Pieniä virkkauksia pakosta

Jos elämäs ei olis sellaisia asiota ku ”viime hetki” tai ”pakko” niin meikäläinen ei sais aikaseks yhtikäs mitään. Ei ainakaan tulis opeteltua mitään uutta…. Onnks niit on.

Eilisiltana oli Anjalinilla Salon Seudun Kädentaitajien virkkausilta. Kaikkihan tietää miten paljon meikäläinen diggaa virkkaamista… Jäsenkirjeessä puhuttiin kohohpylväistä ja krokotiilivirkkauksesta. Vinkkelivirkkauksestakin oli ollu puhetta.  Viikko sitten alkoi tulla paineita. Googletin enkä meinannu löytää ohjeita ja päivämäärä lähestyi. Paniikki! Pakko! Päivämäärä on ihan just! Olosuhteiden pakosta oli pakko tarttua koukkuun.

Krokovirkkauksen ohje oli ollut Suuri Kässylehdessä joskus, mutta siitä ohjeesta  en löytänyt päätä enkä varsinkaan häntää. Mut onneks on tää netti. Ohjeen löysin täältä ja virkkasin jämäpallaksesta mallitilkkua. Ohje oli niin mainio, että heti pukkasi idealla.Olin nähnyt jossain facebookin syövereissä kuvan vauvan tossusta… Ja kun sukkasatoonkin on joku pöljä mut ilmoittaut. Kyl tästä varmaan tulee joku plagiointisyyte mut ihan omin päin tein.

Ensin piti virkata varsi ja sit kerätä silmukat ja neuloa sukka. Mut eihän se niin mee – kun toi kroko kasvaa ihan väärään suuntaan! Siispä ensin neuloin kantapään, ja sit sukan ja sit aloin miettimään varsiasiaa. 

Purkua ja uudelleen tekemistä riitti pariksi illaksi, mut ainakin prototyyppi tuli valmiiksi ja Perunalaariin päätyi: 

Lankana teetee alpakka, menekki 30 g (12 g neuletta ja 18 g virkkuuta). Puikot 2½ ja koukku 3.

Vinkkeliäkin kokeilin. Ohjeen löysin tästä blogista. Mut ihmetyksekseni löysin hienon ohjeen ihan kotikaappia siivotessani! Jostain seitkytluvulta Jokanaisen Käsityökurssi: Neulon ja virkkaan –kansio löytyi makkarin yläkaapista viime viikolla. Olin jo heittämässä kansiota kierrätykseen kun viime hetkellä vielä selasin…

 Vinkkelivirkattu tiskirätti. Lankana teetee Bamboo&Co (varmaan täs on ajateltu et bambu ja cottoni mut mä olen alusta asti lukenut sen et bambu ja KUMPPANI). Koukku 3,5 mm ja menekki jotain vajaa kerä. Nyt on sellainen olo et tämä tekniikka näkyis paremmin vaikka kahdella yksvärisellä. 

 

Tavispylväitäkin virkkasin tuossa maanataina. Villanne on blogissaan ja facessa useaan kertaan maininnut Katian Cap-langan. Ei yhtään mun juttu, mut kun edustaja kävi niin vähän utelin… Ja tietty sorruin tilaamaan. Kun Villanne oli sanonut et tunti pipoon riittää niin ajattelin et ”kyl mä sen kestän”. 

Mulla meni kyllä ainakin kaksi tuntia ennenuin Salon Kiekkohain värinen pipo tupsuineen oli valmis.

Menekki 1 kerä ja koukku 6 mm. Ja niinku näkyy ni on tätä muitakin värejä.

Klipsuvirkkuusta olen ollu aluna alkaen sitä mieltä et ei oo mun juttu. En koske. Klipsuja kerään mut annan ne muille. Sain asiakkaalta viikoksi lainaan uuden Klipsukirjan. Ja taas hyvät päätökset heitettiin kaivoon. Päätin kokeilla kirjan kaikkein helpointa ja nopeinta ohjetta – klipsuheijastinta:

Tassu auttoi syömällä kaks purkkia Pirkan Kanaa Kastikkeessa… Kirjassa tuo oli sydänheijastin, mun mielestä tuo on pöllö ja Idan mielestä apina. Menekki kaks klipsua ja 1,5 m heijastinlankaa kolmosen koukulla. Klipsuharrastukseni päätty tähän. Piste. 

Kässyt on muuten jännä juttu. Kun niistä tulee pakko ja on deadlinet ni ei huvita sit yhtään. Kaikki muu kiinnostaa enemmän, Meil on Idan kanssa yks kimppaprojekti, jonka päiväys on marraskuun alussa. Kumpikaan ei ole tippaakaan innostuntut. Puretaan ja kiroillaan. Välillä vuorotellen ja välillä yhteen ääneen. Ja KAIKKI muu kiinnostaa enemmän! Viime viikkojen aikana puodissa on käynyt montakin asiakasta ihmettelemässä puodin uutta järjestystä. HEI HALOO – tiskien paikka muutettiin MAALISKUUSSA! Siispä tiistaina saatiin pultti ja alettiin taas möbleerata:

 

Alkuun näytti (ja tuntui) kaaokselta, mut kyllä taas tuntuu avarammalta! Ja tänään oli taas pakko tehdä muutama kerros kimppatilaukseen. Ja purkaa ja kiroilla…Mut marrastuun aluunhan on tosi pitkä aika vielä;)

Loppuun vielä ”Päivän Tassu”. Vanhempani olivat ruåttinlaivalla ja me Tassun kanssa saatiin perinteinen laivatuliainen:

Katkarapuleipä maistui meille molemmille!

Eilisillan Kädentaitajien virkkuuillan jälkeen huomasin, etten muistanut ottaa yhtä kuvaa! Vinkkelin ja krokotiilin lisäksi opeteltiin kohopylväitä ja haarukkavirkkausta.  Toivottavasti jokaiselle jäi sentäs joku uusi virkkuutekniikka reppuun jatkokäyttöä varten ja minäkin opin tunisialaista! Kiitos kaikille mukana olleille!

P.S. Iskias ei sit iskeny ja huomasin illan aikana monta kertaa sanovani et joku virkkuu oli oikeastaan aika hauskaa. Uuden oppiminen  on aina hauskaa vaikka alku hankalaa ja usein on vaan pakko!