Loppuvuosi 2025

 Joulukuu vilahti ohi vauhdilla kaikkine tapahtumineen ja tapaamisineen.

Turun Valon polku tuli katsastettua viimeisenä aamuna. Aurajokea kirkolle toiseen suuntaan ja toista rantaa pitkin takaisin ja Förillä yli. Tämän vuotinen oli vähän pettymys, mutta kivaa kun järjestetään. Mietin siinä kävellessäni, ettei varmaan tavallisesti pimeänä sunnutaiaamuna kahdeksalta ole näin paljon kulkijoita jokirannassa!

Kauneimmat joululaulut käytiin laualamassa perinteisesti Kakskerran Kirkossa. Meinas ihan unohtua, mutta onneksi oli rippikoululainen, joka muistutti!

Joulun alla vietettiin kiva glögi/juusto -ilta ystävän ja vanhempien seurassa. Teemana Suomi-Ruotsi maaottelu: Loimua ja Blossaa. Taisi tulla tasapeli. Tästäkin olisi kivaa tehdä perinne - tänä vuonna jo toinen kerta!

Pukinkonttiin päätyy vuosi vuodelta vähemmän käsitöitä. Muutama pieni paketti sentään.

Sukat Lankavan Mainiosta (kuviovärit äidin pallasjämiä). Varren mallineule Lankavan kuvastosta. Nykylapset kasvaa varmaan maata myöden: Kymmenvuotiaan jalkaan sukat kokoa 44!

Viime vuotisiin lapasiin tarvittiin kaveriksi pipo. "Tilaus" tuli sen verran myöhään, että kieputtelin palmikkoraidan vaan keskelle eteen. Lankana Peo30 Merino, menekki pari kerää CraSy 4 mm trioilla.

Kuvissa värit on ihan päin peppua. Pipo on oikeasti vaalean sininen...

Isä sai jouluksi yhdet sukkansa puhtaina ja parsittuina. Toiset sukat oli jo niin atomeina, että joulupäivän iltana hän sai niihin uudet terät :) Vielä löytyi pari nöttöstä bambusukkalanka Rubinia, joka riitti just ja just. Onneksi sillekin langalle on löytynyt korvike.

Muissa paketissa olikin mm elektronisia hiirenkarkoittimia :) Jotka eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi.

Joulua vietettiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen teki jotain ja vietiin kaikki isän luo Förinrantaan. Siellä on tarpeeksi tilaa, riittävästi astioita ja jokainen pääsee omaan kotiinsa nukkumaan. Tänä vuonna onnistuin jo paremmin The Jälkiruuan ja juuston kanssa. Katasrofikakku jäikin veljen tyttären riesaksi ;)

Joulupäivän aamuna lähdettiin mökille. Olihan vielä monta päivää pyhiä jäljellä. Ja ruokaa riittävasti. Koko ikävänharmaan syksyn jälkeen viimein näkyi sininen taivas ja aurinkokin!

Tapanina taas perinteisesti sienimetsään. Saalis ei ollut kummoinenkaan, mutta mukavaa oli hyvässä seurassa rämpiä metsässä pari tuntia!

Päikkäreiltä tuli vahdikas herätys, kun Hissu singahti jalkopäästä riehumaan ympäri mökkiä! Hiirihän se siellä taas. Tällä kertaa suuri metsästäjä tarvitsi sekä mun että pappansa apua: Hiirenpahus meni sohvan alle ja siellä vielä matonkin alle! Kun sohva oli nostettu pystyyn ja matto kääritty rullalle, niin otus näytteli kuollutta, mutta ei ollutkaan... Olipas taas menoa ja meininkiä!

Hissu nautii ulkoilusta täysillä. Ainakin yksi iso myyrä tuli saliiksi ihan omin voimin. Jos se tahtoi sisälle, niin osasi kyllä pyytää. Ulos se livahtaa pyytämättäkin. Jopa kaupungissa rappukäytävään on pakko livahtaa aina kun ovi avautuu!

Lauantaiksi luvattiin Hanneksen riehuvan myrskytuulen voimalla. Lähdin aamulla töihin ihan hyvässä säässä. Päivän aikana tuuli yltyi ja jännitin pääsenkö vielä takaisin: Kulkeeko lautta vielä iltapäivällä ja onko puita kaatunut tielle. Myrskyn tuhoilta vältyttiin ja sähkötkin pysyivät koko ajan!

Rantakeinu kaatui, mutta se nyt kaatuu joka vuosi muutenkin.

Vuoden viimeinen valmistunut käsityö oli huivi Laines Du Nordin Poemasta:

Lanka on 100% yksisäikeista liukuvärjättyä merinoa ihanan muhkealla kerällä. Olen ihmetellyt, että kuka se meille noin kamalan värista lankaa onkaan tilannut!

Onneksi heti joulun jälkeen saatiin neljä uutta vähän reippaampaa väriä lisää! Lankaa on kerässä 600 metriä ja 4½ Addin 80 cm Unicorneilla pistelin menemään koko kerän viimeistä metriä myöten.

Tämä huivi oli mun "kotiläksy" kansalaisopiston neuleklubin oppilaalata. Piti opetella tekemään palmikkoa, joka näyttää samalta molemmilta puolilta. Ihan simppeliähän se oli.

Koko vuoden langankulutus ei ollut lähelläkään aikasempia: Vain 17416 metriä! Tosin en ihan jokaista pikkuruista sukkaa ole punninnut, mutta puolimaratoni jäi tänä vuonna kauas. Tänä vuonna uusi aloitus ja ensimmäiset sataset on jo neulottuina.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin ja pelattiin. Pirkanmaalla Hannes oli riehunut oikein kunnolla sekä Tottijärvellä että Kangasalla. Onneksi mikään puu ei lopulta kaatunut talojen päälle! Hissulla oli kissanpäivät: Leikittäjiä riitti ja pääsipä myös "dokaamaan":

Nyt on täällä etelässäkin viimein pakkasta ja ihan vähän valkoista maassa. Koska niitä "ilmaisia ämpäreitä" riittää vaikka muutama menisikin rikki, niin tein ovenpieleen jäälyhdyn:

Uudenvuoden lupauksia ei kannata tehdä. Viime vuoden miinus 10% painosta olikin plus 3%... Joten näillä lähdetään menemään kohti seuraavia pyhiä... Huhtikuussa!

Toivotan sulle ihanaa ja onnellista alkanutta vuotta 2026!

Vauvan neulehaalari, nuttu ja myssy jouluvalmistelujen lomassa

 Meinasin laittaa otsikkoon et "Kun ei osaa sanoa ei" Mut en sit kuitenkaan. Onhan se aina ilo, jos oma työ kelpaa, tuntuu tärkeältä ja miellyttää asiakasta. 

Kesällä tehtiin yhteistyössä Idan kanssa vauvansetti asiakkaalle. Vauvathan kasvaa, joten tarve oli vähän isommalle haalarille tulevaan talveen. Samanlaista en (sattuneista syistä) suostunut tikuttelemaan, mutta yhteinen malli löytyi vanhasta teeteelehdestä.

Lanka teetee helmi, menekki vihreää ja peessiä 2 kerää ja kanervaa 1. Ohjeessa lankaa oli aika ronskisti. Koko oli jotain 68. resorit puikoilla 2½ ja muuten 3,0. 

Tän jälkeen oli aikomus sanoa kaikille asiakkaille et ennen joulua ei... Mutta kun iäkäs asiakas osti langat tulevan viidennen polven vauvanuttua varten, odotteli lankoineen puodissa taksia melkein tunnin ja pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi et jos mä sittenkin neuloisin nutun jos hän tekee myssyn itse... Niin:

Jännä juttu oli, et ikivanhassa ohjeessa lankasuositus oli Lanett ja puikkosuositus 3 ja 3½! Tiheys 24 s. Valitsin kuitenkin yhtä kokoa suuremman ja tein Helmestä 2½ ja 3 mm puikoilla. Lankaa kului huimat 66 grammaa!

