Nuttuja pikkuisille ja HuHa

Ennen äitienpäivää meille puotiin tuli kaksikin pikkuista nuttutilausta. Minä sain tehdä asiakkaalle Sydänjakun.

Lankana oli Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK. Langan hirveästä nimestä huolimatta se on iiihanaa neulottavaa. Niin ihanaa, että nuttu valmistui ihan parissa päivässä. Ohjehan oli ennestään tuttu - tämä taisi olla jo neljäs Sydänjakkuni. Lankaa tähän pienimpään kokoon kului vajaat kolme kerää (ohjeessa on laitettu langanmenekiksi ronskisti 250g...). Puikoilla 3-3½ tikuttelin.

Toisen pikkuruisen jakun tikutteli Ida. Mallina Estelle, lankana yksi Sirdarin Baby Bamboon uusista kevätväreistä:

Tähänkin meni vähä kolmatta kerää. Lopusta Ida vielä tikutteli pienen lakin.

Nyt me ei varmaan pariin päivään tikutella mitään, koska valmistaudumme hulluttelemaan oikein urakalla. Perinteinen HuHa eli hullun halpa lauantai on puodissa ylihuomenna ja me täällä urakalla raivataan varastoa! 

Riite-huivi ja toimivat laitteet

Tää on nyt vähän innoissaan. Tai aika paljon. On löytynyt lanka ja ohje, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan!

Eiks ookki nätti?

Tää on NIIN iloinen. Sunnuntaipäivä kotirannassa. Aurinko paistoi. Ja tuo huivi.

Lanka on teetee Rainbow Merino (200g=700m, 100% merinoa). puikot 4,5 mm 80 cm Ergonomicsit.

Ohje on teetee Asustelehdessä.

Tykkään. Malli on kaunis ja helppo neuloa. Ja tuo lanka tuntuu ihanalta! Langassa on neljä säiettä, josta yksi kerrallaan vaihtaa väriä ja sillä saadaan aikaan tuo liukuvärjäysefekti. Vaikka lanka ei ole kierteinen, niin en huomannut yhtään kertaa sen menevän sääpuoleen. Sanosinks jo et tykkään?

Ja tuo huivineula on kans kiva. Eikös?

Valmistuihan tämä jo viime viikonloppuna Tampereella, mutta viimeistely venyi loppuviikkoon. Taas kiittelin KnitPron pingotusrautoja!

Ajankohtainenkin Riite-huivi on...

Eilen käytiin nostamassa isompi vene ja aamulla kun kattelin ikkunasta niin totesin, et ehkäpä on syytä käydä nyppäsemässä kuiville se pienempikin...  Niin kauan kun jäistä vielä irtoaa ja vielä päivänvalossa!

Konevoimaa tarvittiin, mut nousihan se. Ja päivän biisinä soi: Kaikkii joukolla jäätä särkemään, jäätä särkemään, jäätä särkemään... Vaikka jää oli vaan parisenttistä, niin melkoista voimaa vaati saada vene muutaman metrin matka rantaan! Siis ei vieläkään blogipäivitystä ilman mökkihöperöt-tunnistetta😁

Perjantaina jo oli tarkoitus lähteä veneennostoon ekan kerran. Trailerin valot oli tärviöllä, joten homma siirtyi. Ja minähän olin pelkästään iloinen - työviikon jälkeen jäänsärkeminen ja palelu pilkkopimeässä ei houkutellut. Siispä pistin elämän risaiseksi ja keittelin noitaliemiä! Avocadon siemenet ja kuoret ovat muhineet vesi-kodinputkimies -seoksessa muutaman kuukauden säilykepurkissa keittiön pöydällä... Regia Hand Dye...

Kerrankin tuli jotain muuta ku peessiä! Eiks niin, et toi on vaalean punainen tai roosa tai jotain? Siis ei beige! Tosin ei nyt oranssikaan (joka siitä piti tulla). Ja seuraavana korvamatona Suloinen myrkynkeittäjä (tätä biisiä hyräilen kyllä aika ajoin muutenkin ku Karvis alkaa käydä hermoille...)

