Aurinkotakki ja palmikkosukat

Asiakkaan kanssa oli puhuttu jo pitkään villatakista. Kunhan vuosi on vaihtunut ja oikea malli löytynyt. Pari kuukautta meni, mutta viimein valmistui Aurinkotakki:

Ohjeessa oli paksumpi lanka, asiakas valitsi kevyemmän Katian Merino Babyn. Ohjeessa oli kokoja ihan reilusti, joten mallitilkun jälkeen oli helppo valita passeli silmukkaluku. Karrokkeen korkeutta piti vähän säätää ripottelmalla sinne tänne muutama ylimääräinen kerros.

Nuttu neulottiin ylhäältä alas edestakaisin. Niskaan tehtiin korotus lyhennetyillä kerroksilla.

Onhan malli kaunis, mutta jos olisin AJATELLUT ja lukenut ohjeen etukäteen, niin luultavasti nuttu olis jäänyt tikuttelematta. Mutta luvattu mikä luvattu... Onneksi oli sovittu dead line - ennen Pääsiäistä.

Ja taas pitää heittää omat kiukkuiset kommenttini ohjeesta... Edestakaisin neulottuna nurjan puolen kirjoneule yli neljällä sadalla silmukalla oli yhtä tuskaa. Kaarrokeen viimeiset 14 kerrosta vei yhtenä viikonloppuna seitsemän tuntia! Sen jälkeen miehustan ja hihojen neulominen olikin yhtä juhlaa. Nuttu olisi kannattanut neuloa pyörönä ja steekata. Varsinkin, kun toisinaan kuviokerroksen jälkeen tuli kerros päävärillä, jolloin kuvioväri jäi "väärään" päähän ja piti katkaista. Päättelykeijulle puuhaa. Ihan vaan joskus ja silloin tällöin tulee mieleen, että neulooko noi kuuluisat suunnittelijat itse ollenkaan?

Ohjeessa oli kaikkea ylimääräistäkin. Kuten ohjeet silmukointiin ja patenttineuleeseen. Häh? Etsimällä etsin, mutta en löytänyt kumpaakaan nutusta. Hihassa piti olla "pienet muotoilut". Missä? 

No se siitä. Tulipa tehtyä. Kuvissa núttu on vielä ilman nappeja. Asiakas valitsi puiset napit. Lopullisesta ei ole kuvaa. Uusi luuri kun ei suostu siirtämään kuvia Driveen... Muuten olen tosi ylpeä siitä, että kolmen päivän ponnistelujen ja ankaran kiroilun jälkeen onnistuin siirtämään vanhan luurin tiedot uuteen ihan itte!

Langan menekki: Pääväriä vähän yhdeksättä kerää, vaalean vihreää kerä ja tummempaa kaks. Resorit 2½ puikoilla ja muuten 3 mm KnitPro vaihtopäisillä. Hihat neuloin (tietenkin) Addin Unicorn CraSy Trioilla.

Välikässynä rentouduin neulomalla palmikkosukat:

Lanka Viking Alpaca Storm. Puikoilla 3½. Menekki vajaat kaksi kerää. Kiva välillä tehdä jotain helppoa ja nopeaa ja tykkään langasta. Vieläkään ei korvaa teeteen Tundraa, mutta ihan kelpo korvike.

Viikonloppuisin neulomisaika on jäänyt viime aikoina vähiin. Koska mun nuotio ei syttynyt, niin piti sitten kaadella sytykkeeksi lisää kuusia. Ei syttynyt oksakasa vieläkään. Kahden kaasupullollisen, kymmenen sanomalehden ja kynttilänpätkien jälkeen luovuin yrityksestä ja lähdin vesakontorjuntaan. Ja kas kummaa: Notski oli syttynyt kun jätin sen rauhaan! Tähän aikaan vuodesta ei vielä tarvii huolestua metsäpalosta.

Mökillä tein suursiivouksen. En suinkaan mökkiin vaan siivosin 15 vuokra-asuntoa kesäasukkaita varten:

Tervetuloa Tirpat!

Grillikaudenkin avasin, vaikka viikonlopun mettäriehumisen jälkeen oli takki niin tyhjänä, että melkein luovuin suunnitelmasta. Tästä se ulkoruoka-aika taas lähtee! 

Hissu on pysytellyt mökin lähellä. Sain sen viimeinkin houkuteltua kaveriksi rantaan. Jännää oli. Niin jännää, että lopulta piti kantaa se takaisin ylös kun alkoi tulla pimeää. Onneksi se ei (vielä) ole keksinyt lähteä itsekseen pidemmälle. Puuvajan alla on paras paikka lymyillä.

Nyt parin isomman neuleprojektin jälkeen on olo jotenkin tyhjä. Onko olemassa sellainen olotila ku neulekankkunen? On monta uutta lankaa, joihin voisi tarttua. Monta aloitusta eikä mikään tunnu puhuttelevan. Jospa jo ens viikolla?

Loppuvuosi 2025

 Joulukuu vilahti ohi vauhdilla kaikkine tapahtumineen ja tapaamisineen.

Turun Valon polku tuli katsastettua viimeisenä aamuna. Aurajokea kirkolle toiseen suuntaan ja toista rantaa pitkin takaisin ja Förillä yli. Tämän vuotinen oli vähän pettymys, mutta kivaa kun järjestetään. Mietin siinä kävellessäni, ettei varmaan tavallisesti pimeänä sunnutaiaamuna kahdeksalta ole näin paljon kulkijoita jokirannassa!

Kauneimmat joululaulut käytiin laualamassa perinteisesti Kakskerran Kirkossa. Meinas ihan unohtua, mutta onneksi oli rippikoululainen, joka muistutti!

Joulun alla vietettiin kiva glögi/juusto -ilta ystävän ja vanhempien seurassa. Teemana Suomi-Ruotsi maaottelu: Loimua ja Blossaa. Taisi tulla tasapeli. Tästäkin olisi kivaa tehdä perinne - tänä vuonna jo toinen kerta!

Pukinkonttiin päätyy vuosi vuodelta vähemmän käsitöitä. Muutama pieni paketti sentään.

Sukat Lankavan Mainiosta (kuviovärit äidin pallasjämiä). Varren mallineule Lankavan kuvastosta. Nykylapset kasvaa varmaan maata myöden: Kymmenvuotiaan jalkaan sukat kokoa 44!

Viime vuotisiin lapasiin tarvittiin kaveriksi pipo. "Tilaus" tuli sen verran myöhään, että kieputtelin palmikkoraidan vaan keskelle eteen. Lankana Peo30 Merino, menekki pari kerää CraSy 4 mm trioilla.

Kuvissa värit on ihan päin peppua. Pipo on oikeasti vaalean sininen...

Isä sai jouluksi yhdet sukkansa puhtaina ja parsittuina. Toiset sukat oli jo niin atomeina, että joulupäivän iltana hän sai niihin uudet terät :) Vielä löytyi pari nöttöstä bambusukkalanka Rubinia, joka riitti just ja just. Onneksi sillekin langalle on löytynyt korvike.

Muissa paketissa olikin mm elektronisia hiirenkarkoittimia :) Jotka eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi.

Joulua vietettiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen teki jotain ja vietiin kaikki isän luo Förinrantaan. Siellä on tarpeeksi tilaa, riittävästi astioita ja jokainen pääsee omaan kotiinsa nukkumaan. Tänä vuonna onnistuin jo paremmin The Jälkiruuan ja juuston kanssa. Katasrofikakku jäikin veljen tyttären riesaksi ;)

Joulupäivän aamuna lähdettiin mökille. Olihan vielä monta päivää pyhiä jäljellä. Ja ruokaa riittävasti. Koko ikävänharmaan syksyn jälkeen viimein näkyi sininen taivas ja aurinkokin!

Tapanina taas perinteisesti sienimetsään. Saalis ei ollut kummoinenkaan, mutta mukavaa oli hyvässä seurassa rämpiä metsässä pari tuntia!

Päikkäreiltä tuli vahdikas herätys, kun Hissu singahti jalkopäästä riehumaan ympäri mökkiä! Hiirihän se siellä taas. Tällä kertaa suuri metsästäjä tarvitsi sekä mun että pappansa apua: Hiirenpahus meni sohvan alle ja siellä vielä matonkin alle! Kun sohva oli nostettu pystyyn ja matto kääritty rullalle, niin otus näytteli kuollutta, mutta ei ollutkaan... Olipas taas menoa ja meininkiä!

Hissu nautii ulkoilusta täysillä. Ainakin yksi iso myyrä tuli saliiksi ihan omin voimin. Jos se tahtoi sisälle, niin osasi kyllä pyytää. Ulos se livahtaa pyytämättäkin. Jopa kaupungissa rappukäytävään on pakko livahtaa aina kun ovi avautuu!

Lauantaiksi luvattiin Hanneksen riehuvan myrskytuulen voimalla. Lähdin aamulla töihin ihan hyvässä säässä. Päivän aikana tuuli yltyi ja jännitin pääsenkö vielä takaisin: Kulkeeko lautta vielä iltapäivällä ja onko puita kaatunut tielle. Myrskyn tuhoilta vältyttiin ja sähkötkin pysyivät koko ajan!

Rantakeinu kaatui, mutta se nyt kaatuu joka vuosi muutenkin.

Vuoden viimeinen valmistunut käsityö oli huivi Laines Du Nordin Poemasta:

Lanka on 100% yksisäikeista liukuvärjättyä merinoa ihanan muhkealla kerällä. Olen ihmetellyt, että kuka se meille noin kamalan värista lankaa onkaan tilannut!

Onneksi heti joulun jälkeen saatiin neljä uutta vähän reippaampaa väriä lisää! Lankaa on kerässä 600 metriä ja 4½ Addin 80 cm Unicorneilla pistelin menemään koko kerän viimeistä metriä myöten.

Tämä huivi oli mun "kotiläksy" kansalaisopiston neuleklubin oppilaalata. Piti opetella tekemään palmikkoa, joka näyttää samalta molemmilta puolilta. Ihan simppeliähän se oli.

Koko vuoden langankulutus ei ollut lähelläkään aikasempia: Vain 17416 metriä! Tosin en ihan jokaista pikkuruista sukkaa ole punninnut, mutta puolimaratoni jäi tänä vuonna kauas. Tänä vuonna uusi aloitus ja ensimmäiset sataset on jo neulottuina.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin ja pelattiin. Pirkanmaalla Hannes oli riehunut oikein kunnolla sekä Tottijärvellä että Kangasalla. Onneksi mikään puu ei lopulta kaatunut talojen päälle! Hissulla oli kissanpäivät: Leikittäjiä riitti ja pääsipä myös "dokaamaan":

Nyt on täällä etelässäkin viimein pakkasta ja ihan vähän valkoista maassa. Koska niitä "ilmaisia ämpäreitä" riittää vaikka muutama menisikin rikki, niin tein ovenpieleen jäälyhdyn:

Uudenvuoden lupauksia ei kannata tehdä. Viime vuoden miinus 10% painosta olikin plus 3%... Joten näillä lähdetään menemään kohti seuraavia pyhiä... Huhtikuussa!

Toivotan sulle ihanaa ja onnellista alkanutta vuotta 2026!

Allinpeitto ja sukkia

Kummipojan lakkiaisiin löytyi kiva ja järkevän hintainen kesämekko Modaliisasta. Tuntui siltä, että niin hienoihin juhliin ei voi mennä paljain käsivarsin.

Pikapikaa tikuttelin Katian Blue Jeans -langasta vanhan Cacao-boleron ohjeella allinpeiton 5 mm Unicorn-puikoilla. Jeans on kierrätyslankaa, joka on tehty farkuista. Langasta on eri versioita ja tämä 102 on hauskasti froteemainen. 

Juhlat olivat hienot ja kummipoika sai kaksikin stipendiä oltuaan lukionsa paras matematiikassa! Täytekekku oli teemaan sopiva ja herätti hilpeyttä:

 Minä värkkäsin voileipäkakut, koska kummipoika ei tunnetusti arvostaisi villasukkia...

Kylläpä on ajat ja nuoriso muuttuneet sitten omien yo-juhlieni. Muistan kotijuhlien jatkoksi hilluneeni kaupungilla ja palanneeni kotiin auringon noustessa. Tämä ylioppilas pelasi lautapelejä kotona yli puolen yön. Ja pahus vie:  Voitti kaikki pelit :)

Yhtenä päivänä siivosin kässäkassiani ja kappas vaan - pohjalta löytyi taas yhdet vauvan palmikkosukat. Olen näihin käyttänyt mosaiikkihuivin mustat helmijämät. Miksei vauvalla vois olla mustia sukkia?

