Revontulihuivi, äitienpäivämekko ja HUHA

Joskus joku uusi lanka vaan haluaa taipua perinteiseen malliin. Siispä upea Katian pellava-puuvilla-viskoosi Polynesia-kakku suorastaan heittäytyi puikoille päästäkseen hehkuttamaan upeita värejään Revontulihuivina!

Puikot 4½, ja ohje Ullaneuleesta. En edes muista kuinka monta Revontulihuivia olen neulonut. Edellisestä on joka tapauksessa jo vuosia. Mallia on aina yhtä hauska neuloa (kunhan sen ekan kaavion selivttää yhdeltä istumalta). 660 metrisestä kerästä jäi metri.

Päättelyn jälkeen ruttukasa kylpyyn ja pingotusraudoilla eteisen mattoon tekeytymään. Toukasta syntyi perhonen!

Äitikin innostui alkuvuodesta mun uusvanhasta ompeluharrastuksestani ja "tilasi" äitienpäivälahjaksi mekon. Unelmallisen kaavojen mittataulukko johti harhaan (olisihan se pitänyt tietää jo ekasta harjoituskoltustani), mutta onneksi kangasta oli riittävästi uuden etukappaleen verran. Minä, jonka elämäntehtävänä on paasata neuleissa mallitilkun tärkeydestä, niin en ollenkaan älynnyt verrata kaavan mittoja äidin mittoihin. Makkrankuori olis tullu... Muutama uneton yö tosin oli, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin sopiva!

Äidillä kaulassa itse neulomansa tuubi Katian Linosta. 

Äitiänpäiväkahvit nautittiin  Atussa Katajakalliolla. Yhteisistä "leipomuksista" olivat mukana nautiskelemassa hienossa auringonpaisteessa kaikki suvun nuorimmasta vanhimpaan. Ennen kahvittelua ratkaistiin kadonneiden katkarapujen ja luurien arvoituksia. Ja minä pulahdin kaiken jännityksen lomassa jäähylle Peimariin:

Vesi ei ollut enää kovin kylmää ees.

Puodissa meidän Hönö-maskottimme on taas herännyt talviunestaan. Kömpi unisena jostain piilosta ja hyppäsi hetken kuluttua olkapäälle kertomaan, että taas on Keväisten Lankamarkkinoiden aika:

Eli perinteinen keväinen Hullun halpa lauantai taas puodissa ensi viikonloppuna. Lauantai on yhtä ku to-su. Verkossa koko viikonlopun ja puodissa normisti pe ja la. Kaikkea valikoimasta poistuvaa lankaa tai lankaväriä, ylläreinä nipputarjouksia pysyvistäkin sorteista sun jos vallan vaikka mitä muutakin ihan Hullun Halvalla! Verkkotyrkyt ilmestyy sivuille puolenyön aikaan kun keskiviikkopäivä muttuu helatorstaiksi! Hyppää puotiin hulluttelemaan ja parasta jos tuut moikkaamaan Hönöä ja meitä ihan paikan päälle Annankadulle!

Syksyn tunnelmia ilmassa ja käsitöissä

Syyskuun eka maanantaiaamu. Aurinko odotteli vielä nousemistaan puoli seitsemältä aamu-uinnilla etäpäivän alkaessa. 

Syyskuu ja syyskässyjen aika. Lapasta, sukkaa ja huivia... Ihanaa aikaa kun puotiin tulla tupsahtelee uusia lankoja ihan solkenaan! Toisaalta ahdistaa kun kaikkiin haluisi tarttua, eikä millään kerkii. Siispä monesti tyydyn vaan silittelemään ja halailemaan.

Heinäkuun helteillä neuloin myssyn ja nyt niille kaveriksi lapaset:

Lankana teetee Kamena, suomalainen kampavillalanka ja kyytipoikana tässä Katian 50 Mohair shades. Ohje on Niina Kaakkurivaaran kirjassa Pientä ja lämpöistä. Puikot ranteen patenttineuleessa 4,5 mm koivupuikot ja kämmenosassa 3,5 mm Ergot. Hirmu kiva yhdistelmä on ohut villa ja mohair. Nyt on koko setti valmiina:

Menekki settiin oli vajaa vyyhti Kamenaa ja 2 rullaa mohairia.

