Naistenpäivähuivi

Mulla oli huivitus. Ja visio.  Ja uus lankakin. Aloin sitte totetuttamaan sitä visiotani luomalla silmukat ja ryhtymällä tikuttelemaan. Äkkiähän taas kävi ilmi, etteivät päässä oleva visio ja se, mitä puikoilta tulee ulos vastaa ollenkaan toisiaan. Mut ku en viittiny purkaa eikä tämäkään tuotos hassumalta näyttänyt (ja messubussiin tarvittiin sopivan aivotonta kässyä) niin pistelin menemään kerällisen.

Tämmöinen valmistui sopivasti Naistenpäiväksi:

 Lankana ihanan ohut kesäpuuvilla SMC:n Tahiti. kerässä on hulppeat 280 metriä, materiaali 99% puuvillaa ja 1% polyesteriä. Puikot 3½ KnitPicksin vaihtopäiset 80 cm kaapelilla. Kerä riitti pikkuruiseen kesähuiviin hyvin, kahdesta tulee jo ihan mukavan kokoinen. Ja vaikka langassa on metrejä hurjasti, niin se ei silti tunnu yhtään ohuelta. Huivin yläreuna on suunnilleen metrin mittainen ja korkeus siinä 40 senttiä.

Kaulattimen voi pukea toisinkin päin.

Jostain syystä olen viime aikoina ihastunut ainaoikeaan… Oikeastaan huivista tuli niin kiva et kirjoitin siihen parin rivin ohjeenkin.

Reunapitsi ryövätty paljon käytetystä tiskirättimallista. Se on kiva ja yksinkertainen.

Oon koko ajan enemmän ja enemmän tykästynyt Knit Blockerseihin. Sääsätää aikaa ja sormia pingotusvaiheessa ja reunat saa ihan oikeasti suoriksi.

Ja T-neulat on kanssa saaneet tämän hilavitkuttimiin hitaasti lämpenevän hyväksynnän.

Tää lanka tietenkin on mukana vähän yli viikon kuluttua Turun Kässsämessuilla. Kuten myös moni muu lanka ja tilpehööri. Yhtään ei tykätä huonoa jos ehdottelet jotain messuille tuotavaa tai teet vaikka tilauksen etukäteen, koska koko puotia ei mitenkään voi pakata mukaan.

Viime viikonlopun messureissun lisäksi en sitten paljon muuta tehnytkään ku neuloskelin ja ajelin kodin ja sataman väliä neljä kertaa. Oli kivaa tavata siinä kuskatessa vanhaa koulukaveria ja hänen tytärtään ja maanantai-illan viimeisen reissun jälkeen me oltiin Tassun kanssa ihan mykkyrällä, kun saatiin Mummilta ja Pappalta yhteinen (perinteinen) laivatuliainen eli katkarapuleipä:

Minäkin sain muutaman katkiksen… 

Tänä aamuna sen sijaan meinasin saada halvauksen! Olin kaikessa rauhassa lähdössä töihin ja kansalaisopiston kässyihin (tänään keksittiin et se on meidän ryhmäterapiaa). Hirveän iso keltainen kaivinkone ilmestyi olkkarin ikkunan eteen ja alkoi kaivaa maata meidän kodin alta!  Minä taisin pelästyä enemmän kuin Tassu. joka taisi olla vaan utelias et mikä siellä ulkopuolella rymyää… Joka tapauksessa nappasin kissan kainaloon, heitin sen kuljetuskoppaan ja soitin Karviselle ilmoitusluontoisesti et nyt on sen huoltajuusaika loppuviikon ajan. Saapa nähdä miten isä-poikasuhde parin päivän aikana kehittyy. Päivällä sain kuvaviestin ja tekstiosassa ei kauheasti kiitelty Tassun kiipeilyä iskän kalliiden kaiuttimien päällä…