Adalminan helmi CAL valmis!

Valmis on. Pidemmittä puheitta (onhan tästä Adalminasta tarinaa täällä jo ollutkin). Kuvat puhukoot puolestaan!

Tässä vielä viimeistelyä vaille valmis. "Muutama" langanpää päättelemättä ja reunus höyryttämättä.

Meidän pihapöydällä. Koko 75*150 cm. Teetee Helmi -lankaa kului 641 g. Koukku 2,5mm.

Yks nurkka.

Toinen nurkka.

 Ja keskiosa.

Reunuksen nimi on Adalminan päivänpaiste. Mun päivänpaiste näyttää vähän eriltä, koska en enää viittiny tulostaa ohjetta enkä edes lukea kovin tarkasti. Koska virkkailin katsoessani Salon Vilppaan peliä telkusta (kuten nytkin). Vasta myöhemmin kuvista huomasin, että ainakin kaks viimeistä kerrosta on ihan pepulleen. Ei haittaa. Reunat on.

Tätä viimeistä kuvaa ottaessa yhtenä helleaamuna tällä viikolla meidän kotirannassa yks ohi kulkenu koiranpissittäjä kehaisi oikein kahteen kertaan et "Todella kaunis". Kyl lämmitti mieltä!

Kiva satumatka, mutta saattaa olla, etten ihan hetkeen tartu koukkuun. Ainakaan näin isoon juttuun. Tosin...Olen ittelleni ja muutamalle muullekin uhonnut vielä tänä vuonna virkkaavani Lost in timen...

Inspiraatiota ja sopivaa lankaa odotellessa:

Sen pituinen se!

Adalminan peitto CALin viime vinkit ja vappu mökillä

Adalminan Helmi CAL alkaa olla lopuillaan. Tänään olemme saaneet viimeiset vinkit, satu alkaa olla päätöksessään. Jäljellä on enää pienet palat 9 ja 10 sekä yhdistämisohje. Varsinkin yhdistämisohjeesta tykkäsin. Mulle kolahtaa tuollaiset lauseet ku "ompele niin kuin omasta mielestäsi hyvä tulee".

Oikealla Kruunun sovitus (Pala 9):
"Kuningas kuulutti kirkoissa kaikkia 18 vuoden ikäisiä tyttöjä kruunua koettamaan. Oli kaunis kesäpäivä ja vähintäänkin tuhannen tyttöä seisoi pitkissä jonoissa, mutta kruunu ei sopinut kenellekään heistä. Illan päätteeksi nähtiin pieni tomupilvi kaukana metsän rannalla. Köyhä paimentyttö ajoi vuohia maantiellä: ”Koettakaamme kruunua paimentytön päähän”, sanoi prinssi." 

Vasemmalla Anteeksipyyntö (pala 10).
"Saadessaan helmen takaisin, Adalmina sai takaisin myös kaikki punaisen haltiattaren lahjat. Hän myös muisti, kuinka ilkeä hänen sisunsa oli ennen. Sen vuoksi hän lankesi isänsä ja äitinsä eteen ja pyysi heitä antamaan anteeksi entistä ylpeyttään. Hän talutti esille köyhän metsätorpan eukon, syleili häntä ja sanoi: ”Armelias on rikkaana köyhyydessänsä, vaan rikkaalla, jonka sydän on kova, on tarvetta ja puutetta kaikkien aarteittensa keskellä”.

 Virkkailin vappuna pieniä paloja. Muutaman kerroksen siinä välissä ja muutaman kerroksen tässä välissä. Yhdellä ja neljällä värillä.

Nyt on aika alkaa miettiä palojen yhdistämistä ja järjestystä. Tänään töistä tullessa levitin kaikki tähän mennessä virkatut palat ja yritin suunnitella järjestystä... No eihän siitä mitään tullut!

Yhdellä laatupäälliköllä on vankka mieleipide asiasta... Eikä se ainakaan yhtään auta tätä pohdintaa! Ainakin yksi pala pitää vielä virkata. Tai sitten neljä pientä. Teenkö yksivärisiä vai nelivärisiä? Mulle on tulossa vaan puolikas peitto ja sekin omasta mielestäni melkoinen saavutus. Ainakin jos se joskus tulee valmiiksi ;) Epävirkkaaja kun olen... Mut kivaa on ollut ja paljon olen oppinut sadun maailmassa.

