Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puuvillaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puuvillaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vuoristoradalla

Vanhaa suomalaista sananlaskua vähän muunnellen oon tässä parin viime päivän aikana miettiny et jos edes sukankutominen ei kiinnosta niin onko ”tauti” kuolemaks?

Kulunut viikko on ollut todellista mielialojen vuoristorataa. Ensin olin huipulla ja sieltä sitten tultiin alas ja vauhdilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pari metriä maan pinnan alapuolella – tosin jo muutama metri ollaan tultu ylöspäin. Kyl tää täst.
Viikko sitten perjantaina pääsin eroon kipsistä. Röntgenkuvat tosin olivat häviksissä, mutta kinttu teipattiin pinkillä kinesioteipillä ja sain hoito-ohjeeksi merivettä ja punaviiniä ja liikumista vaan yhden kepakon kanssa. Olin NIIN iloinen. Istuin mökin terassilla kinttu kylmässä kaivovedessä ja perehdyin Tassun kummitädiltä saatuun Dreambird-ohjeeseen…

Päässä UV-suojahattu, jonka piti olla terveyskeskusreissun odottelukässy. Siellä tosin kaikki sujui niin nopeasti ettei myssy montaa kerrosta edennyt. Myssyn piti olla Matleenan Tuija, mut vaikka painoin tarkasti mieleeni palmikon kaavion niin unohdin ne joka kuudes kerros nurjat… Melkein Tuija siis – ja kinesioteippi tietenkin sävy sävyyn!
Lanka SunCity Protect, puikot 3 mm 50 cm bambuaddit resorissa ja muuten Knit Picks  pyörökärjet 60 cm kaapelilla (kavennuksissa sekalainen sakki eri valmistajien 3½ sukkapuikkoja, puisia).

Kaks kuukautta ”omaishoitajana” toiminut Blogikuvaaja Karvinen iloitsi kanssani ja sanoitti SIGin vanhan biisin uudelleen:

"Susu on niin onnellinen! Hän pääsi saunomaan. Ja kunnolla kiukaalle löylyä heittämään!
Susu on niin onnellinen, hän pääsi saunomaan, ja laiturin päästä vähän uiskentelmaan... 
Susu on niin onnellinen, saunan jälkeen vartaita grillataan. 
Susu on niin onnellinen, massu täynnänsä...hän peiton alle menee tutumaan..."

Saunassa kävin ja varovasti meressäkin kastamassa, mut uimisesta ei voi puhua.

Vaikka susukatastrofini on ollu raskasta myös ”meidän pojille” niin ovathan he välillä päässeet keskenään kehittämään isä-poikasuhdettaan mökille. Karvinen on yksin yrittänyt tehdä ensi vuoden polttopuita ja heillä on ollut myös yhteinen kiinnostuksen kohde. Meidän alivuokralaiset eli kirjosiepot. Tassu yritti päästä pesälle monta eri reittiä. Kun terassilta tuli häätö niin katon kautta:
Karvisella oli täysi työ pitää loitolla pesältä sekä Tassu että orava ja samalla yrittää vangita poikasten maailmalle lähtöä kameralla:
"Ruokaa!"
Poikaset olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kummankaan huomaamatta. 

Viime sunnuntain hellepäivänä lähdettiin pienelle veneajelulle teemalla kotiseutukierros. Airistolle taas ja sieltä Ruissalon ohi kohti Turkua. Ruisrockin eka bändi aloitteli soittoaan ku ajettiin ohi:
Turun linna:
Vanhat Wärtsilän nosturit:
Hauska ”merirosvolaiva”, joka näkyy mun parvekkeeltanikin.
Noista yks on se onneton parveke, jolta alas loikatessa jalkani murtui… Se ei oo tuossa korkeassa talossa ;)
Tuolla ylhäällä me asuttiin 1973-1979:
Olihan mulla matkakässykin – kun mikään muu ei ole onnistunut niin sentään muutama bambutiskirätti on syntynyt:
Lanka teetee Bamboo&co (Susukielellä bambu ja kumppani), puikot 3½ bambusukkikset. Kerä/rätti ja jämistä vielä yks.

