatusti ole itte sitä sille kertonu! Kyl Google tietää… Sit montakin kertaa yritin laittaa blogin kuviin pinnausnappulaa. Ei onnistunu vaiks ohjeet oli mainiot. Nyt tääl on nappi, jota painamalla blogin KAIKKI kuvat siirtyy sinne Pinterestiin. ÄLÄ paina sitä. Yritän ottaa sen pois jos osaan…

Sit meil opetettiin miten helppoa ja aikaa säästävää tää some-elämä on ku kaiken voi tehdä yhdest paikast mobiilisti ja jaella sen sit kaikkiin paikkoihin kerralla… Mä olen niin vanhanaikainen et käytän tietokonetta ja kameraa eikä mulla ole tablettia ja uutta winkkaripuhelinta en osaa käyttää (eikä se kuulemma toimiskaan). Ja jos mä yritän jotain somettaa ni siinä menee koko ilta eikä sinä aikana synny yhtään silmukkaa ja kissakin on kiukkuinen. Voitte siis ymmärtää, et kaiken turhautumisen ja ”mikään ei toimi” –paniikin keskellä meikäläinen tarvitsi sukkapuikkoja ja lankaa terapiaksi! Mut on upeaa osallistua kurssiin, jossa ope on tosissaan innostunut asiastaan!

Hauskinta oli eilisillan Twitteri-tilin luominen. Ei onnistunu multa. Twittreri nevoi et ”Sorry – Yritä myöhemmin uudelleen”. Varmaan siin Twitteris on sisäänrakennettuna joku tunnistin, joka heti huomas, et toi Susu on sellainen mimmi et sille ei mitenkään voi riittää 140 merkkiä!

No mä yritän opetella twiittailua täst eteenpäin:

Äiti pipi ol. Ajan kuluks teki junasukat. Omalekuril, joka saa vauvan. Sukat teki vaik ei saanu lääket mutku lekuri on mukava. (=alle 140 merkkiä). Laskeeks Twitteri välilyönnit merkeiks?

Ku ei lääket saanu ja oli edelleen kipiä ni jämälangast teki toiset vauvasukat. Kerroksia vähensi. (=reilusti alle 140 merkkiä, Hyvä mä!)

Puikot Knit Pro 2,5 mm, lanka teetee helmi. Ne menee Salon Sairaalaan jollekin vastasyntyneelle. Muuten – Salon synnytysten siirtämistä Tyksiin vastustetaan adressillä, jona voi allekirjoittaa vielä huomiseen asti. (=tais mennä yli 140 merkkiä…)

Nyt riittää twiittausharjoitus ja palaan itsekseni taas. Kurssin jälkeen bloggaan entistä harvemmin ja facetan entistä harvemmin ja olen ihan pöllamystyneenä ja pihalla ku mikään ei suju. Kaiken kukkuraks olen pari viikkoa kiukutellut kun nettikiään ei pelaa. Vikailmoituksia on tehty mut vastaus on suunnilleen et me vaan kuvitellaan ja meillä on laitteissa vikaa. No tänään kävin ihan tarkistuttamassa et laitteet on ookoo…

Roosanauhan, sometuksen ja sukkasatoilun lisäksi meneillään on myös eläinten viikko. Meillä se alkoi jo perjantaina, kun ”pojat” lähti saareen. Lauantaina laskettiin totta kai verkot. Sunnuntaiaamuna nostettiin ja saalis oli huikea! Tosin kun tuo hauki nostettiin veneeseen, niin meikäläinen oli lähdössä karkuun, kunnes huomasin ettei siitä veneestä pääse muuten kuin uimalla…

 Hauki päästettiin jonkun muun kiusaksi takaisin mereen, koska Tassulle oli tarjolla yllin kylln parempaakin: Kolmetoista ahventa!

Ennen perkaamista kalat säilytettiin minkkiturvallisesti: Muutaman viikon takaista ahvensaaliin häviämistä ei enää suvaita!

Mökkikausi lähenee loppuaan. Syksy on ihanaa ja samalla haikeaa aikaa. Illat pimenee nopeasti ja kynttilät sytytetään:

Takkatuli lämmittää…jos se vaan syttyy. Välillä siihen tarvitaan sekä sytytyspaloja että butaania…

Aurinko paistaa jo niin matalalla, ettei meille näy nousut eikä laskut. Päivälläkin auringon paisteen näkee vaan vastarannallta:

Koska on eläinten viikko niin Tassu odotteli kaupunkiin palatessa ahvenfileitä keittiön pöydällä:

No joo..meillä on eläinten viikko aina!