Muitakin kivoja juttuja tähän vapaaseen kotisunnuntaihin. Tiskikone alkoi kenkkuilla suunnilleen vuosi sitten. Alkukeväästä asti oon tiskannu käsin. Ei paha - kun en oo just ollu kotona eikä kokkailu kuulu ykkösharrastuksiin. Tänään kuitenkin kokeiltiin ja konehan toimi! Harmitti vaan ettei ollu enempää likaisia astioita... Paitsi ne eiliset kuhafilelautaset.

Eikä siinä vielä kaikki! Helmikuussa ystäviltä meille päätynyt telkkarikin saatiin toimimaan! Sieltä näkyy nyt mäkihyppelöitä. En uskalla sammuttaa aparaattia - js se vaiks kuolee uudelleen. Pari tuntia meni lumisadetta katsellen - aina välillä se toivotti "hyviä katseluhetkiä" ja taas se lumisade... Tosin jos ens talvi on samanlainen ku viime, niin lumisadetta täällä Majakkarannassa saa katsella vaan telkusta :)

Veneennostoreissun jälkeen Tassukin pääsi maistamaan tuttua kaupunkiviikonloppuilua. Kun valjaat kaivettiin hattuhyllyyltä, niin poitsu hiffasi heti mikä on meininki ja meni parvekkeelle odottelemaan.

Pieni lenkki tehtiin. Nähtiin pari luffea ja yks katti. Tassu ei ollu huomaavinas.

Vielä auringolaskukuva. Aikaisin laskee, mutta tänään sain olla kotona ja nähdä!

 Jos taas lähiviikot menee samassa säässä, ni ei haittaa - pöly ei näy pimees!

Kanervikko-polvarit ja tyttöjen möksäviikonloppu

Teeteen Pallaksen ja Sallan uusia värejä saadaan odotella veilä marraskuulle. Samaten seuraavaa teetee Neulelehteä - sukkateemalla. Verkkosivuilla on kuitenkin etukäteen julkaistu pari lehteen tulevaa mallia ja mun puikoille päätyivät kauniit Kanervikot:

Lankana teetee Pallas, puikkoina 3 mm Knit Picsin 15 cm sukkikset. Menekki yhteensä 150g.

Oon jossain vaiheessa päättänyt, etten ikinä enää teen kirjoneulepolvareita vaan kuinkas kävikään...

Oon myös jossain vaiheessa sattuneista syistä päättänyt, etten tee enää ikinä yhtään tämän suunnittelijan mallia vaan kuinkas kävikään? Iloinen yllätys! En löytänyt ohjeesta yhtään virhettä ja tykkään siitä, ettei suunnittelija kiusaa onnetonta neulojaa kirjoneuleella JA kavennuksilla samaan aikaan! Yks juttu mua kaikissa perussukkaohjeissa ihmetyttää - miks ihmeessä ne silmukat pitäisi jakaa kolmelle puikolle siinä kantapohjan alkuun? Paljon helpompaa on tehdä se yhdellä! Ei mitään järkeä. Onkohan kukaan muu tätä mieltä?

"Muodikkaille" lankadominansseille ja langanohjaimille annoin piut paut ja pistelin vaan menemään niinkuin aina ennekin. Lopputuloksesta jokainen voi olla mitä mieltä vaan. Mä tykkään et aika nätit.

Näistä sukista iso osa eteni viime viikonloppuna, kun vietettiin kummitytön kanssa tyttöjen viikonloppua mökillä. Minä sain lauantain vapaaksi ja matkalla saareen ehdittiin nähdä vielä aurinko laskemassa Airiston taa:

Kotirantaan aurinko ei tähän aikaan vuodesta enää paista. Nämä upeat kuvat kummitytön kamerasta. Hän on oikea taiteilija!

Tassu pääsi mukaan, koska hänhän on tunnetusti entinen poika... Tässä se miettii ja pohtii, että kiva kun pääsi mukaan (tai niin me luullaan). Ainakin rapsua ja silitystä tuli riittämiin.