Yks on taas puikoilla, jostain syystä mulle ei Dreambirdin ohje aukee sit millään! Viime lauantain jälkeen oon aloittanut neljä kertaa ja yhtä monta kertaa purkanu. Se ei voi olla vaikea, koska niitä näkyy ihan joka puolella nettimaailmaa! Onko siis niin, että mulla on jalan lisäksi menny rikki myös pää?

Maanantaina ne kadonneet röntgenikuvatkin olivat jo ilmiintyneet. Kaikki hoito-ohjeet peruttiin ja piti taas alkaa köpätellä neljällä jalalla… Paraneminen ei sit ollutkaan edistynyt. Hirveä pettymys ja onneton olo. Kinttukin paksuna kuin limppu. Uutta kipsiä ei enää laiteta, mutta Mäntymäki ykkösen kipsiexpertit Kirsi ja Tanja tekivät mulle mainion lasikuitupohjan kenkään. Siinä muuten kaksikko, joka tosissaan ajattelee potilaan parasta! Puhumattakaan huumorista. Turvotusta estävät kinesioteipit on nyt sävy sävyyn mun Arte-tunikani kanssa:
Eiks oo hienot? Pikkasen kyllä harmitti et se mun oma vihreä teippirulla ei ollu mukana...

Ja teippaus tosissaan toimii – vähän liiankin kanssa. Kun ei kauheesti satu eikä turvota, niin sitä riehaantuu touhuamaan vähän liikaakin… Eilisen työpäivän loppupuolella ei edes hauskat teipit auttaneet. Sattui ja särki ja pakotti ja vaiks mitä. Mut tulipahan yks kakskytmetrinen mattoloimi tehdyks… Karvis raahas mut saareen ja sai kiitokseks itkuista kiukuttelua, kuten myös äiti ”päivän puhelussa”. Ihan vähän mieltä piristi polun varrella isoiksi kasvaneet kanttarellit.

Tänään tehtiin klapeja hillitysti ja voimia säästellen. Kunnon sadekuurokin piti huolen siitä, et homma lopetettiin ennen kuin olin taas ihan tärviöllä. Kun samaan malliin jatketaan joka päivä seuraavat kaks viikkoa niin varmasti viimeisetkin puut ovat pinossa. Eli meikäläinen lomailee ja parantelee itteään ja  Verkkokauppavastaava Ida-Maria pitää pystyssä puotia.
Iltapäivällä tein inventaarin kässäkassin sisältöön ja järjestelin ”työkalupakkini” puikot ojennukseen. Huomatkaa tärkeät varvaskynsilakat. otsalamppu ja yksi pyöräilyhanska:) Muutama lohtulankakin oli kyydissä. Mieleen tuli et kun kässäpussi on järjestyksessä niin mielikin on parempi. Pari huiviakin jo huutelee puikoille – paranemista tiedossa siis!


Vielä kun sain massun täyteen, pikku päikkärit, pienet löylyt saunassa, puhelun äidin kanssa ja ilta-auringon niin just tällä hetkellä ei särje eikä satu yhtään! Öitä!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Vauvan haalari ja muit jutui



Hupsistakeikkaa ku aika kiitää. Jussista on jo kaks viikkoa mut nyt vasta juhannusruusu kukkii.
Jotkut valitteelee kurjaa juhannussäätä, mutta mun mielestä siinä ei ollu mitään vikaa - joka toinen päivä paistoi eikä tullu yhtään räntää kuten vuosi sitten.Varmuuden vuoksi juhannusvieraat toivotettiin tervetulleeksi kuuman glögin ja lämmittävän kanasopan voimin.
Juhannus vietettiin perinteisellä porukalla. Latosaaren Vähäraittiusseura keppijumppaili ja vietti kalsareiden vaihtoviikkoa KUHAnnuksen merkeissä. Jatsia ei kunneltu mut pelattiin. Yksi nelijalkainen vieraskin oli. Pate-kissa, joka perinteisesti näyttäytyi harvoin ja kaukaa:
Vain öisin uskaltautui mökkiin syömään. Tassun kanssa tekivät edellisvuosia enemmän tuttavuutta.  Näytti melkein siltä että ovat kavereita.

