Kesä meni!

 Pari päivää sitten huomasin yllättäen, et öisin on jo pimeää! Mihin se kesä meni? Eilisiltana olin ottamaisillani perinteisen auringonlaskukuvan, mutta myöhästyin! Tykkään kyllä syksystä ja pimeistä illoista.

Jaa et mihin se kesä? Ei ainakaan käsitöihin. Jotain sentään, mutta niistä joku toinen kerta.

Pop Up -kesäkauppa Mathildedalissa oli oikea suksee ja pelasti meidän kaikkien kurjan kevään ja kesän. Kiitos kaikille, jotka kävitte! Mullakin oli muutama puotipuksuvuoro heinäkuun puolivälissä. Perinteiseen tapaan äiti ja isä tekivät sinne kesäretken ja tällä kerralla mukana oli myös kummityttöni. Kesäteatterin jälkeen otettiin lasilliset Marinassa.

Töissähän siellä olin ja kivaa oli vaikka paikalliseen elämään ei siinä kovin paljoa ehtinyt tutustua. Sentään toisen aamun työmatkalla kävin toivottamassa hyvät huomenet alpakoille:

Alkukesästä mustikkasato näytti lupaavalta! Edellisen postauksen kateuskommentteihin voisin vastata et ylpeys kävi lankeemuksen edellä...

Kokonaisen viikonlopun saalis oli tässä! Syyttelin ensin räkättejä, mutta mustikkarosvoiksi paljastuikin  kolme mäyränpoikasta! Tehokkaasti olivat tyhjentäneet koko pihan yhdessä viikossa. Noo - aika hassu juttu, enkä enää viitsi asiasta kiukutella. Karvislandian pihasta sentään keräsin vähän viinimarjoja:

Tassun kanssa ollaan tehty kivoja mettäreissuja viikonloppuaamuisin. Kantsuja ollaan haeskeltu, mutta saalis ei ole se tärkein juttu vaan metsässä haahuilu. Jos joku saarelainen kuulee meidän juttuja, niin hulluna pitää. Me kun Tassun kanssa siellä "jutellaan" toisillemme koko ajan. Vaikkei olla koko ajan näköyhteydessä niin kuulolla kuitenkin:

Muutaman kerran on pannullinen löytynyt ja viime viikonloppuna keräsin vähän puolukkaakin. Sen verran et purkillinen hilloa tuli. Se riittää hyvin talveksi.

Kerran hellepäivän iltana innostuttiin Karvisen kanssa lähtemään yökalaan. Pikkuveneeseen viriteltiin sähköperämoottori ja auringon laskiessa lähdettiin kiertämään saarta... Ja tarttuihan se ahven! Tosin ei kyllä ollut "syönnillä". Illan hämärtyessä perkasin suuren saaliin Tassulle, jolla selvästikin oli naurussa pidättelemistä...

Tällä viikolla onneksi Tassun kummit tuossa naapurissa ovat pitäneet huolta sekä meidän että kummipoikansa herkuttelusta. Sekä ahvenia, että kanttarelleja on ilmaantunut terassille ihan pyytämättä ja yllättäen. Kyllä meidän kelpaa!

Koulujen alettua Ida palasi töihin ja minä pääsin lomalle! Lähdettiin heti reissuun ystävien luo Kangasalle. Ja mitähän muuta siellä ku vattupuskassa..

Melkein kokonainen "ämpäri" oli saaliina ja sitä piti tietenkin juhlistaa skumpalla:

Vuosi sitten vietettiin skumppa-aamiaiset samassa porukassa mökillä meren rannalla. Tällä kertaa järven...

Olen aina ihmetellyt miks joku lähtee reissuun heti kun loma alkaa. Nyt ymmärrän. Parin päivän visiitti ystävien luona ihan toisissa maisemissa oli todellinen irtiotto arjesta! Torstaina oli jo ihan sunnuntaifiilis. Kiitos Aino ja Eikka!

Ja ettei nyt ihan totuus unohtuisi, niin etukäteen meitä oli ohjeistettu pakkaamaan työvaatteet mukaan. Klapejahan sielläkin tehtiin. Vähän vaan oli järeämmät vehkeet ku kotimaisemissa :)

Viikonlopuksi palattiin tuttuihin maisemiin ja perinteiseen mökkilomaan...

Mulla on aina näitä "kalppisulkeistavoitteita". Kymmenen kottikärryllistä tai kaks tuntia tai yks seinällinen... Maanataina tuli kesken tavoitteen mitta täyteen! Lomahan tässä piti olla! Karvinen ei paljoa houkuttelua tarvinnut, kun ehdotin et lopetetaan hommat ja lähdetään maitokauppaan veneellä!

Ei se maito nyt ihan okeasti lopussa ollut, mutta olis pitäny säännöstellä. Paluumatkalla seikkailtiin reitillä, jota monesti ollaan mietitty, mut isommalla veneellä ei olla uskaltauduttu kokeilemaan.

Tiistaina etäkoulupäivän (verkkokaupan konversiota ja tilinpäätöksen lukemista) lounastauolla vedettiin pikavauhtia vielä viimeiset pöllit klapeiksi :) Jotta tulihan se tavoitekin täyteen!

