Lämmittelysukat ja pipokin - ihanaisia aplakkalankoja

Osallistuin Sukka-Finlandiaan... Vaikka olin päättänyt, etten mihinkään mee mukaan tänä vuonna. Kilpailijaksi musta ei ole, mutta ehkäpä saan toisetkin sukat valmiiksi tämän vuoden aikana. Tavoite oli kevätpäiväntasaus (=7 sukkaparia)... Lämmittelysukat: Elämän virta nyt ainakin:

Pitkään arvoin lankavalintaa. Pallas olisi ollut suosituslistallakin, mutta kun ne uudet värit ilmestyi meille vasta eilen niin, viimeisin sukkalankarakkauteni Regian Alpaca Soft vei voiton.

Ei se mikään maailman helpoin malli ollut. Aamuisin ennen töihinlähtöä tikuttein. Jonain päivänä meni puoli iltaa purkuun, kun olin aamulla silmät sikkarassa tehnyt muutaman kerroksen väärän kaavion mukaan...

Kakkossukka jo sujuikin - vähän liiankin vauhdikkaasti! Olin jo ekan sukan valmistuttua todennut, et hiukan pöljältä näyttää kun kuvio loppuu melkein heti kantapään jälkeen. Siispä tein kakkosen valmiiksi ja purkasin ykkösestä kärjen ja jatkoin kuviota yhden toiston verran. Jos mä jotain olen viime vuoden aikana oppinut, niin purkamiskynnys on...madaltunut (ei siis kokonaan poistunut).

Malli: Elämän Virta (Sukka-Finlandia, Tiina Kuu), lanka Regia Premium Alpaca Soft, menekki 66 g, puikot 3 mm Addin Bambusukkikset. Ettei liian mainostamiseks menis, niin paljastan et en koskaan oo käyttänyt minkäänlaisia palmikkopuikkoja! Joskus multa kysytään, et mitä itse käytät - sit vastaan et Mmmh, Mmpph, Noo, Ööh... Mulle paras palmikkoapuri on joko virkkuukoukku tai katkennu sukkapuikko :)

Vime viikonloppu vietettiin Karvislandiassa. Minä olen hihkunut ilosta, kun kerrankin on lunta. Karvinen ei. Varsinkin kun muutama viikko sitten sen autokatos romahti ja rämähti ja ryhtyi entiseksi. Onneks ei ollut auto paikoillaan. Viikonlopun rojektina oli siis autotallin raivausta - kenellä muka autotallissa oikeasti säilytetään autoa? Mun hommana oli aluksi kantaa sisälle puita niin paljon, kun sain mahtumaan. Kukas se olikaan lauteiden alla työnjohdollisissa tehtävissä?

Tämähän oli ihan kakkupalaa sen sijaan, et mihin laitetaan X-kpl rikkinäisiä moottorisahoja, Y-kpl rikkinäisiä painepesureita, Z-kpl rikkinäisiä imureita, ruohonleikkuri, moottoripyörä, klapikone ja sirkkeli ja kaikki venekamat? Puhumattakaan kaikesta muusta roinasta ja siitä, että porakoneen avulla piti järsiä jäätä, jotta tallinovet saatiin auki!

Sunnuntaina oli synttärijuhlat Naantalissa. Luistelijaneidille tikuttelin ruttusäärystimet teeteen Helmestä. Onko oikeesti niin, et kasivuotias on jo teini ja haluu mustaa??? Vanhan tätin oli pakko kuitenkin rikkoa rajoja ja laittaa pikkuisen röyhelöä reunaan:

Puikot 2½ Zingit, menekki 53 g. En tiedä tuleeko koskaan käyttöön... Mut vanhalle on kivaa päästä aina välillä synttäreille - viime vuonna tanssittiin tasajalkaa laavalampun kuplien kanssa ja tänä vuonna roikotettiin slimeä...

"Pieneen taloon Preerialle" palatessa oli juhlallinen hetki, kun se auto viimein pääsi talliin! Jotain kummaa vitinää kuului ja vaikka auto oli jo paikoillaan ja sammuksissa niin outoa sihinää... Ei se talli sit NIIN täydellisen tyhjä ollutkaan - Karvis pääsi renkaanvaihtoon kahdenkymmenen asteen pakkasessa... Minä myötätunnosta sytytin tulen takkaan:

Ja kiroilin, et miks ihmeessä mökillä ei koskaan syty noin helpolla!

