Rowan Felted Tweed CAL 2017 valmis!

Vihdoinkin!

Tein uudenvuodenlupauksen, että tämä syyskuussa aloittamani peitto tulee valmiiksi tänä vuonna. Itselleni lupasin, että tammikuun aikana, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Tässä sitä tuuletellaan kotirannassa ihan voittajafiiliksellä. Ja ilmakin oli eilen tuuletteluun mitä mahtavin!

Rowanin sivuilla julkaistiin syksyllä Lisa Richardsonin CAL 2017. Lankana mahtava Felted Tweed. Minä innostuin heti vaikka se virkkaaminen ei tunnetusti ole mulle sopivaista puuhaa. Mutta koska lanka on aina vaan suosikkini niin jopa koukkuun tarttuminen tuntui innostavalta! Ensimmäisiä peitonpaloja esittelin ylpeänä täällä sekä täällä ja "nerokasta" pingotussysteemiäni täällä. Palojen yhdistäminenkin sujui alkuvaikeuksien jälkeen ja tässä postauksessa voi jo nähdä, että työ edistyi. Projektipäällikkö Tassun suosiollisella avustuksella, kuinkas muuten.

Syksyn pimetessä alkuinnostus hyytyi ja projektipussukkani keräsi pölyä sohvan nurkassa monta viikkoa, kunnes joulusiivouksen alta keräsin kaikki tulostamani ohjesivut, puolivalmiin peiton ja vajaat lankakerät säkkiin ja kätkin vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vuodenvaihteessa Tassu sai jälleen toimia laaduntarkastajana - työ edistyi!

Ohjeet voi tulostaa itselleen Rowanin sivuilta. Sisäänkirjautumisen se vaatii ja pikkuisen kielitaitoa. Tai sitten virkkauskokemusta, jota mulla ei ollu. Oli varsin opettavaista (meinasin sanoa, et haasteellista, mutta se on mun ihnokkisanani, joten en sano) virkata lontooksi tai ameriikaksi. Todellakin - virkkauslyhenteiden selitykset oli ohjeessa molemmilla kielillä! Tosin harvoin virkanneena en kaikkea ymmärtänyt, mutta yritin sitten kuvista tulkata mistä on kysymys.

Esim. tämän palan ohjeesta en ensin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta kuvasta päättelin, että sen täytyy olla varrasvirkkausta... Seuraava olikin taas helpompaa.

Felted Tweed on monella tavalla upea lanka. Se on kokonaan luonnonkuitua - villaa, alpakkaa ja viskoosia. Väriskaala on laaja ja ihan kaikki värit sopivat keskenään. Ehkä vaikeinta on värien valinta... Tässä CALissa oli värit suunniteltu jo valmiiksi, jotan säästyin siltä pähkäilyltä. 12 väriä, kaksi kerää per väri. Lanka on ihanan tuntuista, kevyttä ja riittoisaa - 50 g:n kerässä 175 metriä.

Tässä kuvassa näkyy rakkauteni lankaan... Päälläni muutama vuosi sitten tikuttelemani "räsymattopaita". Rakastuttuani lankaan en mitenkään löytänyt sitä "maailmankaikkeuden täydellisintä mallia" tai osannut päättää väriä. Siispä heitin kassiin 10 eriväristä kerää ja tikuttelin perusvillapaidan. Edelleen paras villikseni. Ei kutita paljaallakaan iholla, ei liian kuuma, mutta sopivan lämmin ja muuten ihan tavis. Paras.

Muutama pikku vinkki teille ja itselleni, jos vielä tällaiseen ryhdyn. Kannattaa tehdä itselleen heti alussa värikartta. Ensin ajattelin, et kyllä ne vyötteet langassa pysyy, mutta alun jälkeen langat ja vyötteet oli iloisesti sekaisin. Mun onneksi puodissa oli vielä viime vuoden FT lankakartta jäljellä, joten pysyin kerieni kanssa jotenkin järjestyksessä.

Toisekseen kannattaa oikeasti noudattaa ohjeiden silmukkalukuja ja pingottaa peittoa myös jokaisen yhdistämisvaiheen jälkeen. Alun innostuksen jälkeen en viitsinyt pingotella ja seurauksena oli joka suuntaan pikkuisen vimpula riepu...

Ja kuten ohjeessa neuvotaan - kannattaa merkitä jokaisen vinkin palat ja kappaleet kunnolla. Itse käytin tarralappuja. Arvatkaapa oliko niitä tallessa siinä vaiheessa kun peiton kokoaminen alkoi? Joopa joo - puodin pöydillä, kotisohvalla ja kässäpussissa matkanneista paloista laput tipahtelivat matkan varrella, joten oman peittoni palajärjestys ei ihan taida vastata alkuperäistä. Lopulta menin ihan fiiliksellä, eli ei kahta samanlaista palaa vieretysten eikä ihan saman värisiä.

Siinä se! Koko komeudessaan. Koko n. 140*170 cm, lankaa kului 890 g, koukulla Waves 3 mm. Saavutus, josta olen ylpeä ja josta tykkään. Eihän mulla tällaiselle mitään käyttöä ole, joten varsin järjetön projekti. Hintaakin rievulle tuli yli kakssataa euroa. Mutta pääasia kässyissä on matka eli se, että tekeminen on hauskaa ja tämähän oli! Tuhat kertaa mielummin maksan summan käsityön ilosta, kuin muodikkaista yhden illan peitoista, joita neulotaan käsivarret puikkoina ja jotka nöyhtääntyvät jo tehdessä. Puhumattakaan kissankestävyydestä!

Tää peitto on MUN!

 t. Laatu/projektipäällikkö Herra Hassu Tassu Kissanen

P.S. Mulla on jämälankoja vielä yli 200 g. Ihanaa suunnitella mitä kivaa niistä NEULON, sillä vuoden virkkuut tais olla tässä ;)

Hyvää uutta vuotta 2018!

Sainpa sittenkin sen puolimaratonin lankaa kulutettua tänäkin vuonna!

Karvis tapanina ehdotti, että jos lasketaan kaikki keskeneräisetkin mukaan niin...

Samaan aikaan kun KAIKKI MUUT alkoivat virkkaamaan Kalevalapeittoa, niin minä tartuin koukkuun ja aloin Rowanin Felted tweedistä Lisa Richardsonin peittoCALlia toetuttamaan. Keskenhän se jäi ja kesken on vieläkin.. Kalevalapeitostahan tein vaan ekan ruudun ja totesin et ei oo mun juttu.

Alkuinnostus oli valtava, mutta sitten tuli kaikkea muuta. Messuja, muuta hommaa, uusia lankoja puotiin ym ym seliseliä. Tuntui hankalalta asennoitua virkkuuseen kun ohjeen kielikin oli engelskaa. Joulupäivän iltana rauhoituin soffalle ja päätin ottaa itteäni niskasta kii, kaivaa vaatehuoneen perukoille joulusiivouksen aikana kätketyn projektisäkkini ja taas virkkuu vei mukanaan!

Jopa niin et lanka loppui kesken ja oli kauhea kiire joulun jälkeen töihin hakemaan lisää lankaa, jotta pääsen jatkamaan!

 Kolme vihjettä on vielä virkkaamatta ja teen uudenvuodenlupauksen, et tää peitto tulee vielä valmiiksi! Tällä hetkellä lankaa siihen on mennyt 450g. Pakkohan se on valmiiksi tehdä koska Tassu siitä noin kovin tykkää... Eilisiltana mietittiin et mihin me mennään nukkumaan, kun Tassu peittoineen oli levällään sängyn päällä eikä suostunut liikahtamaan mihinkään! Siispä tartuttiin peiton kulmiin ja siirrettiin koko paketti sellaisenaan olkkarin puolelle sohvalle. Yöllä kolmelta vielä paketti oli kasassa samassa paikassa 😊

Joululahjaksi sain Piikulta huiviohjeen, jota olen kuolannut kesästä lähtien. Ja päätin et kerrankin teen jotain itselleni hattuhyllyllä kissapiilossa olevista messuhankinnoistani. En edes malttanut odottaa aattoon, vaikka kyseessä olikin joululahjaohje vaan jo aatonaattona aloitin. Malli oli niin kiva, etten millään olis malttanut pitää taukoja ja langat tietenkin ihania.

Malli Summa Stripes Shawl (ihanaa - suomeksi), keltainen lanka Rosy Green Wool Cheeky merino joy ja lila Madelintosh Tosh merino light. Nelosen puikoilla tikuttelin ja lankaa kului yhteensä 300 metriä. Koukuttava malli ja toinen on jo puikoilla!

Lahjasukat on kaikkest parhaat! Mopsien kanssahan ei neulota sukkia ei. Vaan kuinkas on käynytkään? Kun sukkapuikot viimein osuivat rouvan käteen niin sukkaa pukkaa solkenaan ja yli oman tarpeen. Nyt The Lankakaupassakin töpsötellään lämpimin varpain:

Keltaiset on Idan varpaat ja pinkit mun. Kahteen kertaan meidät on yllätetty totaalisesti! Kiitos!

Tässä vielä vuoden viimeiset metrit yhteiskuvassa:

Neulottua ja virkattua lankaa on kulunut vuoden 2017 aikana 21997 metriä!

Nyt on aika kiittää kuluneesta vuodesta toivottaa kaikille lukijoillemme 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Purkoosia ja Tassun ahvenruno

Kummallinen neulejumi on iskenyt kyntensä minuun pahan kerran! Ihania uusia lankoja tulla putkahtelee puotiin, aloitan vähän sitä ja vähän tätä ja jotain olen tehnyt ihan valmiiksikin. Pitäiskö tässä nyt oikeasti huolestua, koska olen oppinut purkamaan? Ihan itse.

Katian Melody on ihanan superpehmeää ja kuohkeaa ja kaunista ja kevyttä. Jo samana päivänä, kun lanka tuli puotiin, niin oli ihan pakko saada se puikoille. Koska siinä oli samat metrit ja puikot kun  Katian Quetzalissa (joka on poistuva laatu) niin ajattelin tikutella siitä ponchon samalla ohjeella. Jo alkumetreillä huomasin, että olisi pitänyt valita pari numeroa isommat puikot, mutta neuloin vaan eteenpäin... Ihan tyhmä tuli. Kittana, eikä langan hyvät ominaisuudet tulleet ollenkaan esille. Kuvan ottamisen jälkeisenä aamuyönä heräsin ja nousin purkamaan.

Pari viikkoa siiten otettiin Piikun kanssa varaslähtö Neulomakerhoon. Kiva ilta vietettiin, yhtään silmukkaa ei tosin tehty, mutta kuvattiin kauniissa järvimaisemissa Piikun upeita huiveja. Neulomakerhossa ei tavallisesti kannata tehdä mitään kovin vaativaa ja minäkin olin varautunut pelkästään päättelemään lankoja. No sekin jäi tekemättä...

Ainut kässy, joka tällä hetkellä tosissaan innostaa on tuo Rowanin peitto-CAL. Tässä ilta-auringon hehkussa nelospalat odottelevat päättelyä. Viitosen palatkin on jo valmiina ja huomenna julkaistaan seuraava pätkä ohjeesta. Päätelly en oo vielä yhtäkään...

Piiku kyseli et mitä teen siitä puretusta Melodystä. En keksiny muuta ku tehdä saman jutun uudelleen! Kasin puikoilla. Ja nyt langan ihana pehmeys ja lämpö pysyivät neuleessa. Tykkään.

