Miten aina käy niin, et vaikka ihan ajoissa aloittaa niin kiire tulee lopussa?
Meillä oli Tassun kanssa viime viikolla aika urakka. Valvottiin joka ilta myöhään ja herättiin aamulla ennen kukonlaulua neulomaan pari tuntia ennen töihin lähtöä. Lauantaiaamuna kuuden aikaan me kiinnitettiin jo hihoja:
Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty. Yhtenä iltana lanka loppui ja perjantaina piti vielä nappilistakin purkaa, kun siinä oli liian vähän silmukoita. Tässä se on jo korjattuna:
Napit Salon Napista. Kun sanoin etten viitsi ommella nelireikäisiä nappeja niin Vuokko opasti neulomaan ne tolleen viistosti. Kuulemma istuvat näpinläpeen paremmin! Saas nähdä – tuskin nää napit koskaan kiinni tulevat olemaan…
Lauantai-iltana Tassu sai levätä kun me Karvisen kanssa lähdettiin ulos syömään kantikseemme Pippurimyllyyn. Tässä ihan lähellä ja siellä meillä oli ekat treffit joskus viime vuosikymmenen puolivälissä jonkun kuun kuudentena päivänä. Ollan sit pidetty perinteistä kiinni ja käyty siellä syömässä joka vuosi marraskuun kuudentena. Tai ainakin sinne päin. Täl kertaa ei oltu ku vähän vajaa puoli vuotta myöhässä…Hyvää kannattaa odottaa. Alkupalaksi vuohenjuustosalaatti:
Ei meistä oikein juhlijoiksi taida enää olla – puoli yhdeksältä oltiin jo takaisin kotona verkkarit jalassa soffalla makoilemassa… Melkein oltais päästy samalla bussilipulla eestaas.
Aamuaikaisen pervekelasien pesun ja "miehekkään" aamiaisen jälkeen oli aika antaa sankarille paketti avattavaks. Onnittelukortti on Mulperin Minnan käsialaa:
Pyöreitä täyttävä Blogikuvaaja Karvinen oli aikaa sitten toivonut ”työkäyttöön ohutta tavallista villatakkia, joka on huomiota herättämätön ja siinä on tasku nenäliinaa varten”. Hyvät ohjeet – mä olisin tehnyt mielelläni oranssinkeltaisenpunakirjavankukertavan…Malli löytyi teeteen Verkkolehdestä 1/2012. Mallinumero 28. Ohjeessa lankana oli teeteen pallas, mutta tämä pappavillatakki on tehty Gjestalin Maijasta. Värin vuoks – Pallaksen harmaa olis ollu liian vaalea ja mustaa en talven pimeinä iltoina suostu nulomaan. Hyvä huhu kertoo et Pallakseen on tulossa lisää värejä syksyllä
Puuduttavan tylsäähän tuollaisen perusjutun tikutteleminen on, mutta pitkän tauon jälkeen Maijan neulominen tuntui ku olis kotiin tullu! Niin tuttu ja käteen sopiva lanka se on. Resoreissa puikot 3 ja muuten 3½ Knit Pron Symphonie Wood pyöröt. Opin muuten tässä sen, et kokonaista villatakkia ei kannata nostaa kolmemillisten puupuikkojen varaan. 702g on moisille tikuille liikaa – poikkihan ne meni. Tai toinen niistä. Menekki siis 702 g (napeilla ja ilman – tiedoksi Karviselle, joka on tarkka mies).
Eikä siin taskua ollu. Ku ei me Tassun kans ehditty! Mut tehtiin se sit sunnuntaina ja illalla se ommeltiin kii:
Ylhäältä alas neuloin ja silmukoin kiinni. Karvis ihmetteli miten sen saa suoraan. Katsoin sitä ku ääliötä ja silmukoin…ja purin ja silmukoin ja purin ja silmukoin… Vinossa se on kerroksen verran vieläkin mut hei – Se on käsityötä! Ja sivusaumat on varmasti ihan suorat! Lankaa 12g.
Käytiin me sit sunnuntaina konserteissakin! Friskalanlahden lintutornissa kuunneltiin lintuja – hienoin ääni oli kaulushaikaralla! Eihän me tiedetty mikä lintu se oli. Oikeasti ei tiedetty edes et se oli linnun ääni - sumutorveks olis luullu. Tornissa oli oikea lintubongari, joka kertoi. Tulomatkalla kuultiin toinen hieno konsertti – sammakkojen kurnutusta. Jännä kokemus – en olis uskonut et sammakoista lähtee moinen metakka! Viime vuonna oltiin kerran menossa lintutornille, mutta reissu sai sillä kertaa nolon lopun kun minä näin kyyn ja tein parin sadan metrin pikajuoksuennätyksen takaisin autolle… Tällä kertaa en nähnyt ja olin omasta mielestäni tosi reipas!
Kotiin tultua olikin juhla-aterian aika. Näin meillä - pojat pöydässä:
Tassulla katkarapuja. Kattilassa odottaa perunamuusi (kuorin perunat ihan itse enka valittanu ollekaan), pannussa viime viikon kuhasaalis paistettuna ja pikkukattilassa Maailman parhaat kastikkeet –kirjasta mukaeltu keltainen katkarapukastike… Massu täynnä oli pakko mennä vähän ruokalevolle koko porukan. Siitä meidät herätti Mummi ja Pappa, jotka tulivat yllärivisiitille! Karvis sai onnittelut ja Tassun juhlat ne vasta parhaat olivatkin – tuoretta ahventa kädestä! Arvatkaapa kelpaako sille mikään muu taas pariin päivään?
Tänään on se varsinainen merkkipäivä. Sankari on kuulemma juhlinut vaihtamalla autoonsa kesärenkaat. Me Tassun kanssa otetaan levon kannalta ja katotaan Titanikkia. Ehkä me kehrätään vähän ja harjataan turkki...
Onnittelut! t. Susu ja Tassu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!