Vaikka emäntä olikin koko ajan nelin kontin niin hommat hoituivat. Nälkää ei nähnyt kukaan eikä vissiin janostakaan tarvinnu kärsiä… Kiitos kaikille mukana keppeilijöille ja varsinkin kummipojalle hienosta itse tehdystä särvettitelineestä! Tällaista meillä ei vielä ollutkaan!
Vaikka juhannusvieraat hoiteli kaikki hommat, niin enhän minäkään osannut vaan paikoillani istua neulomassa. Ainut juhannuskässy oli uudet varpaat Karvisen sukkiin:
Jussin jälkeen pääsin viimein töihin! Voi että se tuntui mukavalta, vaikka kinttu oli iltapäivisin kamalan kipiä ja turvonnut. Viikko kului inventaaria tehden. Verkkokauppavastaava Ida-Marian hoidettua puotia monta viikkoa yksin oli hänenkin aika päästä välillä lomille. Keskiviikkona Neulefriikki Piiku oli puotipuksuna ja mittaili sata metriä kankaita ja laski tuhansia muliinilankoja. Välillä hän piti huolen nelinkontin köpöttelevän kauppiaan lääkityksestä ja nesteytyksestä. Kiitos avusta!

Viime lauantaina oli Vauvelin ristiäiset Naantalin kirkossa. Ristiäislahja oli aloitettu hyvissä ajoin...
Tätä haalaria olen joskus kauppiasurani alkuaikoina neulonut monellekin asiakkaalle. Sen ohje on peräisin vuoden 1995 Kauneimmat Käsityöt –lehdestä ja siitä on tykätty. Joutkut asiat ei vaan vanhene - kuten hyvät neuleohjeet! Mallineule venyy joka suuntaan, joten haalari kasvaa käyttäjänsä mukana. Kiva pikku yksityiskohta on haaran napitus:
Vaippaa vaihtaessa ei tarvii riisua koko pukua. Kun loppumetreillä meinas tulla kiire, niin ajattelin et hätätapauksessa vaan ompelen haarasauman ja jätän napituksen pois. Kiirettä ei kuitenkaan tullut – haalari valmistui peräti viisi tuntia ennen hoohetkeä ja edellisenä yönä ehdin nukkuakin muutaman tunnin!
Fiksuna likkana ostin yhden ylimääräisen napin, mutta joku neropatti teki kiireessä kaks ylimääräistä napinläpeä… Jälkitoimituksena menee se puuttuva nappi ja Karvisen tilaisuudesta ottamat valokuvat.
Lankana oli teetee helmi, menekki 220g. Resoreissa puikot 2½ja mallineuleessa 3 mm. 

Vauvelin vanhemmat järjestivät ristiäisvieraille ihanan yllätyksen! Tilaisuuden alussa alkoi soimaan häämarssi! Vaikka olin asiaa vähän itsekseni aavistellut, niin silti se oli yllätys ja vanha täti (ja varmaan muutkin) kyynelehti ku Niagaran putous nähdessään miten veljeni talutti vanhinta tytärtään kohti sulhasta ja alttaria. Kun nuoripari oli vihkastu niin vauveli sai nimen ja kolme kummia. Onnittelut koko perheelle! Tää parkuu taas... Oonkohan vähän herkkänä?

Ollessani kesäkuun alussa ”päivähoidossa” äidin ja isän mökillä vauvelin isosisko näki mun neulovan jotain turkoosia. Väri oli varmaan mieleen, koska hän ujosti kysyi mitä mä teen ja kenelle… Kerroin et mekkoa neulon, mut se on varmaan hänelle vähän pieni. Pettynyt nuori neiti (4 vee) valisti minua kertomalla et "Vauveli on poika eikä pojat käytä mekkoja!" Nytpähän tiedän tämänkin asian :)  Mekosta piti tulla kokoa 2 vee, mutta tulikin isompi - juuri sopiva isosiskolle. Kuvaa en tässä vaiheessa laita, koska kyseessä on koeneulomus ja ohje julkaistaan vasta ensi vuoden puolella. Sain kuitenkin suunnittelijalta luvan antaa mekon tyttelille jo nyt. Lankana teetee Hilla, menekki vähän neljättä kerää ja puikot KnitPro 3 mm vaihtopääpyöröt.
Hääristiäisten jälkeen sunnuntaina käytiin pienellä veneilyllä. Pyörähdettiin Airistolla ja takas tullessa poikettiin mökillä. 
Vietiin puhtaita pyykkejä ja Karvinen haki jonkun höylän. Minä istuin veneessä odottamassa ja paruin kurjaa liikkumistani…  Viime päivinä mieliala on mennyt vuoristorataa ylös ja alas. Huomenna on taas kipsinpoisto ja kuvaus. Pelokkaana ja toiveikkaana odottelen tuloksia. Pääsiskö jo tässä kuussa saunaan ja uimaan? Tai ees ens kuussa? Pitäkää peukkuja!