Kokonainen viikko lomalla. Illalla istuin rannassa vähän neulomassa. Lentomurkkuja oli pöydällä, kaislikossa suhisi ja ilmassa oli jo syksyn tuntua. Ihanaa ja haikeaa yhtä aikaa.

Tassu pitää huolen reviiristään. Naapurin koiran kanssa on ihan hyvä rinnakkaiselo, mutta joskus jompikumpi erehtyy toisen tontille. Sit pitää vahtia!

Merinoa ja bambua varpaille

Sukkia on aina kiva tehdä. Varsinkin ku lanka on herkkua. Niinku näissä molemmissa.

Väittivät, että Gedifran sukkalankakakusta saa kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. No enhän uskonut ennenku kokeilin.

Tottahan se on! Kerän sisältä kun aloittaa, tekee resoria päävärin verran, vartta kunnes pääväri putkataa kerältä uudelleen, tekee kantapään ja jatkaa kunnes sukka on sopivan mittainen. Ja toinen sukka aloitetaan kun kerän keskellä olevan merkkilangan jälkeen alkaa taas uuden kerran resoriväri. Ihme ja kumma! Pakko uskoa.

Lanka: Gedifra Lana Mia, 80% merinovillaa ja 20% polyamidia, 100g=390 m, puikot 2½ mm Addin CraSy Triot, koko 42-43, menekki 81 g. Silmukoita puikolla oli 17. CraSypuikot tuntui alkuun vähän oudoilta, mutta kivat olivat. Ja reissaamisessa mainiot. Eivät putoa työstä kovin helpolla. Setissä on siis kolme puikkoa. Kahdella on silmukat ja kolmannella neulotaan. Puikot ovat 21 cm pitkät. Keskellä on pikku pätkä pyöröpuikoista tuttua piuhaa ja päät ovat 8,5 cm eli puikot ovat taipuisat. Looppaamiseen verrattuna mainio keksintö!

Kesällä piti olla reissukässy ja mikä on parempi ku sukankudin. Ja kun Ida oli "menny myymään" edelliset bambusukkalanka Rubinista tehdyt sukat, niin malliksi piti tikutella uudet. Siis vaan siks, et yleens raitasukkalanka kerällä näyttää ihan koiran oksennukselta ja on vaikeeta kuvitella miltä se valmiissa sukassa näyttää. Ja onhan tämä(kin) sukkalanka niitä omia suosikkejani (ja monen muun) vuodesta toiseen.

Lanka siis Hot Socks Rubin, 50% merinovillaa, 25% bambua ja 25% polyamidia. 100g=420 m. Näihin 38 kokoisiin sukkiin meni vähän yli 60 grammaa. Zingin 15 senttisillä 2,5 millisillä puikoilla tikuttekin. Jokaisella puikolla oli 15 silmukkaa. Zingit on kivat reissupuikot - ei tarvii pelätä, et ne menee poikki vaikka lojuisivatkin kassin pohjalla pitkin kesää.

Kyllähän tässäkin langassa olis ollu helppoa tehdä kaks täsmälleen samanlaista, mut eiks oo vaan hauskaa ku sukat on vähän eripariset?

Eilen tein jotain ihan kummaa. Olin äidin kanssa elokuvissa! Edellisestä kerrasta on aikaa vuosia. Kun äiti ehdotti Downtown Abbeytä, niin innostuin. Kivaa käydä joskus jossain muuallakin ku eri neulomajutuissa. Mä olen ihmetellyt mitä kummaa on Dowtown Abbeyssä. Siiä kaikki kohkaa ja puhuu, mut itse en oo ikinä kattonu yhtään jaksoa. tai ehkä puolikkaan joskus. Kivaa oli ja elokuvan lisäksi olin ihan silmat pystyssä siitäkin miten hienoja elokuvateatterit nykyään on! Hyvät penkit ja käsinojassa kolo virvokkeita varten. Vielä kun olis pikkuruinen kohdevalo pimeäneulojille niin...

Tassu ei ollut moksiskaan, vaikka tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen illalla. Oikeastaan se ilmoitti, ettei välitä vähääkään mun seurastani. Sinkoili vaan tuon raapimispuun ja parvekkeen oven välillä ihan villinä. Ulkona pimeässä oli jotain paljon jännittävämpää. Olkkarin ikkunana alla näkyi pimeässä raidallinen naama: Citymäyrähän se siinä iltapalalla!

Vasta aamuyöllä sain kaverin viereeni kehräilemään. Mielenkiitoista tämä kaupunkielokin.

Retki Gullkronaan - kesän kohokohta

Koko kesä on odoteltu äidin ja isän tuloa tänne mökille. Aina on tullut jotain esteitä, mutta viimein tiistaina saimme Tassun mummin ja papan saareen! Tassu sai tietenkin pappankalaa mummin kädestä. Me muut syötiin muurikalla käristettyjä juureksia ja pihviä, saunottiin, uitiin ja ihailtiin auringonlaskua, joka ei enää tähän aikaan vuodesta enää näy vakiopaikalta.

Jo yhdeksän aikoihin alkaa hämärtää. Käväistiin vielä naapureita moikkaamassa ja olikin aika kömpiä unten maille - aamulla oli aikainen herätys.

Tätäkin oltiin suunniteltu koko kesän ajan. Keula kohti Gullkronaa!

Minä sain kartturin pestin... Matkakässy ei paljoa edistynyt, mutta kartalla pysyttiin ja perille navigoitiin. Keli oli mainio veneretkelle.

Rantautuminen onnistui ilman pahempia "hyppääperkeleitä" (koska äiti ja isä olivat kyydissä).

Hienoa, että tämä saariston upein paikka on taas avoinna kävijöille! Edellisestä käynnistä oli kulunut 12 vuotta. Silloin se tehtiin vanhempien Susina-veneellä. Tämä oli oikea nostalgiareissu.

Ihanaa oli huomata, että paikka oli säilytetty ennallaan. Äidin kanssa piti tietenkin päästä köysilossilla verestämään muistoja...

Miehet jäivät rannalle - ei ruikuttamaan vaan driksuille. Me kiivettiin Luotsimuseolle ihailemaan maisemia.

Peikkopolkukin oli ennallaan ja siellä täällä polun varrella bongattiin hauskoja ja hurjia peikkoja!

Äidin kanssa laulettiin metsässä Rautavaaran Menninkäisten maata ja rannalla Satumaa-tangoa. Aavan meren tuolla puolen...

Peikkopolulle mukaan kärmeskarkoittimeksi tullut Karvinen kirmaili karkuun häpeissään ja teeskenteli olevansa eri porukkaa ku noi hullut akat :)

Harmi kun ei huomattu ottaa satamakonttorilta lainaksi keppihevosia. Niillä peikkometsässä olisi ollut vieläkin hauskempaa!

Ennen kotimatkalle lähtöä ostettiin vielä evääksi Gullkronassa Evan opein savustettua Haverön lohta ja kotirannassa keitettiin perunat, tehtiin kyytipojaksi sienisoosia ja nautittiin! Ihanalta maistui meren ja metsän antimet upean päivän jälkeen. Nykyisin ei varmaan savukampelaa enää saaristosta löydy.

Mahtava päivä, jota kyllä kannatti odotella koko kesä. Myös äiti ja isä olivat onnellisia reissusta. En saanut lupaa laittaa heidän söpöstelykuvaansa julki (mut paljastan et ne istui puun juurella sylikkäin ja halaili ku vastarakastuneet). Laitan sit tään kauniin puukuvan peikkopolun varrelta.

Tulee mieleen se Juha Tapion biisi: Kaksi vanhaa puuta....

Edit: Sain sittenkin luvan. Eiks ne oo söpöjä 💕Ihanaa et sain jakaa tään retken heidän kanssaan!

Blogitauko venyi pitkäksi, mutta täällä ollaan ja kaikki on ookoo. Muutama on kysellyt et miks ei blogi päivity. Tuntuu mukavalta huomata, että joku vielä kaipailee. Ja minähän palailen linjoille, koska nyt on toimiva tietsikka ja pikkuhiljaa opin tätä käyttämäänkin. Ja tulee syksy ja ehkäpä puikotkin alkaa taas kilistä!

Juhannusta!

Ihanaa yöttömän yön juhlaa!

Talvinen vapaapäivä

Mä sain vapaapäivän! Aamulla hoideltiin pari juttua ja kun aurinko oli lämmittänyt ilman alle kymmenen pakkasasteen niin keitettiin termokseen kaakaot, puettiin ittemme naparetkitamineisiin ja lähdettiin matkaan...

Ensimmäistä kertaa monen vuoden jälkeen täällä etelässäkin on ollut sen verran pakkasta, että uskallettiin edes haaveilla mökkireissusta!

 Jää oli lumetonta ja kirkasta.

Viisisenttisen kirkkaan ja kovan jään alla oli kuin kukkia. Kaunista!

Vesi on ollut korkeapaineen vuoksi tosi matalalla, mutta ahtojäiden ympärillä jään päällä oli vettä. Hiukan piti etsiskellä sopivaa ylityskohtaa. Tästä se löytyi. Ensin meni Karvis, joka sitten auttoi mut jäiden yli.

Luistimilla matka olis varmaan sujunut sutjakkaasti. Ilman nastakenkiä ja liukuesteitä reissusta ei olisi tullut mitään. Jää oli peilikirkas ja lumeton.

Ja mihinkäs me mentiinkään?

Sisällä lämmintä -13, ulkona sentään vaan -6 astetta... Kaikki näytti olevan kunnossa ja iltapäivän auringossa nautittiin eväät:

Sielunmaisemani talvipuvussaan:

 Paluumatkalle lähdössä:

Jää oli jännästi kerroksinen. Tämä sydän on ilmakupla viiden sentin teräsjään alla:

Ihana vapaapäivä! Aurinkoa. tuulta ja pakkasta. Kotona vielä Karvis teki mulle ruokaa ja Tassukin kehräsi. Kyl ny kelpaa taas huomenna palata arkeen!