Heinäkuun helteet ja karusellisukat

Viimeinkin vähän viileämpi päivä! Satanutkin on. Saaressa jopa 11 milliä! Maa on niin kuivaa, ettei vesi imeydy. Päästin sisäinen lapseni valloilleen ja lätistelin paljain varpain lätäköissä. Karvisen mielestä mulla on halvat huvit. Omasta mielestäni mun huvit on ihan ilmaisia...

Heinäkuu meni helteessä kärvistellessä. Joka päivä odottelin sitä viielää ja sadetta, mutta aina vaan pahemmaksi meni. Jos säätiedotus lupasi kakkosella alkavaa lämpötilaa (29) niin töistä lähtiessä auton mittari näytti 33...

Mun kesäkaupan puotipuksupäivä Matildassa oli pari viikkoa sitten torstaina. Jo keskiviikkona isä ja äiti poimivat mut Salosta kyytiin. Kassit viehättävään majapaikkaamme Sypressiin ja kesäteatteriin Reinikaisen seuraan. Kannattaa mennä - esityksiä 19.8. asti. Esityksen jälkeen nautittiin virvokkeet Matildan Marinassa:

Auringonlaskun jälkeen palattiin majapaikkaan.

 Isä jäi katsomaan jalkapalloa ja me äidin kanssa lähdettiin iltauinnille. Järveen! Ihanaa, viileää ja vähän jännittävää vieraassa rannassa yön pimeydessä. Kivaa.

Aamulla kävin vielä meressäkin uimassa. Ennekuin lähdin kävellen Kankirautavarastolle. Matkalla tietenkin jututin alpakoita...

Nauratti tämän yhden astento... On ihan ku Tassu helteellä:

Viikonloppuna pääsin taas vilvottelemaan mökille. Mustikoitakin oli vielä (nyt nekin on jo kuivuneet). Yhden männyn latva oli kummasti retkahtanut.

Edelleen se roikkuu tuolla. Karvis on jo kaks kertaa nyrjäyttänyt nilkkansa yrittäessään heittää vetonarua tuonna oksistoon... Ehkäpä se jollain tuulella tulee alas ittellään. Ei pitäis olla vaaraa mökille eikä sähköjohdoille.

Laiturilla on hyvä ottaa päikkärit. Tuuli vilvottaa eikä kaislojen suhinassa nuku liian pitkään (jos ollenkaan).

Tassukin on helteessä aikas vaisuna. Makoilee terassilla - siinä käy sentään vähän tuulenvirettä ja on varjoa.

Vaikka auringonlaskun aikaan maisema näyttäis syksyiseltä, niin lämpötila on lähellä kolmeakymmentä.

Me ollaan Tassun kanssa oltu varmaan koko heinäkuun arkipäivät helle-evakossa Karvislandiassa. Sieltä on parikymmentä kilsaa vähemmän matkaa töihin ja ilmanviilennin! Läkähdyttävän työpäivän jälkeen ei oikein jaksais mitään, mutta kun sisälläkään ei viitsi koko ajan lojua niin...

Hilloja ei kumpikaan syödä eikä mehullakaan ole menekkiä, mutta ei niitä marjoja nyt puskiinkaan voi jätttää. Kokeilin Viinimarjachutneytä! Sipulia, chiliä, sambalia, valkosipulia, inkivääriä, sokeria, suolaa ym. Muhitin kattilassa ja mössäsin sauvasekottimella töhnäks. Vitsit et tuli hyvää! Eka purkillinen on jo melkein tuhottu. Lihan ja vaikka juustojen kanssa herkkua. Pakko tehdä lisää! Tosin varmaan pitäis jo pikkuhiljaa lopettaa tämä "asuntosäästäminen" ja palata kotiin ja arkeen... Kotona oli 29,6 astetta kun perjantaina poikkesin keräämässä viikon postit, joten ei kauheesti houkuttele.

Viime viikonloppuna oli jo niin kuumaa, että yritin huolissani viilentää Tassua märän pyyhkeen avulla...

Katti ei ollut mitenkään mielissään hullusta mutsista, joka laukkaa perässä märkä akkamainen kukkapyyhe mukanaan... Vaivihkaa se hipsi metsään ja tuli takas vasta monen tunnin kuluttua!

Saunaakaan ei lämmitetty. Mökki olisi vaan entistä kuumemepi ja yö entistä tukalampi. Kerjäsin naapurin saunasta jälkilöylyt ja kaupan päälle saatiin vielä grillituletkin! Ja makkaranpaiston jälkeen hieno "vanhan jätkän kynttilä" toi tunnelmaa:

Sunnuntaina saatiin mukava yllätys!

Vieraita mereltä! Uitiin ja nautittiin yhteiset iltapalat. Nyyttärimenigillä rannassa. Hirmu kivaa!

