Susun Vappukassi ja Phytagoraan lause

Jos vielä jatketaan siitä mihin viimeeks jäätiin eli viime sunnuntaina ei ollu hernesoppapäivä:

14 ahventa, 2 kuhaa 1 matikka (ällötys, joka päästettiin kasvamaan).

Tassu sai parhaat kylkipalat heti peratessa.

Ruodotonta filettä tuli ainakin kilon verran. Päätin et mitä sitä säilömään – parastahan se on tuoreena! Kerrankin saatiin kalaruokaa koko porukalle ja sitä riitti vielä alkuviikolle evääksikin!

Tassu teki tapansa mukaan ohimarsseja, mutta ei antanut ottaa kiinni… Siispä päätin odotellessani siivota saunakamarin. Taas yks sunnuntai kului kattia odotellessa. Mutta ehkäpä hyvä niin – kun Herra Kissanen viimein suvaitsi saapua varttia vaille kymmenen illalla niin me oltin jo käyty saunassa ja uimassa ja päätetty lähteä vasta aamulla. Ilman Tassua olisi tämäkin hieno öinen maisema jäänyt näkemättä:

Aamulla ei naurattanut kun oli kolme astetta lämmintä ja veneen pohjalla jäätä ja sadetta pukkas.

Kaupunkielämä ei tällä viikolla kauheasti ole poikennut mökkeilystä. Jääkaapin hajottua sapuskat on kylmälaukussa parvekkeella – ihan ku mökilläkin. Onneks pakastin toimii. Eilen jäädyttelin isoihin tupperipukkeihin vettä ja tein jättikylmäkalleja. Hyvin täs pärjätään muutama päivä ennen uuden hankkimista.

Töissä ollaan edelleen ankarasti harrastettu virkkuuviikolla aloitettujen valmistumista. Olis hauskaa, jos vois kärpäsenä katossa kuunnella sitä manailua, jota meidän takahuoneen pöydän ääreltä on kuulunut. Vaan ylpeänä voimme esitellä pari valmistunutta!

Afrikankukista tuli kuin tulikin jotain valmista.

Kansalaisopiston ope vinkkas Lankavan sivuilla olevaan kassimalliin… 21 afrikankukkaa tarvittiin (ja mulla oli valmiina alle kymmenen). Pikkuhiljaa opin tuon kukkamallin, mutta miten ihmeessä se koonti saattoikin olla niin tuskallista? Hyvä ohje oli edessä, kaikki palat järjestykessä pöydällä ja silti en saanut koontia solkenaan sutjakkaasti sujumaan! Kassi tuli mut hantaakit pistelin kahdeksan silmukan i-cordina puikoilla enkä virkannu.

Joo ja miks ihmeessä mun piti virkkailla kuutta erilaista afrikankukkaa? Jos ne olis kaikki samanlaisia niin ehkäpä pussukka olis kivakin – nyt se on selkeästi vappukassi. Koukku kolmonen, menekki 87 g. Lankana teetee Hilla, jossa on niin paljon kivoja värejä et ehkä siks mun kukkakassi on noin hersyvä.

Samaan aikaan kun minä ähisin kassin kokoamisen kanssa niin toisella puolella pöytää Ida-Maria vastaili samalla mitalla bavarianvirkkuunsa kanssa. Valmistahan sieltäkin tuli – tiskirätti teeteen Bamboo&co- langan jämistä:

Mut nyt me osataan nää!

Sude kyseli viime postauksen kommentissaan kuutiopuikoista. Olen monelle piirtänyt kuvan miten se menee mut päätin sit vastata tänne blogiin oikein tieteellisteoreettisesti niin et kaikki muutkin näkee kuutiopuikon ja tavallisen pyöreän eron. Moni näitä on kokeillut ja hyväksi havainnut – itte hurahdin vasta 2X-sukkien myötä.

Kuvan kyllä piirsin mut sitten? Kateetti? Hypotenuusa? sini? cosini? suorakulma? tangentti? Phytagoraan lause? Miten se kolmion sivu laskettaan ku hypotenuusta tunnetaan? Näitä pyörittelin tänään ainakin tunnin! Ihmettelin et onko mulla tosiaan insinöörintutkinto takana? Ympyrän kerän sentään osasin laskea eli pii kertaa halkaisija eli kolmen millin puikossa 9,42 mm.

Kuten kuvasta näkyy – kuutiopuikon halkaisija mitataan kulmasta kulmaan – siksi kuutiopuikko on oikeasti pienempi kuin samanmillinen pyöreä. Sillä tulee tiukempaa ja myös tasaisempaa jälkeä. Mut ku mä halusin laskea sen tarkasti et miten paljon se vaikuttaa kolmemillisessä puikossa!

Oikein tiploomi-insinööriä tarvittiin selvittämään toi juttu. Onneks tiesin sellaisen olevan tulossa puodissa poikkeamaan ja päätin kysyä neuvoa. Toisen potenssit ja neliöjuuretkin piti ottaa käyttöön mut selvishän se (ja nyt mulla on valokuva muistilappuna). Kiitos Saukonkadun Chefille!

Eli 3 mm pyöreän puikon ympärys on 9.42 mm ja kuutiopuikon vaan 8,48 mm. Siispä lankaa kuluu melkein milli vähemmän joka silmukalla! Eipä ihme jos tulee nättiä ja tasaista ku tulee tiukempaa! Nyt ku mulla on toi kaava niin on pakko tehdä joku kiva taulukko, jossa kerrotaan mikä on langan kulutus/silmukka kontra puikkokoko. Ai ku hauskaa! Joo –meikäläisen hauskuudet ON vähän kummallisia…

Olis vielä yks sivistävä sukkajuttu mielessä mut jääköön seuraavaan postaukseen. Nyt pitää pakata huomista mökille lähtöä varten sadevaatteet ja silkkivillakerrasto kassiin – viime viikonloppuna ne unohtui kun puhuttiin helleaallosta mut tarvetta olis ollu. Tänäänkin mietin kotiin ajellessa, et onkohan tämä myöhäinen ensilumi viime talvelle vai aikainen ensilumi seuraavalle? Ainakaan vuoteen en ole yhtä sakeassa lumipyryssä ajellut!

Puoti on siis auki vapunaattona lauantaitapaan yhdeksästä yhteen. Samoin vapun jälkeen lauantaina. Anjalinin Facebook-kilpailuun on tullut tosi paljon kivoja kuvia puodin langoista tehtyjä kässyjä ja aikaa on vielä. Äänestysaikaa on sunnuntaihin. Monta kivaa ideaa, kaunista ja hauskaa kässyä. Eniten tykkäyksiä saaneen kuvan lähettäjä saa viidenkympin lankalahjakortin, joka on voimassa myös verkkopuodissa. Voit käydä kurkkimassa kaikkia täitä klikkaamalla TÄTÄlinkkiä. Ja jos olet facessa niin peukuta suosikkikuvaasi!

Nyt toivotan näiden vappukukkien kera kaikille Hauskaa Vappua!

2X 2X-sukat

Olen viime syksystä lähtien käynyt joka toinen tiistai-ilta mökkipaikkakunnan eli Kakskertaseuran neulomakerhossa. Ekoja kertoja vähän jänskätti, et miten siellä otetaan vastaan tällainen mökkiläinen, Jos Piiku ei olis ollu "pitämässä mua kädestä" ni en varmaan olis rohjennu mennä ollenkaan. Toisaalta - olenhan minä melkein paljasjalkainen kakskertalainen kun jo kolmiviikkoisena mut on tänne tuotu ja silloin kakkapylly pestiin Vapparin merivedellä. Mökkikausikin kestää yli puoli vuotta. Eikä se kaupunkikotikaan kaukana ole - väärällä puolella siltaa vaan. Seliseli. Mukavaa on ollut.

Neulomakerhossa on rento meininki ja kaikki tekee mitä tekee. On ollu kukkailtaa ja askartelua (molemmissa minä kudoin sukkaa). Juttu luistaa ja olen todennut, että mitään kovin monimutkaista ei kannata kerhokässyksi valita - yleensä kotiin mennessä joudun purkamaan parin tunnin tikuttelut. Viime kerrallakin huomasin kotona et sukan 2 o, 2n varressa oli parissa kohdassa 2o, 2, n, 4, o, 2n...

Neulomakerhossa on talven aikana neulottu porukalla kakskertasukkia. Varressa on Kakskerran viirin raidoitus.

Minäkin kannoin korteni kekoon. Olin innoissani kun sain sukkaarin valmiiksi. Kunnes vähän mittailin ja totesin et eripariset tuli. Piti sit neuloa kummallekin kaveri.

Lankana on käytetty teetee Pallasta. Menekki näihin kokoa 43 oleviin sukkiin oli yhteensä 242 g.

En oo pitäny itteäni minään välineurheijana. Puikot ku puikot - mitä sillä niin väliä? Kakskertasukat neuloin 3 mm 15 senttisillä cubicseilla ja taisin hurahtaa! Nättiä jälkeä tulee ja tuon jättipitkän varrenkin tikuttelu oli tosi kivaa!

Taas on sunnuntai ja taas ollaan möksällä ja taas sataa. Kissa mököttää tuossa terassilla ja minä ihmettelen et miks mulla on matkakassissa koko kässypussi kaikkine keskeneräisineen, kolmet pikkarit ja kolme paria villasukkia mut ei sadevaatteita! Verkko pitäis mennä nostamaan, koska päätin perjantaina et sunnuntaina syödään kalaa... Jos verkossa ei oo kaloja niin voimme tulkita kalaruuaksi myös hernesopan (jota syötiin eilenkin).

2X-sukkien lomassa olen ylittänyt itseni paikkamalla kolme paria omia mökkisukkiani. Mitään taideparsintaa en osaa, mut onhan ne ehjät... Virkkailin taas pyöreitä lättyjä suurten reikien peitoksi.

Pari viikkoa sitten löysin mökin kaapista "ranskanperunakoneen". En muista onko sitä koskaan käytetty, mut otin sen kaupunkiin, koska Karvis on taas tehnyt yhden pöljästäkin pöljemmän hankinnan: rasvakeittimen. Kokeiltiin viime viikonloppuna bataattiranskiksia. Hyviähän niistä tuli mut ei niitä joka kuukaus viitteis syödä. Eikä se "konekaan" toiminut kovin hyvin.

Mut tämä allaoleva "kone" on ihan paras! Vatkaimen lisäks muita kodinkoneita ei tarvitakaan. Nyt on Karvislandiassakin tällainen:

Nyt lähdetään hakemaan merestä se päivän ruoka. Vaikka olenkin makea tyyppi niin en sentään sokerista. Ja jos pieni sade ei kiusaa joutsenia niin ei kai meitäkään!

Mukavaa sunnuntaita! Jos sielläkin sataa niin ajankuluksi voit kurkata meidän puodin facekilpailua.

FB-Kuvakilpailua ja salomonin solmua

Viikon käsityönäyttelykierrosten aikana on monesti tullut mieleen et olis kivaa nähdä mitä meidän puodista ostetuista langoista onkaan syntynyt. Onhan meillä joskus tilaisuus nähdä valmiitakin, mutta usein me vaan kuullaan juttuja.

Tänään perjantaina vietetään kansainvälistä Vaatevallankumouspäivää. Mikä olisikaan kestävämänpää ja ettisempää, kuin tehdä vaatteensa ihan itse. Osallistumme siis päivään teemalla ”I made my clothes”. Teemaan  liittyy pieni arvontakin, johon pääset tutustumaan Anjalinin Facesivuilla. Niitä voit tutkailla (ja osallistuakin) vaikket olisi itse facessa. Tykkäämiseen tarvitaan kyl se rekisteröinti.

Pari viikkoa sitten meillä oli teetee virkkausteemaviikko. Joka päivä aloittelimme virkaten yhden tai kaksi työtä opetellen erilaisia virkkaustekniikoita. Virkkausviikon jälkeen keskeneräisiä on lojunut vähän siellä sun täällä. Arvatkaapa monta on koukuteltu valmiiksi? Yks.

Salomoninsolmuhuivi teetee alpakasta. Menekki 69 g, koukku 3 mm. Puodin takahuoneen hyllyssä oli yllättäen aika monta vajaata alpakkakerää  ja niistä lähdin koukuttelemaan. Vaikka en edelleen (ainakaan myönnä) tykkääväni virkkailusta niin salomoninsolmu on kuitenkin aika kivaa, nopeaa ja helppoa.

Salomonin solmuun liittyy yks aika hauskanen tarina. Olin just tavannu Karvisen kun ekan kerran kuulin salomonin solmusta. Mielestäni se oli tosi kaunista ja kun vielä kuulin et tekniikan nimi norjaksi on ”kärleks knyta” – rakkauden solmu – niin ajattelin ny teen ittelleni rakkaushuivin! Et jos vaiks… Tavasin ohjeita monesta paikasta mut ei kerta kaikkiaan auennut miten ne solmut syntyy. Olin jo luovuttamassa ja ajattelin et ”Se siit rakkaurest sit” kun puotiin tuli asiakas salomoninsolmuhuivi harteillaan. Hetken mietin, mut rohkaisin mieleni ja kysyin neuvoa… Siitä se sitten lähti.

Hapsut on huiveissa ihan näyttäviä ja kauniitakin, mutta käytössä ne aikaa myöden muuttuu suttuiseks. Siksipä virkkasin huivin reunaan pylväskaaria.

Pingotusvaiheessa tökkasin nuppineulalla sormeeni ikävästi. Huivi värjätyi kirkkaanpunaiseksi paristakin kohdasta. Aamulla huivin kuivuttua en enää löytänyt tahroja ollenkaan. Taitaa päteä alpakkaan sama sääntö ku villaan, joka ”puhdistaa itse itsensä”. Vaarallista hommaa tuo virkkuu, joten pysytellään taas puikoissa!

Käsitöitä näyttelyissä

Kulunut viikko on ollut omien kässyjen osalta luokkaa "saamaton". Kuitenkin kuvailisin viikkoa käsityörikkaaksi. Niin paljon ja niin kauniita, taidokkaita ja liikuttaviakin käsityöelämyksiä on viikkoon mahtunut.

Salon kansalaisopiston näyttelyihin osallistuin viime torstain rakenetamisvaiheen jälkeen pelkästään virtuaalisesti. Muistaakseni viime vuonna (vai edellis?) näyttely oli pelkästään netissä ja se herätti kovasti paheksuntaa. Onneksi näyttelyt toteutettiin tänä vuonna ihan oikeasti! Vaikka et olisikaan Facessa, niin voit käydä kurkkimassa vuoden aikana valmistuineita klikkaamalla TÄTÄ. Ei tarvii kirjauta (kuten ei myöskään meidän puodin sivuille) päästääkseen "käymään" näyttelyssä.

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua Karvislandiassa. Olin viikolla (jälleen facessa) bongannut Värjärin puodin sivuilla maininnan Paimiossa Käsityömuseo Miilassa olevasta Evakkokäsitöiden näyttelystä. Miilaan on muutenkin ollut tarkoitus tutustua mut aina se vaan jää. Osaltaan syynä on se puolimatka ja pieni mutka töiden ja kodin välillä ja toisaalta aukioloajat. Nyt oli täydellinen tilaisuus tutustua sekä museoon että Karjalaisiin käsitöihin. Lauantaina töiden jälkeen Karvis jätti mut museolle ja pakeni itse ruokakauppaan... Vaikka siinä toispuol tietä olis ollu Sähkömuseo!

Halikkolainen Lyyli Tuomola (25.3.1920 - 27.1.2008) testamenttasi omaisuutensa pääosin Paimion kaupungille. Perinnön vastaanottamisen ehtona oli käsityömuseon perustaminen Paimioon, Lyyli Tuomolan suvun käsitöiden säilyttäminen ja esineistön näyttelytoiminta.  Käsityömuseo Millan taustasta voit lukea lisää klikkaamalla TÄTÄ.

