maanantai 11. marraskuuta 2019

"Vain" sukkia eli ripaus rakkautta ja mökkikauden päätös

Moneasti puodissa kuulen, et "mä kudon vaan sukkii". Mun mielestä sukat ei oo koskaan "Vaan". Sukkien neulomisessa on kaikki perusasiat, joita neulomisessa tarvitaan isompiakin projekteja varten.

Kun neuloo sukkia vaikka lahjaksi, niin jokaisessa silmukassa on mukana ripaus rakkautta ja lämmintä ajatusta sukan saajaa kohden. Oli sitten sukkaparin saaja joku läheinen tai vaikkapa hyväntekeväisyys. Mulla ei ole itsetehtyjä sukkia varmaan yksiäkään, mutta lahjaksi saatuja moniakin. Joka kerta kun laitan lahjasukat jalkaani, niin lämmin ajatus lähtee sukan tekijälle. Suurin osa omista sukistani on äidin tekemiä, muutamat hyvien ystävien. Ja mä käytän villasukkia aina!

Tätä blokkausta on venytetty pitkään, koska itsekin ajattelin et teen "vaan sukkii", mutta seuraavissa se ripaus rakkautta jokaisessa silmukassa.
Veljeni täytti kauheen paljon pyöreitä eli 60 vee. Oon joskus luvannu pitää hänet bambusukissa, mut lupaus on vähän täyttämättä viime aikoina. Siksi oli ihan mahtavaa kuulla et synttäritoiveena oli Rubinista tehdyt "hiensyöjät" varsinkin, ku ne oli jo valmiina odottamassa merkkipäivää (kerrankin ajoissa). Lanka Hot Socks Rubin, puikot 2,5 mm Zingit ja menekki n, 70 g kokoon 43. Tämä bambusukkalanka on ollu suosikkini (oma ja monen muun) jo monta vuotta.

Tassun iskä ilmoitti nimpparilahjatoiveena sellaiset "vähän paksummat kotisukat". Mun "rakkauskissasukkien" tie on tainnut tulla tiensä loppuun... Opalin Regenwald 15 oli sopivan "iloisenharmaa". Ehkä sopiva värimaailma saajalle, muttei kovin inspiroiva tekijälle. Siksipä lahjasukat valmistuivat vasta kuukautta myöhemmin...
Lankana Opalin Regenwald, puikot 3 mm Knit Pro Symphoniet, menekki n. 90g. Regenwaldin jokaisesta myydystä kerästä menee 1 euro sademetsien suojeluun. Itselle raitalangat maistuu, mutta tuollaiset läiskittyvät ja varsinkin iloisenharmaat tökkii pahasti. Sukkien saaja oli tyytyväinen ja hyväähän kannatti odottaa kuukausi eli mökkikauden päätökseen.

Teeteen tundra ja mun oma palmikkosukkaohje on ikisuosikki. Ensinnäkin lanka on ihkua ja malli kivan näköinen ja silti helppo ku mikä, koska en oo mikään oikea suunnittelija enkä osaa tehdä mitään kovin vaikeaa mallia... Tämäkin malli on syntynyt vahingossa, koska se lanka vaan halusi palmikoille. Yhtään mallisukkaparia ei ollu puodissa, koska Ida oli "menny myymään" ne viimeisetkin. Siispä:
Lankana alpakkasukkalanka teetee Tundra, menekki 2 kerää, puikot 3½ mm Prymin Ergot. Melkein itkua oon vääntänyt, koska tätä ihanaa sukkalankaa on maahan tulossa lisää vasta ensi vuoden puolella! Kaikki valkoiset ja iloisenharmaat on ollu lopussa jo pitkään. Meidän puodin valikoima on sama kuin kaikkialla ja nähtävissä täällä...

Koska Tundraa ei oo eikä tuu ennen joulua, niin tikuttelinpa samalla mallilla toiset utuisesta ja paijattavan pehmeästä Regian Alpaca Softista. On ne valmiina, mut joku bittiavaruus on rötsinyt kuvan... Tai sit joku on vaan unohtanut kuvata ne. Mökillä takkatulen loisteessa ja makkarahiillosta odotellessa kivaa helppomallia oli mukavaa tikutella:
Menekki n.60g kokoon 38-39. Varressa 1 mallikerta enemmän, kuin ohjeessa. Puikot 3,25 mm tällä kerralla.

Mökkikausi sii päättyi pyhäinpäiväviikonloppuna. Sain verkkokauppavastaavaltamme pitkän viikonlopun ja mökille porhallettiin jo perjantaiaamuna. Vauhdin ja vapaapäivän hurmaa!
Ikivanha pipo oli tarpeen. Lankana kutittamaton Katian Peru. Myssyn reunaa kiertämässä heijastavaa nauhaa. Kuvittelin ehkä joskus lenkkeileväni tuon pipon kanssa... Sitä odotellessa ;)
The Lankakaupan Laatupäälliköllä Tassullakin alkoi syysloma. Mitähän tästä ekaks...
Mökin lämpeämistä odotellessa viimeisetkin oksat sahattiin ja sen jälkeen vielä poltettiin risut. Meillä vietettiin pyhäinpäivää ja pyhäinkissainpäivää eikä mitään halloweenia...
Aamulla vastaranta oli kadonnut. Sankka sumu oli hävittänyt koko Kakskerran saaren!
Kun kauden viimeinen sienikierros oli tehty, kaikki paikat laitettu talviteloille ja katti vangittu, niin sielunmaisemakin oli ilmestynyt näkyviin... Vastarannalle vielä paistaa aurinko vaikka vain lyhyen aikaa.
Kotimatkan jälkeen kassien purku ja The Laatupäällikön punnitus. 8 kg kissaa. Diabeteksen kannalta olisi hyvä hiukan säännöstellä otuksen aterioita, mut mitä teet jos nälkäinen kissa karjuu tuon näköisenä?

2 kommenttia:

  1. UhHuh, onpas pelottava karjaisu! Tuo kun pimeällä tulis vastaan niin äkkiä luulis Korkeasaaresta jonkun pedon karanneen;)

    VastaaPoista
  2. neuloo mopsien kanssa12. marraskuuta 2019 klo 19.31

    Petomainen irvistys, silmät kiiluen.Sukista puheenollen, vain sukkia. joo, melkeinpä vain niitä nykyään ja ilolla. Kuten, Susu, mainitsit, sukkaa kutoessaan jakaa aina ja joka sukassa jotain itsestään, jotain lämmintä ja hyvää.Tulisipa tästä, ainakin minä kutoessani tuumin, mieleinen sukka, sellainen, minkä mielellään vetää palelevaan jalkaan tai kun haluaa helliä jalkojaan, niin villasukanhan, tillukkaan satakuntalaisittain, jalkaansa laittaa. Vllasukka tuntuu niinproosalliselta, mutta eihän se sitä ole.
    Minun sukkani ovat vaatimattomia ja sileitä, en jaksa tehdä palmikoita ja pitsejä, kuvioita ja kiemuroita, teen vaan niitä sukkia.
    Ja siis tarkoitus oli kommentoida sinun tillukkaitasi. Ne ovat upeita! Kutn tuo roihukin ja Tassu!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!