Vauvan haalari ja muit jutui

Hupsistakeikkaa ku aika kiitää. Jussista on jo kaks viikkoa mut nyt vasta juhannusruusu kukkii.

Jotkut valitteelee kurjaa juhannussäätä, mutta mun mielestä siinä ei ollu mitään vikaa - joka toinen päivä paistoi eikä tullu yhtään räntää kuten vuosi sitten.Varmuuden vuoksi juhannusvieraat toivotettiin tervetulleeksi kuuman glögin ja lämmittävän kanasopan voimin.

Juhannus vietettiin perinteisellä porukalla. Latosaaren Vähäraittiusseura keppijumppaili ja vietti kalsareiden vaihtoviikkoa KUHAnnuksen merkeissä. Jatsia ei kunneltu mut pelattiin. Yksi nelijalkainen vieraskin oli. Pate-kissa, joka perinteisesti näyttäytyi harvoin ja kaukaa:

Vain öisin uskaltautui mökkiin syömään. Tassun kanssa tekivät edellisvuosia enemmän tuttavuutta.  Näytti melkein siltä että ovat kavereita.

Vaikka emäntä olikin koko ajan nelin kontin niin hommat hoituivat. Nälkää ei nähnyt kukaan eikä vissiin janostakaan tarvinnu kärsiä… Kiitos kaikille mukana keppeilijöille ja varsinkin kummipojalle hienosta itse tehdystä särvettitelineestä! Tällaista meillä ei vielä ollutkaan!

Vaikka juhannusvieraat hoiteli kaikki hommat, niin enhän minäkään osannut vaan paikoillani istua neulomassa. Ainut juhannuskässy oli uudet varpaat Karvisen sukkiin:

Jussin jälkeen pääsin viimein töihin! Voi että se tuntui mukavalta, vaikka kinttu oli iltapäivisin kamalan kipiä ja turvonnut. Viikko kului inventaaria tehden. Verkkokauppavastaava Ida-Marian hoidettua puotia monta viikkoa yksin oli hänenkin aika päästä välillä lomille. Keskiviikkona Neulefriikki Piiku oli puotipuksuna ja mittaili sata metriä kankaita ja laski tuhansia muliinilankoja. Välillä hän piti huolen nelinkontin köpöttelevän kauppiaan lääkityksestä ja nesteytyksestä. Kiitos avusta!

Viime lauantaina oli Vauvelin ristiäiset Naantalin kirkossa. Ristiäislahja oli aloitettu hyvissä ajoin...

Tätä haalaria olen joskus kauppiasurani alkuaikoina neulonut monellekin asiakkaalle. Sen ohje on peräisin vuoden 1995 Kauneimmat Käsityöt –lehdestä ja siitä on tykätty. Joutkut asiat ei vaan vanhene - kuten hyvät neuleohjeet! Mallineule venyy joka suuntaan, joten haalari kasvaa käyttäjänsä mukana. Kiva pikku yksityiskohta on haaran napitus:

Vaippaa vaihtaessa ei tarvii riisua koko pukua. Kun loppumetreillä meinas tulla kiire, niin ajattelin et hätätapauksessa vaan ompelen haarasauman ja jätän napituksen pois. Kiirettä ei kuitenkaan tullut – haalari valmistui peräti viisi tuntia ennen hoohetkeä ja edellisenä yönä ehdin nukkuakin muutaman tunnin!

Fiksuna likkana ostin yhden ylimääräisen napin, mutta joku neropatti teki kiireessä kaks ylimääräistä napinläpeä… Jälkitoimituksena menee se puuttuva nappi ja Karvisen tilaisuudesta ottamat valokuvat.

Lankana oli teetee helmi, menekki 220g. Resoreissa puikot 2½ja mallineuleessa 3 mm. 

Vauvelin vanhemmat järjestivät ristiäisvieraille ihanan yllätyksen! Tilaisuuden alussa alkoi soimaan häämarssi! Vaikka olin asiaa vähän itsekseni aavistellut, niin silti se oli yllätys ja vanha täti (ja varmaan muutkin) kyynelehti ku Niagaran putous nähdessään miten veljeni talutti vanhinta tytärtään kohti sulhasta ja alttaria. Kun nuoripari oli vihkastu niin vauveli sai nimen ja kolme kummia. Onnittelut koko perheelle! Tää parkuu taas... Oonkohan vähän herkkänä?

Ollessani kesäkuun alussa ”päivähoidossa” äidin ja isän mökillä vauvelin isosisko näki mun neulovan jotain turkoosia. Väri oli varmaan mieleen, koska hän ujosti kysyi mitä mä teen ja kenelle… Kerroin et mekkoa neulon, mut se on varmaan hänelle vähän pieni. Pettynyt nuori neiti (4 vee) valisti minua kertomalla et "Vauveli on poika eikä pojat käytä mekkoja!" Nytpähän tiedän tämänkin asian :)  Mekosta piti tulla kokoa 2 vee, mutta tulikin isompi - juuri sopiva isosiskolle. Kuvaa en tässä vaiheessa laita, koska kyseessä on koeneulomus ja ohje julkaistaan vasta ensi vuoden puolella. Sain kuitenkin suunnittelijalta luvan antaa mekon tyttelille jo nyt. Lankana teetee Hilla, menekki vähän neljättä kerää ja puikot KnitPro 3 mm vaihtopääpyöröt.

Hääristiäisten jälkeen sunnuntaina käytiin pienellä veneilyllä. Pyörähdettiin Airistolla ja takas tullessa poikettiin mökillä. 

Vietiin puhtaita pyykkejä ja Karvinen haki jonkun höylän. Minä istuin veneessä odottamassa ja paruin kurjaa liikkumistani…  Viime päivinä mieliala on mennyt vuoristorataa ylös ja alas. Huomenna on taas kipsinpoisto ja kuvaus. Pelokkaana ja toiveikkaana odottelen tuloksia. Pääsiskö jo tässä kuussa saunaan ja uimaan? Tai ees ens kuussa? Pitäkää peukkuja!

Lopuksi vielä perinteisesti "pakollinen" Tassu. Rankan Juhannuksen jälkeen kaupunkikotona kynnysvahtina: