Heinäkuun helteet ja karusellisukat

Viimeinkin vähän viileämpi päivä! Satanutkin on. Saaressa jopa 11 milliä! Maa on niin kuivaa, ettei vesi imeydy. Päästin sisäinen lapseni valloilleen ja lätistelin paljain varpain lätäköissä. Karvisen mielestä mulla on halvat huvit. Omasta mielestäni mun huvit on ihan ilmaisia...

Heinäkuu meni helteessä kärvistellessä. Joka päivä odottelin sitä viielää ja sadetta, mutta aina vaan pahemmaksi meni. Jos säätiedotus lupasi kakkosella alkavaa lämpötilaa (29) niin töistä lähtiessä auton mittari näytti 33...

Mun kesäkaupan puotipuksupäivä Matildassa oli pari viikkoa sitten torstaina. Jo keskiviikkona isä ja äiti poimivat mut Salosta kyytiin. Kassit viehättävään majapaikkaamme Sypressiin ja kesäteatteriin Reinikaisen seuraan. Kannattaa mennä - esityksiä 19.8. asti. Esityksen jälkeen nautittiin virvokkeet Matildan Marinassa:

Auringonlaskun jälkeen palattiin majapaikkaan.

 Isä jäi katsomaan jalkapalloa ja me äidin kanssa lähdettiin iltauinnille. Järveen! Ihanaa, viileää ja vähän jännittävää vieraassa rannassa yön pimeydessä. Kivaa.

Aamulla kävin vielä meressäkin uimassa. Ennekuin lähdin kävellen Kankirautavarastolle. Matkalla tietenkin jututin alpakoita...

Nauratti tämän yhden astento... On ihan ku Tassu helteellä:

Viikonloppuna pääsin taas vilvottelemaan mökille. Mustikoitakin oli vielä (nyt nekin on jo kuivuneet). Yhden männyn latva oli kummasti retkahtanut.

Edelleen se roikkuu tuolla. Karvis on jo kaks kertaa nyrjäyttänyt nilkkansa yrittäessään heittää vetonarua tuonna oksistoon... Ehkäpä se jollain tuulella tulee alas ittellään. Ei pitäis olla vaaraa mökille eikä sähköjohdoille.

Laiturilla on hyvä ottaa päikkärit. Tuuli vilvottaa eikä kaislojen suhinassa nuku liian pitkään (jos ollenkaan).

Tassukin on helteessä aikas vaisuna. Makoilee terassilla - siinä käy sentään vähän tuulenvirettä ja on varjoa.

Vaikka auringonlaskun aikaan maisema näyttäis syksyiseltä, niin lämpötila on lähellä kolmeakymmentä.

Me ollaan Tassun kanssa oltu varmaan koko heinäkuun arkipäivät helle-evakossa Karvislandiassa. Sieltä on parikymmentä kilsaa vähemmän matkaa töihin ja ilmanviilennin! Läkähdyttävän työpäivän jälkeen ei oikein jaksais mitään, mutta kun sisälläkään ei viitsi koko ajan lojua niin...

Hilloja ei kumpikaan syödä eikä mehullakaan ole menekkiä, mutta ei niitä marjoja nyt puskiinkaan voi jätttää. Kokeilin Viinimarjachutneytä! Sipulia, chiliä, sambalia, valkosipulia, inkivääriä, sokeria, suolaa ym. Muhitin kattilassa ja mössäsin sauvasekottimella töhnäks. Vitsit et tuli hyvää! Eka purkillinen on jo melkein tuhottu. Lihan ja vaikka juustojen kanssa herkkua. Pakko tehdä lisää! Tosin varmaan pitäis jo pikkuhiljaa lopettaa tämä "asuntosäästäminen" ja palata kotiin ja arkeen... Kotona oli 29,6 astetta kun perjantaina poikkesin keräämässä viikon postit, joten ei kauheesti houkuttele.

Viime viikonloppuna oli jo niin kuumaa, että yritin huolissani viilentää Tassua märän pyyhkeen avulla...