Perjantai-ilta meni lämmitykseen. Saunassa käytiin, mutta edes minä en yön pimeässä halunnut uimaan. Ja loppuilta oltiinkin sitten ihan "pelti kii". Takkatuli syttyi hiukan huonosti, mutta sisään ei pukannut savua yhtään. Lopulta saatiin makkarahiillos aikaan ja iltapalan jälkeen ajattelin laittaa pellit kii ettei lämpö karkaa. Mut mut..Pelti OLI kiinni! Kummallista - yhtään savua ei tullut sisälle ja ne puutkin paloi suht hyvin. Minä kyllä panikoin häkämyrkytyksen pelossa. Et jos vaikka vahingossa olisin tappanu sen kakaran! Ja itteni ja Tassun. Onneks taitaa piippu olla sopivasti hatara.

Tosi kiva viikonloppua oli. Aamulla perinteisen skumppa-aamupalan jälkeen käytiin sienimetsässä. Tytteli tapansa mukaan turistina kameran kanssa ja Tassu seikkailussa mukana:

Löydettiin muutama litra sieniäkin eikä hirvikärpäsiä näkyny. Kotiin palattua pinottiin (perinteiden mukaan) vähän puita, laitettiin ruoka tekeentymään, saunottiin, uitiin (ku oli valoisaa) ja myöhemmin grillattiin. Iltapimeällä luettiin ja neulottiin. Mukavaa ja rauhallista yhdessäoloa. Tosi kiva viikonloppu.

Tassukin sai rentoutua, vaikka yksi uutuuslanka piti testata - laatupäällikön rooli painoi päälle viikonloppunakin.

Paljon juteltiin, yhdessä rentoudittiin ja muisteltiin menneitä. Oon aina ajatellut et oon ollu aika kelvoton kummitäti. Koskaan en oo tyttöä kuskannu puuhamaihin sun muihin tapahtumiin. Yhdessä ollaan oltu mökillä ja leivottu pipareita. Tosi hyvä mieli tuli kun niitä kivoja yhteisiä muistoja on silti jäänyt mieleen. Ihan tavallisista arjen yhdessä tehdyistä asioista. Jos nyt vaikka kerran ollaan oltu ruotsinlaivalla niin hienojen sateenvarjodrinkkien sijaan alta teini-ikäiselle pennulle on jääny mieleen et kummitädin seurassa heitettiin kaks kertaa ravintolasta pihalle (syötiin liian pitkään) ja saareen palatessa oli kamala ukkonen, bensa loppui ja naapuri hinasi meidät lopulta kotilaituriin... Kaikesta huolimatta tytöstä on kasvanut ihan kunnon ihminen. Aikuiseksihan me ei koskaan aiota tulla. Se me ollaan päätetty jo ainakin kakskyt vuotta sitten!

Tästä pitää tehdä uusi perinne. Seuraavaksi ne joulupiparit. Kiitos Sini!

Edit: Sinin alin kuva osallistuu "Minun maisemani" -kilpailuun. Käyhän äänestämässä!

Hilla palmikkojakku ja saumoja

Taidan olla vähän kieroon kasvanut, koska tykkään ommella neulesaumoja. Välillä tuntuu siltä, että olen maailman ainut ihminen, joka ei halua neuloa saumattomia nuttuja pääntieltä alkaen loputtoman puuduttavana pyörönä. Viime viikolla herkuttelin pienen pojan palmikkojakun saumoilla. tällainen tuli:

Lankana teetee Hilla, ohuehko 100% puuvillalanka, jonka voi pestä kuudess kympissä. Puikkoina Addin 60 cm 2,5 mm pyöröt aina oikein reunoissa ja 3 mm miehustassa. Ohje 14 teetee neulelehdestä 1/2015.

Lankaa kului 176 g. Napit tietenkin naapurikaupasta. Eikös olekin kivat?

