Kummallinen neulejumi on iskenyt kyntensä minuun pahan kerran! Ihania uusia lankoja tulla putkahtelee puotiin, aloitan vähän sitä ja vähän tätä ja jotain olen tehnyt ihan valmiiksikin. Pitäiskö tässä nyt oikeasti huolestua, koska olen oppinut purkamaan? Ihan itse.
Katian Melody on ihanan superpehmeää ja kuohkeaa ja kaunista ja kevyttä. Jo samana päivänä, kun lanka tuli puotiin, niin oli ihan pakko saada se puikoille. Koska siinä oli samat metrit ja puikot kun Katian Quetzalissa (joka on poistuva laatu) niin ajattelin tikutella siitä ponchon samalla ohjeella. Jo alkumetreillä huomasin, että olisi pitänyt valita pari numeroa isommat puikot, mutta neuloin vaan eteenpäin... Ihan tyhmä tuli. Kittana, eikä langan hyvät ominaisuudet tulleet ollenkaan esille. Kuvan ottamisen jälkeisenä aamuyönä heräsin ja nousin purkamaan.
Pari viikkoa siiten otettiin Piikun kanssa varaslähtö Neulomakerhoon. Kiva ilta vietettiin, yhtään silmukkaa ei tosin tehty, mutta kuvattiin kauniissa järvimaisemissa Piikun upeita huiveja. Neulomakerhossa ei tavallisesti kannata tehdä mitään kovin vaativaa ja minäkin olin varautunut pelkästään päättelemään lankoja. No sekin jäi tekemättä...
Ainut kässy, joka tällä hetkellä tosissaan innostaa on tuo Rowanin peitto-CAL. Tässä ilta-auringon hehkussa nelospalat odottelevat päättelyä. Viitosen palatkin on jo valmiina ja huomenna julkaistaan seuraava pätkä ohjeesta. Päätelly en oo vielä yhtäkään...
Piiku kyseli et mitä teen siitä puretusta Melodystä. En keksiny muuta ku tehdä saman jutun uudelleen! Kasin puikoilla. Ja nyt langan ihana pehmeys ja lämpö pysyivät neuleessa. Tykkään.
Lanka: Katia Melody, menekki yksi kerä eli 100g=280 m, puikot 8mm Knit Picksit 80 cm kaapelilla.
Luulen alkavani parantua purkoosistani. Katian Stellasta aloitin Kauneimpien Käsitöiden uuden asustelehden mallin mukaista huivia kahteenkin kertaan. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt on puoli metriä pitsihuivia neulottuna. Eilen loin yhdet perussukkasilmukatkin, joten kyl tää täst!
En muista koska viimeeksi oltais vietetty viikonloppua kaupungissa. Joskus aikaisin keväällä varmaan. Ihan mukavalta tuntui eilisiltana ottaa parin tunnin päikkärit ja sen jälkeen käpertyä sohvannurkkaan telkun ääreen nelomaan. Nyt aamusella ihan vähän mietitytti, et olishan sitä tällä kelillä kiva olla saaressakin.
Pari viikkoa sitten sunnuntaiaamuna mökin rannassa tepasteli harvinainen vieras - harmaahaikara:
Viikko sitten otettiin jo jääkaappi pois päältä ja seurauksena oli ihan pakko syödä pois pakastimeen jemmatut herkut ja metsän antimet... Kanttarellisoosia ja paistettua kuhaa:
Viimeiset risutkin saatiin poltettua ja totesin, että tämän vuoden puuhommat ovat nyt tässä. Nuotioon meni myös mun hyvin palvelleet, mutta risaiset työrukkaset:
Viime lauantaina Facebookin kissaryhmässä vietettin runoiltaa. Tassukin osallistui omalla kuvallaan ja runollaan:
Mä miksi olen onneton?
Kosk kuppi ihan tyhjä on.
Kummisetä ahvenet pyydysti.
Äiskä niistä fileet irroitti.
Pieni kissa kovin nälkäinen,
miettii... Koska saisin ahvenen?
miettii... Koska saisin ahvenen?
Ihana Tassu runoilija.
VastaaPoistaHienot pakastimentyhjennysherkut, namskis. Ja sun rukkasten polttamiset on aina vaan hauska tapa. Ehkä Karviselta keväällä taas monta paria pääsee lieskoihin;)
Kyll on pehmosen näkoinen poncho, semmonen kääriytymispeite tulis varmaan tosi lämmin.
Tosi kaunis poncho ja hyvä kuva sinusta, Voi Tassu rukkaa.:(
VastaaPoistaLuulempa että olet saavuttamassa terveen asenteen purkoosiin. Eli jos lanka tai malli ei pääse oikeuksiinsa niin vääryyshän se on ja purkaminen oikein. Tämän jälkeen paremmin yhteensopivaa mallia ja lankaa tai puikoikot niin kaikki on tyytyväisiä. On tässsä ekologinen puolikin sillä ne tyhmä kässyt jäävät kaapin nurkkaan pitämättä ja lanka sekä työ näin hukkaan heitettyä.
VastaaPoista