Katti ei ollut mitenkään mielissään hullusta mutsista, joka laukkaa perässä märkä akkamainen kukkapyyhe mukanaan... Vaivihkaa se hipsi metsään ja tuli takas vasta monen tunnin kuluttua!

Saunaakaan ei lämmitetty. Mökki olisi vaan entistä kuumemepi ja yö entistä tukalampi. Kerjäsin naapurin saunasta jälkilöylyt ja kaupan päälle saatiin vielä grillituletkin! Ja makkaranpaiston jälkeen hieno "vanhan jätkän kynttilä" toi tunnelmaa:

Sunnuntaina saatiin mukava yllätys!

Vieraita mereltä! Uitiin ja nautittiin yhteiset iltapalat. Nyyttärimenigillä rannassa. Hirmu kivaa!

Matleenan ja Suden Hipsulaisen Karusellisukat ihanstuttivat. Puhumatakaan kaikista kuvista Hipsulaisen Karusellin Faceryhmässä. Pakkohan munkin oli kokeilla! Jännittävä rakenne houkutteli. Voisko ne tosiaan istua jalkaan? Koetta vasten keräsin läjän lempisukkalankani teetee Tundran jämiä ja kolmepuolikkaita puikkoja...

 Tänä aamuna viimeinkin sain ne valmiiksi. Ei yhtään nätit eikä tekeminen ollut kivaa. Mietin monta kertaa et jätänkö kesken, mut lanka sentään oli herkkua - neulominen niin kenkkua, et ajattelin monta kertaa heittää koko homman roskiin (kuten yksi asiakkaani kertoi tehneensä).

Tänää aamuna sateen SUHINAA kaislikossa kuunnellessa ja Tassun toimiessa päättelykeijuna sain viimein valmiiksi... Tassun lisäksi apuna oli villaneuloja ja Love-lankaleikkuri. Pitihän sitä nyt vähän välineurheilla:

Kivat olis varmaan tullu jostain raitalangasta, mut pitäähän joskus myös jämistellä. Seittemän sukkapuikon kanssa sekoilu vaan nyt ei oo mun juttu. Ei ollenkaan! Jätän karusellisukat kässäkokeilujen arkistoon maininnalla "Tulipa tehtyä, mut ei ikinä enää!"

Hämmästyttävää kyllä - ne istuu jalkaan ihan hyvin!

Tänään ollaan sateiden välissä tehty pari kottikärryllistä klapeja ja käyty päiväsaunassa. Ennen saunaa kävin mettässä toivioretkellä "varmoissa" kanttarelliapikoissa. Löysin yhden ruttuisen puolikkaan kanttarellin:

 Taitaa tänä vuonna jäädä kanttarellisoosit saamatta...

Messusukat

Viikonloppuna Turun Messukeskuksessa on Kädentaitomessut. Mekin ollaan siellä (ja kivijalkapuoti Annankadulla Salossa on kii). Tuttu paikka osastolla C 70. Siinä ihan pehmisjäätelön (ja vessan, tiskipisteen ja roskiksen) läheisyydessä.

Piti mulla olla messusukatkin...Mut ne on vähän vaiheessa.

Tässä mallissa ollaan, mutta taas tuli todistettua Fortissima Cotton Stretch -kerän riittävyys  polvareihin! Viime vuonna tämä oli suosikkilanka ja kotiin palatessa oli jäljellä yks vaivanen kerä. Tänä vuonna ollaan valmistauduttu vähän paremmin... Ei sukkii eikä tietoakaan messumekosta mut kai tuolta joku riepu päälle löytyy huomiseksi. Tervetuloa osastollemme!

Aamulla näytti tältä, kun oltiin Karvisen kanssa purettu kaks autollista:

Jossain vaiheessa todettiin, että molemmille osapuolille on helpompaa, jos Blogikuvaaja ottaa kuvan ja poistuu paikalta ;)

Tällä hetkellä näyttää tältä:
Huomisaamuna:

Kaikkea kivaa ja vähän uuttakin juttua mukana. Kiva olis tavata kaikki blogi/verkkopuoti/kivijalkapuotituttuja ihan kasvotusten.

Kuutiopuikkoja, hiilikuituja, koivuja 120 cm pyöröjä, 30 cm pyöröjä, 50 cm bambupyöröjä, Waves-koukkuja, elektronisia kerrosmittareita ja kaikkea hassua hilavitkutinta mukana...

 

Klipsulankoja ja noitaliemilankoja...

Nähdään Turussa viikonloppuna!

Vuoden viimeiset loppukevennyksen kera

Uusi vuosi on jo pitkällä, päiväkin pidentynyt jo monta minuuttia ja jopa täällä lounaassa on pakkasta! Luntakin odotellaan. On aika laittaa pakettiin vuoden 2015 viimeiset kässyt.

Pakettiin tosiaan päätyi muutama pikkuinen kässyjuttu suvun pienille.

Suvun prinsessalle oli tarvis vähän siistimmästä "kyläilypiposta". Olisin ilman muuta valinnut väriksi pinkkiä, mutta onneksi piparitakoissa kummityttöni valisti pinkin olevan "So last season". Oikea väri on kuulemma Elsanturkoosi. Kävin kaikki lankahyllyt läpi ja toivon löytäneeni kelvollisen sävyn... Prinsessalle tietenkin kruunuja:

Lankana teetee Primanova, puikot muistaakseni 3½ ja 4. Timantit tietenkin pitää prinsessalla olla ja ne löytyi parin seinän takaa Salon Napista. Ohje tästä mukaeltu.

Tyttelille olen muutama vuosi sitten tehnyt kaulurin, joka on kuulemman hyvä ja vieläkin käytössä. Pikkuveljelleen toivottiin samanlaista. En tietenkään muista miten sen aikoinaan tein, mutta yritin tiirailla vanhoista blogikuvista mallia. Tämmöinen tuli:

Lankana meille syksyllä tullut Katian Merino Baby Plus. Puikot 3 ja 3½. Menekki vajaa kerä. Tykkäsin langasta - neulontajälki oli kaunista ja napakkaa. En usko langan nyppyyntyvän enkä kaulurin venahtavan käytössä. Väritys ei ihan ole mun makuuni, mutta toivottavasti sopii pikkupojan haalarin väreihin.

Kummityttö on fiksu likka (kuis muuten - onhan hän MUN kummityttöni) ja pitää heijastimia tosi tärkeinä. Siispä hänelle melkein perinteisen kirjalahjan kylkeen tikuttelin ulkoilupipon Lumio Fine heijastinlangasta:

 Värinä keltainen - tytön lempiväri lapuudesta lähtien. Heh - keltainenhan on älykkään vari ja parantaa mm. oppimistuloksia. Mallina Matleenan Tuija, mutta silmukat ja puikot tietenkin ihan muut. Eipä ollenkaan ihme, että tyttö oli jouluaaton valopää (selfie rötsitty kummitytän facebookista ilman lupaa).

Joulunaika alkoi meillä vähän kurjissa merkeissä, mutta kaikki kääntyi lopulta ihan hyväksi. Jouluaattoa vietettiin tänä vuonna kaupungissa äidin ja isän luona ihan aikuisporukalla. Jokainen kantoi kortensa kekoon (eli herkut joulupöytään). Jopa onnettoman täysikuun aikana tiskipöydälle valunut glögikakkuni pysyi juuri ja juuri kasassa kahvipöytään asti. Kakun veltto tutina sai aikaan hervottoman naurukohtauksen, jonka myötä kaikkien joulustressit ja muut murheet taisivat laueta. Niistä nauruista saatiin taas monta vuotta elinikää lisää!

Vuoden 2015 aikana langankulutukseni oli yhteensä 27353 metriä, joista vain 1923 metriä virkattua ja 25430 m neulottua. Luvussa ei ole mukana purettuja eikä yön pimeinä hetkinä salassa roskikseen kiikutettuja surkeita epänonnistumisia ja erilaisten kässäpussien uumeniin hautautuneita ufoja. Taitaapi olla langankulutuksen ennätysvuosi takana. Osan neulotuista esitellään vasta tämän vuoden puolella, kunhan saan luvan.