Siis ne saumat... Kolmekymmentä vuotta sitten Salon Kotiteollisuuskoulun ompelupuolen artesaaniluokalla olin varmasti luokan surkein oppilas. Jotain sentään on jäänyt reppuun niiltäkin ajoilta ja tää hullu rakkaus neulesaumoihin on yksi parhaista! Tällä viikolla sain tilaisuuden myös kiittää silloista opettajaani hyvästä opetuksesta. Tähän mennessä on jäänyt kiittämättä, vaikka tässä muutaman kerran vuosien varrella ollaan tavattu. Ehkäpä vieläkin vähän jännitän tiukkaa opea, joka muistaa minut kouluajoilta siitä, että olin alituiseen kaalisoppakurilla...

Ensin silmukoin olkasaumat. Levitän kappaleet pöydälle oikeat puolet vierekkäin ja silmukoin olkasauman:

Hihan istutus sujuu parhaiten, kun kiinnitän hihan kädentielle muutamalla lukollisella tai avonaisella silmukkamerkillä:

Ompelen hihan kiinni (taas oikealta puolelta) vuoropistoin  kahdessa osassa olkasaumasta kohti kainaloa. Hyvä nyrkkisääntö, on, että ommellessa neljä kerrosta vastaa (yleensä) kolmea silmukkaa. Sama muistisääntö muuten toimii silloinkin, kun pitää poimia silmukat nappilistaa varten. Neljän kerroksen matkalta kolme silmukkaa ja nappilista ei kiristä eikä lörpötä.

Ja voi että kun on palkitsevaa nähdä valmis sauma! Hiha situu kädentielle ku nenä päähän.

Neuleen reunasilmukat neulon joka kerroksella oikein. Reunasilmukka jää saumanvaraksi ja sivusaumoja ommellessa (taas oikealta puolelta ja vuoropistoin) kokonaista silmukkariviä seuraten saa aikaan kauniin sauman. Nautin aina siitä, jos valmiista neuleesta ei edes erota missä se sauma oikein on! Tuossa keskellähän se…

Tehtiin näistä sauma-asioista viime viikolla pari pientä videotakin ja kunhan keksitään miten niitä editoidaan, niin julkaistaan ne jossain tuubissa. Jos osaan, niin lisään sen myös tänne blogiin.

Vappulauluna meillä ja varmaan kaikilla muillakin on ”Räntä lentää”. Mökille päästiin eilen turvallisesti vaikka aika hyvä myräkkä oli jo iltapäivällä. Mikäs täällä on ollessa – hellassa tuli ja kolmeen neuleeseen lankoja mukana. Merivesi oli kylmää, mutta ainakin kaks astetta lämpimämpää kuin ilma.

Tassun lääkityskin tuntuu purevan. Se on ihan eri kissa kuin pari viikkoa sitten Pääsiäisenä. Silloin se nukkui suurimman osan ajasta sisällä eikä liikkunut juuri ollenkaan. Tänä aamuna se käynyt ulkoilemassa jo kolme kertaa vaikka tuulee ja räntää räiskii taivaan täydeltä. Tällä hetkellä on tosin päivän ensimmäiset päikkärit meneillään.

Hauskaa Vappua kaikille! Pysykäähän lämpimänä!

P.S. Just nyt täällä näkyy sinistä taivasta ja aurinkokin pilkahtelee!

Laban vol 2 ja kiharoit

Pikkasen meinas tulla kiirus tämän vauvansetin kanssa. Oli messua tulossa ja laskettu aika samaan aikaan… Ja yleensähän meille tilaustyöt tulee niin, et piti olla jo. En luvannu muuta ku nutun. Se olikin ihan ajoissa valmiina – tosin vauveli kerkis silti ensin, pari viikkoa etuajassa. Loppujen lopuksi pöksyjen kanssa ei ollu kiirettä – ehtii ne ainakin ristiäisiin.

Mallina teetee Neulelehdestä 1/2014. Tuttu(kiroilemani) Laban – ja olipa tällä kertaa ilo tikutella, koska verkkolehtien arkistoversioon oli päivitetty kaikki ohjekorjaukset.