Matleenan ja Suden Hipsulaisen Karusellisukat ihanstuttivat. Puhumatakaan kaikista kuvista Hipsulaisen Karusellin Faceryhmässä. Pakkohan munkin oli kokeilla! Jännittävä rakenne houkutteli. Voisko ne tosiaan istua jalkaan? Koetta vasten keräsin läjän lempisukkalankani teetee Tundran jämiä ja kolmepuolikkaita puikkoja...

 Tänä aamuna viimeinkin sain ne valmiiksi. Ei yhtään nätit eikä tekeminen ollut kivaa. Mietin monta kertaa et jätänkö kesken, mut lanka sentään oli herkkua - neulominen niin kenkkua, et ajattelin monta kertaa heittää koko homman roskiin (kuten yksi asiakkaani kertoi tehneensä).

Tänää aamuna sateen SUHINAA kaislikossa kuunnellessa ja Tassun toimiessa päättelykeijuna sain viimein valmiiksi... Tassun lisäksi apuna oli villaneuloja ja Love-lankaleikkuri. Pitihän sitä nyt vähän välineurheilla:

Kivat olis varmaan tullu jostain raitalangasta, mut pitäähän joskus myös jämistellä. Seittemän sukkapuikon kanssa sekoilu vaan nyt ei oo mun juttu. Ei ollenkaan! Jätän karusellisukat kässäkokeilujen arkistoon maininnalla "Tulipa tehtyä, mut ei ikinä enää!"

Hämmästyttävää kyllä - ne istuu jalkaan ihan hyvin!

Tänään ollaan sateiden välissä tehty pari kottikärryllistä klapeja ja käyty päiväsaunassa. Ennen saunaa kävin mettässä toivioretkellä "varmoissa" kanttarelliapikoissa. Löysin yhden ruttuisen puolikkaan kanttarellin:

 Taitaa tänä vuonna jäädä kanttarellisoosit saamatta...

Palavirkkuita ja jalattimia

Isoäidinneliö tai niinku jostain luin – Mummoruutu - on varmaan kaikkest käytetyin palavirkkuujuttu. Ittelle ei oikein koskaan oo kolahtanu enneku männäviikolla selailin vanhaa Kauneimpien Käsitöiden joululehteä.  Ja kun virkkuuviikko oli meneillään ja yhtäkkiä kevätsää muuttui hyytävän kylmäksi, niin päätin kokeilla kivoja tossuja:

Tossuihin meni yhteensä 12 mummoruutua ja ruutujen virkkuu oli oikeasti hauskaa.

Lankana teetee Salla. Menekki pariin oli yhteensä 76 g. Mustaa, harmaata, pinkkiä ja punaisenkirjavaa. Koukku 3 mm Waves.

Joo palojen virkkuu oli hauskaa, mutta lankojen päättelyyn meni melkein yhtä kauan aikaa… ja pikkuinen pohtiminen on aina siitä, miten kootaan ja missä järjestyksessä. Palat virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla.

Kivat vierastossukat ja miksei ihan ittellekki.

Lisää paloja – pitää heti tunnustaa ettei oo omaa käsialaa. Ida on koko viikon kaikki vapaahetkensä virkkaillut teetee Apollosta Suuressa Kässylehdessä olleen kassin omaa modausta. Minä olen koko viikon hiljaa mielessäni tuntenut myötätuntoa… iso työ, vaikka miten monta palaa, vaikka miten monta langanpätkää pääteltävänä ja koko projekti näytti koko ajan varsin kummalliselta. Jopa vielä eilen:

Vaan kiva kesäkassi siitä tuli: 

Lankana teetee Apollo, koukkuna 4,5 mm Waves (kait). Ja kun kassi oli valmis niin Ida kertoi et sen tekeminen oli ollut kivaa! Ihan turhaan olin sääliny – toiset tykkää toisesta ja toiset (=minä)  haluu mennä siitä mistä aita on matalin. Saumoista minäkin tykkään, mut rajansa kaikella! Jopa minä alan pohtia miten tuollaisen efektin voisi saada aikaan A) neulomalla ja B) saumattomasti? Onko vnkkejä?

Blogikuvaajakin vanheni tuossa männäviikolla taas vuodella. Perinteitä kunnioittaen hän sai lahjaksi sukan. Siis YHDEN sukan.  Ei kahta. Ja Nokialaiset puutarhakengät. Toinen sukka valmistui eilen Salon Kirjaston Novellikoukussa.

Lanka: Hot Socks Samba, menekki 98g, puikot 3 mm Knit Picksin sukkikset. Taas yritin tehdä Karvisen räpylään sopivaa eli pitkä ja leveä kantalappu (lisäsin kantalapun reunoihin yhden silmukan) ja kiilakavennukset venytettynä melkein kärkikavennuksiin asti. Karvishan ei oikeasti olis tarvinnu sukkia – yhdet ohuet on ihan käyttämättä ja saapaskukatkin miltei ehjät. Mut nää onki VÄLIPAKSUsukat. Ei ohuet eikä paksut. Tällasii sil ei viel oo! Siis ihan selvä sukkavaje ja tarve.

Jänskää muuten miten joku lanka näyttää kerällä ihan tyhmältä, mut neulottuna tosi kivalta… On niitä kokemuksia toisinkin päin – jotkut langat pitäis jättää neulomatta ja vaan rakastaa niitä kerällä tai vyyhdillä.  Raitalankojen jännittävä maailma <3 Tää oli positiivinen ylläripylläri.

Messusukatkin on viiimein tikuteltu valmiiksi. Messuille ei ehtiny ja kun mallisukkien väri loppui niin kassin pohjalle pyörimään jäivät kesken kaiken…

Lankaa kului 98g eli kerä riittää polvareihin, puikkoina 2,5 mm Kint Picksin sukkikset ja jostain syystä istuttuani soffalla katkipoikki kolme puikkoa niin vaihdoin KnitPro Zing-puikkoihin... Aloittaessani etsiskelin netistä peruspolvareiden ohjetta ohuelle langalle, mutta en löytänyt. Kai sitä oletetaan et jokainen nyt peruspolvarin kakspuolikkailla puikoilla osaa tehdä ilman ohjettakin. Siispä riipustelin muistiin näiden silmukkaluvut ja kavennukset. Uskon sillä olevan käyttöä myöhemminkin. Passaa tällaiselle vähän paksupohkeiselle.

Hassu juttu miten joku lanka tulee suosituksi pikkuhiljaa. Tämäkin Shoeller&Stahlin Fortissima Cotton Stretch on ollu puodin valikoimassa keväisin jo viitisen vuotta. Vasta viime vuonna siihen innostuttiin ja vaikka tänä vuonna oli nelinkertainen määrä lankaa (Katialta vastaava) niin lopussa ovat taas… Aika kiva kesäsukkalanka on myös Katian Cotton Stretch – joskin yksivärinen. Siitä tikuttelin Ullaneuleen Saniaissukat viime vuonna.

Virkkuuviikko on mennyt hujauksessa. Seuraavaksi odotellaan vappua ja varmaan alkaa huivituttamaankin. Koska viime bloggauksessa ei ollut yhtään Tassukuvaa, niin pitäähän tällä toivotella hyvää viikonloppua:

Jos sataa niin päikkärit voi ihan hyvin ottaa sisänurmikollakin. Tulevana viikonloppuna Herra kissanen pääsee taas oikeasti ulkoiemaan. Ja toiveissa on myös ahventa…

Teetee virkkausviikko alkaa

Huomenna alkaa teetee virkkausviikko. Mehän ollaan valmistauduttu siihen jo pari viikkoa. Virkkaamalla - kuinkas muuten!

Kivoja koreja ja purkkeja pikkutavaroiden säilytykseen. Lankana teetee Apollo. Allaoleva mattokin on Apollosta - neulottu kaksinkertaisella langalla ja seiskan puikoilla. Ohje siihen(kin) löytyy uusimmasta teetee neulelehdestä. Oli Ida-Marian idea jalostaa mun vanha bambutiskirättimallini vähän krouvimpaan käyttöön.

Minä virkkailin amppeleita:

Sinisenä ja punaisena.

Tein ensin punaisen ja kun ohje oli kiva ja helppo niin innostuin tekemään toisenkin. Ajattelin et toi alaosan tupsu on ihan turha, mutta pakko myöntää, että tuo punainen versio näyttää vähän paljaalta ilman.Apollo on kiva lanka virkata, koska trikoomaisen rakenteensa vuoksi se ei halkeile ja on silti paljon kevyempää kuin trikookude.

Mitä olisikaan amppeli ilman kukkia? Ne järjestyivät mainiosti seinänaapurissa olevasta kampaamo/tilauskukkakauppa Salon Fleurista.

Ida virkkasi kivan korin:

 Näitä vois olla monta rivissä kylppärissä tai vaikka veneessä ai mökillä. Jokaiselle perheenjäsenelle eri värinen omien tavaroiden säilytykseen.

Teetee trikoosta virkattu matto on blogissa ollut jo aiemmin täällä. 

Tottahan niitä turvalonkeroitakin ollaan virkkailtu. Hurja yksisilmäinen hippimustekala näyttää kieltä:

Kassi mielenkiintoisesta Katian Raphia-paperilangasta. Ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 3/2016.

Virkkaminen taitaa sittenkin olla ihan hauskaa ja koukkua voi käyttää monenmoiseen. Mitä enemmän sitä olen viime päivinä harrastanut, sitä vähemmän se tuntuu "kurjuuden maksimoinnilta" kuten vielä mattoa virkatessani manailin. Viime viikolla harjoiteltiin Salon seudun kädentaitajien kanssa porukalla räsyvirkkausta ja koukkuneulontaa ja  pitsihaarukkakin on kaivettu naftaliinista!

Tervetuloa virkkausviikolle Anjalinille Salon Annankatu viiteen!