Lopuksi vielä perinteisesti "pakollinen" Tassu. Rankan Juhannuksen jälkeen kaupunkikotona kynnysvahtina:

torstai 11. kesäkuuta 2015

Nyt ku sul on aikaa... Viikko vierähti

Kiitos kaikista ihanista mekkokommenteistanne! Ne ilahduttavat mieltä hurjasti! Varsinkin se laihtumisjuttu :) Koskaan ei oo blogissa ollut noin montaa kommenttia (paitsi jossain arvonnassa ja niit ei lasketa).

Moni on tässä viime päivinä sanonut mulle et "Nyt ku sul on aikaa nii..." Must jotenkin vaan tuntuu, et aikaa on mut se kiitää hurjaa vauhtia!

Viikko sitten olin melkein koko päivän töissä. En voi kehua siellä mitenkään hyödyksi olleeni mut kuitenkin. Vein Arte-mekon lisäksi puotiin toisenkin valmistuneen:
Tällä kertaa vähän paksumpaa lankaa eli Sirdarin Cotton Rich Arania. Pikkutytön jakkuun kului 175 g ja puikoilla nro 5 tikuttelin. Mallineule oli helppo - helmineuletta ja viiden silmukan pitsiraita.
Ohje löytyi Sirdarin lehdestä 481. Muita ohjeita löytyy kevään ja kesän kässylehdistä. Lanka on mukavan pehmoista ja työ edistyi joutuisasti.

Viikonloppuna pääsin taas Äidin ja Isän mökille "päivähoitoon". Molemmilla on synttärit tässä alkukesästä ja kun paikalla oli melkein koko porukka niin juotiin lauantaina yhteiset synttärikahvit. Autolla käytiin kutsumassa porukat kahville. Matkalla pysähdyttiin kuvaamaan pelotonta urospeuraa:
Minä värkkäsin voileipäkakkuja. Lihakakku sai metsästä koristeet:
Maanataina vast kiire olikin! Suihku, roskien vienti, tiskikoneen tyhjennys ja päivä oli puolessa! Käväisin melkein lankakaupassa eli Käsityö-Elisan edessä jalkakäytävällä autolla, Laittelin kirjanpitäjälle paprut ja illalla vielä keittelin raparperimehua ja kello oli ykstoista illalla. Näin se vaan aika kuluu vaikka sitä mukamas on...

Jalkaonnettomuuden alkupäivinä melkein itkin kun huomasin et nyt multa jää se kauan sitten kalenteriin merkitty kesän kohkohta väliin! Kakskertaseuran Kahvipussit kassiksi -kurssi! Ei sillä et olisin mitenkään kiinnostunut kahvipusseista (kuten en oo tölkkinipsuistakaan), mutta kun kurssi pidettiin Kulhon saaressa ja sinne mentiin veneellä!

Pääsin sittenkin mukaan! Voi mikä onnenpäivä!

Karvinen ei etukäteen ollu mun seikkailustani mitenkään riemuissaan. Kysyi et onko sinne lähtemisessä tässä kunnossa mitään järkeä? Pitääks aina kaikessa olla järkeä kysyn mä? Äiti oli Karvisen kanssa samoilla linjoilla, mut totes et reissu vois olla mun korvienvälille hyväks. ja olihan se!

Kiitokset Piikulle etukäteisrohkaisusta ja huolenpidosta reissun aikana ja etenkin Kulhossa asuvalle isäntäväellemme! Heille ei ollut mikään ongelma kuskata saareen keppien kanssa kulkevaa kolmijalkaista. 

Kuvia ja tunnelmia reissustamme voitte käydä katsomassa Kakskertaseuran sivuilla. Siellä me merenneidot (minä, Piiku ja emäntämme Santra) olemme keulakuvina....

Kyllähän minäkin vähän yritin askarrella... aikaansaannosta ei ole, mut osaanpahan nyt arvostaa kahvipusseista tehtyjä juttuja ihan uudella tavalla! Kotiin tultua olin tietty väsynyt ja turvoksissa oleva kinttu pakotti vietävästi, mut innoissani, onnessani ja suu korvissa niinku Naantalin auringolla ja Hangon keksillä yhteensä!