Lankana teetee Helmi, puikkoina resoreissa 2½ mm Addin pyöröt ja muuten 3 mm sitä sun tätä puikkoa. Lankaa kului koko settiin yhteensä 174 g.

Napit tietty naapurista. Kun sain viimein pöksytkin valmiiksi ja kattelin niin totesin ittekseni et ”Tosi kivat tuli!”

Äiti lainasi reissulleen mun lempparihuivin ja sit piti tikutella ittelle uus. Keväisempi versio. Lankana SMC:n Tahiti, puikot 3½ mm Knit Picks pyörökärjet 60 cm kaapelilla. Menekki yksi kerä eli 50 g. Kolme metriä lankaa jäi ylikin 280 metristä. Tämähän oli viime kevään hittijuttu – yhden kerän pikkuruinen keväthuivi. Tällä kertaa valitsin väriksi vähän aurinkoisemman.

Kuvia ottaessani hämmästelin omaa juuri katkaistua päätäni. Ihmeen kiharainen. Pentuna mulla oli ihan piikkisuorat hiukset. Kiharat tuli kolmenkympin kriisin myötä. Nyt on permanentit kuulemma muotia. Mä en tartte ku olen kikkurapäinen ihan luonnostaan!

Viikko sitten lauantaina me Tassun kanssa ollaan lähdetty reissuun ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Tassun eväät, fleksit, kilikello, harja ja ruokakupit oli pakattuna Tassun ikiomaan hienoon reissukassiin:

Kassin alla kopassaan oli tosi kiukkuinen kissa… Ensin oltiin Mummin ja Pappan mökillä Atussa ja sen jälkeen ollaan loisittu täällä Karvislandiassa. Minä olen kyllä käynyt muutaman kerran kotonakin, mutta Tassu on viettänyt laatuaikaa isä-poikasuhdetta kehittäen ja terassin ikkunan takaa tirppoja, naapurien kissoja ja fasaaneja vahtien… Jostain kumman syystä se ihnokkikoppa on täällä silti se kaikkest paras nukkumapaikka:

Kopan turvasta on hyvä tutkailla äiskän uutta hölmöä kieputuslaitetta. Tosin tänään on jumpat ja kiertoliikkeet suoritettu ulkoilmassa haravan kanssa!

Vauvan setti ja tilastoja

On se vaan hyvä juttu et on olemassa dead line. Muuten en sais aikaiseksi yhtikäs mitään.

Sain syyskuussa tilauksen. Yksinkertainen vauvan nuttu, ei pitsiä, isot napit. Lisäksi junasukat ja kypärämyssy. Toimitus tammikuussa. Joulun aikoihin mietin et pitäisköhän pikkuhiljaa aloitella...

No eihän siinä pitkään nokka tuhise, kun vaan pistää toimeksi!

Nutun ohje on teetee Neulelehdestä 1/2014, malli 25 Laban pikku kummitus. Laban meinasi tosissaan alkaa kummittelemaan mulle. Ohjeessa oli aika monta kökköjuttua. Esim. eka lause joka sanoi et "Taka- ja etukappaleet virkataan samanaikaisesti kainaloon asti". VIRKATAAN? Voi vee... Resorin pituus oli 1 kerros (piti olla 3 cm) ja hihan kädentien kavennukset oli unohtunut (pitää olla kolme silmukkaa mol. reunoista ennen raglaneita), samoin napinläven langankierto tms uuden silmukan tekeminen päätetyn tilalle loisti poissaolollaan. Kaikesta huolimatta sain aikaiseksi ihan kelpo nutun.

Ohjeessa oli toki paljon hyvääkin. Silmukkaluvut stemmasivat täsmälleen (jos olis kaventanu hihasta ne kuus ennen raglaneita). Te, jotka tunnette mut, tiedätte varmaan hyvin, että olen lähettäny ohjeista vastaaville tyypeille tämän tiimoilta varsin "iloisia" joulun- ja uudenvuodentoivotuksia ja menny sinne tänne (puhelin)lankoja pitkin. Luulenpa, että Labania paljon kamalampi kummitus joillekin tällä hetkellä on Susu...