Lanka: Katia Melody, menekki yksi kerä eli 100g=280 m, puikot 8mm Knit Picksit 80 cm kaapelilla.

Luulen alkavani parantua purkoosistani. Katian Stellasta aloitin Kauneimpien Käsitöiden uuden asustelehden mallin mukaista huivia kahteenkin kertaan. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt on puoli metriä pitsihuivia neulottuna. Eilen loin yhdet perussukkasilmukatkin, joten kyl tää täst!

En muista koska viimeeksi oltais vietetty viikonloppua kaupungissa. Joskus aikaisin keväällä varmaan. Ihan mukavalta tuntui eilisiltana ottaa parin tunnin päikkärit ja sen jälkeen käpertyä sohvannurkkaan telkun ääreen nelomaan. Nyt aamusella ihan vähän mietitytti, et olishan sitä tällä kelillä kiva olla saaressakin.

Pari viikkoa sitten sunnuntaiaamuna mökin rannassa tepasteli harvinainen vieras - harmaahaikara:

 Viikko sitten otettiin jo jääkaappi pois päältä ja seurauksena oli ihan pakko syödä pois pakastimeen jemmatut herkut ja metsän antimet... Kanttarellisoosia ja paistettua kuhaa:

Viimeiset risutkin saatiin poltettua ja totesin, että tämän vuoden puuhommat ovat nyt tässä. Nuotioon meni myös mun hyvin palvelleet, mutta risaiset työrukkaset:

Viime lauantaina Facebookin kissaryhmässä vietettin runoiltaa. Tassukin osallistui omalla kuvallaan ja runollaan:

Mä miksi olen onneton?

Kosk kuppi ihan tyhjä on.

Kummisetä ahvenet pyydysti.

Äiskä niistä fileet irroitti.

Pieni kissa kovin nälkäinen,
miettii... Koska saisin ahvenen?

Virkkuuinnostus ja loppukesän haikeutta

Blogiparkani on jäänyt viime aikoina ihan heitteille. Elokuun aikana vaan kaksi päivitystä... Oliskohan syynä se, että olen tarttunut koukkuun? Siis ei ongen- vaan virkkuusellaiseen. Ja sehän tiedetään, että kun minä yritän innostua virkkuusta, niin kaikki ei heti mee niinku Strömsössä...

Pari viikkoa sitten sähköpostiin tuli Rowanin uutiskirje, jossa kerrottiin syksyn aikana toteutuvasta Crochet alongista. Ystävänpäiväsukkien jälkeen vannoin etten ikinä enää lähde mihinkään alongeihin mukaan, mut kuinkas kävikään? Lankana kun oli mun lemppari Felted Tweed ja sain tästä hyvän tekosyyn tilata puotiin neljä uuttakin väriä. Kuten huomaatte - myös lankakauppias löytää aina syyn ostaa lisää lankaa vaikka sitä ennestään olisi vaikka kuinka paljon!

Ensimmäiset peittopalat harjoittelin hyllyssä valmiiksi olleista langoista odotellessani puuttuvia värejä. Aika kiva oli harjoitella ensin yksivärisillä ja kun mallin oli oppinut, niin jatkoin monivärisillä. Yhteensä kahdeksan palaa oli ekassa vihjeessä:

Virkkuu lontoonkielellä ei ollut sittenkään kamalan vaikeaa ja kakkosvihjettä odottelin jo koukku kuumana:

Felted Tweedin värit on tosi kauniita ja jostain syystä kaikki värit sopivat keskenään - sellaisetkin, joita ei ihan heti tulis mieleenkään yhdistellä. Tässä peitossa on 12 eri väriä. Tai en oo ihan varma tuleeko siitä lopultakaan peittoa, jos vaikka innostus lopahtaa kesken kaiken. Jotain näistä valmistuu joskus. Jos ei peitto niin tyyny tai liivi tai ?

Kolmannessa vihjeessä oli yhdeksän palaa. Edelleen neliskanttisia. Jossain vaiheessa mulla meni lankavyötteet sekaisin ja tein ihan väärän varisiä. Jouduin purkamaan kolme lappua melkein kokonaan. Onneksi äiti auttoi purkuhommissa. Virkkuun(kin) purkaminen on kamalaa.

Kesken kaiken tätä innostustani joka puolelta netistä alkoi hyökätä päälle Kalevala CAL! Siinä tuntuu olevan mukana ihan KAIKKI. Luin ohjeita ja huomasin et meidän puodin teetee Salla ja Pallas sopivat ohjeisiin ku nenä päähän. Ja kun näiden Rowan-palojen virkkaminen on ollut niin kivaa niin...

Eilisaamuna herättyäni kuudelta virkkaamaan viidettä kertaa alusta alkaen ensimmäistä palaa niin mietin et miksi ihmeessä kiusaan itseni kaltaista mukavaa ihmistä tällaisella! Ennen töihinlähtöä olisin voinut tehdä jotain hauskaakin (=neuloa) tai hyödyllistä (=kuurata kylppärin lattian). Tässä ei toimi ees se Piikun mainitsema positiivinen kateus! Taidan suosiolla tyytyä vaan ihailemaan muiden Kalevalapaloja ja jättää omani tähän yhteen. Tai siis teinhän mä sen mallitilkun, koska jokaisen palan pitäisi olla saman kokoinen kuin se tilkku. Joopa joo...

Eilisiltana tuli Felted-peiton neljäs vinkki. Kolme palaa on jo valmiina, mutta tänä aamuna en virkannu enkä neulonu vaan kuurasin sen kylppärin lattian! Nyt on ihanaa kun on puhtaat matot lattialla ja huusholli taas kesän jälkeen asumiskunnossa.

Syksykausi alkaa ja samalla taas puotikin on auki myös lauantaisin. Huomenna ekan kerran kesän jälkeen. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta palata normaaliin arkeen. Koulujen alettua Ida-Maria palasi töihin ja minä vietellä muutamia päiviä vapaalla - mökillä tietenkin. Pari päivää viime viikolla olin ihan itteni kanssa kahdestaan. Joskus sitä vaan tarvii sellaisenkin ajan - jotta jaksaa taas olla muidenkin kanssa. Jo toisena iltana en yhtään harmitellut, kun naapurit tarvitsivat kolmatta korttipelirinkiin :)

Ja kuten aina "lomalla" mitäs muuta sitä olisikaan ohjelmassa kuin kalpeja... Tämmöinen öttiäinen osallistui talkoisiin:

Sadettakin ollaan viimein loppukesästä saatu saareenkin. Ja muutama kanttarellikin löytynyt! Mustikat on isoja ja pulleita ja niitä on riittämiin.

Vaikka sataa ja tuulee "Susun suosikkisuunnasta" eli luoteesta, niin ei se juurikaan haittaa Tassua. Ulkoilla voi sateellakin kun on kunnon suojat. Säähän on vaan pukeutumiskysymys...

Hiukan kyllä harmistuttaa. Ainakin ilmeestä päätellen.

Vapaapäivinä oli kylmää, mutta iltaruskot ihania.

Elokuun viimeinen vapaa lauantai vietettiin ystävien kanssa elotulien, hyvän ruuan ja saunan merkeissä. Saunominenkin on nykyään melkeinpä atomiaikaan siirtynyt, sillä meillä on ihan oikea suihku:

Sunnuntaiaamuna saimme nauttia myös pitkästä aikaa peilityynestä aamusta:

Mulle tää loppukesä on jotenkin ihan ristiriitaista aikaa. Kiva kun alkaa taas normiarki. Puotiin tulla putkahtelee toinen toistaan ihanampia syyslankoja, illat pimenee ja on taas aikaa käsitöille, mutta mökkiaika alkaa koko ajan lyhentyä... Mut on se vaan hienoa, että meillä on nää vuodenajat!