Neljäs luukku ja synttärit

Muistaakseni olen tehnyt uudenvuodenlupauksen etten tänä vuonna virkkaa... Eiks ne uudenvuodenlupaukset oo tehty rikottaviks? Teetee adventtilalenterin neljännestä luukusta aukeni ohjeet pannunaluseen ja pesimeen. Lankana teetee hampus ja koukkuna viitosen soft grip.

Reliefipylväät tuo kivaa kolmiulotteisuutta. Tätä vois käyttää kuorivana pesimeneä joulusaunassa tai vaikka keittiössä pohjaanpalaneiden pannujen putsaamiseen (niitähän meil ei ol...)

Pannunalusen pompulat oli kivoja. Tää mun versio on sellanen lasagnevuoan alle passaava. Ohjeen mukaan varmaan olis tullu nelskanttinen. Js vaiks olisin lukenu ohjetta enkä vaan suin päin kirmannu virkkaamaan yhtenä sunnutaiaamuna äänikirjan ja luonto-ohjelman uusinnan parissa. Eli pompuloiden väliin pylväskerros eikä kiinteitä silmukoita... Ohjeet molempiin löytyy meitin verkkokaupan sivuilta. Ja nopeita olivat. Vielä kerkii ennen hoohetkeä pukkia auttamaan!

Tän viikon töihinlähdöt on meneet mutkien kautta. Kuvia ei oo, koska on ollu niin pimiää. Tiistaina vein puotiin tuodut 49 paria vauvansukkia Tyksin synnärille ja keskiviikkona kymmenisen paria kovasti toivottuja isoja sukkia Tyksin syöpähoitojen vuodeosastolle. Syöpäpolille vielä kymmenkunta myssyä ja ranteenlämmittimiä. Kovasti iloisen vastaanoton sain ja vähän tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että minä sain kiitokset vaikka toimin vain välittäjänä! Toivottavasti tätä kautta kiitokset kulkevat perille myös teille, jotka näitä sukkia ja myssyjä olette tehneet.

Täs viikko sitten havahduin yhteen hassuun muisteloon. Tää blogi koki päivänvalon just ennen joulua jonain vuonna. Just tänään on vuosipäivä! Ihan hirveästi jännitti blogin aloittaminen vaikka siihen aikaan blogeja kirjoittivat kaikki. Nykyään moni blogi on hiipunut (kuten tämäkin), mutta alkuaikojen kanssabloggaajista on monista tullut melkein ystäviä vaikka ei olla ees koskaan nähty. Ja edelleen huomaan jonkun täällä käyvän lukemassa ja välillä kommentoimassakin. Kiitos näistä vuosista. Joskus on tuntunut hassulta revitellä tänne kaikkea muutakin kuin kässyjä, mut tää nyt on mun blogi ja mun näkönen. Ku en ny vuosienkaan jälkeen osaa pysyä vaan asiassa vaan olen aika puhelias höpöhöpöjuttuineni...

Tarina jatkuu. Laatupäällikkö Tassu vanhenee mut edelleen hoitaa tehtäviään yhtä tomerasti ku ennenkin!

Kiitos näistä 12 vuodesta! t. Susu

Adventtikalenterin kolmas luukku ja uudet näkimet

Teeteen adventtikalenterin kolmannesta luukusta löytyi kauniiden palmikkorannekkeiden ohje. Minä sain ohjeen jo messuilla ja neuloin rannekkeet Sirdarin Heirloomista:

Niinan ohje on nätti ja nopea tikuttaa. Suosituslanka on ihanan pehmeää ja yleellistä Pure Cashmerea.

Rannekkeisiin meni vähän vajaa kaksi kerää Heirloomia. Lanka on mielenkiintoinen tuttavuus. Se on 90 % villaa ja 10% polyamidia. 25 g kerässä on 100 metriä eli lanka on tosi kevyttä. Siinä on jännä ketjumainen rakenne. Oliskohan se langan rakenne syynä siihen, että lopputulos on kivan napakka ja joustava. Heirloomista tehdyt neuleet ei varmaankaan venahda tai nyppyynny käytössä.

Tein samasta langasta pannan pari viikkoa sitten. Ei kutita eikä pistele. Menekki vajaa kerä.