Blogimittariin on vuoden aikana kertynyt 77551 visiittiä. Hurjan paljon, vaikka jutunjuuret olivat viime vuonna tiukassa ja suuri osa teksteistä oli valivalia. Kiitos kaikille lukijoille ja erityisen ilonen olen ollut kommenteistanne!

Ja se loppukevennys eli vuoden viimeinen.

Tampesterin messuilta lähtiessä istuttiin Jossun kanssa vierekkän odottelemassa bussin lähtöä. Jossu katseli ostoksiaan ja mietti et mitä varten ne kymmenen seiskaveikkakerääkin piti ostaa. No kun halvalla sai... Ehdotin piloillani et antais mulle yhden niistä joululahjaksi. Sitä sa mitä tilaa:

Nyt on tämäkin lanka kokeiltu. Moni moittii seveä ja vähän skeptisenä aloin tikuttelemaan langasta sukkia itselleni... Yhtään solmua tai suttua tai syheröä ei tullut vastaan. Taisin olla ihan vähän pettynyt. Toisaalta - enhän voi tietää onko tämä seiskaveikkaa, koska vyötteessä ei ollut lankatietoja laisinkaan. Komea sininen N-vyöte ilman materiaaleja, metrejä, pesuohjeita, valmistusmaata tai mitään! Nyt en voi enää sanoa ettei mulla ole mitään kokemusta n-langoista sillä uudenvuoden aattoaamuna päättelin nää sukat. Ihan ittelleni tikuttelin.

Vuoden viimeiset!

Vuoden pimein päivä, joten kesää muistelen

Tänään oli vuoden pimein päivä. Pimein hetki oli (Blogikuvaaja Karvisen mukaan) kello:

Nyt mennään valoa kohti!

Jos nyt ihan totuudessa pysyn, niin en ihan vielä kaipaa kesää. Kaipaisin valoa, lunta ja pikkasen pakkasta... Ja jotain hömppäkäsitöitä ihkupihkulangoista. Ehkäpä joulurauhaa ja kirjan lukemista sängyllä pitkällään keskellä päivää.

Viime kesää kuitenkin olen tässä muistellut. Olihan se kipsikinttuna olo aika kenkkua, mutta monta tosi kivaa juttua kesään silti mahtui. Niinkuin päivähoito äidin ja isän mökillä ja Neulomakerhon reissu Kulhoon kesäkuun alussa.

Eilisiltana muistelin heinäkuista aamuuaurinkoista retkeämme Airistolle... Siitä blogijuttuakin hienompana muistona saimme joku aika sitten lahjaksi Troolari Huovarin kalenterin tulevalle vuodelle:

Kalenterissa on kuvia elämästä pienellä kalastusaluksella pitkin vuotta ja blogissa kalastuksella elantonsa ansaitsemisen arkea... Ihailen moista työteliäisyyttä ja yrittämistä. Säässä kuin säässä. Vastoinkäymisistä ja silakan liikkeistä piittaamatta sitä vaan tehdään töitä. Sinnillä ja sydämellä.

Kalenterin kansikuvaksi on päässyt Karvisen kesäöisellä veneretkellämme ottama kuva ja sisäsivuilla on toinenkin reissumme kuvista. Nyt voin muistaa yhden viime kesän parhaista tapahtumista koko ensi vuoden ajan. Minäkin sain ihan ikioman versioni kalenterista. Vähänkös oon leuhkana!

No miks nää jutut just eilen tuli mieleen? Tähän aikaan pitäis varmaan kohkata kamalasti kaikesta joulujutuista... Ja onhan silakka monen suomalaisen joulupöydän "must" joten... Eilisiltana Huovarin Seppo ja Jussi esiintyivät ihan pääuutisissa Ylellä. Ohjelma on katsottavissa Arenasta vielä muutaman viikon. Ylen jutun voit lukea Ylen Uutisista.

