Syksyn pienet kässyt

Olis kiva, jos meidän puodin kaikista langoista olis edes joku pienenpieni mallineule asiakkaille hypisteltäväksi. Syksyn aikana olen tikutellut vähän sitä sun tätä ja tässä yhtenä päivänä huomattiin, ettei niin kovin montaa sellaista lankaa ole, joista ei edes pientä näytettä olis. Tosin kuvaamiset on jääneet vähän retuperälle, kuten tämä blogikin. Viikko sitten oli tarkoitus valoisaan aikaan ottaa kuvia, mut päivä oli täynnä puuhaa ja illalla laatupäällikkö piti neulomuksia patjanaan...

Kuka nyt vois siirtää nukkuvaa kissaa? Pienenpieni kosto oli silti suloinen... Koska lapsen tuubihuivin kuvausta varten ei ollut oikeaa lasta, niin kiepautinpa tuubin kissavanhuksen kaulalle. Ilme kertoo kaiken. Ihmislapset kyl on tykänny.

Lanka on Sirdarin Snuggly Bunny, menekki 1 kerä, puikot 5 mm. 18 silmukalla ainaoikeaa, kunnes lanka loppuu. Päät ommeltu yhteen ja siinäpä se! Tämä idea on asiakkaaltamme (luvalla) lainattu. Tampereen messujen to-pe välisenä yönä tikuttelin. Olisin luullut tällaista sopivaksi aivotnarikkaan-neuleeksi vaan mystisesti silmukat lisääntyivät neulottaessa. Loin 18 silmukkaa, mutta päättelin 20... Kuka huomaa ja jos huomaa niin who cares?  Pehmonen on ja kiva.

Seuraavana messujen välisenä yönä valmistui panta Sirdarin Heirloomista. Joku asiakkaani ihmetteli unelmien neuleet -lehden epäselvää ohjetta joten päätin kokeilla. Eri langalla tosin. Ei ohjeessa mitään vikaa ollut...silti tuon mutkan purkasin pari kertaa ennekuin huomasin et ihan oikein olin tehnyt. Panta on kuvassa Niinan päässä, kuten myös hänen (messuöinä) neulomansa huivi, jonka ohje löytyi adventtikalenterin ekasta luukusta. (Tokassa luukussa on meidän Ida-Marian tonttulakki)

Jennalla kaulassaan messujen (toka)suosituin eli kahdesta Sirdarin Alpine-kerästä neulottu tuubi. Sellaisen tikuttelin myös puotiimme - tosin ainaoikeaa ja seiskan puikoilla:

Alpinessa on tosi paljon uusia värejä ja tuo vihreä on yksi niistä. Ja lisää karvaa:

Hupputuubi neljästä kerästä Alpinea. 60 silmukkaa, sileää oikeaa seiskan pyöröillä.

Messujen ekasuosituin tais olla kärjestä aloitetut pitsineulesukat teetee Rainbow Sockista.

Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde noihin karvalankoihin. Kuten myös muihin tekokuituisiin. Muistan hyvin puotini alkuaikoina nokka pystyssä julistaneeni, et meillä ei muoviä myydä! Menkää Anttilaan ostamaan ne akryylinne (en sanonu, mut ajattelin). Vuosien varrella olen vähän pehmennyt (eikä naapurissa ole enää Anttilaa)... Pakko myöntää, että jopa tekokuidut ovat vuosien varrella kehittyneet. Ne eivät enää nitise ja natise puikoilla tai kipinöi pakkasella. Ja onhan niitä, jotka on ihan oikeasti allergisia villalle. Tai vegaaneja. Onhan tekokuiduissa monta hyvääkin ominaisuutta - esim. sukkalangoissa polyamidi vahvistaa ja sekoitteissa akryyli keventää. Mielenkiinnolla odotan kokemuksia tencelillä (=muuntokuitu) vahvistetusta sukkalangasta. Jossain vaiheessa puhuttiin bambusta "luonnon omana vahvikkeena", mutta oman kokemukseni mukaan se oli yhtä tyhjän kanssa. Jos tekee ison työn ja sukka kuluu puhki samantein, niin kyllä harmittaa.

Lisää "kirosanalankaa" eli 100% akryyliä... Sirdarin Jewelspun on houkuttelvan muhkeassa 200g:n kerässä. Kerästä syntyy kuvan huivi ja kahdesta saa jo puseron. Puikot 5 mm ja menekki 1 kerä eli 500 metriä. Kerässä lanka näytti "koiran oksennukselta" (mopsineulojalta lainattu mainio ilmaisu), mutta valmiina ei sittenkään paskempi (yhdeltä entiseltä opiskelukaverilta lainattu mainio ilmaisu). Langan muut värit ovat harmoonisempia, mutta tässä ihmetytti miks samaan kerään on tuupattu hempeät pastellit ja kauniit ruskasävyt...

Siirrymme seuraavaksi vähemmän muovisiin... Austermannin Raindrops -langassa on lankakakun alussa kivoja "roskia", jotka vähenevät hiljalleen keskustaa kohti. Pipon aloitin ulkoreunasta, mut voisi olla kiva tehdä päivästoin. Silloin näyttäisi siltä, että ulkona sataa hiljalleen lunta... Ainakin olis kiva, jos sellainen edes näyttäisi olevan totta - täällä Turussa alkoi just taas sataa vettä. Niinku tavallista "talviaikaan". Langassa on 75% villaa, 5% puuvillaa ja vain 20% "muovia".

Pipoon laitoin vielä kivan tekoturkistupsun. Tupsut tuntuvat nyt olevan kans hitti.

Kaikkia edellä olevia lankoja oli mukana tampesterin messuilla. Oma messuiluni jäi teeteeShoppiosastoamme lukuun ottamatta kahteen pisureissuun joka päivä. Oli tosi kivaa nähdä kaikkia ja kotona Tassu on saanut terveisiet ja rapsutukset. Itse sain kortteerata yöt ystäväni luona Herwoodissa. Tunsin oloni prinsessaksi päästessäni illalla jalat tärviöllä valmiin ruokapöydän ääreen ja saunaan. Ikinä en oo saanu yhtä hyvää pottumuusia ja Tassun kummien kesällä ystävälleni pyydystämät ahvenfileetkin pääsivät viimein perille ja pannulle...

Katian Peru on ollut suosituin paksuhko talvilankamme jo vuosikausia. Harmistus oli melkoinen, kun tässä muutama viikko sitten kuultiin, et sen valmistus lopetetaan. Selitys kuului, et kun se on ollut valikoimassa niin pitkään! Ou nou. Jos joku lanka on valikoimassa pitkään ja siitä tykätään, niin miks ihmeessä valmistus lopetetaan? Saimme Katialta muutaman mallikerän Maxi Merinoa, jota ehdottivat korvikkeeksi. Yhtenä sunnuntaiaamuna kuuntelin äänikirjaa ja heitin testikerän puikoille... Hirvee kiire tuli nappasta kuva valmiista piposta, kun jo seuraavana päivänä asiakas halusi ottaa myssyn mukaansa! Neulonta tuntui kivalta ja myssy ei kutittanut. Se on pipossa pääasia.

Perun korvike löytyi ja jo muutama väri on puodissa.

Meillä puodissa on aina kamala kaaos ja mallineuleet on häviksissä. Silloin me Idan kanssa heitellään vitsinä et "Oleks menny myymään sen"? Aika usein Ida "menee myymään" mun just valmistuneen mallineuleen ja on pakko tehdä uus tilalle. Ja mikäs siinä jos lanka on herkkua ja omaa suosikkia kuten Tundra...

Oma palmikkosukkamalli on aina vaan helppo ja kiva. Kerä/sukka Ergopuikoilla 3½. (näissä menekki 88 g). Malli on niin takaraivossa, että sitä passa neuloa myös baari-illan pimeydessä :)

Siis miksi ei viikko sitten ehditty kuvaamaan neuleita valoisaan aikaan? Koska pestiin ikkunoita ja viriteltiin valoja:

Nythän valoja tarvitaan, kun on pimiää ja kamalaa. Tämän kynttelikön oon saanu veljeltäni ja hänen vaimoltaan lahjaksi joskus x-kymmnentä vuotta sitten ja aina vaan yhtä kaunis ja rakas.

Rakkaita on myös ystävät. Vuosia vuosia sitten - siis vuodeta 1973 ollaan tunnettu. Elämä vie suuntaan jos toiseenkin mut ystävyys säilyy vaikka ei kovin usein soitella tai nähdä. Torstaina me suurenmoiset ystävykset olimme katsomassa Teatteri Maneerin Suurenmoista näytelmää. Kotimatkalla oikaistiin surullisenkuuluisan Turun Torin läpi ja olihan siellä onnettoman montun lisäksi myös joulun tunnelmaa:

Tänään käytiin äidin kanssa torilla, mutta pettymys oli melkoinen kun noissa kojuissa ei ollutkaan ovet auki. Olisko ollut liian aikaista vai sunnuntaipäivänä kioskit kiinni? Onneksi Vanhalla Suurtorilla oli paljon kivaa nähtävää ja oikeita käsityöläisiä eikä yhtään lakukauppiasta!

Eilen vietettiin maamme 102-vuotispäivää. Ihana perinne sekin, että me kummitytön kanssa leivotaan  yhdessä pipareita. Tosi kivaa, että tämä perinne on jatkunut läpi elämän, vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen aikuinen ja juuri muuttamaisillaan ensimmäineen ihkaomaan kotiinsa! Perinteistä sitenkin, ettei me taaskaan päästy ilman tuttuja katastroohveja - piparitaikinassa oli liian vähän jauhoja ja yks pellillinen poltettiin. Viimeiset pellilliset oli silti ihan kelpoja!

Kuvassa ylhäällä siiamilaiset possuset, ruttupäätonttu, Ekat koepiparit (keskellä vasemmalla), jotka kyl MAISTUI hirmuisen hyvältä. Alhaalla se pakollinen poltettu pelllillinen... Hauskaa oli kaikesta huolimatta ja urakan jälkeen pakattiin sukulaisille oma laatikollinen pipsuja. Isovanhemmat saivat parhaat, sitten veljelleni seuraavat, veljenpojalle rumat possut ja meille leipojille ne kaikkest rumimmat. Palaneet sai taloyhtiön bio. Pikkulikkana kummityttöni kerran sanoi et "oleks Susu huomannu et aina ku me leivotaan piparei ni miel on aina kanaruokaa"? Siitäkin on tullut perinne - kun uuni oli jäähtynyt ja muutama kelpo pipari saatu aikaiseks, niin tehtiin butterchikkeniä Pirkan ohjeella. Tää ohje pitää laittaa talteen!

Seuraava kalenterinluukku aukeaa ens torstaina. Mulla malli valmiina, mut se pidetään vielä salassa...