Maanantaina töihin mennessä puodissa odotti uusi lanka: Michell Laja... Ei VOI olla mitään noin kevyttä! mallitilkku on mun mielestä langanhukkaa, joten tikuttekin löysäpipon tiistai-illan Neulomakerhossa:

Lankana siis Laja, menekki 29g, puikot 6 mm 60 cm Ergot. Myssy on niin kevyt, et tuntuu ettei päässä ole mitään. Silti teki tupsua mieli. Ku ne nyt tuntuu olevan muotia. Aidot turkistupsut löytyy Salon Turkisateljeesta ja hinta on vain kympin. Hämmästelen tupsun keveyttä!

Ei saa kertoa Tassulle, mut tää on melkein yhtä pehmoinen ku sen turkki...

Maanantai-iltana taas palauduttiin kotikotiin. Muutaman tarkastuskierroksen jälkeen Tassu asettui tyytyväisenä omaan petiinsä mun kässäsoffan viereen. Siinä me sitte tikuteltiin neuletta, vähän kehrättiin ja rapsuteltiin ja harjattiin takkuja.

Borta bra men hemma best!

Rowan Felted Tweed CAL 2017 valmis!

Vihdoinkin!

Tein uudenvuodenlupauksen, että tämä syyskuussa aloittamani peitto tulee valmiiksi tänä vuonna. Itselleni lupasin, että tammikuun aikana, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Tässä sitä tuuletellaan kotirannassa ihan voittajafiiliksellä. Ja ilmakin oli eilen tuuletteluun mitä mahtavin!

Rowanin sivuilla julkaistiin syksyllä Lisa Richardsonin CAL 2017. Lankana mahtava Felted Tweed. Minä innostuin heti vaikka se virkkaaminen ei tunnetusti ole mulle sopivaista puuhaa. Mutta koska lanka on aina vaan suosikkini niin jopa koukkuun tarttuminen tuntui innostavalta! Ensimmäisiä peitonpaloja esittelin ylpeänä täällä sekä täällä ja "nerokasta" pingotussysteemiäni täällä. Palojen yhdistäminenkin sujui alkuvaikeuksien jälkeen ja tässä postauksessa voi jo nähdä, että työ edistyi. Projektipäällikkö Tassun suosiollisella avustuksella, kuinkas muuten.

Syksyn pimetessä alkuinnostus hyytyi ja projektipussukkani keräsi pölyä sohvan nurkassa monta viikkoa, kunnes joulusiivouksen alta keräsin kaikki tulostamani ohjesivut, puolivalmiin peiton ja vajaat lankakerät säkkiin ja kätkin vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vuodenvaihteessa Tassu sai jälleen toimia laaduntarkastajana - työ edistyi!

Ohjeet voi tulostaa itselleen Rowanin sivuilta. Sisäänkirjautumisen se vaatii ja pikkuisen kielitaitoa. Tai sitten virkkauskokemusta, jota mulla ei ollu. Oli varsin opettavaista (meinasin sanoa, et haasteellista, mutta se on mun ihnokkisanani, joten en sano) virkata lontooksi tai ameriikaksi. Todellakin - virkkauslyhenteiden selitykset oli ohjeessa molemmilla kielillä! Tosin harvoin virkanneena en kaikkea ymmärtänyt, mutta yritin sitten kuvista tulkata mistä on kysymys.

Esim. tämän palan ohjeesta en ensin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta kuvasta päättelin, että sen täytyy olla varrasvirkkausta... Seuraava olikin taas helpompaa.

Felted Tweed on monella tavalla upea lanka. Se on kokonaan luonnonkuitua - villaa, alpakkaa ja viskoosia. Väriskaala on laaja ja ihan kaikki värit sopivat keskenään. Ehkä vaikeinta on värien valinta... Tässä CALissa oli värit suunniteltu jo valmiiksi, jotan säästyin siltä pähkäilyltä. 12 väriä, kaksi kerää per väri. Lanka on ihanan tuntuista, kevyttä ja riittoisaa - 50 g:n kerässä 175 metriä.

Tässä kuvassa näkyy rakkauteni lankaan... Päälläni muutama vuosi sitten tikuttelemani "räsymattopaita". Rakastuttuani lankaan en mitenkään löytänyt sitä "maailmankaikkeuden täydellisintä mallia" tai osannut päättää väriä. Siispä heitin kassiin 10 eriväristä kerää ja tikuttelin perusvillapaidan. Edelleen paras villikseni. Ei kutita paljaallakaan iholla, ei liian kuuma, mutta sopivan lämmin ja muuten ihan tavis. Paras.

Muutama pikku vinkki teille ja itselleni, jos vielä tällaiseen ryhdyn. Kannattaa tehdä itselleen heti alussa värikartta. Ensin ajattelin, et kyllä ne vyötteet langassa pysyy, mutta alun jälkeen langat ja vyötteet oli iloisesti sekaisin. Mun onneksi puodissa oli vielä viime vuoden FT lankakartta jäljellä, joten pysyin kerieni kanssa jotenkin järjestyksessä.

Toisekseen kannattaa oikeasti noudattaa ohjeiden silmukkalukuja ja pingottaa peittoa myös jokaisen yhdistämisvaiheen jälkeen. Alun innostuksen jälkeen en viitsinyt pingotella ja seurauksena oli joka suuntaan pikkuisen vimpula riepu...

Ja kuten ohjeessa neuvotaan - kannattaa merkitä jokaisen vinkin palat ja kappaleet kunnolla. Itse käytin tarralappuja. Arvatkaapa oliko niitä tallessa siinä vaiheessa kun peiton kokoaminen alkoi? Joopa joo - puodin pöydillä, kotisohvalla ja kässäpussissa matkanneista paloista laput tipahtelivat matkan varrella, joten oman peittoni palajärjestys ei ihan taida vastata alkuperäistä. Lopulta menin ihan fiiliksellä, eli ei kahta samanlaista palaa vieretysten eikä ihan saman värisiä.

Siinä se! Koko komeudessaan. Koko n. 140*170 cm, lankaa kului 890 g, koukulla Waves 3 mm. Saavutus, josta olen ylpeä ja josta tykkään. Eihän mulla tällaiselle mitään käyttöä ole, joten varsin järjetön projekti. Hintaakin rievulle tuli yli kakssataa euroa. Mutta pääasia kässyissä on matka eli se, että tekeminen on hauskaa ja tämähän oli! Tuhat kertaa mielummin maksan summan käsityön ilosta, kuin muodikkaista yhden illan peitoista, joita neulotaan käsivarret puikkoina ja jotka nöyhtääntyvät jo tehdessä. Puhumattakaan kissankestävyydestä!

Tää peitto on MUN!

 t. Laatu/projektipäällikkö Herra Hassu Tassu Kissanen

P.S. Mulla on jämälankoja vielä yli 200 g. Ihanaa suunnitella mitä kivaa niistä NEULON, sillä vuoden virkkuut tais olla tässä ;)

Stella Pitsihuivi ja kylmälaukut hyötykäytössä

Voi vitsit et on pakko blokata heti kun siltä tuntuu! Sillä nyt tuntuu mukavavalta. Kun se pitkään kestäny neuleplääh tuntuu olevan ohitte. Vihdoinkin. Alkoi oikeasti jo vähän huolestuttamaan. Blogikin hunningolla, koska miks kirjottelis mitään höpöhöpöä, jos mitään käsityökivaa ei tapahdu.

Tästä se lähtee. Alku oli kyllä tosi hankalaa - aloitin kolmeen otteeseen ja purin kans. En osannut keskittyä pitsikaavioon ollenkaan. Tuntui tervanjuonnilta. Jotenkin vaan yks ilta viime viikolla se sit lähti sujumaan ja nyt ollaan tässä:

Ihanan muhkea ja tarpeeksi iso käytettäväksi näin lenkkinä tai isona hartiahuivina.

Tämän huivin koko on 50x185 cm. Käytin koko kerän lankaa. Ohje löytyy suomeksi uudesta Kauneimmat Käsityöt Käsityön ABC 8, Sukat, Lapaset & Asusteet -lehdestä. Malli 61. Ohjeessa oli hapsut, mutta minä tikuttelin menemään niin pitkään kun lankaa riitti. Metrin verran jäi.

Hapsut ja tupsut ovat nyt kovasti muodissa, mutta olen sitä mieltä, että hapsut "pamppaantuu" ja sotkeentuu ennemmin tai myöhemmin ja jos kerran tekee kauniin pitsihuivin ja aika paljon aikaa käyttää (vaikka ei purkaiskaan välillä), niin pitkäikäisempänä ja kauniimpana säilyy käytössä ilman. Ohjeessa oli siis hapsut.

Lanka: Katia Stella, menekki 1 kerä, puikot 5 mm Knit Picks pyörökärjet 80 cm kaapelilla. 

Tykkäsin langasta, vaikka se onkin suurimmaksi osaksi muovia (80% akryyli), mutta voihan tätä kutsua myös alpakkalangaksi (10% alpakkaa) tai villalangaksikin (10% villaa). Värit liukuivat kauniisti - jopa tuo peessi sopi tähän värimaailmaan. Puodissa on kolme muutakin väriä: lilaharmaa, iloisenharmaa ja pinkki ja hinta on halpa. Vaikka mua itteäni ei yhtään innosta tuubit, niin sellainenekin olis kiva tästä langasta. Ihana kevyt, muhkea ja kutittamaton.

Päättelykeijukin poikkesi meille alkuviikolla. Rowanin Felted Tweed CALin kuudes vinkki ilmestyi alkuviikolla. Odotelin sitä innolla, mutta petyin kun olikin aika koota paloista isompia plokkeja. Ja mun palat ei oikein tuntuneet sopivan yhteen - virkkuukäsiala vaihtuu päivästä toiseen näin tottumattomalla... Siispä päätin pingottaa kaikki tähän asti virkkaamani palaset (=41 kpl).

Puodissa myydään kyllä pingotusrautoja, T-neuloja, sun muuta viimeistelyhilavitkutinta vaiks kui, vaan kun inspis iski, niin mitään sellaista ei ollut kotona. Siispä villaneulat (ne sentään on kässäpussissa vakiovarusteena), ikivanhat nuppineulat ja kaksi kylmälaukkua esille ja laukkujen jokainen sivu päällystettiin paloilla (mittanauha on autoavaimenperänä) ja suihkupullolla suihkittiin kosteaksi. Yön yli palat viettivät teljetyn oven takana saunan lauteilla tekeytymässä. Telkien takana ensinnäkin siks, et Tassun yks lempipaikka on saunassa ja yks lempiraapimis"puu" on styroksinen kylmälaukku. Kissaihmiset tietää mikä kamala sotku siitä syntyy...

Nyt on jo muutama kahden ja neljän palan blokki kasassa ja kovasti odottelen mitä seuraavaksi. Lanka Rowan Felted Tweed ja koukku Waves nro 3.

Kivaa sekin, että syksyn kaikki aktiviteetit taas alkavat ja alkaa normiarki. Mopsineuloja sai mut viimenikin seuraksi vesikipittelyyn ja tänään oli syksyn ensimmäinen Novellikoukku Salon Pääkirjastossa. Rentouttavaa ja kivaa oli, vaikka eka novelli olikin uusinta... Syksy on kiva. Neuleet on kivoi. Virkkuukin tuntuu kivalt. Kivakivakiva.

Virkkuuinnostus ja loppukesän haikeutta

Blogiparkani on jäänyt viime aikoina ihan heitteille. Elokuun aikana vaan kaksi päivitystä... Oliskohan syynä se, että olen tarttunut koukkuun? Siis ei ongen- vaan virkkuusellaiseen. Ja sehän tiedetään, että kun minä yritän innostua virkkuusta, niin kaikki ei heti mee niinku Strömsössä...

Pari viikkoa sitten sähköpostiin tuli Rowanin uutiskirje, jossa kerrottiin syksyn aikana toteutuvasta Crochet alongista. Ystävänpäiväsukkien jälkeen vannoin etten ikinä enää lähde mihinkään alongeihin mukaan, mut kuinkas kävikään? Lankana kun oli mun lemppari Felted Tweed ja sain tästä hyvän tekosyyn tilata puotiin neljä uuttakin väriä. Kuten huomaatte - myös lankakauppias löytää aina syyn ostaa lisää lankaa vaikka sitä ennestään olisi vaikka kuinka paljon!

Ensimmäiset peittopalat harjoittelin hyllyssä valmiiksi olleista langoista odotellessani puuttuvia värejä. Aika kiva oli harjoitella ensin yksivärisillä ja kun mallin oli oppinut, niin jatkoin monivärisillä. Yhteensä kahdeksan palaa oli ekassa vihjeessä:

Virkkuu lontoonkielellä ei ollut sittenkään kamalan vaikeaa ja kakkosvihjettä odottelin jo koukku kuumana:

Felted Tweedin värit on tosi kauniita ja jostain syystä kaikki värit sopivat keskenään - sellaisetkin, joita ei ihan heti tulis mieleenkään yhdistellä. Tässä peitossa on 12 eri väriä. Tai en oo ihan varma tuleeko siitä lopultakaan peittoa, jos vaikka innostus lopahtaa kesken kaiken. Jotain näistä valmistuu joskus. Jos ei peitto niin tyyny tai liivi tai ?

Kolmannessa vihjeessä oli yhdeksän palaa. Edelleen neliskanttisia. Jossain vaiheessa mulla meni lankavyötteet sekaisin ja tein ihan väärän varisiä. Jouduin purkamaan kolme lappua melkein kokonaan. Onneksi äiti auttoi purkuhommissa. Virkkuun(kin) purkaminen on kamalaa.

Kesken kaiken tätä innostustani joka puolelta netistä alkoi hyökätä päälle Kalevala CAL! Siinä tuntuu olevan mukana ihan KAIKKI. Luin ohjeita ja huomasin et meidän puodin teetee Salla ja Pallas sopivat ohjeisiin ku nenä päähän. Ja kun näiden Rowan-palojen virkkaminen on ollut niin kivaa niin...

Eilisaamuna herättyäni kuudelta virkkaamaan viidettä kertaa alusta alkaen ensimmäistä palaa niin mietin et miksi ihmeessä kiusaan itseni kaltaista mukavaa ihmistä tällaisella! Ennen töihinlähtöä olisin voinut tehdä jotain hauskaakin (=neuloa) tai hyödyllistä (=kuurata kylppärin lattian). Tässä ei toimi ees se Piikun mainitsema positiivinen kateus! Taidan suosiolla tyytyä vaan ihailemaan muiden Kalevalapaloja ja jättää omani tähän yhteen. Tai siis teinhän mä sen mallitilkun, koska jokaisen palan pitäisi olla saman kokoinen kuin se tilkku. Joopa joo...

Eilisiltana tuli Felted-peiton neljäs vinkki. Kolme palaa on jo valmiina, mutta tänä aamuna en virkannu enkä neulonu vaan kuurasin sen kylppärin lattian! Nyt on ihanaa kun on puhtaat matot lattialla ja huusholli taas kesän jälkeen asumiskunnossa.

Syksykausi alkaa ja samalla taas puotikin on auki myös lauantaisin. Huomenna ekan kerran kesän jälkeen. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta palata normaaliin arkeen. Koulujen alettua Ida-Maria palasi töihin ja minä vietellä muutamia päiviä vapaalla - mökillä tietenkin. Pari päivää viime viikolla olin ihan itteni kanssa kahdestaan. Joskus sitä vaan tarvii sellaisenkin ajan - jotta jaksaa taas olla muidenkin kanssa. Jo toisena iltana en yhtään harmitellut, kun naapurit tarvitsivat kolmatta korttipelirinkiin :)

Ja kuten aina "lomalla" mitäs muuta sitä olisikaan ohjelmassa kuin kalpeja... Tämmöinen öttiäinen osallistui talkoisiin:

Sadettakin ollaan viimein loppukesästä saatu saareenkin. Ja muutama kanttarellikin löytynyt! Mustikat on isoja ja pulleita ja niitä on riittämiin.