Lankatarjous on voimassa vielä tämän päivän eli 3.5. mutta ohjeet ovat teeteen sivuilla ja linkkinä meidän verkkokaupassamme jatkossakin. Jos et vielä ole lähtenyt sadun maailmaan, niin ehtiihän sitä. Kesä on parasta virkkuuaikaa!

Mun viikonlopun virkkuut jäi tietenkin vähiin vaikka vappuaattona olikin vapaapäivä. Sunnuntaina satoi ja yks meistä oli tosi kiukkuinen ja kökötti terassilla - ulkoillen kissamaiseen tapaan:

Meikäläinen iloitsi oikeasta lorvipäivästä. Pesi saunan ja kuurasi saunakamarin. Kaiken sateen jälkeen iltarusko kruunasi maiseman ja lupaili parempaa keliä:

Sinitiaiset rakentaa pesää mökin edessä olevaan pönttöön. Ja kerran laskin yhdellä silmäyksellä 27 joutsenta! Yksi yksinäinen meidän rannassa aatonaattona:

 Aamulla herätessä sää oli kirkas, mutta vastaranta oli kadonnut.

Verkko nostettiin ja siellä olikin komea saalis: Kuus kuhaa ja kuus ahventa! Tassu sai heti aamupalaksi yhden affenan fileet. Loput laitettiin sumppuun.

Ja koska vappu on työn juhlaa ja mulla vapaapäivä niin puuta nurin:

Tämä rumakuusi oli kallellaan sähköjohtoihin ja varjosti takaterassin mahdollisia pekoniaamiaisia.

Koivu oli kans vaarallisesti kallelaan sekä kaivoon, sähköjohtoihin ja ehkä myös naapurien mökkelöihin... Mut se tais olla suurin ja siitä tulee ens vuodelle puuta vaikka kuinka!

Nii et tiedoksi: Saaressa on edelleen sähköt! Kuvassa näkyvat jatkettavat tikkaat on lainattu naapurista. Lupakin kysytty. Joku vuosi siten, mut on kuulemma edelleen voimassa. Palautusreissulla Tassukin tuli mukaan:

Jos vaikka kummeilta sais kans pienet siikamaistiaiset... Aina ei niin hyvät maisemat ole kissallakaan. Mut onneksi sitä voi sateellakin olla ulkona ja mököttää terassilla ja katsoa meikäläistä sillä mielellä et "viitteisiks tuon suihkun sammuttaa"?

Vappu siis meni kivasti ja asianmukaisesti "työn merkeissä", mutta paljon mukavaakin ehti mukaan - kun saaressa saatiin olla kolme kokonaista päivää! On grillattu, saunottu, pulahdettu mereen, joka on jo yli 7-asteista ja nukuttu pitkät yöunet ja vähän touhuttukin ja herkuteltu. Romantiikkaakaan ei puuttunut...

"Kukkakimppu" Karviselta :)

Adaminan helmi CAL pienet palat 7 ja 8

Loppumetreillä ollaan! Tänään julkaistiin kahden pikkupalan ohjeet. Pala 7 on nimeltään Kultakruunu, pala 8 Köyhän tytön onnellisuus.

"Kuningas laitatti Adalminalle kultakruunun, joka sopi tarkalleen prinsessan päähän. Se oli tehty niin, että Adalminan kasvaessa myös kruunu kasvoi ja sopi yhtä hyvin kuin ennen. Mutta kaikille muille tuo ihmeellinen kruunu oli joko liian suuri tai liian pieni."

Pala 7:

Näitä pikkupaloja oli tosi hauskaa virkkailla! Tapani mukaan tein taas sekä väreillä, että yksivärisiä. Joskus vaan se langan vaihto kertakaikkiaan unohtuu, kun on kiire seuraavalle kerrokselle!

"Adalmina oli paljon onnellisempi kaitsiessaan vuohia kuin kauneimpana
prinsessana. Nöyrän sydämen mukana tuli monta oivallista lahjaa, esimerkiksi hyvä
omatunto ja tyyni tyytyväisyys, lepo ja rauha, hyvyys ja rakkaus."

Pala 8:

Tähänkin piti sitten tehdä yksivärisiä...