Lankana teetee Helmi, menekki kokoon 3-6 kk vain 85 g! Resorit tikuttelin 2,5 mm pitsiaddeilla ja muun nutun 3 mm samanlaisilla puikoilla. Omppunapit tietenkin naapuripuodista.

 Junasukat tikuttelin 2,5 mm Kint Pro Zingeillä. Menekki puoli kerää eli 25 g.

Kypärämyssy 2,5 mm pitsiaddeilla. Tuntuu, että saan tasaisempaa jälkeä metallipuikoilla kuin puisilla, vaikka puiset on muuten mukavammat.Solmiamisnauhat tikuttelin I-cordina 15 cm sukkapuikoilla. Lankaa kului 21 g.

Taidan olla vähän tylsä kun tykkään tosi paljon teeteen Helmestä. Siinä ei oo mitään ihmeellistä. Ihan tavallista ohutta perusvauvalankaa, konepestävää merinoa. lanka on ihan mielettömän riittoisaa - koko settiin kului vajaat kolme kerää! Helmessä (vai Helmissä?) on jo ennestään tosi hyvä värivalikoima, mutta minä odotan ku kuuta nosevaa sitä päivää, kun värejä tulee vielä 8 lisää! Sen pitäis tapahtua ihan lähipäivinä (tammikuun puolivälissä). Kaupassa on hyllypäikat uusille jo varattuna... Tammikuun puolivälissä ilmestyy myös seuraava teetee Neulelehti, jossa on vauvateema. Äkäisistä puheistani huolimatta odotan myös uutta lehteä innolla :)

Ja ne vuoden 2016 tilastot:
Neulottua lankaa (valmistuneissa neuleissa) 20659 metriä ja virkattua 988 metriä.
Molemmat lukemat vähemmän, kuin edellisen vuonna, mutta se pelkästään hyvä juttu. Edelliskesänä könkkäsin kipsi kintussa eikä voinu tehdä muuta ku istua ja tikutella. Tänä vuonna kesä meni mukavammin pinotexin ja pensselin parissa.

Lankakilojahan en oo mittaillut vuosikausiin, mutta mainittavaa on. että olen itse pienentynyt vuoden aikana nelisen kiloa. Sitä ei mistään huomaa, eikä tässä kropassa moisella ole mitään merkitystä, mut suunta on sentän positiivinen.

Blogikirjoitukset vähenevät vuosi vuodelta. Loppuvuodesta Susun Silmukat täytti 9 vuotta. Välillä vähän mietityttää, että oliskohan aika kokonaan lopetella jaarittelut. Jutunjuurta kun ei pukkaa yhtään samaan malliin kuin aikaisemmin. Vuodatuksen kaatumisesta silloin aikoinaan alkoi alamäki. Joskus itteäkin naurattaa noi alkuaikojen blogikirjoitukset... Jossain välissä tämän bloggerin lukijalaskuri on kuitenkin ylittäny 300000! Jos laskee vielä Vuodatuksenkin lukemat, niin puoli miljoonaa menee poikki! Aika hurjaa. Kiitokset teille kaikille, jotka piipahtelette täällä ja erityisesti teille, jotka kommentoitte! Sehän on tämän bloggailun suola ja sokeri!

Hiukan sitä sun tätä

Kässäpussini pursuaa keskeneräisiä niin, ettei pussukkaparan vetoketju mene kiinni. Yhtenä aamuna töihin mennessä löysin puodin takaparkkipaikalta lumihangesta kolmepuolikkaat Knit Picksin puikot 60 cm kaapelissa. Oli kässäpussi kotiin lähtiessä tulvinut yli äyräiden. Tuli hiukan surullinen olo niiden puikkoparkojen puolesta. Mahtaakohan ne ajatella joutuneensa jätetyksi heitteille?