Tekstiiliteollisuus Oy:n konkurssitieto elokuun lopussa oli meille jälleenmyyjillekin aikamoinen järkytys. Meidänkin pikkuisen lankapuotimme kymmenestä suosituimmasta langasta viisi on teeteelankoja tai ainakin Tekstiiliteollisuuden maahantuomia... Yhteistyö ja ajatustenvaihto eri teeteshoppien kanssa on ollut tosi iso asia ja voimavara. On ollut tosi tärkeää, että pikkuyrittäjällä on "vertaistukiryhmä", jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Keväällä vielä tehtiin porukalla innostavia suunnitelmia uusista väreistä ja kamppiksista... Hetken aikaa oli pikkasen hämmentynyt olo. Pitääkö näille kaikille nyt keksiä jostain yhtä hyvät ja hyvän hintaiset korvikkeet?

Mitä mä tein? No en mitään! Päätin etten hötkyile vaan odottelen ihan rauhassa. Tai hötkyilin sen verran, että konkurssipesältä tilasin kauheat määrät Pallasta, Helmeä ja Primanovaa ;) Niillä pärjäis ainakin pari kuukautta. Nyt voin jo hyvillä mielin sen verran kertoa, että teeteelankojen tarina ja SHOPpiyhteistyö jatkuu vielä tämän vuoden puolella! Pysykääpä kuulolla.

Syksyn uusien lankojen pehmeistäkin pehmein on Scheepjesin merinosukkalanka Downtown. Se oli niin silisilisuloista, etten voinut vastustaa. Vaikka kyseessä on sukkalanka, niin vauvaneuleisiinkin se on passeli! Päätin pikapikaa tikutella junasukat:

Perinteisen mallin mukaan tein ja menekki oli hitusen vajaat puoli kerää.

Puikkomaailma on nykyisin varsinaista välineurheilua. On alumiinia, bambua, koivua, synteettistä, pyöreää, kolmiota, kantikasta ja vaikka vallan mitä! Kun esittelen puodissa asiakkaille eri vaihtoehtoja, niin usein multa kysytään, et mitä itse käytän... No siinäpä kysymys! Viime aikoina oon tykästynyt Zingeihin. Ne on keveät, kivan väriset enkä katko niitä niin solkenaan ku puisia. Mutta Downtownin kohdalla oli ekan sukan 12 ekan kerroksen jälkeen vaan pakko vaihtaa koivupuikkoihin! Lanka oli kerta kaikkiaan liian liukasta mun käsille ja Zingeille... Eli omaan puikkovalintaan vaikuttaa lanka, tekniikka ja fiilis. Joskus vaan nappaa käteen ekat vapaana olevat puikot ja pistää menemään. Sano siinä sitten mikä on paras! Nää on NIIN makuasioita.

Regian jakkilankaa on moni kehunut ja kysellyt. Jostain syystä mikään regia ei oikein koskaan ole ollut oma suosikkini. Paitsi Alpaca Soft, jota nytkin on puikoilla hervottoman ison huivin verran. Regia Premium Merino Yakista tuli muutama viikko sitten upea liukuvärjätty värilajitelma ja pakkohan nämä kauniit syksyn värit oli ottaa puikoille!

Huivin ohje tuli lankojen mukana, mutta on myös julkaistu uusimmassa Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 6/2021 (lehdessä yksivärisenä). Huomaatteko, että meidän kotipihan puskat toistaa samoja syksyn värejä?

Ohjeessa lankaa 200 g eli kaksi kerää. Sileän osuuden neulominen alkoi jossain vaiheessa ankarasti kyllästyttämään ja jätin viimeiset 12 kerrosta väliin ja siirryin pitsiin. Onneksi niin - muuten lanka olisi loppunut armottomasti kesken! 

Elokuun loppu on perinteisesti ollut mökkikauden päätös. Nykyisin meillä kausi jatkuu aina pyhäinpäivään asti. Ehkäpä syynä on se, että nykyisin saaressa on sähköt... Elokuun viimeisenä viikonloppuna joka tapauksessa edelleen poltellaan elotulia. Tänä vuonna parin vuoden tauon jälkeen saatiin viimeinkin "alkuasukkaat" eli isä ja äitikin elotulille:

Huomaa: Äidillä päällä isälle joskus 80-luvun lopulla neulomani villapaita...

Viime kesä meni koronan vuoksi eristyksissä ja tänä vuonna ollaan suunniteltu ja suunniteltu. Milloin satoi, milloin oli liian kova myrsky ja milloin mitäkin! Mukavaa oli ja toivottavasti heilläkin, vaikka tämä kamala kakara komenteli olemaan poukkoilematta betoniportailla ja huseeraamatta kauheasti eikä edes pyttipannua tarjottu! Iltapimeällä taskulamppujen valossa käytiin moikkaamassa tuttuja naapureita "ilotulilla":

Tassu on viihtynyt mökillä mainiosti. Syksyn tullen se on kunnostautunut taas hiirikissana ja meille on tuotu jo monta hienoa "lahjaa". Kovin yritämme sitä kehua, vaikka se ei ollenkaan ymmärrä miksi saaliita ei saa tuoda sisälle... "Päivän" ankaran työn jälkeen se lepäilee puskissa:

Tänä aamuna sitä kiukutti, kun ärsyttävä oravanpoikanen poukkoili puusta toiseen ja selvästikin härnäsi. Vielä enempi harmistutti, kun en oikein pystynyt olemaan nauramatta...

Aina vaan sukkia ja messuille

Tänä vuonna isänpäivä oli ensimmäistä kertaa ihan virallinen liputuspäivä.

Harmaassa säässä lippu liehui Atussa hienosti! Isänpäivän aattona isä paistoi koko salkille (12 henkeä) lettuja ulkona. Muurikkaletuissahan aina ekat menee maistiaisiksi, mutta kun jauhoja ja munia oli taikinaan sopivasti lisäilty, niin johan alkoi sujua. Ja kyllähän meidän muidenkin piti päästä paistelemaan. Perinteisestihän meillä jokainen on paistanut omat lettunsa. Taikina ei todellakaan viiden litran kattilasta loppunut kesken... Ja me vanhat partiolaiset tietenkin myös käännettiin letut heittämällä. Yhtään ei lentänyt autokatoksen kattoon eikä yhtään päätynyt lattialle! Eipä tarvinnut laulaa et "Tuolla on räiskäle ain yhtä tuolla..."

Isä toivoi lahjaksi mustia pikkukenkiin meneviä villasukkia. Ilmojen kylmettyä hän on vetänyt kahdet tavalliset sukat päällekkäin ettei varpaat palele... Toive tuli pikkasen nopeasti, mutta saihan isä oikeana päivänä jotain jalkaansa - yhden sukan! Miten se meneekään? Suutarin lapsilla ja lankakauppiaiden isillä taitaa olla sama kohtalo...

Me kaikki keski-ikäiset ikänäköiset tietenkin hihkutaan riemusta kun joku pyytää syyspimeällä neulomaan mustaa ohutta sukkalankaa. Onneksi musta Step Classic oli loppu ja tumman harmaa kelpasi. Silmukat loin aluksi KnitPro 15 cm Symponie 2,5 mm puikoille. Kolmen kerroksen epätoivon jälkeen vaihtoin puikot valkoisiin Ergoihin ja johan alkoi luistaa! Nyt on toinenkin sukka valmiina. (Isä jos luet tätä viikonlopun aikana, niin käy hakemassa. Ne on mun eteisen tuolilla.)

Lanka Austermann Step Classic, menekki 76 g (koko n. 43-44. vartta yli 20 cm).

Viime keväänä kirjoitin ohjeen teetee Rainbow Sock -palmikkosukkiin. Neulefriikki Piiku koeneuloi sukan ja tarkasti samalla ohjeen. Yhteen sukkaan jäi. Ystäväni kypsähti palmikoiden vääntämiseen. Mun piti tehdä sukalle pari. Aloitin kesäkuussa ja jo eilen se kaveri tuli valmiiksi!

Puikot 2,5 mm KnitPro 15 cm Zingit. Menekki (yhteen sukkaan siis 46 g). Eli yhdestä sukkalankakausta tulee aina yksi sukka.

Ja vielä ettei edellistä postaustani luultais huijaukseksi, niin kuva niistä palmikkosukistakin vielä. Näissä siis Regia Alpaca Soft ja puikot 3,25 mm.

Tassulla oli taas kissanpäivät. Se sai mennä ja tulla niinkuin tykkäs ja portsreita riitti. Mummi piti yhdestä "lapsenlapsestaan" taas hyvää huolta syöttämällä "pappankalaa" kädestä. Ja Tassuhan otti moisesta palvelusta kaiken irti! Toista oli kotiinpaluu. Kun nyt se virallinen ulkoilukausi on ohi, niin tämä ilkeä noita-akka päätti antaa matokuurin.

Susu vastaan Tassu 3-0! Mä voitin! Salainen aseeni oli murskata pillerit lusikoiden välissä möhnäksi ja sekoittaa se seepaan. Seepaahan ei meillä muuten tarjoilla, koska se sisältää sekä viljaa, että sokeria... Kahtena päivänä onnistuin hyvin, mutta kolmannessa erässä meinasin jäädä tappoille...

Nyt on jännät paikat edessä. Euroopan suurimmat kässämessut alkaa huomenna Tampereella. Olen mukana teeteeSHOPppien yhteisosastolla A311. Jos tuut messuille ni tuu moikkaileen! Olis kiva tavata! Messujen ajan puotimme Annakadullakin on auki. Ja tietenkin verkkokauppa. Niissä päivystää Ida-Maria, joten jos et pääse messuille, niin hyppääppä puotiin!

Hullun Halpa lauantai ja monta muuta syytä lähteä Saloon!

Hullun Halpa lauantai eli perinteinen lankavaraston siivouspäivä on lauantaina 18.5.2019. Myymme poistuvia lankoja, värejä ja tuotteita ulosheittohinnoin klo 9 -14. Alennukset ovat jopa pähkähulluja! 

 Tervetuloa hulluttelemaan Salon Annankadulle!

 HuHamme lisäksi viikonlopun aikana on monta muutakin syytä lähteä Saloon:

 Myös naapurimme - SALON NAPPI on poikkeuksellisesti avoinna!

Valtakunnallisena museopäivänä vapaa sisäänpääsy Taidemuseo Veturitalliin.

Teijossa Ruukki kukkii ja käsityöläismarkkinat

Iltapäivällä miesväen voi lähettää ulkoilemaan Kohtuuden Kolmoselle.

Suomen parhaaksi valitulla Salon torilla on pakko poiketa kahvilla. Sieltä myös illansuussa Maisemacruising.

Jos et pääse Saloon, niin Hullun Halpa Lauantai järjestetään myös näissä teetee SHOPEISSA:
Hyvinkää (Ompelukonekeskus) klo 9-14
Pori (Lavikko) klo 10-15
Porvoo klo 10-17

Ja JOS jotain jää jäljelle, niin ensi viikolla HuHan Järjettömät Jatkot myös VerkkoAnjalinilla. 

Tampereen messuilla

Tähän asti olen aina ollut Tampereen kässämessuilla turistina - tänä vuonna ihan töissä - teeteeSHOPpien yhteisosastolla!

Olipa hurjaa! Kolme päivän aikana messuilla kävi yli 51000 ihmistä ja kyllä se tuntui ja näkyi meidänkin osastolla!

Messuille saatiin ensiesittelyyn uusi teetee Rainbow -sukkalankakakku. Kahdesta kerästä saa tismalleen samanlaiset kaksi sukkaa. Melkein kaikki myytiin ja liikkeisiin sitä saadaan vasta parin viikon kuluttua.

