Loppuvuosi 2025

 Joulukuu vilahti ohi vauhdilla kaikkine tapahtumineen ja tapaamisineen.

Turun Valon polku tuli katsastettua viimeisenä aamuna. Aurajokea kirkolle toiseen suuntaan ja toista rantaa pitkin takaisin ja Förillä yli. Tämän vuotinen oli vähän pettymys, mutta kivaa kun järjestetään. Mietin siinä kävellessäni, ettei varmaan tavallisesti pimeänä sunnutaiaamuna kahdeksalta ole näin paljon kulkijoita jokirannassa!

Kauneimmat joululaulut käytiin laualamassa perinteisesti Kakskerran Kirkossa. Meinas ihan unohtua, mutta onneksi oli rippikoululainen, joka muistutti!

Joulun alla vietettiin kiva glögi/juusto -ilta ystävän ja vanhempien seurassa. Teemana Suomi-Ruotsi maaottelu: Loimua ja Blossaa. Taisi tulla tasapeli. Tästäkin olisi kivaa tehdä perinne - tänä vuonna jo toinen kerta!

Pukinkonttiin päätyy vuosi vuodelta vähemmän käsitöitä. Muutama pieni paketti sentään.

Sukat Lankavan Mainiosta (kuviovärit äidin pallasjämiä). Varren mallineule Lankavan kuvastosta. Nykylapset kasvaa varmaan maata myöden: Kymmenvuotiaan jalkaan sukat kokoa 44!

Viime vuotisiin lapasiin tarvittiin kaveriksi pipo. "Tilaus" tuli sen verran myöhään, että kieputtelin palmikkoraidan vaan keskelle eteen. Lankana Peo30 Merino, menekki pari kerää CraSy 4 mm trioilla.

Kuvissa värit on ihan päin peppua. Pipo on oikeasti vaalean sininen...

Isä sai jouluksi yhdet sukkansa puhtaina ja parsittuina. Toiset sukat oli jo niin atomeina, että joulupäivän iltana hän sai niihin uudet terät :) Vielä löytyi pari nöttöstä bambusukkalanka Rubinia, joka riitti just ja just. Onneksi sillekin langalle on löytynyt korvike.

Muissa paketissa olikin mm elektronisia hiirenkarkoittimia :) Jotka eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi.

Joulua vietettiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen teki jotain ja vietiin kaikki isän luo Förinrantaan. Siellä on tarpeeksi tilaa, riittävästi astioita ja jokainen pääsee omaan kotiinsa nukkumaan. Tänä vuonna onnistuin jo paremmin The Jälkiruuan ja juuston kanssa. Katasrofikakku jäikin veljen tyttären riesaksi ;)

Joulupäivän aamuna lähdettiin mökille. Olihan vielä monta päivää pyhiä jäljellä. Ja ruokaa riittävasti. Koko ikävänharmaan syksyn jälkeen viimein näkyi sininen taivas ja aurinkokin!

Tapanina taas perinteisesti sienimetsään. Saalis ei ollut kummoinenkaan, mutta mukavaa oli hyvässä seurassa rämpiä metsässä pari tuntia!

Päikkäreiltä tuli vahdikas herätys, kun Hissu singahti jalkopäästä riehumaan ympäri mökkiä! Hiirihän se siellä taas. Tällä kertaa suuri metsästäjä tarvitsi sekä mun että pappansa apua: Hiirenpahus meni sohvan alle ja siellä vielä matonkin alle! Kun sohva oli nostettu pystyyn ja matto kääritty rullalle, niin otus näytteli kuollutta, mutta ei ollutkaan... Olipas taas menoa ja meininkiä!

Hissu nautii ulkoilusta täysillä. Ainakin yksi iso myyrä tuli saliiksi ihan omin voimin. Jos se tahtoi sisälle, niin osasi kyllä pyytää. Ulos se livahtaa pyytämättäkin. Jopa kaupungissa rappukäytävään on pakko livahtaa aina kun ovi avautuu!

Lauantaiksi luvattiin Hanneksen riehuvan myrskytuulen voimalla. Lähdin aamulla töihin ihan hyvässä säässä. Päivän aikana tuuli yltyi ja jännitin pääsenkö vielä takaisin: Kulkeeko lautta vielä iltapäivällä ja onko puita kaatunut tielle. Myrskyn tuhoilta vältyttiin ja sähkötkin pysyivät koko ajan!

Rantakeinu kaatui, mutta se nyt kaatuu joka vuosi muutenkin.

Vuoden viimeinen valmistunut käsityö oli huivi Laines Du Nordin Poemasta:

Lanka on 100% yksisäikeista liukuvärjättyä merinoa ihanan muhkealla kerällä. Olen ihmetellyt, että kuka se meille noin kamalan värista lankaa onkaan tilannut!

Onneksi heti joulun jälkeen saatiin neljä uutta vähän reippaampaa väriä lisää! Lankaa on kerässä 600 metriä ja 4½ Addin 80 cm Unicorneilla pistelin menemään koko kerän viimeistä metriä myöten.

Tämä huivi oli mun "kotiläksy" kansalaisopiston neuleklubin oppilaalata. Piti opetella tekemään palmikkoa, joka näyttää samalta molemmilta puolilta. Ihan simppeliähän se oli.

Koko vuoden langankulutus ei ollut lähelläkään aikasempia: Vain 17416 metriä! Tosin en ihan jokaista pikkuruista sukkaa ole punninnut, mutta puolimaratoni jäi tänä vuonna kauas. Tänä vuonna uusi aloitus ja ensimmäiset sataset on jo neulottuina.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin ja pelattiin. Pirkanmaalla Hannes oli riehunut oikein kunnolla sekä Tottijärvellä että Kangasalla. Onneksi mikään puu ei lopulta kaatunut talojen päälle! Hissulla oli kissanpäivät: Leikittäjiä riitti ja pääsipä myös "dokaamaan":

Nyt on täällä etelässäkin viimein pakkasta ja ihan vähän valkoista maassa. Koska niitä "ilmaisia ämpäreitä" riittää vaikka muutama menisikin rikki, niin tein ovenpieleen jäälyhdyn:

Uudenvuoden lupauksia ei kannata tehdä. Viime vuoden miinus 10% painosta olikin plus 3%... Joten näillä lähdetään menemään kohti seuraavia pyhiä... Huhtikuussa!

Toivotan sulle ihanaa ja onnellista alkanutta vuotta 2026!

 Kesä näyttää tältä!

Koska tän pitäisi olla käsityöblogi, niin eipä ole viime aikoina ollut paljon uutta raportoitavaa. Puikot on toki olleet käsissä, mutta mitään uutta esiteltävää ei taida olla... Joten tässä kuvapläjäys:

Yks hauska juttu: Luulin et jäljellä olevasta vaalean sinisestä helmestä tulis vielä yhdet. Olishan tullut, mutta viimeisen jämänöttösen erä oli ihan väärän värinen! Muutama viikko meni ennekuin asiakkalta löytyi oikeaa sävyä:

Jotain vaihtelua sentään: Etisikellessäni edellisen sukkasen jämiä, niin toiselta asiakkalta löytyikin jotain vielä hienompaa ja ihan joutilasta: teetee Alpakkaa! Vaihdon ne Regian tarjoussukkalankoihin ja...

Kaikkia en ees oo kuvannut. Aika monta paria on kesän aikana tullu tikuteltua, vaikka keväällä kuvittelin näiden riittävän Matildan Kesäkauppaan. Lankoina teetee helmi, uusi vauvalankamme Katian Merino Baby, SMC Merino jokunumero (olisko 170), Lainesin Dolly. Suunnilleen näitä, mut voi olla muutakin.

Lomasen aikana viimeistelin asiakkaan vauvan nutun. Hänellä oli inspiraatio lopahtanut toisen nappilistan kohdalla ja vauva uhkasi kasvaa nutusta ulos ennen valmistumista. Tein listan ja kursin osat kokoon. Minähän olen ihan innoissani saadessani ommella nättejä saumoja! Ja väliin arvatkaapa mitä?

Hupsista! Selatessani kännykän kuvia, niin jopas: Yhdet isotkin sukat!

Pitkään ollaan etsitty korviketta "hiensyöjäsukkalangalle" ja nyt se viimein löytyi! Himalaya Socks Bamboo. Langassa merinoa, bambua ja polyamidia. Koko 42 sukkiin 74 grammaa puikoilla 2½.

Syksyä jo odottelen vähän pelonsekaisin tuntein ja innoissani: Puoti muuttaa! Uusi osoittemme syysykuun aikana tulee olemaan Asemakatu 12. 

Jännittää, että löydetäänkö meidät, vaikka uusi tila on vaan kahden korttelin päässä. Rikalahotellia vastapäätä. Tämä kuva on Idan feikki - uudet teipit tulee ikkunaan vasta ensi viikolla.