Neulomakerho on siirtynyt kesäaikaan. Ensimmäinen tapaaminen oli tiistaina Seuraintalon terassilla. Hellepäivän jälkeen pidin itsekseni "jatkot".

Tavallisesta arjesta poikkeavien iltamenojen jälkeen mulla on kierroksia niin ettei ihan heti osaa mennä nukkumaan. Mikäs oli valvoessa kauniissa kesäyössä:

Moni ei usko, että sadan gramman kerästä voi saada kaksi paria varrettomia kesäsukkia. Tässä todistusaineistoa (ne ensimmäiset on edellisessä postauksessa) . Koko suunnilleen 39 ja lankaa vielä jäikin!

Lankana villaton kesäsukkalanka Fortissima Miami,  Ergopuikot 2½. 14 silmukkaa puikolla.

Toukokuun helteet saivat juhannusruusun kukkimaan etuajassa:

Ja kielot:

Helteet ovat viimein ohi. Toivottavasti koko kesäksi...

Eilen oli vapaapäivä! 

Kesätoppi pellavasta ja neuleklubin päättäjäiset

Austermannin Colleen Linen on tämän kuukauden -20% tarjouslankana. Siispä siitä tikuttelemaan kesätoppia viime viikonloppuna. Kiva ja kaunis pellavasekoite, joten eipä haitannut sadekeli.

Toppi neulotaan pyörönä. Helman, hihojen ja pääntien pitsit 4 mm ja sileä nutun osa 4½ mm puikoilla. Ihan oikean kokoinen tuli mulle ja luulen, että tästä tulee kesän suosikki!

Reunojein pitsimalli oli vähän liiankin helppo! Kerroksen vaihtumiskohdassa pitää olla tarkkana, että lisäykset ja kavennukset menee  kohdilleen. Mulla helmassa oli lopuksi pari silmukkaa liikaa...  Mutta ketä haittaa ja kuka välittää? Kaks silmukkaa sinne tai tänne?

Toppi neulotaan alhaalta ylös. Hiha liitetään miehustaan ja sen jälkeen raglankavennukset. Pääntien pitsi neulotaan ylhäältä alas ja kiinnitetään miehustaan kolmen puikon päättelyllä. Neuloin pääntien ja hihojen pitsit Addin Bambuisilla CraSy Trio - puikoilla. Muuten 4,5 mm Unicorneilla. 

Langan menekki toiseksi suurimpaan kokoon oli 7 kerää (=308 grammaa). Puikot Addi Unicorn 4,0 ja 4,5 mm ja Addi CraSy Trio bamboo 4,0 mm. Kokonaan luonnonmateriaaleista )=pellava, puuvilla, viskoosi) olevassa söpössä kakkukerässä 50 g= 120 m.

Eilen oli Salon Kansalaisopiston kevään Neuleklubin viimeinen kokoontumiskerta.

Sydän oli täynnä ja tippa linssissä oli kotiiin tullessa.

Syksyllä jännitti kamalasti. Miten osaan ja mitä ne munsta ajattelee? Tuleeko kurssi täyteen? Hirmu kiva porukka oli ja keväällä ei enää tarvinnut miettiä tuleeko tarpeeksi osallistujia. Vaikka joka päivä puodissa neuvotaan ja opastetaan asiakkaita, niin tämä tuntui oudolta ja palottavaltakin. Osaanko?