Evakkokäsityönäyttelyn otsikko: "Kaikki mitä jaksoin kantaa" kertoo paljon. Karjalasta lähdettiin kiirellä. Ei ollut pahemmin aikaa pakkailla. Otettiin mukaan se mitä ehdittiin ja mitä jaksettiin kantaa. Käsitöitä tuli mukaan evakkokuormaan jos ne olivat omistajalleen erityisen arvokkaita tai ihan vahingossakin - joku kippo tai purnukka oli varmaan kääritty pöytäliinaan. Lähtiessä vielä ajateltiin tulla joskus takaisin.

Näitä huoneentauluja tehdään nykypäivänäkin.

Neulakinnasta ja takaosavirkkausta... Näitä mekin opeteltiin opiston kurssilla. Hienoa ettei perinnekäsityötekniikat unohdu!

Huomatkaa pikkulusikasta tehty virkkuukoukku. Näyttää ihan yhtä ergonomiselta kuin nykyiset. Milaan Evakkokäistöiden näyttey jatkuu toukokuun loppuun ja museo on avoinna to-su klo 12-16.

Ja näyttelyt jatkuu: Tänään alkoi Salossa Sinisessä talossa Etupistouniikki -niminen käsityönäyttely. Näyttelyssä on esillä Tuula Knifin etupistokirjontatöitä. Olen vieraillut Tuulan näytteyissä pari kertaa aikaisemminkin. Vuonna 2004 Meri-Karinassa Hirvensalossa ja vuonna 2003 Salossa.

Tänään sain taas tilaisuuden nähdä Tuulan etupistokirjontatöitä. En osaa sanoin kuvailla tunteita, joita käsityöt minussa herättivat. Niin taidokkaita ja kauniita!

Tässä Tuulan oma elämänpuu. Paljon on tapahtunut tämän jälkeen, sillä se on valmistunut yli 40 vuotta sitten.

Tämän kevään aikana valmistuineita. Tässä yhdistettynä perinteinen tekniikka ja nykytrendi eli kierrätys - taulujen raamit on tehty tietosanakirjojen kansista.

Elämänpuut kuvaavat elämän jatkuvuutta aina ylöspäin suuntautuvine kuvioineen. Jotkut oksat voivat olla alaspäin osoittaen surua, murhetta tai muita vaikeuksia. Lintukuviot tuovat iloa, lohdutusta ja onnea elämään. Yllä yksityiskohta Tuulan pojalleen tekemästä elämänpuusta.

Etupistokirjontaa on tavattu 1200- ja 1300-lukujen Egyptistä. Sieltä se levisi ainakin etelä- ja keski-Eurooppaan. Karjalaan vanhan rajan molemmin puolin se on ilmeisesti tullut itäistä tietä. Karjalassa ja joillain eristyksissä olleilla alueilla tekniikka on säilynyt, vaikka muualta se hävisi lähes kokonaan 1630-luvun jälkeen.

Kirjonnassa oikea ja nurja puoli ovat samanlaisia ja kuvio tulee suunnitella siten, ettei yhdenkään piston kohdalle tule kaksinkertaisa lankaa. Tuula suunnittelee kaikki työnsä itse ja jokainen teos on uniikki.

Näyttely on avoinna sunnuntaihin asti klo 12-17. Tuula on itse paikalla ja kertoo mielellään töistään, tekniikasta ja kirjonnan historiasta. Jokainen työ on tosiaan uniikki ja jokaiseen liittyy tarina. Olisin viihtynyt näyttelyssä vaikka koko päivän!

Tässä oma suosikkini "kirjankansitauluista" Näen tuossa nelilehtisiä - nehän tuovat onnea...

Myös luonnonlinnut ovat aina kiinnostaneet Tuulaa. Tässä vähän perinteistä poikkeavaa - silti etupistokirjontatekniikalla tehty.

Taiteilijan oma näyttelysuosikki on tässä:

Pellavakankaalle pellavalangalla.