Mulla jokunen joululaatikko uunissa. Joulun tuoksut nenässä. Muutama pikkuinen pakettikin suvun pienille ja "pienille". Joululiinat silitetty ja hautakynttilät hankittuna. Huomenna vielä lauantain tapainen työpäivä eessä.

Kesäfiiliksissä mut joulutunnelmissa ollaan.

Joulua pitkin syksyä

Ihan siltä tuntuu, että vaikka joulu on vasta edessä niin mulla on ollut joulu pitkin syksyä. Ihania muistamisia ja lahjoja on tulla tupsahdellut ihan yllättäviltä suunnilta. Tuntuu siltä etten ihan oikeasti ole ollut niin kilttinä et kaiken olisin ansainnut. Onkohan tontut ollu kesälomalla tai pekkaspäivillä silloin kun meikäläinen on ollut kunnon känkkäränkkätuulella...

Tampesterin messuilla PiPan osastolle oli jätetty mulle salaperäinen paketti ja kiitokset. Mistä ihmeestä?

Kotiin tultuani availin ja mitä sieltä löytyikään? Kissoja ja tassuja!

Kissalisä mun kässäpussiini!

Yhteensä 7 lokeroa! Kolmessa vetskarit. Nyt on kaikki kässätilpehööritkin järjestyksessä. Ja kattokaa tuota vuorikangasta... Voiko Tassun emännällä olla osuvampaa?

Noo - miten tuon edellisen lauseen jälkeen pitäis suhtautua vetoketjutaskujen vuoriin? Apinoita ;) Joka tapauksessa oikea tilaihme! Siellä ne ovat sulassa sovussa ja hyvässä järjestyksessä kaikki sukkapuikot, virkkuukukut, villaneulat, puikkonappulat, silmukanpitäjät, sakset, kerrosmerkit ja ties vaikka mitä muuta!

Kiitos Heinin Pia! Ihmettelin mistä tämä kiitos... Kuulemma kesällä koeneulotuista. Pia Kaukisen malleja julkaistaan ensi kevään teetee Verkkolehdissä. Jos niissä ohjeissa siis on virheitä niin mua saa syyttää. Mut mä syytän kipsikinttua ja särkylääkkeitä...

Pari viikkoa sitten sain aamusella tekstarin, jossa Mopsien kanssa neulova kysyi olenko töissä? Ihmettelin vähän et miks sellaista kyselee - ihanku täs nyt ihan solkenaan oltais keskellä viikkoa kotona lorvailemassa! No päivällä sitten selvisi - kenkälaatikossa oli Saloon matkannut kaksi Suden kuuluisaa kettua ja toinen niistä asuu nyt meillä!

Suden viestin mukaan se olisi meille hyvä mökkivahti, mutta koska veneet on jo nostettu ja mökkikausi ohi niin tuossa työpöydän nurkalla se nyt istuu vahtii kun meikäläinen yrittää hoidella työasioitaan:

 Ja ihan selvästi kettusen mukana oli myös terveisiet Suden kissoita meidän Tassulle. Olin näkevinäni jonkun kissankarvan :)

Oon näitä Suden Kettuja ihaillut jo vuosikausia ja omastakin joskus haaveillut. Jotenkin vaan en ole edes kehdannut ehdottaa kun tiedän niillä olevan menekkiä enemmän, kuin Sude ehtii koukuttelemaan... Luulen, että tämä Kettunen on toinen Suden tässä postauksessa olleista pojista.

Kiitos Sude! Koska viime aikoina on mulle noita kettupäiviä kertynyt ihan liiankin kanssa, niin tämän nähdessäni ketutus unohtuu ja hymyä pukkaa huulille! Uskon Suden Kettujen ja Peppien toimivan samanlaisena hyvän mielen tuojina ympäri maata ja maailmaa!

Muutakin synkkää syksyä piristänyttä iloista yllätystä olisi kerrottavana, mutta nyt on hetkeksi puikkojen vuoro. Kekkasin täs pari päivää sitten et koht on joulu eikä mulla yhtään lahjaa! Joten heippa vaan!