Pallaksesta tehtyjen kirjoneulesukkien langat ja ohjeet olivat osastolla tosi suosittuja. Osa ohjeista on julkaistu käsityölehdissä ja kaikki ohejeet löytyy Sukkalehdestä. Myös Cacao ja mun oma suosikkilankani Tundra kiinnostivat. Ja mun itsetuntoa hiukan hiveli kiinnostus Rainbow with wool -rimpsureunahuivia kohtaan ku en oo mikään oikea suunnittelija!

 

Suurin suosikki kuitenkin oli Alpine-turkislanka. Se kun on niin pehmeää, että sitä ei voi olla silittelemättä. Niinkuin Ida sanoo "paijattavan pehmeää".

Kuka muistaa sen lankakauppiaan, joka vielä kymmenen vuotta sitten nokka pystyssä julisti et "Meillä ei muovia myydä!" Eikös kaikki hyvät periaatteet on tehty rikottaviks?

Kolme päivää meni niin vauhdikkaasti, ettei omalta osastolta tullut poistuttua ku kerran päivässä pikaiselle pisulle. Tukisukat oli tarpeen ja vesipullot! Tällä porukalla siellä huseerattiin:

Kiitokset! Oli mahtava yhdessä tekemisen meininki. Kuvassa vasemmalta Jenna Porvoosta, Merja Porista, Susu Salosta ja Niina Porvoosta.

Tampereella sain asustella ystäväni Ainon luona neljä yötä. Oli ihanaa illalla päästä ihan omaan rauhaan - tosin ei olis yhtään haitannut, vaikka isäntäväki olis itsekin ollut paikalla ;) Sunnutai-iltana messuosaston purkamisen jälkeen umpiväsyneenä ja jalat tärviöllä pääsin korteeriin, jossa isäntäväen lisäksi odotteli lihasoppaa ja pannaria!

Kyllä maistui!

Maanataiaamuna köröttelin suoraan töihin ja illalla koukkasin hakemaan Tassun, joka oli mun reissuni ajan kehittänyt isäpoikasuhdetta Karvisen kanssa. Kotiin tullessa se sai "perjantaipullon" vaikka oli maanatai! Välitin Tassulle kaikki terveiset, jotka se messuilla oli saanut. Melkein leuhkaksi tuli katti kun tunsi olevansa tosi kuluisa...

Tassu kiittää!

Kotona odotteli iso kasa villakoiria ja tosi janoiset viherkasvit...

Nukkumaan mennessä ihmettelin Tassua, joka kökötti olkkarin matolla tuijottaen tiiviisti tuonne kukkajakkaran suuntaan. Lattialta löytyi lammikko. Ensin luulin kaataneeni kasteluvettä ohi ruukun, sitten ajattelin et altakasteluruukku vuotaa kunnes...

Huomasin et se olikin tuo patteri! Ilman Tassun tarkkaavaisuutta olis voinu mennä vaikka kuinka monta päivää ennekuin olisin huomannut vuodon! Siinä vaiheessa olis parketti olla entinen...

Aamulla sitten soitettiin huoltomies paikalle. Tassu odotteli ihan rauhassa... Patteri suljettiin ja uutta saadaan odotella ainakin kuukausi. Mut ei hätää - onhan Tassulla kunnon turkki ja mulla villasukkia!

Ja se turkislankajoukkohysteria tarttui sit minunkin... Testasin uusia kympin Lykke-puikkojani ja tikuttelin Alpinesta huivin:

Kolme kerää. Kiva yksityiskohta on tuo aukko, johon huivin pään voi pujottaa. Nopeasti valmistui ja seuraava kässyni onkin jo ihan oikeaa ja aitoa merinoa.

Syksy on ollut aikamoista "Hei hulinaa". Kivaa on ollut, mutta kyllä on jo mukavaa kun alkaa se ihan tavallinen arki. Iloisenharmaa. Tosin onhan tässä tulossa musta perjantai (joka meillä taitaa kyllä olla vaaleanpunainen) ja pikkujoulut ja itsenäisyyspäivä ja joulu ja ja ja... Tällä hetkellä haaveilen vaan viikonlopusta ihan rauhassa omassa kotona!