No mikä oli seuraus onnistuneesta reissusta?
Täällä ollaan!

Eilen iltapäivälla tultiin. Venereissu meni hyvin. Kovassa tuulessa heiluvaa ponttoonilaituria en ollut osannut ottaa huomioon etukäteen mielikuvaharjoituksissani ja portaat kuljin osittain kontaten. Vessareissuun menee puoli tuntia mut kyllä me nautitaan!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Hellehattu ja jalatin

Täksi viikoksi luvattu helle on peruttu. Onneksi. Inhoan hellettä muutenkin ja kipsi kintussa kuumuus tuntuu vieläkin inhottavammalta.

Hellehatun virkkailin kuitenkin viime viikolla. Lankana on teeteen hilla ja koukku KnitPro Waves nro 3.
Ohje oli Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 4/2015. Vaikka olenkin vaan vähän virkkaillut enkä voi sanoa olevani mikään virtuoosi vikkausohjeiden lukemisessa niin silti tuntuu, et lehdessä olleen kuvan ja ohjeen välillä oli aika vähän yhteistä... Mun tekeleeni on kuvan ja ohjeen yhdistelmä. Joskus mietin et koeneulotaanko/koevirkataanko noita ohjeita ollenkaan ennen lehtiin painamista? Tai edes lukeeko niitä kukaan ajatuksella läpi. Joka tapauksessa hatusta tuli ihan kiva. Lankaa kului 54 g.

Eilen sain luvan aloittaa kipsijalalle varaamisen. Aloitin innoissani harkat heti aamusta. Taisin vähän riehaantua ja puolen päivän jälkeen olikin pakko popsia buranaa ja ilta menikin sitten sohvalla kinttu pystyssä. Karvis on ollut huolissaan siitä, ettei mulla ole kipsijalkaan sopivaa sukkaa. Mä en koska mun varpaaat ei palele. Niilläkin on varmaan mummotauti. Mut jotain peittoa siihen piti väsätä kun kävelyharjoitukset alkaa. Karvis vielä tokas ettei kukaan halua nähdä mun varpaita! Mun mielestä varpaissa ei oo mitään vikaa. Ne on mukavan pulleat eikä enää edes yhtään sinertävänkukertavanmustat!
Tällainen ajatus oli... kassitossun mukaelma. Eihän se vauhdissa mukana olis pysynyt. Koska mä ne pura (vaikka isa sitä uskalsi ehdottaa) niin poimin tuosta reunasta silmukat ja tikuttelin (looppasin) jatkoa kavennellen aina välillä.
Ja hyvä tuli:
Vielä vähän liukuestenestettä pohjaan ja menoksi:
Lanka teetee pallas. Vaikka kipsin tassukuvio ei oikein mee langan kanssa sävy sävyyn niin ainakin Sock Stopin väri on kohdillaan! Jalattimen valmistuttua pidettiin tietenkin valmistujaisjuhlat:
Välillä mieli on tosi matalalla ja harmittaa oma tunarointi niin oikeasti mulla on ilonaiheita vaikka kuinka paljon! Karvinen on ollut tosi kiltti ja auttanut kaikessa. Ja vaikka en saareen paasekään niin pääsinpä viikonloppuna äidin ja isän mökille "päivähoitoon". Oma saamattomuus vaan hävettää. Minä kun vaan istun pyllylläni auringossa ja ihailen kaunista pihaa ja muut joutuu tekemään kaiken.
Ruuanlaittoon sentään osallistuin. Wokista tuli kyl vähän tulista...
Illalla pelattiin korttiia niin pitkään, että jokainen oli voitanut yhden pelin. Muistelin lapsuuskesiä Latosaaressa kun saunan jälkeen oli kova kiire grillata, et päästään pelaamaan korttia. Canastaa pelattiin melkein joka ilta pitkälle yöhön.

