Virkkuuinnostus ja loppukesän haikeutta

Blogiparkani on jäänyt viime aikoina ihan heitteille. Elokuun aikana vaan kaksi päivitystä... Oliskohan syynä se, että olen tarttunut koukkuun? Siis ei ongen- vaan virkkuusellaiseen. Ja sehän tiedetään, että kun minä yritän innostua virkkuusta, niin kaikki ei heti mee niinku Strömsössä...

Pari viikkoa sitten sähköpostiin tuli Rowanin uutiskirje, jossa kerrottiin syksyn aikana toteutuvasta Crochet alongista. Ystävänpäiväsukkien jälkeen vannoin etten ikinä enää lähde mihinkään alongeihin mukaan, mut kuinkas kävikään? Lankana kun oli mun lemppari Felted Tweed ja sain tästä hyvän tekosyyn tilata puotiin neljä uuttakin väriä. Kuten huomaatte - myös lankakauppias löytää aina syyn ostaa lisää lankaa vaikka sitä ennestään olisi vaikka kuinka paljon!

Ensimmäiset peittopalat harjoittelin hyllyssä valmiiksi olleista langoista odotellessani puuttuvia värejä. Aika kiva oli harjoitella ensin yksivärisillä ja kun mallin oli oppinut, niin jatkoin monivärisillä. Yhteensä kahdeksan palaa oli ekassa vihjeessä:

Virkkuu lontoonkielellä ei ollut sittenkään kamalan vaikeaa ja kakkosvihjettä odottelin jo koukku kuumana:

Felted Tweedin värit on tosi kauniita ja jostain syystä kaikki värit sopivat keskenään - sellaisetkin, joita ei ihan heti tulis mieleenkään yhdistellä. Tässä peitossa on 12 eri väriä. Tai en oo ihan varma tuleeko siitä lopultakaan peittoa, jos vaikka innostus lopahtaa kesken kaiken. Jotain näistä valmistuu joskus. Jos ei peitto niin tyyny tai liivi tai ?

Kolmannessa vihjeessä oli yhdeksän palaa. Edelleen neliskanttisia. Jossain vaiheessa mulla meni lankavyötteet sekaisin ja tein ihan väärän varisiä. Jouduin purkamaan kolme lappua melkein kokonaan. Onneksi äiti auttoi purkuhommissa. Virkkuun(kin) purkaminen on kamalaa.

Kesken kaiken tätä innostustani joka puolelta netistä alkoi hyökätä päälle Kalevala CAL! Siinä tuntuu olevan mukana ihan KAIKKI. Luin ohjeita ja huomasin et meidän puodin teetee Salla ja Pallas sopivat ohjeisiin ku nenä päähän. Ja kun näiden Rowan-palojen virkkaminen on ollut niin kivaa niin...

Eilisaamuna herättyäni kuudelta virkkaamaan viidettä kertaa alusta alkaen ensimmäistä palaa niin mietin et miksi ihmeessä kiusaan itseni kaltaista mukavaa ihmistä tällaisella! Ennen töihinlähtöä olisin voinut tehdä jotain hauskaakin (=neuloa) tai hyödyllistä (=kuurata kylppärin lattian). Tässä ei toimi ees se Piikun mainitsema positiivinen kateus! Taidan suosiolla tyytyä vaan ihailemaan muiden Kalevalapaloja ja jättää omani tähän yhteen. Tai siis teinhän mä sen mallitilkun, koska jokaisen palan pitäisi olla saman kokoinen kuin se tilkku. Joopa joo...

Eilisiltana tuli Felted-peiton neljäs vinkki. Kolme palaa on jo valmiina, mutta tänä aamuna en virkannu enkä neulonu vaan kuurasin sen kylppärin lattian! Nyt on ihanaa kun on puhtaat matot lattialla ja huusholli taas kesän jälkeen asumiskunnossa.

Syksykausi alkaa ja samalla taas puotikin on auki myös lauantaisin. Huomenna ekan kerran kesän jälkeen. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta palata normaaliin arkeen. Koulujen alettua Ida-Maria palasi töihin ja minä vietellä muutamia päiviä vapaalla - mökillä tietenkin. Pari päivää viime viikolla olin ihan itteni kanssa kahdestaan. Joskus sitä vaan tarvii sellaisenkin ajan - jotta jaksaa taas olla muidenkin kanssa. Jo toisena iltana en yhtään harmitellut, kun naapurit tarvitsivat kolmatta korttipelirinkiin :)

Ja kuten aina "lomalla" mitäs muuta sitä olisikaan ohjelmassa kuin kalpeja... Tämmöinen öttiäinen osallistui talkoisiin:

Sadettakin ollaan viimein loppukesästä saatu saareenkin. Ja muutama kanttarellikin löytynyt! Mustikat on isoja ja pulleita ja niitä on riittämiin.

Vaikka sataa ja tuulee "Susun suosikkisuunnasta" eli luoteesta, niin ei se juurikaan haittaa Tassua. Ulkoilla voi sateellakin kun on kunnon suojat. Säähän on vaan pukeutumiskysymys...

Hiukan kyllä harmistuttaa. Ainakin ilmeestä päätellen.

Vapaapäivinä oli kylmää, mutta iltaruskot ihania.

Elokuun viimeinen vapaa lauantai vietettiin ystävien kanssa elotulien, hyvän ruuan ja saunan merkeissä. Saunominenkin on nykyään melkeinpä atomiaikaan siirtynyt, sillä meillä on ihan oikea suihku:

Sunnuntaiaamuna saimme nauttia myös pitkästä aikaa peilityynestä aamusta:

Mulle tää loppukesä on jotenkin ihan ristiriitaista aikaa. Kiva kun alkaa taas normiarki. Puotiin tulla putkahtelee toinen toistaan ihanampia syyslankoja, illat pimenee ja on taas aikaa käsitöille, mutta mökkiaika alkaa koko ajan lyhentyä... Mut on se vaan hienoa, että meillä on nää vuodenajat!