Jalattimia, mökkeilyä ja messuille - taas

Lupasin, et mökkihöperöpostaukset loppuu vähäksi aikaa, mut huijasin! Isänpäivänä mökkeiltiin taas - tosin automatkan päässä Isän ja Äidin mökillä. Isä sai lahjaksi yhden sukan. Tai oikeastaan kaks sukkaa, mutta toinen oli nimpparilahja - nimpparit oli viime kuun alussa...

Lanka Austerman Step, menekki 83 g, puikot 2½ Zingit. Aloe Veralla ja jojoballa iskälle onnelliset varpaat.

Puuvajassa isä ja äiti yhdessä paistoivat poronkäristylihat.

Parasta meidän kaikkien mielestä oli jälkiruoka! Sitä saadaan yleensä vain kerran vuodessa - jouluna! Äidin karpalohyydykkeestä ei jäänyt mitään jäljelle - lautasetkin nuoltiin...

Ja Tassua tietenkin hemmoteltiin pappankalalla - mummin kädestä:

Tassu antoi pappalle lahjaksi uuden kalaverkon. Sellaisen, jossa luki et sopii ahvenelle ja siialle. Olikohan sillä vähän "oma lehmä ojassa" kun oli kuullut, että vanha verkko on jo ihan risa? Karviselle se ei tuonut isänpäivälahjaksi hiirtä ja sylissäkin viihtyi vain just sen aikaa, et saatiin kuva nappastua.

Minä sen sijaan sain Tassulta lahjahiiren! Maanantai-iltana sallaisen pyydysti meidän parvekkeelta!

Oli meillä sit vähän aikaa olkkarissa melkoinen meno ja meininki - Tassu lennätteli hiirtä pitkin ja poikin ja mä yritin sitä saada pois. Lopulta suuri saalistaja heitti sen mun kässäpussiin - lahja äiskälle!

Kehuin totta kai, et "Hieno saalis!", mut vedin työrukkaset käteen ja lennätin otuksen kauas Pitkäänsalmeen. Ehkäpä tästä lähtien pidän parvekkeen oven iltaisin kiinni ja teen Tassulle sisääntulotarkastuksen kun avaan oven sille... Silkaa laiskuuttani oon pitäny partsin ovea auki, ettei tarvii koko ajan portsarina poukkoilla.

Piitkään ja hartaasti tein asiakkaalle säärystimiä. Tai onko ne reisistimet kun olivat 70 cm pitkät?

Lankana teetee Salla. Puikot 3½ mm Ergot. Kiva tehdä mustaa lankaa syyspimeällä kun on valkoiset puikot! Ihmeen riittoisaa lanka - 230 grammaa vaan meni ja asiakas tykkäs.

Eipä tätä tavallista arkea kovin pitkään ehtinyt viettää. Eilen "koulupäivä" ja tänään viideltä Reppuli starttaa Salosta kohti Tamperetta ja Kädentaitomessuja. Siellä teeteeSHOPpien yhteisosastolla A311 menee vauhdikkaasti seuraavat kolme päivää! Jos tuut nii tuu moikkaamaan!

Anjalin Kässämessuilla Turussa

Vielä sunnuntainakin kymmenenestä viiteen!

Eilisen tunnelmia...

Tuttu paikka: C hallin osasto 70. Siellä kulmassa tiskipisteen kohdalla:)

Tervetuloa!

Ystävänpäivän lankakakkukekkerit eli ruma ankanpoikanen

Viikko sitten meidän lankakaupasta tulikin kakkukauppa! Monta sorttia kakkua oli (ja on vieläkin) tarjolla. On villakakkua, mohairkakkua, vauvakakkua ja tuttuun puuvillakakkuunkin tuli uusia raikkaita värejä!

Juuri sopivasti ystävänpäivä lähestyi, joten meillä ja muutamassa muussa teeteeSHOPissa järjestettiin keskiviikkona Rainbow-kakkukestit!

Teetee Rainbow With Wool –kakku ei nyt suoranaisesti houkutellut tarttumaan puikkoihin. Se on kuitenkin ainut kokonaan luonnonkuiduista ”leivottu” kakku, joten aloitin siitä. Valitsin omasta mielestäni kamalimman värin. Ajattelin ettei noin rumaa kakkua kukaan osta, joten ei haittaa vaikka siitä ei tulisikaan mitään kelvollista…

Uusia malleja ei lankojen mukana tullut (paitsi babykakulle on vauvanpeitto-ohje), joten loin silmukat ja aloin tikuttelemaan. Jostain syystä mulla on nyt aivoton aina oikein –kausi meneillään. Silmukoitakin tuli luotua melko runsaasti… Ida töissä luritteli et ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku”.

Ja ylläri pylläri: mitä pidemmälle neuloin, sitä kauniimmaksi ruma kakku alkoi muuttua. Moni kakku päältä kaunis, mutta tässä kävikin päinvastoin. Aika hyvä kakku tuli vaikka itse sanonkin! Ja muutama muukin on tykännyt. 

Lanka siis teetee Rainbow with wool (50% puuvilla, 50% villa, 200g=680m). Puikkoina Knit Picks 4 mm kärjet 120 cm kaapelilla. Lankaa kului koko kakku. Lopussa vähän jänskätti, et kuinka riittää, mutta pienten luovien ratkaisujen jälkeen se riitti juuri sopivasti. Montaa metriä ei jäänyt. Huivin yläreuna on melkein kaksi metriä ja korkeus keskeltä suunnilleen 45 cm.

Kakkukekkereillä tarjottiin lankakakkujen kera myös kahvit paakelssien kera. Hyvissä ajoin aloin leipomisurakkani. Sukka-Marin mokkaruutuohjeella onnistuu aina. Makean lisäksi ajattelin et pientä suolaista olis kans kiva tarjota. Jotain helppoa sormisyötävää, joka ei sottaa koko puotia. Päädyin tuulihattuihin… Muut ne leipoo tuulihattuja, mut Susu se leipookin lättähattuja! Roskiin meni ensimmäinen pellillinen 😞 Ihan kelvollisia tuli kakkospellillisestä, vaikka ehkäpä mun on parasta kuitenkin pysyä lankakakkujen parissa.

Ja kun juhlinnan alkuun päästiin (ja mokkaruutuja oli jäljellä) niin pidettiin sitten toinenkin päivä kekkereitä! 15.2.2002 minusta tuli onnellinen lankakaupan omistaja! Voi miten aika onkaan kulunut. Tuntuu ihan eiliseltä. Ei millään uskoisi, että siitä on jo kuusitoista vuotta! Niin montaa kynttilää ei mahtunut kakkuun, joten laitettiin vaan yks.

Viikko oli niin täynnä kivoja tapahtumia, että meikäläinen alkoi käymään ylikierroksilla. Keskiviikkona hulttiopuhelin unohtui puotiin, Tassulle unohdin ostaa suikaleita ja kun iltamyöhällä aloin leipomaan lisää lättähattuja niin huomasin ettei kotona ollut edes kananmunia! Torstaina piti kotimatkalta hälyttää Ida tarkistamaan olinko laittanut puodin oven lukkoon… Siispä ihan itse keksitty viikon mieletause kuuluu:

Kun sydän on täynnä, niin pää on ihan tyhjä!

Äidiltä ja isältä saimme ystävänpäiväruusut. Näillä ruusuilla kiitämme myös kaikkia asiakkaitamme sekä kivijalka- että verkkopuodissamme! Tästä on hyvä jatkaa – leipuri Susulla on jo seuraava kakku uunissa eli puikoilla on Rainbow with mohair… Kyllä siitäkin kakusta jotain leivotaan: Näyttää siltä, että pullapitkoa on tulossa. Idallakin kuvassa Rainbow -huivi.

Taidan unohtaa viikonlopuksi suunnittelemani sämpylätaikinan ja pysyä vaan näissä turvallisemmissa leipomuksissa!