Mökilläkin piti vähän virkata. Makkarahiillosta odotellessa...

En tiedä tuntuiko näiden pikkupalojen virkkaaminen helpommalta siksi, että olen oppinut ja tottunut vai oliko mallit oikeasti helpompia kuin isojen. Jos mä olisin järjestämässä jotain mysteerivirkkuu- tai neulomissysteemiä (en ole), niin ekaksi vihjeeksi valitsisin jonkun nätin mut aika helpon. Matkan jatkuessa olis kiva mennä koko ajan vaikeampaan ja opettavaisempaan suuntaan. Lopuksi vielä palkinnoksi jotain kivaa ja helppoa. Sillä sais "koukutettua" mukaan ne vähemmän taitavatkin. Toisaalta - karkottaisko se sit ne taitavat, jotka haluaa haastaa itseään?

JOS en olis suuren suuni kanssa "joutunut" koevirkkaajaksi, niin mulla olis kyllä palat jäänyt virkkaamati. Monta kertaan olen manaillut hölmöyttäni, mutta nyt olen iloinen. Paljon olen oppinut ja kivaa on ollut.

Vielä on yhdet pikkupalat ja reunus tulossa viikon kuluttua torstaina! Myös Adalminan helmi-lankapaketit ovat tarjouksessa 3.5. asti. Ohjeethan löytyy Tekstiiliteollisuuden sivuilta, joten jos vaikka kesälomakäsityötä tai äitienpäivälahjaa miettii niin nyt on hyvä aika tarttua tarjoukseen...

Ensi torstaita odotellessa taidan virkkailla lisää näitä pikkupaloja!

Adalminan helmi CAL pala 6: Paimentytön kruunu

"Prinssi Sigismund etsi kadonnutta prinsessaa, kunnes löysi tiensä vanhan eukon mökkiin. Paimentyttö teki häneen vaikutuksen ja Sigismund rakensi linnan lähelle lähdettä. Kerran hän kumartui juomaan vettä lähteestä ja näki kimalluksen veden pohjassa. Hän nosti sieltä kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen kaunis ja puhdas helmi.

Monien vaiheiden jälkeen kruunua sovitettiin paimentytön päähän, johon se myös sopi. Näin Adalmina sai takaisin kauneutensa ja muut punaisen haltiattaren lahjat ja sai pitää myös sinisen haltiattaren lahjan. Prinssi Sigismund sanoi: ”Minä tiesin niin käyvän. Adalminan helmi on kaunis, vaan paljon kauniimpi on nöyrä sydän”. 

Torstaiaamu! Adalminan helmi peitto CALin kuudennen palan ohje: Paimentytön kruunu on julkaistu. KLIK!

 

Virkkasin taas yhdellä värillä. Käsiala on tämän virkkuumatkan aikana muuttunut. Ehkäpä olen sen verran tottunut, etten enää hampaat irvessä purista koukkua ja osaan ottaa vähän rennommin. Tämä pala on isoista paloista viimeinen - nyt voidaan odotella pikkupaloja.

Alla yhteiskuvassa kaikki erilaiset palat:

Osa näistä on viimeistelty ja melkein kaikki langanpäätkin olen päätellyt. Reipas minä!

Tässä kaikki yksiväriset palani. Mietin et mitähän näistä tekisin. Laitanko peittoon vai teenkö pannulappuja? Joku asiakas kehui näitä kauniiksi patalapuiksi... Taidan kuitenkin hylätä sen vaihtoehdon - vois tulla palovammoja...

Tässä kaikki virkkamani isot palaset. Nyt alkaa olla aika suunnitella järjestystä. Käytänkö nuo yksiväriset? Virkkaanko lisää isoja? Miten käytän pienet palat? Kuinka ison peiton teen? No en tosiaan sitä 100*170 cm! Tai eihän sitä tiedä... Mallipeitossa isoja paloja on 20. Kesän aikana vois vaikka innostua. Vielä kaksi viikkoa satumaista virkkuumatkaa jäljellä. Vapuksi saadaan ensimmäiset pikkupalojen ohjeet ja 3.5. vielä viimeiset ja reunus (siihen päivään asti myös Adalmina-lankapaketit ovat tarjouksessa) Mitenkähän palat on tarkoitus yhdistää? Neulalla vai virkaten? On tässä vielä jännitettävää! Satu jatkuu...

