Lipokkaat, kipuapusukat ja muuta outoa puuhaa

Sukkasato alkaa olla loppumetreillään. Monta suunnitelmaa oli pari kuukautta sitten vaan harva niistä päätyi puikoille, saati sitten koukulle. Koukkuhan ei oo mun juttu eikä huovutuskaan mut aina silloin tällöin päätän yrittää… 

teeteen uusi taiga high on vanhan taigan uudistettu versio. 100% ylämaan villaa oleva lanka soveltuu myös huovuttamiseen. Huovutettujen lipokkaiden ohje löytyy teeteen nettisivujen ilmaisohjeista. Kasin koukulla pistelin, muutama tunti vaan meni amatööriltäkin ja tossut olivat valmiina hyppäämään pesukoneeseen:

 Menekki oli 1 vyyhti. Varovasti aloitin, vaikka oman pyykkikoneeni tuntien oletin ettei 40 asteen pikapesussa mitään tapahdu. Vaan kun se sama ohjelma aina välillä tuottaa ylläripylläreitä niin parempi varoa ku katua… Ei tapahtunu mitään. Eikä 40 pitkässä ohjelmassakaan pahemmin. Siispä kuutenkymppiin  ja johan huopui! 

Liikaakin… Mut kyllä nämä nyt saunatossuiksi jollekin käyvät ja Perunalaariin vein vaikka vähän nolotti epämääräinen muoto. Ei perunatkaan kaikki niin symmetrisiä ole! 

Minä kun aina yritän keksiä jotain positiivista niin ainakin näissä on aito käsintehdyn ilme. Ja langasta tykkäsin. Ohjeessa sanotaan et huovutus muun pyykin joukossa ja näin voi todellakin tehdä. Langasta ei lähtenyt väriä eikä kylppäri ollu huovutuksien jälkeen täynnä karvaa niin kuin monien muiden huovutuksien jälkeen. 

Asiakas pyysi tekemään joulupakettiin sukat Kipuapusilkkivillasta. Miehelle ja kokoa huimat 45! Lupasin hanakasti kun kerran oli tää sukkasato eikä just sillä hetkellä yhtään sukkaa puikoilla.Hyvähän niitä oli tikutella Tyksissä keskiviikkona kun kävin kohjuja vaahdotuttamassa. Vaadotus oli ihan kivuton ja nopea juttu. Sen jälkeen piti kuleksia pitkin käytäviä puoli tuntia ennen kuin päästivät kotiin. Kymmenen senttiä vartta syntyi sillä keikalla.

Kotona jatkoin (sekä kävelyä että sukkaa) mut hiukan oli huono omatunto kun keskellä arkea maleksin vaan kotosalla ilman mitään syytä. Tassukin oli epäluuloinen ja lymyili sängyn alla piilossa pari tuntia ennen kuin uskoi, ettei mulla ole metkuja mielessäni…Äiti oli kysellyt kreikkalaisen leivän ohjetta ja minä sain päähäni kokeilla. Minähän en yleensä leivo ku äärimmäisessä pakkotilanteessa… Käyn kyllä mielelläni virtuaalimaistelemassa muiden (erityisesti Intsun) leipomuksia blogeissa ja herkullisen ohjeen nähdessäni aina päätän kokeilla mut siihen se sit jää.

Keskiviikkona tein taikinan. Annoin nousta tunnin vedottomassa paikassa (=mikroaaltouuni). Kaulin ja levitin puolelle levystä kaikkea mitä sattui kaapista löytymän:

Levy rullalle, ympyräksi ja taas puoleksi tunniksi nousemaan leivinliinan alle. Piti sit ottaa oikein vaihekuviakin mut… 

Ei tästä mitään leivontablogia taida tulla – kuvan ottaminen valmiista unohtui!

Viimeeks olen leiponut sämpylöitä vuosi sitten ku oli kohjuleikkauksen jälkeen muutaman päivän kotona. Piiku poikkes lankaa hakemaan ja näki valmiin tekeleeni (ei uskaltanut jäädä maistamaan). Kyseli vaan et koska mä menen kohjuja hoidattamaan seuraavan kerran…ku silloin on aina leivontapäivä. Toivottavasti ei vähään aikaan tarvii leipoa.

Ai niin – ne sukat! Kolmosen puikoilla, menekki 135g ja Perunalaarin viikkosaldoon ehtivät. Heti virallisen laaduntarkastuksen jälkeen. Pöytäliinan tahraa ette sit näe...

Kun kerran Tyksin syöpäpolin naapurissa kävin niin vein sinne myös muutaman puotiin tuodun sytomyssyn mennessäni. Hyvä olikin, sillä osaston kaikki myssyt olivat tässä:

Talvi on tulossa, joten tarvetta on sekä myssyille että sukille!

Vaahtokäsittelyn jälkeinen kamala turvotus nilkoissa alkaa olla ohi. Tämän laiskan sohvaperunan oli pakko myöntää, että liikkuminen helpottaa oloa. Yritän nyt ottaa itteäni niskasta ja jatkaa kävelyä kun siihen on jo parissa päivässä melkein tottunut. Tänäänkin olen käynyt pikku kävelyllä jo neljä kertaa jos lasketan myös silakkamarkkinoilla maleksiminen ja ulkoilu Tassun kanssa.  Nyt opetellaan taas kaupunkikissan tavoille:

Narun jatkeena pitää kulkea:

Mukavaa lokakuun loppua!