Kissasukat

Arvatkaas mikä saa mut aina hyvälle tuulelle? Kun saan laittaa jalkaani kissasukat, jotka sain Idalta lahjaksi joskus aikoja päiviä sitten hänen ollessaan työssaoppimassa puodissa. Sorry – en voi linkittää alkuperäisiin sukkiin, koska rakas vanha blogini Vuodatuksessa hävitti kaikki kuvat…

Onneks Ida teki yhtenä näytöistään ohjeen samantapaisille sukille! Kerran ennenkin olen ohjetta testannut ja nyt Sukkasadon ja uudenteetee sallan myötä oli ihan pakko taas tehdä yhdet! Sukkasadon Perunalaariin vein nää jo lauantaina, mut omassa blogissa juttu tulee vähän jälkijunassa…

Uus salla on 80% villaa, 20% polyamidia, puikkosuositus 3½ (22s=10cm) ja 50g:n kerässä on 100m.

Puikkoina oli 3½ mm Knit Pron 20 cm sukkikset ja varren sisäosan resorissa 3 milliset.

Ja jostain syystä en osaa kuvitella muun väristä kissaa kuin mustan…

Pohjaväriä ja mustaa kului kolme kerää kumpaakin ja valkoista raitalankaa 1 kerä. Yhteensä 274 g.

Kyllä sen sukan aina neuloo, mutta häntiä, naamoja, tassuja ja viiksiä tehdessä vierähti tovi jos toinenkin. Onneksi mulla oli perjantai-iltana sentään asiantuntija-apua tarjolla:

Hirvittää ajatellakin, miten monta ahvenfilettä tämäkin assisteeraus tulee maksamaan! Tänä kesänä ei kalasaaleilla ole muutenkaan juhlittu ja kaikki nekin, mitä on saatu on menneet parempiin suihin eli TheLankakaupan The Laadunvalvojan palkkioihin. Itse ollaan saatu kala-ateria yhden käden sormilla laskettu kerta koko kesänä…

Oli niin kamala kiire saada sukat valmiiksi ennen Sukkasadon viikkolaskentaa, että ompelin hädissäni yhden hännän ihan poskelleen. Purkuhommia siis… Silmät ja peppu löytyi luonnollisesti parin seinän takaa eli Salon Napista.

 

Oli sit sunnuntaina se syyspäiväntasauskin. Nyt on päivä jo lyhyempi kuin yö ja viimeinen hetki alkaa suunnitella itsetehtyjä joululahjoja. Mitäs luulisit kissaihmisen tykkäävän kissasukista?

Viikonloppu menikin taas ihan ilman silmukoita. Lauantai-iltana nukahdin alpakkalangan kanssa kesken kerroksen! Miks ihmeessä meikäläinen lorvii koko kesän ja saa sit syksyllä kauhean pultin et nyt pitää alkaa mettähommiin? Viikko sitten kaadettiin ja viime viikonloppuna karsittiin ja polteltiin risuja:

Samalla meni polttoon The Lankakaupan vanhaa kirjanpitoaineistoa. Uusvanha kirjanpitäjäni Paula neuvoi, että paras tapa niiden hävittämiseen on polttaminen:

 Ja mullahan on toi pyromaanitaipumus ennestään ja sytytyspalojakin jäljellä. Testattu on et ne ON hyviä. Aina vaan.

Työntäyteisen viikonlopun jälkeen me oltiin koko porukka ihan näin eikä jaksettu lähteä vielä kaupunkiin:

Maanantaiaamuna lähdettiin saaresta töihin. Herätessä oli pimeää ja kylmää. Nuotiossa olis vieläkin voinu paistaa vaikka aamiaismakkarat ja töihin päästessä olin tosi iloinen – mulla on pakko olla lihaksia! Sen verran kipienä käsivarret ja selkä oli… 

Mukavia syyskuun loppupäiviä!