Kukaan ei oo huomannu mun uusia näkimiäni! Mutta itse kyllä huomaan... Silmät ei enää ole yhtään kipeät ja kirveleväiset iltaisin. Nyt jaksaa taas blogata ja vaikka lukea kirjaakin. Eilisiltana harrastin jopa silmukoiden jäljentämistä enkä tehnyt (kovin paljon) virheitäkään. Voi että olen iloinen!

Kehyksien valinta oli helppoa. Näkimien yläreunassa on pitsiä :) Lukimet on ihan mun väriset - tosin niitä käytän lähinna iltaisin nukkumaan mennessä kun luen kirjaa ennen nukahtamista.

Tässä vielä rannekkeet:

Ja panta, helppo ku mikä:

Molemmat tikuttelin nelosen puikoilla. Kuvissa väri on vähän outo. Oikeamman kuvan langan väreistä saa kurkkamalla lankakarttaa. Yks luukku on vielä avaamatta ja se ilmestyy torstaina19.12.

Tassun sokrut heittelehtii ylös ja alas edelleen. Olen vähän yrittänyt "keventää" sen ruokavaliota. Kaupassa menee tovi jos toinenkin kun tavailen kissanruokien sisältöä. Uusien kakkuloiden avulla sekin homma sujuu paljon helpommin. Nyt on löytynyt herkkutikku, joka on viljaton ja sokeriton. ja näköjään myös maistuva:

Näitä tarjotaan "perjantaipullona" tästä lähtien. Vähän kyllä pelkäsin et Tassu ehdottaa mulle iltapalaksi pakastepizzaa, jonka pakkauksessa manostetaan et "Nou salt, nou fat, nou taste!"

Kyllä meillä herkutellaankin. Eilen koko perhe söi yhdessä saman pöydän ääressä kuhafileitä...

Ja loppukevennyksenä päivän mietelause:

Vajaa 7 vuorokautta vuoden pimeimään hetkeen. Sit helpottaa!

Syksyn pienet kässyt

Olis kiva, jos meidän puodin kaikista langoista olis edes joku pienenpieni mallineule asiakkaille hypisteltäväksi. Syksyn aikana olen tikutellut vähän sitä sun tätä ja tässä yhtenä päivänä huomattiin, ettei niin kovin montaa sellaista lankaa ole, joista ei edes pientä näytettä olis. Tosin kuvaamiset on jääneet vähän retuperälle, kuten tämä blogikin. Viikko sitten oli tarkoitus valoisaan aikaan ottaa kuvia, mut päivä oli täynnä puuhaa ja illalla laatupäällikkö piti neulomuksia patjanaan...

Kuka nyt vois siirtää nukkuvaa kissaa? Pienenpieni kosto oli silti suloinen... Koska lapsen tuubihuivin kuvausta varten ei ollut oikeaa lasta, niin kiepautinpa tuubin kissavanhuksen kaulalle. Ilme kertoo kaiken. Ihmislapset kyl on tykänny.

Lanka on Sirdarin Snuggly Bunny, menekki 1 kerä, puikot 5 mm. 18 silmukalla ainaoikeaa, kunnes lanka loppuu. Päät ommeltu yhteen ja siinäpä se! Tämä idea on asiakkaaltamme (luvalla) lainattu. Tampereen messujen to-pe välisenä yönä tikuttelin. Olisin luullut tällaista sopivaksi aivotnarikkaan-neuleeksi vaan mystisesti silmukat lisääntyivät neulottaessa. Loin 18 silmukkaa, mutta päättelin 20... Kuka huomaa ja jos huomaa niin who cares?  Pehmonen on ja kiva.

Seuraavana messujen välisenä yönä valmistui panta Sirdarin Heirloomista. Joku asiakkaani ihmetteli unelmien neuleet -lehden epäselvää ohjetta joten päätin kokeilla. Eri langalla tosin. Ei ohjeessa mitään vikaa ollut...silti tuon mutkan purkasin pari kertaa ennekuin huomasin et ihan oikein olin tehnyt. Panta on kuvassa Niinan päässä, kuten myös hänen (messuöinä) neulomansa huivi, jonka ohje löytyi adventtikalenterin ekasta luukusta. (Tokassa luukussa on meidän Ida-Marian tonttulakki)

Jennalla kaulassaan messujen (toka)suosituin eli kahdesta Sirdarin Alpine-kerästä neulottu tuubi. Sellaisen tikuttelin myös puotiimme - tosin ainaoikeaa ja seiskan puikoilla:

Alpinessa on tosi paljon uusia värejä ja tuo vihreä on yksi niistä. Ja lisää karvaa:

Hupputuubi neljästä kerästä Alpinea. 60 silmukkaa, sileää oikeaa seiskan pyöröillä.