Jotenkin mua miellyttää näissä vanhoissa ohjeissa se, et ne on viimeisen päälle mietittyjä ja virheettömiä! Pakko silti oli tehdä muutama oma säätö nappilistaan ja raglaneihin ;)

Päätyi sit loppujen lopuksi se myssynkin neulominen mulle. Hauska vanhanaikainen malli. Tulee mieleen Pieni talo Preerialla ja Ingalssin Laura. Tosin röyhelöitä olis varmaan pitänyt olla. (ja nyt mulle tuli korvamato. Se on ihan mahtava biisi huomista siivouspäivää vauhdittamaan. Naapuriparat)

Sukkalanka Sallan värit sen kun hupenee. Puotiin tyrkytetään tilalle Menitan Lassea. Joitain värejä tilasin puotiin kokeeksi. Piti sit testata, vaikka kerä ei nyt suoranaisesti kiljunut puikoille pääsyä. Tein isot sukat ja raitoihin laitoin Sallaa vaan kokeillakseni, että voiko näitä yhdistää. Voi.

Tikutteleehan näitä nopeesti paksusta langasta, mutta ei oo ihan mun juttu. 100 gramman kerä riittää varmaan naisten sukkiin, mutta nää 45-46 tarvii toisenkin kerän vaikka raitalankaakin oli. Puikoilla 3½ Ergo.

Jouluihminen en oo, mutta muutamia kivoja juttuja tähän aikaan liittyy. Valon Polkua käveltiin kotirannasta jokisuistoon katsomaan pari viikkoa sitten:

Tapahtuman piti tänä vuonna olla vain itsenäisyyspäivään asti, mutta ainakin eilen äidin ja isän luona poiketessani näytti siltä, että Föri on edelleen Love Boat punaisine sydämineen ja tuo punainen nosturi oli edelleen valaistu.

Itsenäisyyspäivänä varmaan lähes kolmenkymmen vuoden perinne jatkui. 

Kummitytön kanssa leivottiin piparit koko suvulle!

Perinteisesti meillä on tapana polttaa se viimeinen pellillinen. Tällä kerralla ei poltettu yhtään pellillistä, mutta jokaisessa pellissä oli ainakin yks tai kaks "kekälettä". Onkohan mun uuni vetelemässä viimeisiään?

Illalla oli sytyttämäisilläni itsenäisyyspäiväkynttilät. Kerrankin ihan sisätiloihin, koska ei talossa ole kissaa... Ja voi kauhistus! Olin unohtanut ostaa kynttilöitä! Ou nou... 

Näillä sit ratkaisin asian.

Joulutorttuja en sentään polttanut! Jos kerran leipoo niin oikea rahkavoitaikina pitää olla...

Toinen ihana joulunalusperinne on Kauneimmat Joululaulut Kakskerran kirkossa. Äidin ja isän kanssa laulettiin sunnuntaina. Pikkasen jäin kaipailemaan Kakskertaseuran glöitarjoilua... Onneksi paluumatkalla sain sekä glögiä, että herkullista ruokaa Förinrannassa äidin ja isän luona.

Kaunista. Muisteltiin myös talvea kaksi vuotta sitten. Silloin ei ollut lunta koko talvena ollenkaan!

Ihanaa joulunalusaikaa!

Valon polku ja pienet jouluiset kässyt

 Kyllä meillä Turussakin - Valon polku!

Hirveän kylmää, Mietittiin eilisiltana et lähdetäänkö vai ei. Odoteltiin pimeän tuloa... Kannatti lähteä. Ja palella... Tuomaanpuistossa Play of lihgt.

Ihan käsittämättömän hienoja valoteideteoksia.

Ensin kiipustimme Vartiovuorenmäelle pupuja katsomaan. Intrude:

Posket jäätyi viimasta... Nämä teokset ovat nähtävillä vain itsenäisyyspäivään asti. Päätettiin palata kotiin glögille ja Karvisen koko päivän kokkaamalle lapskoussille  (linkissä vaan yks ohje) ja jatkaa kierrosta lämpimämmällä säällä muiden kohteiden parissa. On se kummaa - olen vuosikausia valittanut, ettei meillä Turussa oli oikeaa talvea. Sit ku se tulee ni mikään villa ei riittänyt!

Viikko sitten viriteltiin mulle vähän kausivaloja. Ajateltiin, et blogikissa ei varmaan enää jaksa kiipustaa puuhunsa ja laitettiin siihenkin yks vanha valoketju. Vaan mitä näinkään öisellä pisureissulla yhtenä yönä viime viikolla?

Eikä haittaa lonkkavaivat! Valokeilaan piti päästä ja sieltä tutkailla yön pimeydessä kulkevia citykettuja, -pupuja ja varsinkin tonttuja!

Tontuista puheen ollen... Vielä yksi yritys ja onnistuihan se!

Uskoni huovuttamiseen palautui. Lankana Wash&Filz-it Fine. Menekki 102 g yhteensä. Harmaata ja punaista 1 kerä, valkoista ja Brazilia-hapsulankaa kerät. Valkoiset riittää kolmeen tonttuun. Puikot 6 mm CraSy Triot.

Tonttuilua lisää. Asiakkaamme teki kivan pikkuruisen tonttumaskotin. Otettiin luvalla koppi ja tehtiin oma muunnos... Puuhelmet korvattiin heijastavilla helmillä!

Lankana teetee Pallas. Heijastavat helmet eivät korvaa virallista CE-merkittyä heijastinta, mutta kun valo osuu niin loistaahan tuo!

Joskus tekee jotain myös langoista, joka ei oo ihan se oma ykkössuosikki. Mutta kun moni on viime aikoina käynyt kysymässä SUPERPAKSUA lankaa niin... Tässäpä pipo Alpaca Big:

Pipon neuloin 12 mm puikoilla. Kymppikin olisi riittänyt. Aikaa kului peräti tunti. Ja siitäkin ajasta suunnilleen vartti siihen, että jouduin luomaan 40 silmukkaa moneen kertaan, koska aina "häntä" loppui kesken... Tein yhtenä aamuna viime viikolla. Koska en itse tykkää paksuista langoista niin tikuttelin ensin pipon ja sit heräsin. Normisti ennen heräämistä tehtävä ikävä juttu on esim, imuroiminen. Nouset, laitat kahvinkeittimen päälle, imuroit ja SIT heräät. No kerä Aplaca Biggiä riittää pipoon ja nää tuntuu olevan nyt muotia. Kuus väriä ja jos viime hetken itte tehtyä joululahjaa on suunnitteilla niin tässäpä vaihtoehto! Tupsu tämmöiseen myssyyn on ihan must eiks nii?

Tänään oli vuoden tauon jälkeen perinteiset itsenäisyyspäivän piparitalkoot kummityttöni kanssa. Tuntui tosi kivalta. Vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen niin tämä yhteinen perinne on tärkeä. Toivottavasti meille molemmille. Ja erityisen siitä tekee se, että kummityttöni on yksi niitä korona-ajan arjen sankareita. Meillä taviksilla ei ole yhtään syytä marista muutaman minuutin maskipakosta kaupassa käynnin yhteydessä, kun arjen sankarit käyttävät maskeja ja ties mitä suojavarustuksia ja "avaruuspukuja" koko päivän ja ylityöt päälle huolehtiessaan meidän muiden turvallisuudesta! Kuvia ei oo, mut perinteisesti ei poltettu viimeistä pellillistä vaan ensimmäinen ja leipomusten päätteeksi lapsi kokkasi maistuvaa  kotkottia. Tähän ruokajuttun liittyy "totuus lapsen suusta" vuosikymmeniä sitten. Silloin kun pentu oli vielä pentu 💓

Viimeksi vielä pienet tuikkutähdet. Ledituikkujen kanssa paloturvalliset. Lankana Hilo Metalico:

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ja joulun odotusta!