Sininen talo on nähnyt monta vaihetta historiansa aikana. Itsellänikin on muistoja talosta. 80-luvulla talossa toimi Salon Kotiteollisuuskoulu. Nykyinen juhlatila oli täynnä kangaspuita ja lisäsiivessä minäkin opiskelin ompelun, kaavoittamisen ja erikoiskäsityötekniikoiden saloja.Nykyisin siivessä toimii Kudonta-asema. Sieltä me valmistuttiin jouluna 1987 - maan ensimmäiset artesaanit!

Ja aina opintotukipäivänä mentiin silloin torin varrella Horninkadulla sijaitsevalle Anjalinille...

Apollo-toppi ja jumppavideoita

Eilen ilmestyneessä teetee Neulelehdessä 2/2015 on paljon kivoja kesäisiä neule – ja virkkausmalleja. Mun käpälät tuntuu aina vaan vierastavan virkkuukoukkua, joten anelin teeteeltä Apollo-lankaan neulottavaa ohjetta ja sainkin sen jo viikko sitten. Ennen kuin sain tarttua puikkoihin oli pakko sittenkin tarttua koukkuun:

Apollo on pehmoinen trikoomainen lanka, josta syntyy valmista nopeasti. Oikeastaan tuo virkkuuosuus oli sittenkin koko nutun hauskin, sillä neulepinnasta tuli mun käsialalla epätasaista.

Hämmästelin langan käsinpesusuositusta – eihän puuvillan ja polyamidin sekoituksessa pitäisi olla mitään käsinpesua vaativaa. Siispä tapani mukaan pyöräytin valmistuneen topin koneessa eikä käynyt kuinkaan! Pahaksi onneksi neulepinnan epätasaisuuskaan ei hävinnyt :(

En yleensä tykkää hapsuista, mutta tähän toppiin ne ehdottomasti kuuluvat (ja toivottavasti vievät katseen pois neuleesta).

Lanka: teetee Apollo (64% puuvillaa, 36% polyamidia, 50g=80m). Toiseksi pienimpään kokoon meni  5 kerää. Koukku KnitPro Waves nro 6 ja puikot Knit Picks vaihtopääpuikot nro 6 80 senttisellä kaapelilla. Mallin suunnitteli Pitsi&Palmikon Anu. 

Muuten - jos olet tilannut verkkolehden, eikä sitä ole kuulunut niin tarkista roskapostilaatikko. Oma lehteni löytyi eilen illalla sieltä.

Aloittelin toppia viime viikonloppuna mökillä. Sunnuntain sadepäivä oli mun mielestä ihan mukava. Siivoilin keittiön kaappeja ja välillä neuloskelin. Tassu oli sadekelistä toista mieltä. Lepakkotuolissa mökötti ja näytti ihan siltä et sade on mun vika…

Mun vika tai ei – vaikka en itse ole topin neuleosuudesta kovin tyytyväinen – kotona ahvenilla lepytelty laatupäällikkö kelpuutti neuleen makuualustakseen, joten kai se ihan kelpo nuttu on. Nopeasti valmistuvana kiva kesäneule!

Tiistaina mulla oli vapaapäivä. Hyvää vapaapäivää ei kannata tuhlata nukkumiseen, joten kello soitti jo kuudelta. Ikkunat oli  pesty jo aikaisemmin ja tarkoitus oli siivoilla, pestä pyykkiä ja käydä renkaanvaihdossa ennen illan kurssia. Vartin yli kuus sain tekstarin. Asiakas kertoi, että lähettelen Facebookissa roiseja kuvia! Avatessani koneen meinasin saada halvauksen! Siellähän mun seinällä oli ”aikusten jumppavideo” ja teksti kertoi et minä ja 18 muuta ollaan oltu ”jumppailemassa” yhdessä! Kuvaa ei voinut poistaa eikä siitä pystynyt tekemään roskaposti-ilmoitustakaan. Olin kauhuissani! Mitä tapahtuu?

