Messutossut ja –lapaset

Otsikko on kertakaikkisen harhaanjohtava. Meikäläinen ei sit ikinä ollut siellä Tampesterin kässämessuilla, missä KAIKKI muut oli. Sitä maattiin kotisoffalla kuumeessa kärvistellen…

Omia viiskymppisjuhliahan ollaan juhlittu jo puoli vuotta. Juhlavuosi huipentui messuja edeltävänä perjantaina Hectorin konserttiin Turun Logomossa. Suunnitelmissa oli, että vanhat menisivät konsertin jälkeen jatkoille.  Lauantaiksi oli vapaapäiväkin sovittuna… Konsertti oli mahtava (kiitokset Idalle), mutta sen jälkeen oli ääni poissa, kurkku kipeänä ja pää täynnä räkää. Voi miten onnellista oli päästä ”isätaksilla” kotiin, pukeutua kissapyjamaan ja kissasukkiin ja laittaa mehuglögi kuumenemaan ja pakastepizza uuniin… Ei skumppaa. Huoh.

Vielä lauantaiaamuna olin sillä mielellä, et kyllä tää tästä – tarpeeksi mömmöjä naamaan ja messuilemaan, mutta illalla nousi kuume. Messut (ja kevään uutuuslangat) jäi väliin ja päätin kiduttaa itseäni huovutusjutuilla.Joka vuonna päätän, etten ikinä enää huovuta mitään. Joka syksy päätän et jos kuitenkin yrittäisin.

Lauantaina neuloin Pirtin hahtuvasta sukkaset:

Sukkapuikot 6 mm, menekki n. 100 g. Hassua, miten onnistuin liukuvärjätystä tekemään melkein samikset, vaikka en ottanut välistä pois yhtään hahtuvaa!

Sunnuntaina neuloin teetee Sagasta vanhan palmikkotossun ohjeella. Puikot edelleen 6 mm, mutta tällä kertaa tossu tehtiin tasona ja päällä oleva sauma ommeltiin. Menekki  suunnilleen kerä/töppönen.

Jämälangoista tein prototyypin Idan ideoimalle patakintaalle.

Sit vaan kaikki koneeseen. Neljä kymppiä, kera ison,  ikivanhan ja hiutuneen kylpypyyhkeen ja ripauksen pesujauhetta. Pyykkikoneen jylläessä nautin buranat, kuumemittarin ja päikkärit ja totesin harrastavani kurjuuden maksimointia – mun (epäonniset) huovutukset kun yleensä kiikutetaan kaikessa hiljaisuudessa yön pimeinä hetkinä roskikseen…

Mut aika kivasti onnistui:

Huopasukat kokoa m (naisten jotain 38).

Huopatossut:

Naisten koko 38. Olis voinut huopua vähän vähemmänkin. Palmikko ei kauheesti näy.

Patakinnas. Tai kuuman kannen nostin. Proto onnistui yli odotusten. Tuotekehitys jatkaa tästä ja perästä kuuluu.

No sit ne lapaset. Teeteen Neulelehdessä 4/2016 oli kivat kirjoneulelapaset teetee Pallaksesta. Olin jo kerran aloitellut, mutta purin koko systeemin. Mun mielestä koko juttu näytti pelkältä sotkulta. Purkulangoista on sittemmin syntynyt toinenkin purkuun päätynyt aloitus (briossia).

Kunnes sit messujen jälkeen kuulin, että Tekstiiliteollisuuden osastolla messuhittinä oli ollu just nää sydänlapaset, niin päätin et kyl määki. Pakko yrittää. Edelleen näytti sotkulta. Tai koiran oksennukselta (ei mulla kyl oo ihan tarkkaa tietoa miltä koiran oksu näyttää mut voin kuvitella). Sinnikkäästi kuitenkin pistelin loppuun. Ilman sormeen asetttavia langanohjaimia tai perehtymistä ”lankadominanssiin”). Täs ne ny ovat:

kaukaa kattoen näyttää ihan kivalta...

Puodin laatupäällikkö on ne tarkastanut ja hyväksi havainnut. Ja pienen vesisuihkekäsittelyn jälkeen omastakin mielestä ihan kelpolapaset:

Puikkoina Knit Picksin 2,75 mm lyhyet sukkapuikot, langan menekki 74 g eli kerä kumpaakin väriä.

Siis jos joku ihmettelee, miks tässä ns. neuleblogissa ei enemmän oo neulejuttuja niin tässäpä selitys:

Laatupäällikkö on neulomissoffanvaltaaja. Ei sinne onneton neuloja mahdu!