Sunnuntain kotimatka oli vaiheikas. Valkohäntäpeura loikki tien yli ja pupujussi kökötti keskellä tietä. Lopulta tie sananmukaisesti nousi pystyyn:
Kotona odotteli sanomalehti ja kortti. ihmettelin korttia - eihän viikonloppuna postia jaella!
Kortissa uusi naapurini (jonka olen tavannut kerran aikaisemmin) tarjosi apuaan kuultuaan, että olen loukannut jalkani! Tippa linssissä soitin ovikelloa ja kiittelin. Moni muukin on tarjonnut apua - maailma on ihania ihmisiä täynnä! Kiitoskukkaset kaikille:

lauantai 30. toukokuuta 2015

Pitsibolero ja ilonaiheita

Viime kesän hittijuttu oli TÄMÄ pitsibolero. Ajatuksissa oli tikutella taas yks kun edelliset on kaikki vaihateet maisemaa. Langat oli mut ohjeessta puuttuikin pari sivua, enkä lauantai-iltana niitä mistään saanut. Siispä vaihtoehto B löytyikin teeteen sivujen ilmaisohjeista.
Takakappale ja hihat syntyivät pikavauhtia. Kaulus-etukappaleetkin vaikka niissä piti jo vähän ajatella!
Lankana Sirdarin Cotton DK, puikot 3½ mm Knit Picks ja langan menekki 367 g kokoon L. 

Neuleen kasaaminen vaati pikkuisen aivojumppaa, mutta onnistuihan se. JOS olisin lukenut ohjeen ennen aloittamista (kuka sellaista tekee?) niin olisin neulonut etukappale/kauluksen yhtenä kappaleena. Ohjeessa kahtena ja keskellä takana on sauma. Jännää tässä oli se, että mallineuletta neulotaan aluksi oikealla puolella ja kaulusosassa nurjalla.


Raglankavennuksissakin tuli vähän pohtimista. Mitä ihmetta tarkoittaa "vuorotellen joka 2. ja joka krs 33 kertaa?" Tein niin, että kavensin kaks kertaa peräkkäisillä kerroksilla ja neuloin yhden välikerroksen. Näyttää olevan ookoo.

Musta tämä on melkein kivempi malli kuin se viimevuotinen. Viime vuoden malli oli hyvä "allinpeitto" kesämekon seuraksi (ja helpompi), mutta tämä on vähän...pukevampi.

Yläkuvissa bolero on kursittu kasaan, mutta pingottaminen on sattuneistä syistä vähän hakalaa just nyt. Siispä pyöräytin nutun koneessa ja kuvatin tasona pyyhkeen päällä (ja kissan alla) saunan lauteilla. 

Tässä viimesitelty versio Ida-Marian päällä. Ja nyt se on livenä nähdävissä puodin ikkunassakin!

Ja niitä ilonaiheita: Mun ei yhtään tarvii murehtia puodista. Kiitos Ida-Marian, joka hoitaa puotia varmasti paremmin ku minä itse. Tylsinä päivinä mä kyllä taidan aiheuttaa hänelle harmaita hiuksia pommittamalla sähköpostiviesteillä pitkin päivää... Kipsikinttu kävi eilen ihan itse puodissa viemässä viikon aikana syntyneet neuleet ja hakemassa vähän lisää lankaa. Reissuni kesti jotain kuus tuntia ja sen jälkeen olin aikas poikki...


Viikon urotyö oli torstaiaamuninen imurointi! Jakkara pyllyn/polvien alla könysin pitkin kämppää ja sain suurimmat villakissat pyydystetyksi. Hommaan kului suunnilleen neljä kertaa enemmän aikaa ku tavallisesti, mutta kyllä olin ylpeä itsestäni (ja hikinen).


Eilen ruukkukukkieni "puhemies" kertoi roikkuvilla lehdillään, et porukalla on jano. Mikä neuvoksi? Kastelukannu ja kepit ei mahdu samoihin käsiin...

Puolentoista litran vissypulloja täyteen vettä, pullot reppuun ja menoksi! Nyt kukat selviää hengissä taas muutaman viikon. Hätä keinot keksii!

Puodissa otimme pienen varaslähdön kesäaikaan. Tästä päivästä elokuun loppuun ollaan taas avoinna maanantaista perjantaihin ja lauantaisin vietetään kesää. VerkkoAnjalin on tietenkin auki koko ajan. Nyt meikäläinen lähtee taas pienelle retkelle ja palaa linjoille vasta maanataina.


Hyvää viikonloppua ja onnittelut kaikille valmistujaisia viettäville ja koulunsa päättäneille!