Tällä viikolla meillä teeteeShopeissa ja –myymälöissä pöhistään hulppeiden huivien ja mahtavien myssyjen parissa. Neulelehdessä 4/2016 oli lempparilangastani Tundrasta ohje sydänmyssylle. Ensin neulottiin reunus poikittain ja siitä poimittiin silmukat myssyyn. 

Neuloessani olin tosi skeptinen – reunus oli jättipitkä ja muutenkin myssy näytti ylisuurelta pannunmyssyltä. Sinnikkäästi kuitenkin tikuttelin myssyn valmiiksi. Ajatus oli, et näin ihanan langan voi ihan hyvin purkaa ja neuloa uudelleen jos ei tuu hyvä. Ja ylläripylläri – myssy olikin valmiina ihan kiva!

Tupsuhärvelillä kieputtelin tupsun ja oikeasti tää on aika hauska. Aika väljä, mutta se taitaa olla nykymuotia. Ainakin myssyn sisällä olevassa päässä on tilaa suurille ajatuksille!

Puikot 3½, kulutus 84 g ja ohje 4 - Herttainen pipa teeteen Neulelehdestä 4/2016.

Tähän aikaan vuodesta kaikki helpot&nopeat alkaa olla ajankohtaisia. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä kiireemmäksi käy neulojan aika ja sitä lyhyemmäksi yöunet.

SirdarinTouch on osoittautunut tämän vuoden hittijutuksi. Tein jo yhden kaulurin langan vyötteessä olevan ohjeen mukaisesti, ja myöhemmin toisen samoilla silmukoilla, mutta kasin puikoilla. Mielestäni kiva. Parempi kuin edellinen, joka oli liina pitkä lämmittääkseen ja liian lyhyt mennäkseen kakis kertaa kaulan ympäri. Tunnustettakoon, että tein messujen aikana kolmannenkin. Eri silmukoilla ja eri puikoilla, mut se on päätynyt takaisin lankakeräksi. Frozen-kauluri odottaa uutta yritystä…

Tähän aikaan vuodesta kaipaa moni arkeensa vähän bling-blingiä. Myssy Sirdarin Moonstonesta syntyy yhdessä illassa ja yhdestä kerästä. Langassa on mukana helmiä. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että helmet on ja pysyy langassa. Monta kertaa kun olen törmännyt ”hilelankoihin”, joista helmet tai paljetit karisevat pois jo neuloessa! valitettavasti tätä mustaa ollaan saatu vain tämä yksi näytekerä – valkoista, vihreää ja liilaa löytyy jo varastosta. Puikot 5 (muistaakseni).

Mökkikausi saaressa päättyi jo viikko sitten, mutta Tassun ulkoilukausi jatkui vielä viime viikonlopun. Oltiin Tassun Pappaa onnittelemassa Atun mökillä. Tassulla oli taas kissanpäivät – sai ulkoilla ja portsareita riitti. Ja kädestä syötettyjä katkarapuja… Odoteltiin, että se olisi tuonut Pappalle lahjaksi myyrän, mutta eipä tullut saalista.

Moonstone on tietenkin ajankohtainen lanka – onhan tässä jo parin päivän ajan hehkuteltu superkuusta. Lauantai-iltana kun äidin kanssa käveltiin pieni matka ruuan jälkeen, niin kuu paistoi niin kirkkaasti, et olis voinut olla päivä!

Maanantaiyönä se superkuu sitten näyttäytyi Karvislandiassa. Yritin ottaa surkeita kuvia kännyllä ja susunkestävällä Olympuksella. Tarkin kuva tuli kun karvis kaivoi esiin ”oikean” kameran: Hieno varjokin kuusta. Myöhemmin katseltiin kuukiviä kaukoputkellakin. Hienolta näytti.

Tassun mielestä mökkikauden päättyminen ei oo kiva juttu. Se tietää väistämättä matolääkettä…

Osa meni ihan sinne, minne pitikin. Palkaksi kärsimyksestään Tassu sai ”maanantaipullon”, mutta silti se näytti aikas kiukkuiselta…

Onneksi se ei ole pitkävihainen – jo puolilta öin se suostui kehräämään ihan vähäsen!