Porukka oli mainio - oli konkareita ja ihan aloittelijoita. Jokainen sai tehdä omia töitään ja toivottavasti jokaiselle jäi "kässäpussiin" jotain uuttakin oppia. Eilen saatiin käyttöömme opiston käsityöluokkakin - jossa oli hyytävän kylmää. Ennen muuttoa lämpimimpään tilaan näimme "huoneentaulun", joka kuvasti myös meidän kurssiamme:

Tähän lisäisin vielä, että "Älä vertaa itseäsi muihin vaan vertaa omaan oppimiseesi". Sillä oli hienoa, että meidän porukassa oli konkareita ja niitä, joiden suuri saavutus oli elämän ihka ensimmäiset villasukat! Olen ylpeä kaikista teistä! Ja lupaan jatkossakin paasata mallitilkun tärkeydestä sekä puodissa tai ensi syksyn klubissa 😍 

Ja kuilemma insinöörin laskutaidostakin oli hyötyä :)

Kässäilyn, kaffittelun ja nyyttäreiden lomassa päästin sisäisen susuni valloilleen. Olikohan jännitys viimeinkin helpottamassa? 

Neulojan niskataukojumppa nimeltä "Kaks oikein yhteen, ylivetokavennus" - odottaa julkaisuaan!

Kiitos kaikille mukana olleille!

Neuleliivi, ilmoja ja muuttolintuja

Maaliskuun tarjouslankana oli teetee Helmi. Kotiliesi käsitöissä 3 oli kolme ohjetta, joista mun puikoille päätyi neuleliivi. Huivikin houkutteli, mutta jotain muuta vaihteeksi. Yksi huivihan oli jo puikoilla (tosin nyt jo purkale).

Helmen kaverina Austermann Kid Silk. Puikot 4½. Tässä neuleessa sain itselleni perusteltua sen, että saman kokoisia puikkoja pitää olla monet eri materiaalista! Aloitin uusilla Addin Unicorneilla. koska ne on uudet, kivat, kaapeli ihan mahtava ja nätin värinen pinkki. Ja silmukat luistaa niissä tosi hyvin. Tässä helmi-kidsilk -yhdistelmässä liiankin hyvin... Oli pakko vaihtaa "perinteisiin" KnitPro koivupäihin!

Liivi on ihanan pehmeä, kutittamaton ja uskomattoman kevyt: M-koko vain 263 grammaa! Helmeä neljä kerää ja Kid Silkkiä ihan pikkuisen päälle kolme! 

Ohje oli kiva, selkeä enkä löytänyt virheitä. Hyvä Niina Kaakkurivaara! Itsellä unohtui olan viistotukset takakappaleelta ja jätin ne tarkoituksella väliin myös etukappaleelta. Tykkään ohjeistä, jotka on viimeiseen asti mietittyjä. Tässä pääntien kavennukset:

Resorit oli tunturineuletta ja muuten koko nuttu sileää.  Pääntien ja kädenteiden tunturineuleessa käytin Addin Crasy Trio -puikkoja ja päänteiden silmukat lepäilivät ennen viimeistelyä Cloverin lepuuttajilla: Jälleen yks "turhake" - joka menee jatkoon!

Tuskinpa olis vieläkään valmista ilman viime viikkojen vaihtelevia säitä! On ollut pakko pitää muutama etäpäivä, koska kesärenkaat... 

Siispä sääkuvia:

Pääsiäisenä vuoden eka ukkonen.

Sit lumimyrsky. Jäät sulamassa ja jään reunalla kökötti koko päivän ällöt Merimetsot rivissä nokka kohti tuulta. Täällä kotirannassa on muutenkin hurjasti muuttolintuja. Kaikenlaisia lokkeja, sorsalintuja, ja kaikkia, joita en tunnista. Yhtenä aamuna soffalla maatessani kera uutisten, aamukässyn ja kaffemukin luulen nähneeni merikotkan syöksyvän meidän talon yli kohti vastarantaa! Haikarakin teki pikaisen välilaskun tuolla jään reunalla. Myös Majakkarannan joutsenpari on palannut. Niillä on ollut tapana alkaa pesäntekoon heti tultuaan kun merivesi on matalalla. Lähes joka kevät vesi nousee, pesä nousee ja purjehtii aavalle. Toivottavasti pesintä onnistuu tänä vuonna.  

Myräkän jälkeen ilma kirkastui ja aurinko alkoi sulattaa lunta.

Maanantai-iltana ihailin upeaa iltaruskoa:

Pikkuisen petyin, kun tänä aamuna uutisiten säätyyppi kertoi tämän olevan Saharan hiekkaa...

Nyt on harmaata ja sataa. Ehkäpä on seuraavan kässyn viimeistelyn aika. Palataan pian (toivottavasti).