Messujen ekasuosituin tais olla kärjestä aloitetut pitsineulesukat teetee Rainbow Sockista.

Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde noihin karvalankoihin. Kuten myös muihin tekokuituisiin. Muistan hyvin puotini alkuaikoina nokka pystyssä julistaneeni, et meillä ei muoviä myydä! Menkää Anttilaan ostamaan ne akryylinne (en sanonu, mut ajattelin). Vuosien varrella olen vähän pehmennyt (eikä naapurissa ole enää Anttilaa)... Pakko myöntää, että jopa tekokuidut ovat vuosien varrella kehittyneet. Ne eivät enää nitise ja natise puikoilla tai kipinöi pakkasella. Ja onhan niitä, jotka on ihan oikeasti allergisia villalle. Tai vegaaneja. Onhan tekokuiduissa monta hyvääkin ominaisuutta - esim. sukkalangoissa polyamidi vahvistaa ja sekoitteissa akryyli keventää. Mielenkiinnolla odotan kokemuksia tencelillä (=muuntokuitu) vahvistetusta sukkalangasta. Jossain vaiheessa puhuttiin bambusta "luonnon omana vahvikkeena", mutta oman kokemukseni mukaan se oli yhtä tyhjän kanssa. Jos tekee ison työn ja sukka kuluu puhki samantein, niin kyllä harmittaa.

Lisää "kirosanalankaa" eli 100% akryyliä... Sirdarin Jewelspun on houkuttelvan muhkeassa 200g:n kerässä. Kerästä syntyy kuvan huivi ja kahdesta saa jo puseron. Puikot 5 mm ja menekki 1 kerä eli 500 metriä. Kerässä lanka näytti "koiran oksennukselta" (mopsineulojalta lainattu mainio ilmaisu), mutta valmiina ei sittenkään paskempi (yhdeltä entiseltä opiskelukaverilta lainattu mainio ilmaisu). Langan muut värit ovat harmoonisempia, mutta tässä ihmetytti miks samaan kerään on tuupattu hempeät pastellit ja kauniit ruskasävyt...

Siirrymme seuraavaksi vähemmän muovisiin... Austermannin Raindrops -langassa on lankakakun alussa kivoja "roskia", jotka vähenevät hiljalleen keskustaa kohti. Pipon aloitin ulkoreunasta, mut voisi olla kiva tehdä päivästoin. Silloin näyttäisi siltä, että ulkona sataa hiljalleen lunta... Ainakin olis kiva, jos sellainen edes näyttäisi olevan totta - täällä Turussa alkoi just taas sataa vettä. Niinku tavallista "talviaikaan". Langassa on 75% villaa, 5% puuvillaa ja vain 20% "muovia".

Pipoon laitoin vielä kivan tekoturkistupsun. Tupsut tuntuvat nyt olevan kans hitti.

Kaikkia edellä olevia lankoja oli mukana tampesterin messuilla. Oma messuiluni jäi teeteeShoppiosastoamme lukuun ottamatta kahteen pisureissuun joka päivä. Oli tosi kivaa nähdä kaikkia ja kotona Tassu on saanut terveisiet ja rapsutukset. Itse sain kortteerata yöt ystäväni luona Herwoodissa. Tunsin oloni prinsessaksi päästessäni illalla jalat tärviöllä valmiin ruokapöydän ääreen ja saunaan. Ikinä en oo saanu yhtä hyvää pottumuusia ja Tassun kummien kesällä ystävälleni pyydystämät ahvenfileetkin pääsivät viimein perille ja pannulle...

Katian Peru on ollut suosituin paksuhko talvilankamme jo vuosikausia. Harmistus oli melkoinen, kun tässä muutama viikko sitten kuultiin, et sen valmistus lopetetaan. Selitys kuului, et kun se on ollut valikoimassa niin pitkään! Ou nou. Jos joku lanka on valikoimassa pitkään ja siitä tykätään, niin miks ihmeessä valmistus lopetetaan? Saimme Katialta muutaman mallikerän Maxi Merinoa, jota ehdottivat korvikkeeksi. Yhtenä sunnuntaiaamuna kuuntelin äänikirjaa ja heitin testikerän puikoille... Hirvee kiire tuli nappasta kuva valmiista piposta, kun jo seuraavana päivänä asiakas halusi ottaa myssyn mukaansa! Neulonta tuntui kivalta ja myssy ei kutittanut. Se on pipossa pääasia.

Perun korvike löytyi ja jo muutama väri on puodissa.

Meillä puodissa on aina kamala kaaos ja mallineuleet on häviksissä. Silloin me Idan kanssa heitellään vitsinä et "Oleks menny myymään sen"? Aika usein Ida "menee myymään" mun just valmistuneen mallineuleen ja on pakko tehdä uus tilalle. Ja mikäs siinä jos lanka on herkkua ja omaa suosikkia kuten Tundra...

Oma palmikkosukkamalli on aina vaan helppo ja kiva. Kerä/sukka Ergopuikoilla 3½. (näissä menekki 88 g). Malli on niin takaraivossa, että sitä passa neuloa myös baari-illan pimeydessä :)

Siis miksi ei viikko sitten ehditty kuvaamaan neuleita valoisaan aikaan? Koska pestiin ikkunoita ja viriteltiin valoja:

Nythän valoja tarvitaan, kun on pimiää ja kamalaa. Tämän kynttelikön oon saanu veljeltäni ja hänen vaimoltaan lahjaksi joskus x-kymmnentä vuotta sitten ja aina vaan yhtä kaunis ja rakas.

Rakkaita on myös ystävät. Vuosia vuosia sitten - siis vuodeta 1973 ollaan tunnettu. Elämä vie suuntaan jos toiseenkin mut ystävyys säilyy vaikka ei kovin usein soitella tai nähdä. Torstaina me suurenmoiset ystävykset olimme katsomassa Teatteri Maneerin Suurenmoista näytelmää. Kotimatkalla oikaistiin surullisenkuuluisan Turun Torin läpi ja olihan siellä onnettoman montun lisäksi myös joulun tunnelmaa:

Tänään käytiin äidin kanssa torilla, mutta pettymys oli melkoinen kun noissa kojuissa ei ollutkaan ovet auki. Olisko ollut liian aikaista vai sunnuntaipäivänä kioskit kiinni? Onneksi Vanhalla Suurtorilla oli paljon kivaa nähtävää ja oikeita käsityöläisiä eikä yhtään lakukauppiasta!

Eilen vietettiin maamme 102-vuotispäivää. Ihana perinne sekin, että me kummitytön kanssa leivotaan  yhdessä pipareita. Tosi kivaa, että tämä perinne on jatkunut läpi elämän, vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen aikuinen ja juuri muuttamaisillaan ensimmäineen ihkaomaan kotiinsa! Perinteistä sitenkin, ettei me taaskaan päästy ilman tuttuja katastroohveja - piparitaikinassa oli liian vähän jauhoja ja yks pellillinen poltettiin. Viimeiset pellilliset oli silti ihan kelpoja!

Kuvassa ylhäällä siiamilaiset possuset, ruttupäätonttu, Ekat koepiparit (keskellä vasemmalla), jotka kyl MAISTUI hirmuisen hyvältä. Alhaalla se pakollinen poltettu pelllillinen... Hauskaa oli kaikesta huolimatta ja urakan jälkeen pakattiin sukulaisille oma laatikollinen pipsuja. Isovanhemmat saivat parhaat, sitten veljelleni seuraavat, veljenpojalle rumat possut ja meille leipojille ne kaikkest rumimmat. Palaneet sai taloyhtiön bio. Pikkulikkana kummityttöni kerran sanoi et "oleks Susu huomannu et aina ku me leivotaan piparei ni miel on aina kanaruokaa"? Siitäkin on tullut perinne - kun uuni oli jäähtynyt ja muutama kelpo pipari saatu aikaiseks, niin tehtiin butterchikkeniä Pirkan ohjeella. Tää ohje pitää laittaa talteen!

Seuraava kalenterinluukku aukeaa ens torstaina. Mulla malli valmiina, mut se pidetään vielä salassa...

Lapasia, sukkia ja kässäkassin joulusiivous

Adventtikalenterin toisestakin luukusta löytyi lapasohje. Tällä kerralla perinteinen tähtikuvio.