Adalminan helmi CAL pala 5: Hyvä ja nöyrä sydän

SATU JATKUU:  

”Adalmina löysi tiensä vanhan ja köyhän eukon luo, joka sääli tyttöä ja otti hänet vuohipaimenekseen. Adalmina oli hyvin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena eukon kättä. Adalmina oli nyt saanut sinisen haltiattaren lahjan. Sen, joka oli parempaa kuin kauneus, äly ja rikkaus, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen.”

Viides pala: Hyvä ja nöyrä sydän on julkaistu teeteen sivulla:

Kirjava pala on alkuvuodesta koevirkattu ja tuon vaaleansinisen tein viime viikonlopun tienoolla. Olipa ohje pikkuisen muuttunut ennen lopullista versiota. Kivaan suuntaan mun mielestäni.

Adalminan Facebook-ryhmässä on ollut puhetta myös koukuista. Et mikä koukku on käytössä. Mulla tuo ns. "ergonominen" KnitPron Waves. Harvoin kun virkkaan, niin puristan koukkua ku hukkuva ja peukku tulee kipeäksi. Tällä koukulla homma on hiukan helpompaa. Koukku ei oikeasti ole ihan noin ergonomisesti muotoiltu - istuin sen päälle soffalle... Sain väännettyä sitä melkein 90 asteen kulmaa takaisin päin. Mut eipä menny koukku poikki (eikä tehnyt reikää peppuun).

 

 Tässä vielä ne epäidettiset Hyvät ja nöyrät -kaksoset yhteiskuvassa. Oikeasti noita kirjavia on sittenkin hauskempaa tehdä... Seuraava pala - Pimentytön kruunu on mulla sit kuitenkin lila. Ja sit alankin odottelemaan jo pikkupaloja! 

Siellä faceryhmässä on tosi kivaa nähdä muidenkin kimppavirkkaajien paloja. Tosi mukavalta tuntuu "vertaistuki" ja se, että suunnittelija Soile Olmari jaksaa ja viitsii kommentoida jokaista palaa ja vastata kysymyksiin! Jos et ole facessa niin Soilen blogissa voit nähdä koosteen muiden virkkamista paloista. Toinen toistaan kauniimpia.

Muutakin tässä odotellaan. Kun valo lisääntyy ja päivät pitenee niin mökkikautta tietenkin. Se on sit hirveä hulluus ja vaiva ja sairaus. Melkeen ku neuloosi mut erilainen. Kuka oikeasti haluaa kylmään saareen palelemaan ja ensi töikseen tyhjentämään kakkamakkia? Talviturkin heitto vois auttaa niskajumiin. Noo... Sen verran tuo kuume vaivasi, että tiistaina ennen 2X-seuran neulomakerhoa oli pakko ajaa katsomaan Myllykylän rannan jäätilannetta:

Ei hyvältä näytä. Mut onhan tässä vielä pari päivää viikonloppuun ja lämpimiä päiviä luvattu (ja yöpakkasia). Onhan sitä ennenkin jäätä särjetty. Tosin sen reissun jälkeen silloinen kiva alumiinipaatti olikin sitten entinen...

Adalminan helmi peitto CAL 4: Lähteen kuvajainen

"Kun Adalmina oli 15-vuotias, hän kiipesi kuninkaanpuiston veräjän yli karkuun palvelijoilta. Lopulta hän istuutui huokaamaan lähteen viereen ja huomasi siinä kuvansa. Hän kallisti päätään nähdäkseen kauneutensa paremmin ja – loiskis, kultakruunu helmineen putosi lähteen pohjalle. Sieltä näkyi nyt ruma ja köyhä kerjäläistyttöraukka."

 Neljäs pala: Lähteen kuvajainen on julkaistu. Ohje löytyy TÄÄLTÄ (kliks)

Jänniä yksityiskohtia tässäkin palassa.

Ja kun kuvittelee osaavansa ja muistavansa niin innoissaan sitä virkkailee vähän mitä sattuu...

Noitten lilojen klusteri"jalkojen" olis pitänyt mennä tuonne siniseen kerroseen asti. Ja meneekin - yhdellä sivulla. Mitäs pienistä - meillähän ei pureta :) Mikä käsityö se sellainen olis, jossa ei yhtään virhettä?