Vaikka sataa ja tuulee "Susun suosikkisuunnasta" eli luoteesta, niin ei se juurikaan haittaa Tassua. Ulkoilla voi sateellakin kun on kunnon suojat. Säähän on vaan pukeutumiskysymys...

Hiukan kyllä harmistuttaa. Ainakin ilmeestä päätellen.

Vapaapäivinä oli kylmää, mutta iltaruskot ihania.

Elokuun viimeinen vapaa lauantai vietettiin ystävien kanssa elotulien, hyvän ruuan ja saunan merkeissä. Saunominenkin on nykyään melkeinpä atomiaikaan siirtynyt, sillä meillä on ihan oikea suihku:

Sunnuntaiaamuna saimme nauttia myös pitkästä aikaa peilityynestä aamusta:

Mulle tää loppukesä on jotenkin ihan ristiriitaista aikaa. Kiva kun alkaa taas normiarki. Puotiin tulla putkahtelee toinen toistaan ihanampia syyslankoja, illat pimenee ja on taas aikaa käsitöille, mutta mökkiaika alkaa koko ajan lyhentyä... Mut on se vaan hienoa, että meillä on nää vuodenajat!

Kumma rumahuivi

Näin lankakauppiaana ei jämälankaprojektit tietenkään herätä ankaria hurraahuutoja. Mutta kun on itsellä tarpeeksi ihana jämälankoja ja tarpeeksi mielenkiintoinen ohje niin kyllä meikäläinenkin sortuu...

Räsymattopaidasta jäi kohtuulisen monta Rowanin Felted Tweedin nyssäkkää. Ja joskus kesällä sain antaa käännösapua asiakkaalle Color Affectioniin... Siitä se sitte lähti - jänskä malli ja johonkin ne langat piti hukata!

Felted Tweedin kaikki sävyt sopivat toisiinsa vähän niin kuin kasvivärjätyt joten pistelin menemään keränlopun toisensa perään ja pidin itseni kanssa hauskaa. Alkuinnostus oli huima vaan jossain vaiheessa huivi alkoi näyttää enempi ja enempi rumalta... Mökkikässynä tämä oli pitkään - aika aivotonta ainaoikeaa. Niinku jämälankaprojekteissa useimmiten käy - multahan loppui lanka viime metreillä ja tekele päätyi kaupunkiin. Siispä kilauttamaan kaverille, jolla tiesin olevan tätä lankaa monista projekteistaan - kuten tästä kirjoneuleesta. Eikä siinä vielä kaikki . loppuviimeeks piti sit kuitenkin ostaa yks kerä. Ja sisäinen lankakauppiaani taas miettii, et onkohan jämälankaprojektit sittenkään niin huono juttu ;)

Just sinä karmeana viikonloppuna, kun kässäpussi unohtui Saloon, niin tämä mökkikässykin lojui kotikotona soffannurkassa! Eikä enää montaa kerrostakaan puuttunu. Sunnuntai-iltana kotiin päästyä Karvis heti ohjas mut tikuttamaan, koska nyt viimein oli tikutusLAITTEET saatavilla.

Ohjeen sijainnista ei tietoakaan, mutta tikuttelin menemään kun viimenkin sain kunnon lankaa ja puikot käsiini. Omituinen tuli... Toisessa reunassa on kummallinen lirpake ku taisin lisäillä vähän enempi ku piti.

Joka tapauksessa huivi on ollut käytössä jo pari viikkoa. Se on tosi kiva harteilla kun istun kotisoffalla neulomassa kylmän ulkoseinän jäätäessä hartiaa.Ei liian lämmin, ei kylmä. Ihan täydellinen Kukaan ei tietenkään huomaa, että langat on edelleen päättelemättä. Eihän?

Kummahuivi mut ei sittenkään niin ruma. Näin ihananst langast ei taida kovin rumaa saada aikaseks!

Ai juu - puikot 4,5 mm Knit Picks vaihtopääpyöröt ja menekki 241 g. Tassu on hyväksyntänsä antanu.