Sain pitkin päivää ihmetteleviä viestejä tuttavilta, ja myös monta ehdotusta miten toimia. Koko päivä siinä meni ja illalla näytti siltä että monien ilmoitusten ja salasanavaihtojen ja viirusskannailujen jälkeen mato olis saatu tapettua. Oscularian Jenna oli kullanarvoinen on-line tukihenkilö. Kiitos! Ehdin jo huokaista helpotuksesta, eilen se alkoi uudelleen! Harmittaa, hävettää, nolottaa, ketuttaa, itkettää. Mitä jos joku ihan oikeasti kuvittelee mun lähettelevän tuollaista? Yhtään ei lohduta, et sama viirus riivaa ainakin 110000 muutakin facen käyttäjää! Siitä on mainittu monessa lehtikirjoituksessa, mutta missään ei neuvota miten siitä päästään eroon! Moni on kehottanut ottamaan iisisti ja naureskelemaan koko jutulle, mut mun luontella tuollaisesta saa mahahaavan…Mitä jos se kuva ilmestyy seuraavaks Anjalinin facesivulle? 

On tähän viikkoon monta mukavaakin asiaa mahtunut. Viikko sitten vietettiin kässäkurssin päättäjäisiä nyyttäreiden merkeissä. Herkuttelun ja kahvittelun lomassa Elma opetti meitä taittelemaan kahviliinoja:

Edellispäivänä oltiin pienellä porukalla rakentamassa näyttelyä. Mahtava määrä kauniita kässyjä onkin vuoden aikana valmistunut. Tässä muutamia paljastuksia meidän Piritassa kokoontuneen Erikoiskäsityötekniikat-ryhmämme töistä:

Tuolla seinällä se mun ja äidin yhteisprojektikin nyt komeilee.

Kristiinan pöllön innoittamana Sirkka innostui käpypitsistä:

Huivia. lapasta ja sukkaa:

Pupujussista tulikin neulovia kissoja:

70-vuotisjuhliaan viettävän Salon kansalaisopiston kädentaitoryhmien kevätnäyttelyitä pidetään tänä viikonloppuna.

Toivon todella, että ensi viikolla voin keskittyä käsitöihin ja unohtaa ”jumppaamiset”...

Aurinkoista viikonloppua! 

Mökkikausi aloitettu

Pääsiäissunnuntain aamuna se tämän vuoden mökkikausi sit alkoi! Heti saareen päästyä sytytettiin tuli hellaan, kannettiin vedet pataan kaivosta (joka ei yllättäen ollut jäässä). Kun vesi oli lämpeämässä päästiin etukäteen ajatellen pahimman puuhan pariin eli huussin tyyjennykseen. Kuopanhan Karvis on parin vuoden ajan kaivanut valmiiksi jo syksyllä, joten homma sujui vartissa! Tosin tänä vuonna olis kaivuuhommatkin sujuneet - surkean talven jäljiltä maa ei ole roudassa.

Siinä mökin lämpenemistä odotellessa siivottiin rantaan kerääntyneitä kaisloja. Yllättävän paljon niitä oli ja yllättävän monta tuntia siihen kului. Eväskanasopan jälkeen laitettiin sauna lämpeämään ja odotellessa käytiin laskemassa verkot. Talviturkitkin heitetttiin. Kolmas kerta meressä ei tuntunut enää kovin pahalta ja saunan jälkeen mitattiin veden lämpö eli kylmyys. 2,4 astetta.

Saunan jälkeen takkaan tuli ja makkarat ja unta...

Aamusella meri oli saanut ohuen jääpeitteen:

Jotenkin hassua, kun koko talvena ei meri ole ollut jäässä... Joutsenpariskuntaa pieni jääpeite ei haitannut.

Tassu otti perinteisen bongauspaikkansa. Aina se vaan toivoo saavansa kiinni Latosaari Expressiin eli sen myyrän, joka tuosta muutama vuosi sitten meni ohi!

Minä mietin et kohta lähdetään hakemaan jäiden joukosta verkkoa ja "pakastekaloja". Ihan sopiva saalis saatiin eli viis kivankokoisa ahventa:

Tassun mielestä ahvenet eivät fileroituneet kuppiin riittävän nopeasti, joten sen oli pakko pyydystää oma lounaansa:

Komeasti alkoi tämän vuoden myyrästyskausi! Sai se ne kaikki ahvenetkin sit myöhemmin...

Mä en oikein ymmärrä sitä yhtälöä, et vaikka me kaadetaan puita koko ajan ja vaikka meidän koko kesä menee aina klapisulkeisten merkeissä niin aina vaan puut tuntuu olevan vähissä. Siispä maanantaina laiturin kesäkuntoon asentamisen jälkeen kaatui taas yks koivu:

Lapsena oon leikkinyt tuon alla olevassa hiekkalaatikossa. Myöhemmin hiekkalaatikkoon rakennettiin likkaporukalla (lainatiilistä) lettupannua varten grilli, joka nyt oli pakko purkaa... Pitäisköhän ne tiilet nyt palauttaa? Toivotaan sen muurikkagrillin lähiaikoina syntyvän uudelleen entistä ehompana.

Ja kuten aina - puunkaatohommissa tulee joku hämmennys tai kämmi just kun kaatokolo on melkein valmis. Tällä kertaa honkamopon ketju meni säpäleiksi. Onneksi vanha ketju oli tallessa ja sillä (ja vinssillä) saatiin pihakoivu nurin. Ja ihan oikeaan paikkaan.

Tiistaina piti olla ylimääräinen vapaapäivä. Koska vapaapäivää ei pidä hukata nukkumiseen ponkaisin ylös sängystä jo kuuden jälkeen. Sytyin tulet hellaan, päästin Tassun ulos, hörpin pari kuppia kahvia ja olin valmiina pyromaanihommiin eli polttelemaan rantaan kerättyjä kaislakasoja. Tunnin yrittämisen jälkeen oli pakko myöntää et märkä kaisla ei pala. Ei vaikka olis kunnon sytykkeet. Ei vaikka olis bensaa!

Vähän vaille yhdeksältä puhelin soi ja Ida kertoi et puodin takaikkuna on rikottu! Olin jo lähtökuopissa, mutta kun mitään ei ollut viety ja ikkunan korjauksen ja paikkojen siivouksen Ida hoiteli ihan tuosta noin vaan niin päätin jäädä saareen vielä päiväksi puuhommiin. Ilo vapaasta oli kuitenkin mennyttä.

Oon aina vitsaillut sillä, et jos joku murtautuu lankakauppaan niin sen pitää olla joko hullu tai huumeissa. En tiedä kumpaa sorttia meidän takaikkunasta sisään yrittänyt oli, mutta ilmeisesti oli tullut häirityksi täi järkiinsä. Myöhemmin viikolla uutisoitiin muistakin murroista Salon keskustassa. Tiedoksi vaan rosmoille, et meidän puodissa ei ole rahaa eikä tietokoneita eikä mitään muutakaan ryöstettävää, joten ei kannata nähdä vaivaa! Toi kakskyt vuotta vanha ceedeesoitinkin on rikki. Lasinsiruja löytyy vieläkin, mutta onneksi langat ei tärveltyneet. Ettei tarvii vaihtaa alaa rakennuspuolelle ja ryhtyä  myymään lasivillaa...

Nyt on se aika vuodesta kun kässyjä ei pal tuu tehtyä. Innostusta on niin moneen, että käsityöt väkisinkin jää vähemmälle. Pääsiäsikässynä mulla oli ohutta pellavaa ja Piikun pyyheohje:

Käsipyyhkeeseen meni 49 g Katian Lino 100% lankaa 2½ mm puikoilla. Loppulangasta tulee vielä pari pienempää tiskirättiä. Lankapaketissa on mukana ohje ja värivaihtoehtoja on monta.

Kaks sukkaakin on valmiina. Niistä piti tulla pari, mut tulikin eripari, joten pitää neuloa molemmille kaveri. Lankakin on loppu joten pari muuta kässyä on alullaan. Katian Arteen taidan olla rakastunut ja teeteen Apollokin tuntuu mukavalta. Kuka taikois vuorokauteen tuplatunnit?

 Jotkut ne osaa ottaa rennosti....