Vaeltavat pääsiäistulppaanit

Kiirastorstaina meillä vietettiin laskiaista. Käytiin laskemassa pikkuvene ja ajettiin saman tien mökille katsomaan, että paikat on kunnossa, viemässä pääsiäiseväät ja laittamassa sähköpatterit päälle. Takaisin kaupunkiin ehdittiin melkein ennen pimeää.

Pitkäperjantaina (kuten mun mielestä aina) oli sateista ja sumuista. Saareen lähdettiin kun sade taukosi. Koska mulla on keväisin keltaisten tulppaanien pakkomielle, niin tulput oli tietenkin mukana matkassa…

Tulet pesään, kaivosta pienen jäänsärkemisen jälkeen vettä pataan  ja se kevään kenkuin homma – huussin tyhjennys… Tassu katsasti reviirinsä. Se oli heti kuin kotonaan. Ikään kuin edellisestä käynnistä olisi ollut viikko eikä puolta vuotta!

Perjantai kuluikin mökkiä lämmittäessä. Kylmää ja kosteaahan siellä oli, mutta saunassa lämmintä riitti ja talviturkit heitettiin 1,6 asteiseen mereen. Yritin siinä samalla heittää mereen myös pari päivää mukana kulkeneen räkätaudin ja luulinkin onnistuneeni.

Saunan jälkeen paistettiin ryynärit takassa ja kömmittiin peittojen alle unten maille koko poppoo.

Lankalauantain aamu valkeni. Ihan sananmukaisesti – joka puolella näkyi vain valkoista! Ei lunta vaan ankara hernerokkasumu. Vastarantaa ei näkynyt ja sumun hälveneminen kesti monta tuntia. Airstolta kuului laivojen sumutorvet. Mökissä oli lämmintä ruhtinaalliset 16 astetta. Hellan lämmittäessä mökkiä minä tikuttelin paidanhihaa ja surffailin blogeja pitkästä aikaa. Tassu ei ollut riemuissaan kosteasta kelistä:

Päivällä siivoiltiin rannalta kaisloja. Tänä vuonna niitä oli yllättävän vähän – johtuiskohan siitä, ettei meri ole ollut jäässä just ollenkaan talven aikana. Karjalanpaistin kypsyessä uunissa minä jatkoin innoissani haravoimista lumettomilla paikoilla. Että voikin joku homma olla niin kivaa! Olen aina tykännyt haravoimisesta – varmaan se on äidin ”vika”. Pikkulikkana kun olin saanut jonkun pienen lehtikasan aikaiseksi niin äiti aina kehui, miten ahkera oon ollut. Minä sitten kehunkipeänä haravoin vieläkin ahkerammin… Ja tykkään haravoimisesta vielä aikuisenakin. Varsinkin tänä vuonna – viime vuonnahan kipiän kintun vuoksi moinen touhu jäi aika vähille… Facebookin hölmöjen nimitestien innoittamana keksin ittelleni japanilaisen pääsiäisnimen: olen Haravoi!

Iltapäivällä naapuriinkin ilmestyi vene ja totta kai käytiin vaihtamassa talven kuulumiset Tassun kummien kanssa ja otettiin pienet hömpsyt – kuinkas muuten. Ruokalevon jälkeen laskettiin verkko, saunottiin ja pyrähdettiin pari kertaa meressä. Ja takassa taas makkarat paistui.

Tulppaanit viettivät yönsä ulkosalla ja viihtyivät saaressa oikein hyvin. Päivisin ja illalla ne ilahduttivat sisätiloissa. Tapamme mukaan vietimme romanttista perheiltaa… Kummallakin oma tietsikkansa omalla puolella pöytää ja keskellä ulkoilusta lopen uupunut kissa. 

Tulputkin mahtuivat ihan hyvin pöytään. Muuten mökki on talven jäljiltä vielä rempallaan, mutta onneksi kaapista löytyi puhdas pöytäliina. Liina ei tosin oo puhdas enää.  Metsäkissan tassut näyttää ihan metsäkissan tassuilta ja liinakin on nyt kurainen ja karvainen. Eli kotoisa.

Pääsiäiseksi oli luvattu aurinkoa ja lämmintä. Näyttäytyihän aurinko pari kertaa. Sunnuntaiaamuna paistoi hetken. Joutsenpariskuntia pyöri rannoilla:

 Useampia.

Verkonnostoon lähdettiin toiveikkaina… Tosin muisteltiin kauhulla sitä kertaa kun saatiin 42 ahventa ja kuhaa muutama vuosi sitten helatostaina. Sillä kertaa Piiku ystävällisesti suostui hakemaan vastarannalta ämpärillisen eläviä ahvenia…  Tällä kertaa verkossa oli 1 ahven, 1 kuha, oksia ja roskia. Ahven päätettiin heti antaa Tassulle. Oma kala-ateria oli varmistunut jo edellisenä päivänä, kun Tassun kummisedältä saimme siian! Ihan herkullinen ateria siitä valmistui, vaikka vähän jännittikin. En muista koskaan ennen valmistaneeni kokonaista kalaa ja tähän aikaan vuodesta (eikä muutenkaan) mökin kaapeista ei löydy kaikkia gourmet-kokin aineita. Netistä löytyi hyviä uunisiikaohjeita. Valitsin sen, joka alkoi sanoilla ”Pyydystä siika”. Onneksi sain hypätä sen kohdan yli. Tein kalan vatsaan mössön, jossa oli kermaa, sipulia, vähän juustoa, suolaa, valkopippuria ja kuivattua tilliä. Puoli tuntia maustumista foliossa ja toinen puolituntinen uunissa. Me herkkusuut nautimme hienon kalamme – pussipeunamuusin kera.  Ja päikkärien jälkeen saunottiin ja:

Just tällä hetkellä telkusta tulee sää ja siellä kerrotaan pääsiäista vietetyn lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Huijausta! Meillä aurinko näyttäytyi vain hetken sunnuntai-iltana. Tuuli oli etelässä, mutta puhalsi niin kylmästi, etten edes minä enää mennyt saunasta mereen. Koska merivesi ei selvästikään ole mun kaveri – räkätauti on ja pysyy.

Sukkasunnuntaina unohdin kutoa sukkaa. Oma villapaita on siinä mallissa, että luulen sen valmistuvan ennen kesää. Siitä sitten aikanaan ihan oma bloggaus. Ilman kömmähdyksiä kun sekään ei valmistu, mut en pura. Sukkasunnuntaina kuitenkin tein jotain ennenkuulumatonta:

Parsin omat mökkisukkani, joita käytän vain mökillä ja vain saunan jälkeen. Karvisen oli pakko ottaa kuva todistusaineistoksi…

Tänä aamuna oli sen verran puotaista, että sain otettua vuoden ensimmäisen sielunmaisemakuvani. Aamupalan jälkeen taas lähdettiin suurin odotuksin verkonnostoon…

Päivän saaliin jälkeen tunnelma oli pikkuisen latistunut… Laitettiin mökki muutamaksi viikoksi takaisin talviteloille. Tassuakaan ei tarvinnut odotella – pienellä on turnauskestävyys talven jäljiltä vielä hakusessa ja se oli aamukierroksensa jälkeen tullut sisälle nukkumaan. Tulppaanit kyytiin ja kaupunkiin.

Kotona paistettiin pannulla ne aurinkoisen pääsiäisen grillikauden avajaisiin hankitut pihvit… Tassu sai sen ainokaisen kuhan… 

Kaikesta valituksesta huolimatta meillä oli mukava ja rentouttava pääsiäinen ja mökkikauden avaus. Ihanaa oli kun sai nukkua päiväunet joka päivä, neuloskella, lueskella blogeja ja touhuilla ulkona. Ilman kiirettä mihinkään. Nyt on taas akut ladattuna muilla paitsi Tassulla: