Joulua pitkin syksyä

Ihan siltä tuntuu, että vaikka joulu on vasta edessä niin mulla on ollut joulu pitkin syksyä. Ihania muistamisia ja lahjoja on tulla tupsahdellut ihan yllättäviltä suunnilta. Tuntuu siltä etten ihan oikeasti ole ollut niin kilttinä et kaiken olisin ansainnut. Onkohan tontut ollu kesälomalla tai pekkaspäivillä silloin kun meikäläinen on ollut kunnon känkkäränkkätuulella...

Tampesterin messuilla PiPan osastolle oli jätetty mulle salaperäinen paketti ja kiitokset. Mistä ihmeestä?

Kotiin tultuani availin ja mitä sieltä löytyikään? Kissoja ja tassuja!

Kissalisä mun kässäpussiini!

Yhteensä 7 lokeroa! Kolmessa vetskarit. Nyt on kaikki kässätilpehööritkin järjestyksessä. Ja kattokaa tuota vuorikangasta... Voiko Tassun emännällä olla osuvampaa?

Noo - miten tuon edellisen lauseen jälkeen pitäis suhtautua vetoketjutaskujen vuoriin? Apinoita ;) Joka tapauksessa oikea tilaihme! Siellä ne ovat sulassa sovussa ja hyvässä järjestyksessä kaikki sukkapuikot, virkkuukukut, villaneulat, puikkonappulat, silmukanpitäjät, sakset, kerrosmerkit ja ties vaikka mitä muuta!

Kiitos Heinin Pia! Ihmettelin mistä tämä kiitos... Kuulemma kesällä koeneulotuista. Pia Kaukisen malleja julkaistaan ensi kevään teetee Verkkolehdissä. Jos niissä ohjeissa siis on virheitä niin mua saa syyttää. Mut mä syytän kipsikinttua ja särkylääkkeitä...

Pari viikkoa sitten sain aamusella tekstarin, jossa Mopsien kanssa neulova kysyi olenko töissä? Ihmettelin vähän et miks sellaista kyselee - ihanku täs nyt ihan solkenaan oltais keskellä viikkoa kotona lorvailemassa! No päivällä sitten selvisi - kenkälaatikossa oli Saloon matkannut kaksi Suden kuuluisaa kettua ja toinen niistä asuu nyt meillä!

Suden viestin mukaan se olisi meille hyvä mökkivahti, mutta koska veneet on jo nostettu ja mökkikausi ohi niin tuossa työpöydän nurkalla se nyt istuu vahtii kun meikäläinen yrittää hoidella työasioitaan:

 Ja ihan selvästi kettusen mukana oli myös terveisiet Suden kissoita meidän Tassulle. Olin näkevinäni jonkun kissankarvan :)

Oon näitä Suden Kettuja ihaillut jo vuosikausia ja omastakin joskus haaveillut. Jotenkin vaan en ole edes kehdannut ehdottaa kun tiedän niillä olevan menekkiä enemmän, kuin Sude ehtii koukuttelemaan... Luulen, että tämä Kettunen on toinen Suden tässä postauksessa olleista pojista.

Kiitos Sude! Koska viime aikoina on mulle noita kettupäiviä kertynyt ihan liiankin kanssa, niin tämän nähdessäni ketutus unohtuu ja hymyä pukkaa huulille! Uskon Suden Kettujen ja Peppien toimivan samanlaisena hyvän mielen tuojina ympäri maata ja maailmaa!

Muutakin synkkää syksyä piristänyttä iloista yllätystä olisi kerrottavana, mutta nyt on hetkeksi puikkojen vuoro. Kekkasin täs pari päivää sitten et koht on joulu eikä mulla yhtään lahjaa! Joten heippa vaan!