Lankana teetee Saga, puikot 5,5 mm sukkapuikot. Tonttusukissa onnistuin kiristämään lankajuoksuja, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Valmiit tumput olivat surkean näköiset ja muhkuraiset ja löysät. Pyöräytys villaohjelmassa teki taas tehtävänsä ja lapasista tuli sittenkin ihan kelvolliset!

Ja kun olin jo yhdet sydänlapaset tehnyt, niin toiset tulivat ihan tuosta noin vaan! Heijastavat helmet ja kas kas - sydänlapasista tuli taas pöllölapaset. Linkki molempien lapasten ohjeisiin TÄLLÄ sivulla (klikkaa).

Pinkki Reflective on niin hurjan väristä, että se suorastaan huusi päästä pipoksi.

Tuossa takana on vähän hillitymmän värisiä heijastuslankoja. Näillä keleillä kaikki heijastavat ovat tarpeen. Pimeää on koko ajan. Sunnuntainakin satoi vettä koko päivän välillä vähemmän ja välillä rankasti. Mut kiva päivä oli - kummitytön kanssa taas leivottiin pipareita!

Kyllä näkyy!

Itsenäisyyspäivänä heitin koko kässäkassini ympäri ja tein sille joulusiivouksen. Kaikki puikot ja muut hilavitkuttimet järjestykseen ja viikkoja pussissa lojuneet keskeneräiset valmiiksi!

Regia Premium Alpaca Soft on suloisen pehmeää ja ihanan riittoisaa. Ensimmäinen Regia-lanka, josta tykkään! Langassa on villaa, polyamidia ja baby suri alpakkaa. Sukat tein kokeeksi ja rakastuin. Kahdesta kerästä saan vielä toisetkin sukat ja ehkäpä kolmannetkin! Puikoilla 3 mm.

Linnanjuhlia katsellessa tein valmiiksi monta kuukautta sitten aloitetun tiskirätin:

Lanka teetee Bamboo&co (eli bambu ja kumppani), menekki 36 g. Puikot 3mm. Oma ohje, joka on vuodesta toiseen kiva.

Ja vielä yhdet sukat:

Nämä aloitin syksyllä heti, kun Pallaksen uusi sateenkaariväri tuli puotiin ja teetee Asustelehti ilmestyi. Tässä "kirjoneule" ei ole kirjoneuletta vaan kaksi kerrosta tehtiin kirjavalla ja yksi valkoisella. Tykkäsin, silti sukat hautautuivat keskeneräisinä kässäpussin pohjalle viikoiksi. Koska piti purkaa molempia sukkia... Ekan sukan kärkikvaennus oli päin takapuolta, mutta kahden purkukierroksen jälkeen sain siitä ihan nätin.

Toinen pientä ajattelua vaativa kohta oli kuvion jatkuminen kantapään jälkeen. Sekin onnistui:

Piparien lisäks olen tehnyt vähän tähtitorttuja ja Tassun kanssa pidettiin korttisulkeiset:

Eilen ei satanut yhtään! Ja huomenna saadaan avata kalenterin kolmas luukku... Mitähän sieltä löytyy? Ida on tehny yhden aika kivan jutun ja ohjeen siihen... Ootko utelias? Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. Salaisuus paljastuu perjantaiaamuna!

Sydänlapaset, tonttusukat ja heijastava pipo

Teetee Adventtikalenterin ekasta luukusta löytyi sydänlapasten ohje.

Me tosin nähtiin lapasten kuvio pöllönä... Pöllämystynyt on kuvan "mannekiinikin". Hupputuubi Polarista on äidin tikuttelema. Ei sitten tykännytkään siitä, joten nyt se on joutilas... Väri sopii täydellisesti lapasiin.

Lapaslanka on 100% villaa - teetee Sagaa. Puikoilla 5½ tikuttelin. Menekki 76 g eli vajaa kerä riittää mainiosti lapaspariin.

Pöllöefekti sen kun lisääntyi, kun keksittiin ommella heijastavat helmet "silmksi". Yläkuvassa ilman salamaa, alakuvassa salamalla.

Heijastavat helmet ja lankahan ei ole CE-merkittyjä "oikeita" heijastimia, mutta loistavat kivasti pimeässä, kun valo osuu niihin.

Ohjeen lapasiin ja muitakin kivoja ohjeita löytyy meidän nettisivuilta ja ensi perjantaisessa uutiskirjeessä avataan adventtikalenterin toinen luukku. Mitähän sieltä paljastuukaan?

Saatiin puotiin viime viikolla ihan superhalpa heijastinlankasatsi. Yhtenä iltana pykäsin siitäkin myssyn. Kympin puikoilla se valmistui ihan hetkessä! Peräti 40 silmukkaa ja tunturineuletta.

Lanka on 150 g:n kerässä eikä pipoon mennyt kuin vähän päälle puoli kerää! Alla taas esimerkit salamalla ja ilman. Mannekiinina Ida himmeenä:

Ja valopäänä:

Tuo myssy on ankeanarmeijanvihreä, mutta toisesta halpislaadusta löytyy hurja neonpinkki!

ja vielä - jokavuotuiset tonttusukat:

Lanka teetee Salla. Menekki yhteensä 133 g. Ohje on vanhassa Kauneimpien käsitöiden Joululehdessä. Sukkaohje siinä on niin monimutkainen, ettei siitä saa mitään tolkkua, mutta normisukan ohjeella ja kaavioilla pärjää hyvin. Kirjoneule ei varsinäisesti oo mun juttu, mutta tuo on tarpeeksi helppo ja tykkään myös teräosan raidoista.

Eilen oli vapaapäivä. Mitenkäs muuten mä sen käyttäisinkään ku siivoillen? Oli mukavaa touhuta pieniä kotijuttuja ilman kiirettä ja pakkoa. Myrskytuuli tuuletteli petivaatteet ja kuivatteli lakanapyykin raikkaksi. Kokeilin ekan kerran pyykkietikkaakin. Tavallista etikkaahan olen tähän mennessä käyttänyt huuhteluaineena. Tassun kanssa pohdittiin, et mikä tuoksu kokeillaan ekana:

Iltasella vielä kuurasin saunan - sitäkään ei ole lämmitetty ku viimeeksi alkuvuodesta. Liha-juuresmättö kypsyi uunissa ja maistui! Illalla oli ihanaa köllähtää nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ukon ja kissan viereen.

Neljännessä luukussa virkatut joulupallot

Huomisaamuna avataan teetee Adventtikalenterin neljäs ja viimeinen luukku. Luukusta löytyy ohje virkattuihin joulupalloihin. Ohjeen saavat Anjalinin sähköisen uutiskirjeen tilaajat jo aamuaikaisella. Ohje julkaistaan myös teeteen verkkosivulla ja facebookissa maanantaipäivän aikana. Minäpä otin taas varaslähdön...

Lankana näissä on teetee Alpakka, virkkuukoukku nro 2,5mm. Yhdestä kerästä saa ainakin 5 palloa ja ohje on helppo ja nopea (jopa minun mielestäni). Ennen joulua ehtii vielä tehdä monta!

Sidoin palloihin ripustusnauhat, mutta hauskaa olisi myös tehdä monta ja laittaa sisälle ledit ja tehdä palloista valopalloketju!

Hiukan hirvitti pallojen kovettaminen - alpakkalankaa liimaseokseen... Mutta suloisen utuisena langan pehmeä olemys näkyy myös erikeepperikylvyn jälkeen. Siis seokseen puolet Erikeeperiä ja puolet vettä. Lilluttelin virkkut läpikotaisin märäksi liimasotkussa, puristelin ylimääräiset pois ja puhelsin sisään ilmapallon. Sitten vaan yön yli kuivumaan:

Hauskin homma oli tietenkin puhkoa noi ilmapallot. Yksi palloista oli tyhjentynyt itsestään ja lopputulos oli aika mielenkiintoisen muotoinen...

Koska kässäpussissa pyöri vajaa kerä Metalliccia, niin virkkasin siitä pari kimaltavaakin. Kakkosen koukulla. Ihan nättejä näistäkin tuli:

Viime tiistain lumimyräkän jälkeen keskiviikkona oli upea aurinkoinen (vapaa)päivä. Oli pakko ikuistaa upea sininen hetki kotiparvekkeelta, koska eihän sitä tiedä näkyykö lunta näillä leveysasteilla tänä talvena toista kertaa:

Kuka väittää et aina on pimeää ja sataa? Tänä aamunakin paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta!

Vuoden pimein hetki on torstaina 21.12. noin neljältä iltapäivällä ja jouluaattona päivä on jo kokonaisen minuutin pidentynyt. Viikko vielä ja lähdetään kohti valoa!