Seuraavaksi taidankin huvitella yksivärisellä palalla. Ja välillä vähän rentoutua sukankutimen parissa :)

Adalminan Helmi -peitto CAL pala 3: Ylpeä kaunotar

"Mitä vanhemmaksi Adalmina tuli, sitä ylpeämmäksi hän tuli, ja ylpeyden myötä hänestä tuli ilkeä ja kovasisuinen, ahne ja kateellinen. Kaukaan muu ei saanut olla kaunis, rikas tai älykäs. Kuningas ja kuningatar olivat valtakunnassa ainoat, joita hänen kopeutensa ei harmittanut"

Muutama minuutti sitten se on julkaistu: Adaliminan helmi -CALin kolmannen palan ohje. Klikkaa ohjeeseen Ylpeä Kaunotar. 

 Vasemmanpuoleinen pala on alkuvuoden koevirkkaus ja seuraavat kaksi tein viime viikolla. Joku tuolla Adalminan Facebook-ryhmässä hämmästeli viime viikolla mun nopeutta, kun heti ohjeen julkaisun jälkeen laitoin kuvan palastani... Oliskohan niin, että teetee antoi mulle vähän tasoitusta, koska kaikki tietää mun virkkaustaitoni ja -kammoni. Joka tapauksessa tällä kertaa kävi hassusti: virkkasin vahingossa kolmennekin palan! Alkuun oli tarkoituksenani virkata kaikkia isoja paloja vaan kaks ja tehdä pikkupeitto... Saapa nähdä miten tässä käykään! Pelottaa - jospa olen sairastumassa virkkuusiin...

Hupsista keikkaa - kun olin vahingossa aloittanut kolmannen palan ja ohje alkoi tuntua tutulta, niin tein oikein repäisevän muutoksen ja vaihdoin vaalean roosan ja kanervan paikat. Eipä siitä hirveän paljon palan ilme muuttunut, mutta oli hauskaa kokeilla. Hauskaa olisi myös tehdä mallipalat jokaisella väriyhdistelmällä, mutta vielä pysyttelen näissä turvallisissa mallipeiton väreissä.

Ihan pikkuisen mulla on otsikon mukainen olo. Ei kaunotar, mutta ylpeä! Muutama vuosi sitten en olis ikinä kuvitellut selviytyväni seuraavanlaisesta käsittämättömästä salakielisestä koodista:

"3 pp:ään kl, 2 kjs, 1 pp samaan s:aan, 2 kjs ja 3 pp:ään kl samaan s:aan. Hy 2 s ja virkkaa sitten 1
p, 3 kjs, hy 2 s, 1 puolip, 2 ks, 7 ps, 2 ks, 1 puolip, 3 kjs, hy 2 s, 1 p, hy 2 s." 

OMG... Vaan onhan tuo paljon selkeämäpää kuin esim. kiinan kieli tai joku kemiankaava!

Mielestäni tässä virkkuussa on hauskaa just se, että kun ensin kuluttaa viis tuntia (mä oikeasti tein yhtä koevirkkuuta niin pitkään) yhteen palaan, niin toinen samanlainen on tosi kivaa ja nopeaa tehdä, kun kaikki itselle vaikeat paikat on jo kerran pureskeltu, kokeiltu, purettu, kiroiltu ja onnistuttu! Ja opittu et piilosilmukkakerros pitää tehdä LÖYSÄÄ jotta seuraavalla kerroksella ei mee hermot ja koukku lennä mereen. Olis varmaan jossain vaiheessa lentänytkin, mutta jopa täällä Majakkarannassa meri on ollut viime viikkoina jäässä!

Lankana siis teetee helmi, ohuehko konepesun kestävä ja kevyt merinovillalanka. Kuokku mulla 2,5mm. Isoon peittoon (koko 100*170 cm) menee vain 1,2 kg.

Jotain ihan muuta, kun koukkuilua on tehty tämä viikko töissä. Kaksi pääsiäisnoitaa pisti maanataina  koko puodin hyrskyn myrsyn...

