Kesäaika alkoi ja meikäläisenkin viikonloput alkaa jo
perjantaisin. Ukkoset ja rankkasateet jäivät mantereelle:
Sauna lämpeemään ja verkot veteen. Rantakalliolla odotteli
The Projekti eli laituriponttoni…
Naapuripariskunta ruokki ahkerasti jälkikasvuaan:
Tassu antoi yllättäen niiden olla rauhassa päästyään
vihdoinkin hiirestämisen makuun. Kesän ensimmäinen hiiripaisti tuotiin näytille
hurjan karjunnan säestyksellä perjantai-iltana. Hiirestä ei jääny jäljelle
muuta kuin takajalat.
Lauantaiaamuna näytti vähän siltä, että saatais sadetta.
Verkot nostettiin ennen aamupalaa ja saaliskin oli mukava. Tassulle pari
ahventa ja iso kuha, joka laitettiin sumppuun. Toiveikkaana ajateltiin saada
sunnuntaina sille kaveri ja meille juhla-ateria… Sateen toivossa minä tyhjensin ränneistä talven aikana
kertyneet roskat. Maa on rutikuivaa ja siitepölyä hirmuisesti. Vettä kaivattais.
Karvis jatkoi laiturin vesillelaskun valmistelua. Minä autoin minkä taisin. Tassu
oli retkillään ja välillä tepasti tomerasti metsästä. Tuo ilme kertoo et ruokaa
kuppiin ja heti!
Illalla saunan jälkeen taas laskettiin verkko. Ihanan
tyynessä illassa hissuteltiin veneellä saaren ympäri. Takaisin tullessa meitä
jo odoteltiin:
Mietittiin et tästä lähtien meidän pitää sunnuntai-iltaisin
kotiin lähtiessä teeskennellä verkonlaskua. Jostain se Tassu aina toiveikkaana
ilmestyy kun kalaa on luvassa. Kotiinlähdön vaistoessaan se taas katoaa
jäljettömiin! Siinä taas yksi selitys siihen et me tullaan pois saaresta usein
vasta maanataiaamuna.
Sunnuntaiaamuna keli oli ihanan kesäinen. Aamu-uinnin ja
murkkushown (ruokakaapissa) jälkeen juotiin aamukaffet rannassa ja lähdettiin
verkonnostoon. Naama vähän venahti kun melkein tyhjässä verkossa oli yks
vaivainen särki ja ällöttävä kilkki:
Onneksi Tassun kummisetä naapurista tuli kastomaan surkeaa
saalistamme ja sääli kummipoikaa. Hetken kuluttua rannassa oli ämpärissä viisi
ahventa! Tunnustan – me syötiin sen kuhan kanssa myös yks Tassun ahvenista…
Minä suhtauduin 1,5-kätisenä laituriprojektiin skeptisesti,
mutta Karvis oli vakuuttunut, että me saadaan se kahdestaan paikoilleen. Ja
kunnon suunnittelun (siihen on mennyt koko talvi ja kevät) tuloksena laituri oli kohta
matkalla kohti päämäärää:
Kaikissa projekteissa tärkeintä on tietenkin
projektipäällikkö, joka ei osallistu hommiin, mutta seuraa tarkasti tapahtumia
ja häiritsee parhaansa mukaan:
Projektipäällikkö ehti hommiensa lomassa myös
konnankoukkuihin. Sorsalinnut ovat kuoriutumassa ja lokkien ja haukien lisäksi
niitä vaanii musta ja karvainen… Onneksi naapurissa oltiin valppaana ja rosvo
oli saanut ämpärillisen vettä niskaansa! Kai sekin ymmärtää tehneensä jotain,
josta joutuu arestiin, sillä sisätiloihin ei uskaltautunut vaan suostui
ahvenaterialle vaan pihalle:
Tässä on koko perhe koossa. Pikkuisia poikasia oli yhdeksän.
Emon selässä matkustamaan oli tunkua:
Kyl ny kelpaa mennä uimaan ja parkkeerata venettä!
Eilen tuli kuukaus käpäläonnettomuudesta. Paraneminen on
sujunut niin hienosti, että seuraavaan postaukseen lupaan jo kässyn!
Ai että teillä on ihana tuo Tassu:) Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa Tassusta:)
VastaaPoistaSitä sadetta kaivattais täälläkin. Tassulla on saaressa kissanpäivät:)
VastaaPoistaTekis niin mieli rannoille kun näitä kuvia katselee.
VastaaPoistasiinä vaiheessa kun tuo koskelopoikue on käynyt sotkemassa laiturin voi tulla mieleen että ehkä pari olisi joutanutkin karvaisiin suihin. Projektipäällikkö ei onneksi stressaa.
VastaaPoistaLaiturin sotkemisesta huolehtii lokit ihan kiitettävästi... Sorsat, telkät ja koskelot on turvassa niin kauan ku ne pysyy vesillä. Mut miten opettaa kissalle et hiiren pyydystämisestä tulee kehuja, räkätin pyydystmisestä ei tuu haukkuja (koska ne syö mun musitkat) mut sinitiaisen poikasia ei saa syödä? Kissa on fiksu mut ei NIIN fiksu otus...
VastaaPoistaHei Tassu! Meillä on plokissa arvonta
VastaaPoistaÄläs kuule rupea riehumaan sen käpläs kanssa. Viikonlopussakin oli jo ihan liikaa jännitysmomentteja, siis täältä lukien..
VastaaPoista:) välineurheilija
reipas olet, halit täältä ja krapsutukset pojille kans
Ihanaa mökkielämää.
VastaaPoista