tiistai 29. marraskuuta 2016

Messutossut ja –lapaset



Otsikko on kertakaikkisen harhaanjohtava. Meikäläinen ei sit ikinä ollut siellä Tampesterin kässämessuilla, missä KAIKKI muut oli. Sitä maattiin kotisoffalla kuumeessa kärvistellen…

Omia viiskymppisjuhliahan ollaan juhlittu jo puoli vuotta. Juhlavuosi huipentui messuja edeltävänä perjantaina Hectorin konserttiin Turun Logomossa. Suunnitelmissa oli, että vanhat menisivät konsertin jälkeen jatkoille.  Lauantaiksi oli vapaapäiväkin sovittuna… Konsertti oli mahtava (kiitokset Idalle), mutta sen jälkeen oli ääni poissa, kurkku kipeänä ja pää täynnä räkää. Voi miten onnellista oli päästä ”isätaksilla” kotiin, pukeutua kissapyjamaan ja kissasukkiin ja laittaa mehuglögi kuumenemaan ja pakastepizza uuniin… Ei skumppaa. Huoh.

Vielä lauantaiaamuna olin sillä mielellä, et kyllä tää tästä – tarpeeksi mömmöjä naamaan ja messuilemaan, mutta illalla nousi kuume. Messut (ja kevään uutuuslangat) jäi väliin ja päätin kiduttaa itseäni huovutusjutuilla.Joka vuonna päätän, etten ikinä enää huovuta mitään. Joka syksy päätän et jos kuitenkin yrittäisin.

Lauantaina neuloin Pirtin hahtuvasta sukkaset:
Sukkapuikot 6 mm, menekki n. 100 g. Hassua, miten onnistuin liukuvärjätystä tekemään melkein samikset, vaikka en ottanut välistä pois yhtään hahtuvaa!

Sunnuntaina neuloin teetee Sagasta vanhan palmikkotossun ohjeella. Puikot edelleen 6 mm, mutta tällä kertaa tossu tehtiin tasona ja päällä oleva sauma ommeltiin. Menekki  suunnilleen kerä/töppönen.
Jämälangoista tein prototyypin Idan ideoimalle patakintaalle.

Sit vaan kaikki koneeseen. Neljä kymppiä, kera ison,  ikivanhan ja hiutuneen kylpypyyhkeen ja ripauksen pesujauhetta. Pyykkikoneen jylläessä nautin buranat, kuumemittarin ja päikkärit ja totesin harrastavani kurjuuden maksimointia – mun (epäonniset) huovutukset kun yleensä kiikutetaan kaikessa hiljaisuudessa yön pimeinä hetkinä roskikseen…

Mut aika kivasti onnistui:
Huopasukat kokoa m (naisten jotain 38).
Huopatossut:
Naisten koko 38. Olis voinut huopua vähän vähemmänkin. Palmikko ei kauheesti näy.
Patakinnas. Tai kuuman kannen nostin. Proto onnistui yli odotusten. Tuotekehitys jatkaa tästä ja perästä kuuluu.
No sit ne lapaset. Teeteen Neulelehdessä 4/2016 oli kivat kirjoneulelapaset teetee Pallaksesta. Olin jo kerran aloitellut, mutta purin koko systeemin. Mun mielestä koko juttu näytti pelkältä sotkulta. Purkulangoista on sittemmin syntynyt toinenkin purkuun päätynyt aloitus (briossia).
Kunnes sit messujen jälkeen kuulin, että Tekstiiliteollisuuden osastolla messuhittinä oli ollu just nää sydänlapaset, niin päätin et kyl määki. Pakko yrittää. Edelleen näytti sotkulta. Tai koiran oksennukselta (ei mulla kyl oo ihan tarkkaa tietoa miltä koiran oksu näyttää mut voin kuvitella). Sinnikkäästi kuitenkin pistelin loppuun. Ilman sormeen asetttavia langanohjaimia tai perehtymistä ”lankadominanssiin”). Täs ne ny ovat:
kaukaa kattoen näyttää ihan kivalta...
Puodin laatupäällikkö on ne tarkastanut ja hyväksi havainnut. Ja pienen vesisuihkekäsittelyn jälkeen omastakin mielestä ihan kelpolapaset:
Puikkoina Knit Picksin 2,75 mm lyhyet sukkapuikot, langan menekki 74 g eli kerä kumpaakin väriä.
Siis jos joku ihmettelee, miks tässä ns. neuleblogissa ei enemmän oo neulejuttuja niin tässäpä selitys:
Laatupäällikkö on neulomissoffanvaltaaja. Ei sinne onneton neuloja mahdu!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ysikymppinen kiittää

Eilisiltana kotiintulon jälkeen oli aika istua alas ja rauhoittua. Päälimmäisenä mielessä kiitollisuus.

Yksikään yritys ei olisi olemassa ilman asiakkaita. Oli sitten vanha tai uusi, olipa tuotteet ja palvelu miten hyvää tahansa, olipa henkilökunta kuinka osaavaa, asiantuntevaa ja mukavaa. Nämä ruusut saimme ystävältä ja asiakkaalta, mutta haluan jakaa ne kiitokseksi teille.t. Susu - sydän täynnä

P.S. Synttäriarvonta-aika on päättynyt. Arvonta suoritetaan kuun viimeisenä päivänä ja tuloksista ilmoitetaan voittajille henkilökohtaisesti.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Ysikymppinen

Lokakuussa 1926 neiti Alli Anjalin perusti käsityöliikkeen Salon Horninkadulle. Mielestäni 90 vuotta on sen verran kunnioitettava ikä, että sitä kannattaa juhlia! Vaikka näin pikkuisen jälkijunassa. 
Kuvassa on menneisyys ja nykypäivä sulassa sovussa...

Perinteitä kunnioittaen ja ajassa eläen pirteän ysikymppisen lankakaupan synttäreitä sekä joulukauden avajaisia vietetään torstaista lauantaihin 24.11.-27.11.

Luvassa hyviä tarjouksia, arvontoja, puikkotestejä ja hyväntekeväisyysneulontaa porukalla. Pannu on kuumana ja tarjolla pieniä suupalojakin (jotka näyttävät varsin käsintehdyiltä). Jos et pääse paikan päälle, niin synttäritarjouksia voit bongata myös verkko-Anjalinilla.

Ensimmäiset omat muistoni Anjalinin käsityöliikkeestä ovat vuodelta 1985. Sinä syksynä aloitin Salon Kotiteollisuuskoulussa ompelupuolen artesaanilinjan. Aina opintotukipäivänä marssittiin muutaman korttelin matka koululta (joka siihen aikaan oli Sinisessä talossa), torin varrelle Anjalinille hypistelemään ja ostamaan Mirjalta ja Anjalta niitä vähän fiinimpiä lankoja... Jos olet Facebookissa, niin synttäritapahtuman facebook-sivuilta voit lukea muiden muistoja Anjalinista tai ensimmäisistä käsitöistään sekä jättää oman kommenttisi keskusteluun ja samalla osallistua 50 €:n lahjakortin arvontaan. Tokihan voit jättää kommenttisi myös tänne blogiin! Arvonta-aikaa on yhteen lauantai-iltapäivänä.

Nykyään Anjalin on myös teeteeSHOP. Tekstiiliteollisuus Oy onnitteli ysikymppistä jälleenmyyjäänsä hulppealla arpajaispalkinnolla. Tämän (ja muiden käsityöaiheisten palkintojen) arvontaan voi osallistua vain poikkeamalla puotiin ja täyttämällä arvontalipun.

Tervetuloa mukaan!

torstai 17. marraskuuta 2016

Hulppeat huivit



Mä sit niin tykkään neuloa huiveja. Sukkiakin tietty. Tässä viime päivinä oon kaiholla muistellut Mammutin ”Hullua huivivuotta”, johon minäkin aikoinaan osallistuin. Vuosi tais olla sama hullu vuosi, jolloin röyhelöt oli pop. Niitä lankoja en pahemmin kaipaa, vaikkakin tänä päivänä harvakseltaan vastaan tulevat röyhelöt näyttää ihan kivoiltakin. Aika kultaa…

Parikin huivia on viime päivinä ollut puikoilla. Ei nyt niin hulppeita, mutta langat ja mallit on kivoja ja koukuttavia.
Nais-Messuilla yksi sunnuntai-iltapäivän asiakas näytti kauniita kuvia Eyeblink-huivistaan. Sormet alkoi syhyymään oitis ja lankakin oli puodissa vaan odottamassa ”The mallia”. 

Lankana Austermann Merino Lace. Merinovillaa, 50 G:n kerällä hulppeat 400 metriä. Puikkoina 3½mm Knit Picsin pyörökärjet ja 60 cm kaapeli. Silmukoiden päättelyn jälkeen huivi näytti epämääräiseltä ja surkealta mytyltä. Melkeen itku pääsi. Ja yksi asiakas sai hersyvät naurut, et sattuu sitä ”ammattilaisellekin”. Neuloessani olin ollut niin innoissani et kerrankin jotain kunnollista ja nättiä…
Vaan kun yön yli aikaa kuluu niin… Lämminevesi-etikkakylvyn, pingotusrautojen ja meidän talon kuivaushuoneessa sturox-levyn päällä vietetyn yön jälkeen oikea kaunotar oli syntynyt.
Lankaa kului hiukan toista kerää eli 55 g. 
Toinenkin huivi valmistui tänään. Lankana SMC:n Ombre Lace. langassa on kuusi "iloisenharmaan" sävyistä väriä, joista valitsin sen kaikkein ankeimman…
Malli on tosi helppo ja kiva matka-telkkuneule. Miehusta ainaoikeaa, jonka jälkeen silmukat triplaksi ja frillareunaa 3.5 cm.
Yksinkertainen, mutta tosi kiva malli. Vaan tänä aamuna meinas usko loppua kun piti pätellä reunan miltei 900 silmukkaa… Töistä meinasin myöhästyä ja lopulta päättelin viimeiset 400 silmukkaa päivän aikana. 
Tykkään. Puikot 4 mm Knit Picksin päät, alkuun 80 cm kaapelilla ja reunan alkaessa 120 kääpelilla. Menekki yksi 600m/100 g kerä.
 Lähipäivinä tulee varmaan aika vähän silmukoita. Huomisiltana jatkan viiskymmppisjuhlintaa Hectorin kera  Logomossa (<3 Ida-maria) ja sunnuntaina lähdetään äidin kanssa turisteina tampesterin kässymessulle ja ihan ensin aamusella kuulemaan ensi kevään langoista.

Tulis nyt talvikin ensin takas…

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Hiukan sitä sun tätä



Kässäpussini pursuaa keskeneräisiä niin, ettei pussukkaparan vetoketju mene kiinni. Yhtenä aamuna töihin mennessä löysin puodin takaparkkipaikalta lumihangesta kolmepuolikkaat Knit Picksin puikot 60 cm kaapelissa. Oli kässäpussi kotiin lähtiessä tulvinut yli äyräiden. Tuli hiukan surullinen olo niiden puikkoparkojen puolesta. Mahtaakohan ne ajatella joutuneensa jätetyksi heitteille?

Tällä viikolla meillä teeteeShopeissa ja –myymälöissä pöhistään hulppeiden huivien ja mahtavien myssyjen parissa. Neulelehdessä 4/2016 oli lempparilangastani Tundrasta ohje sydänmyssylle. Ensin neulottiin reunus poikittain ja siitä poimittiin silmukat myssyyn. 

Neuloessani olin tosi skeptinen – reunus oli jättipitkä ja muutenkin myssy näytti ylisuurelta pannunmyssyltä. Sinnikkäästi kuitenkin tikuttelin myssyn valmiiksi. Ajatus oli, et näin ihanan langan voi ihan hyvin purkaa ja neuloa uudelleen jos ei tuu hyvä. Ja ylläripylläri – myssy olikin valmiina ihan kiva!
Tupsuhärvelillä kieputtelin tupsun ja oikeasti tää on aika hauska. Aika väljä, mutta se taitaa olla nykymuotia. Ainakin myssyn sisällä olevassa päässä on tilaa suurille ajatuksille!

Puikot 3½, kulutus 84 g ja ohje 4 - Herttainen pipa teeteen Neulelehdestä 4/2016.

Tähän aikaan vuodesta kaikki helpot&nopeat alkaa olla ajankohtaisia. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä kiireemmäksi käy neulojan aika ja sitä lyhyemmäksi yöunet.

SirdarinTouch on osoittautunut tämän vuoden hittijutuksi. Tein jo yhden kaulurin langan vyötteessä olevan ohjeen mukaisesti, ja myöhemmin toisen samoilla silmukoilla, mutta kasin puikoilla. Mielestäni kiva. Parempi kuin edellinen, joka oli liina pitkä lämmittääkseen ja liian lyhyt mennäkseen kakis kertaa kaulan ympäri. Tunnustettakoon, että tein messujen aikana kolmannenkin. Eri silmukoilla ja eri puikoilla, mut se on päätynyt takaisin lankakeräksi. Frozen-kauluri odottaa uutta yritystä…
Tähän aikaan vuodesta kaipaa moni arkeensa vähän bling-blingiä. Myssy Sirdarin Moonstonesta syntyy yhdessä illassa ja yhdestä kerästä. Langassa on mukana helmiä. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että helmet on ja pysyy langassa. Monta kertaa kun olen törmännyt ”hilelankoihin”, joista helmet tai paljetit karisevat pois jo neuloessa! valitettavasti tätä mustaa ollaan saatu vain tämä yksi näytekerä – valkoista, vihreää ja liilaa löytyy jo varastosta. Puikot 5 (muistaakseni).

Mökkikausi saaressa päättyi jo viikko sitten, mutta Tassun ulkoilukausi jatkui vielä viime viikonlopun. Oltiin Tassun Pappaa onnittelemassa Atun mökillä. Tassulla oli taas kissanpäivät – sai ulkoilla ja portsareita riitti. Ja kädestä syötettyjä katkarapuja… Odoteltiin, että se olisi tuonut Pappalle lahjaksi myyrän, mutta eipä tullut saalista.


Moonstone on tietenkin ajankohtainen lanka – onhan tässä jo parin päivän ajan hehkuteltu superkuusta. Lauantai-iltana kun äidin kanssa käveltiin pieni matka ruuan jälkeen, niin kuu paistoi niin kirkkaasti, et olis voinut olla päivä!
Maanantaiyönä se superkuu sitten näyttäytyi Karvislandiassa. Yritin ottaa surkeita kuvia kännyllä ja susunkestävällä Olympuksella. Tarkin kuva tuli kun karvis kaivoi esiin ”oikean” kameran: Hieno varjokin kuusta. Myöhemmin katseltiin kuukiviä kaukoputkellakin. Hienolta näytti.
Tassun mielestä mökkikauden päättyminen ei oo kiva juttu. Se tietää väistämättä matolääkettä…
Osa meni ihan sinne, minne pitikin. Palkaksi kärsimyksestään Tassu sai ”maanantaipullon”, mutta silti se näytti aikas kiukkuiselta…
Onneksi se ei ole pitkävihainen – jo puolilta öin se suostui kehräämään ihan vähäsen!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Mökkikausi loppui

Viime vuosina on ollut tapana päättää mökkikausi pyhäinpäiväviikonloppuna. Sama suunnitelma oli tänäkin vuonna, vaikka yllättäen talvi pukkasi päälle tänne lounaaseenkin ekaan kertaan kahteen vuoteen!
Perjantaina Karvis ehti saareen pari tuntia ennen ja mökissä oli jo mukavasti jo 9 astetta kun minä pääsin perille. Valoisaan aikaan kuitekin, koska olin "aamuvuorossa" ja taivas oli pilvetön. Perjantaina lämmiteltiin, käytiin saunassa ja meressäkin sovittamassa talviturkkeja 4,6 asteessa. Illalla paistettiin ryynärit takassa ja nukkumaan mennessä mökissä oli jo ainakin 20 astetta...

Aamulla ulkolämpö oli miinus 5,6 ja sisällä hulppeat 14,7.Meri "kiehui".
Tuli hellaan, pari kuppia kahvia ja päivän puuhiin. Kovien tuulien ja kuivuuden vuoksi on kesän aikana kertynyt risukasaa jäänyt polttamatta. Nyt oli viimein aika päästää sisäinen pyromaanini valloilleen!

Samassa polttelin vanhoja puodin pankkikorttitositteita (laki vaatii et 7 vuotta pitää säästää). Nuotioon päätyi myös omia kuitteja, tiliotteita ja palkkalaskelmia viime vuosituhannelta. Yhden palkkakuitin säästin vaan siitä ilosta, et oli hauskaa huomata joskus saaneensa ihan oikeata palkkaa. Vieläpä ihan kelvollista jos tämän päivän lukuihin suhteuttaa ;)

Karvisen kokkaaman pekoni-muna-aamiaisen jälkeen lastattiin veneeseen klapikonetta sun muuta kaupunkiin vietävää tavaraa ja lähdettiin viemään niitä mantereelle. Samalla reissulla nähtiin pilkahdus auringosta. Jos tähän aikaan vuodesta paistaa ja jos haluaa auringon nähdä, niin pakko on lähteä merelle...
Hyvä reissu olikin. Toimittiin samalla jäänsärkijöinä, joten toiveissa oli sunnuntaina vähän helpompi rantautuminen ja veneen nosto.
Kotirannassa odotti huurteinen näkymä.

Laitettiin karjalanpaisti ja peruna-sipuli-porkkana-aurajuusto-kaapintyhjennyssuttu hellanuuniin kypsymään ja lämmitettiin sauna. Keräiltiin kaapeista kaikkea kaupunkiin vietävää. Ihanien löylyjen lomassa heitettiin 4-asteisessa meressä talviturkit niskaan. Minä peräti kahteen otteeseen. Villasukat jalassa tietenkin!

Illan pimetessä kävin vielä sytyttämässä Sissikissalle kynttilän:
Ihmisläheisten haudoilla kävin jo torstai-iltana.

Tassulle ei tällä kerralla tarvinnut muistutella kotiintuoajoista. Pikemminkin niin, että katti pyysi itse sisälle. Sängyssä se lepäili, ja välillä unohti mitä oli tekemässä.
Moni varmaan muistaa mun viimevuotisen karmean kässäpussiunohdukseni. Tai ainakin minä muistelen sitä edelleen kitkeränä. Tänä vuonna mulla on ollut mökillä koko ajan hätäväräkässy, eli sukankudin, jota ei kuljeteta ees sun taas vaan se on ja pysyy mökillä. Heinäkuun lopussa vaakan kanssa punnittelin ja jaoin pikkukeriin jämäbambuja ja mustaa steppiä:

Niistä on kesän/syksyn aikana valmistuneet sukat. Mulle, Ihan ittelle. menekki 62 g ja puikot Knit Picks 2,5 mm sukkikset. Päättelin langat lauantai-iltana takkatulen ääressä:
Ja kuvasin sunnuntaina. Pöydällä lumihuurretta... maanantaina oli hauskaa laittaa töihin lähtiessä jalkaan ihkauudet sukat!

Yks meillä asusteleva musta ja karvainen aiheuttaa aina mökiltä lähtiessä pientä päänvaivaa. Jostain se vaistoaa lähdön tunnelman ja katoaa tietämättömiin. Sunnuntaiaamunakin ihan tosissaan pohdittiin "Kissastrategiaa". Vaan ihan turhaan. Tassu kävi aamuasioillaan, tuli sisälle aamupalalle, oli lähtemäsillään jonnekin:
Hetken harkinnan jälkeen päätti et kylmä pakkastuuli ei oo fiksuja kissoja varten, ja palas sisälle:
 Lähtiessä kuitenkin piti raastaa katti häntä-takatassuotteella sängyn alta...
Vielä viimeiset kamat kasaan, merkinnät mökkikirjaan, sähköt poikki ja menoksi. Kauden sademäärä oli alle 300 mm, eli ei yhtään ihme, ettei tänä vuonna ole tarvinnut sienimetsässä tehdä löytöjä. Vielä vuoden viimeinen sielunmaisemakuva ennen lähtöä...
Kotona perinteet jatkuivat. Iso kestokassi lattialla ei voi olla houkuttelematta Tassua...
Kauden jälkeen paino samoissa lukemissa kuin ennenkin. Vähän päälle kahdeksan kiloa:
Nyt sit tiedätte senkin mitä varten meillä on kalavaaka olemassa:)

Oikeasti tuntuu taas mukavalta tämä kaupunkielämäkin. Aikaansa kutakin!