Kaikki siirrettiin, yksi uusi teline tuotiin sisään (naisvoima jylläsi), purkutöitäkin tehtiin ja vähän vanhaa hävitettiin. Eilen meinasin jo masentua, ettei tästä ikinä tule valmista, mut tänään yhtäkkiä tilanne (ja tila) alkoi selkiintyä! Nyt näyttää jo hienolta!

Valoisaa, avaraa ja siistiä <3

Puodin uuteen ilmeeseen voi tulla tutustumaan kiirastorstaina klo 9-17 ja lankakauantaina klo 9-13. Muun ajan me lentelemme luutinemme ja kissoinemme Kyöpelinvuorella ja vietetään pääsiäistä.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoillekin!

Adalminan helmi CAL, pala 2: Kaikkein kaunein

Punaisen haltiattaren antama helmi kiinnitettiin kultakruunuun, joka oli aina Adalminan päässä ja kasvoi hänen kanssaan. Kaikille muille kruunu oli liian iso tai liian pieni. Vuosien kuluessa Adalminasta tuli kaikkein kaunein prinsessa niin, että hänen pienet silmänsä heloittivat kuin kaksi kirkasta hopeatähteä kevätiltana ja kaikki kukkaset kasvitarhassa kumartelivat hänelle ja lausuivat: ”sinä olet meitä kauniimpi”.

Tänään julkaistiin Adalminan helmi -Calin toinen vinkki: Kaikkein kaunein.

Vihreä pala on helmikuun alkupäivillä virkkaamani harjoituskappale ja tuon värikkään tein nyt alkuviikolla.

Nyt alkaa virkkuu sujuilemaan. Innoissaan unohtaa mennä nukkumaan tai jättää töihin lähdön aamulla viime minuuttiin!

Ja kuten ennekin – kun on yhden palan saanut valmiiksi, niin seuraava samanlainen tuntuu jo ihan helpolta! Jopa niin helpolta, että unohtaa lukea ohjetta ja hyppelehtii yli kerrosten. Purkuahan siitä…

Tämä ”Kaikkein kaunein” –pala oli mielestäni paljon helpompi kuin se eka "Hyvät haltijattaret". 

Vihreän palan kanssa tuskailin piilosilmukkakerroksen (krs 10) jälkeisellä kerroksella tehtäviä takapylväitä. Soilen vinkin mukaan tein piilosilmukat tosi löysää ja siten seuraavakin kerros syntyi ilman pahimpia kiroiluja ja niskajännitystä.

Saattapi silti olla, että mun peitosta tulee vaan vauvakokoinen… Siks ihan muidenkin iloksi meidän puodissa myydään nyt myös puolikasta Adalminan helmi -lankapakettia! 

Viime viikonlopun messuilla oli vauhtia ja vipinää. Kiva oli taas nähdä monia uusia ja myös tuttuja kasvoja! Messukyselyssä eniten ääniä Adalminan ja teetee helmi –lankojen lisäksi sai kaikki kesäsukkalangat, hyvä puikko- ja muu hilavitkutinvalikoimamme (erityisesti mainittiin Ergonomicsit ja puikkonappulat) sekä alpakkasukkalanka Tundra ja kaikki Rainbow-kakut. Kiitos kaikille palautettanne antaneille!

Salolaisille tiedoksi: Ensi keskiviikkona Kahvila Ihme&Kummassa on jokakuinen kaikille avoin kässäilta. Sielläkin on tilaisuus tutustua Adalminan ihmeelliseen maailmaan ja olen paikalla jos joku haluaa opastusta. Langat tietenkin voi hakea jo etukäteen siitä kadun toiselta puolelta ;) Kivan kässäilyn lisäksi Ihkun herkut kruunaavat kässäillan. Mulla on vähän tässä kimppavirkkuussa sellainen motto, et jos minä eli tunnettu epävirkkaaja olen osannut, niin Adalminan satuun uskaltaa tarttua kaikki muutkin. Tietenkin mielelläni opastan tarvittaessa myös puodissa päiväsaikaan!

Kolmannen palan ohjetta odotellen... "Ylpeä kaunotar" ilmestyy viikon kulutta torstaiaamuna klo 8!

Kevät on täällä! Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ehdin töiden jälkeen arki-iltana kotiin ja näin auringon:

Nyt ei katsota likaisia ikkunoita eikä matalalta paistavan auringon kaikenpaljastavaa pölykerrosta. Iloitaan valosta!