Kun Anjalin on ollut Annankadulla jo vuodesta 1988 ja sitä ennekin samalla paikalla oli käsityöliike (salolaiset muistaa Eeva Kaarron) ja minäkin yli 23 vuotta, niin arvaatte, että kaikenlaista sinne on kertynyt. Tää vessan ylähyllyltä löytynyt oon yks hauskimmista:

Tietenkin löytyy myös neule- ja virkkausohjeita, lehtiä. Niistä on puodissa nyt pöytä, jossa on kyltti: OTA TÄSTÄ... Olis kiva, jos jollekin kelpais - muuten ne menee jätepaperiin ja se olis sääli.

Viikonloppuna sentään pääsin mökille. Oli liian kuumaa, mutta kun ne mustikat huutelee puskissa niin intervalliharjoitusta pukkas:

Kipollinen mustikkaa, sukanvarsi varjossa, kipollinen mustikkaa sukanvarsi... Sitten uimaan ja sama kierros uudelleen!

Tiimityönä tää sujui ihan mainiosti! Sillä välin ku minä kiipustin rantaan ja takas, niin isä siivos mustikat ja taas oli kaks kuppia valmiina odottamassa täyttöä! Ja kun mä olin pylly pystyssä mustikkapuskassa, niin isä istui terssilla varjossa tartuttuaan pitkästä aikaa pistelyihin:

Miettikääpä: 6,4 ruutuista aidaa muliinilangan yhdellä säikeellä! Ja se on 89 vee! Tartuttuaan pitkästä aikaa harrastukseensa, niin pyysi tuomaan tätä tiheämpää kangasta, koska 5,4 ruutuinen oli mielestään liian isoa... Eli mainio tiimityö ja intervallitreeni molemmilla. 

Matildan kesäkaupassa oli mulla heinäkuussa pari kahden päivän pestiä. Ekalla kerralla isä oli kuskina. Yövyttiin perinteiseen tapaan Marinassa ja käytiin kesäteatterissa. Teatterista ei tykätty, mutta Bruketin pippuripihvit oli yli odotusten! Kesäkauppa on joka päivä auki vielä 10.8. asti ja sen jälkeen vielä elokuun viikonloput. Mun seuraava vuoro on la-su 16.-17.8.

Sitä ennen ja sen jälkeen on vielä paljon kivoja juttua tulossa, mutta niistä kun aika on.

Sillä välin voin aina joskus käydä mökillä iltauinnilla ja auringon laskun aikaan istua hetken keinussa tikuttelemassa... Vauvan sukkia 😂

Viimeisiä helmiä eli vauvan body, mekko ja sukat

 Asiakaalla oli tarkoitus neuloa sukuun tulevalle vauvelille body, sukat ja mekko. Langat ostettuina, mutta sitten tuli jotain ja pyydettiinkin hätiin lakakaupan tätiä. Ja sehän suostui - taitaapi olla viimeiset tällä langalla tikuteltavat.

Ensin pikkuruinen body. Lankana teetee Helmi, menekki 53 g. Ohje Suuri Käsityö 2/2016 -lehdestä. Lahkeiden suut, käden- ja pääntiet huoliteltu rapuvirkkauksella. Puikot taisi olla 3 mm koukku 2½. Ohjeessa olalla oli painonapit, mutta mun mielestä painonapit ja neule ei oikein sovi yhteen. Siispä tuollaiset suloiset helminapit.

Sukkien piti olla "prinsessat", mutta mun palmikko ei sytyttänyt. Siispä keksin soveltaa mekon aaltoneuletta sukkiin:

Teetee helmeä edelleen. Puikot 2½ Zingit ja menekki 21 g. Mekolla ei ollut kiirettä joten väliin viikonloppu ja jotain ihan muuta.

Teeteelenkojen tarina loppui ja samalla koko mun lankakauppiasurani pisin ja paras yhteistyö. Tuntuu haikealta. Samalla vähän sekavalta - aika monen suositun langan tilalle pitäisi löytää joku korvaava. Yhtä hyvä ja järkevän hintainen. Siispä päädyin helmen korviketta etsiessäni tilaamaan monilta eri toimittajilta testattavaksi pussillisen valkoista vauvalankaa... 

Eka oli valkoisen sijaan likaisenharmaa, toka luonnonvalkoisen sijaan rumankeltainen, kolmas ja neljäs laadultaan ookoo, mutta hinta monta euroa kalliimpi! Lopulta päädyin Katian Merino Babyyn.

Testasin tietenkin vertaamalla tuttuun ja turvalliseen:

Vasemmalla helmestä neulotut (tällä kertaa puikot 2,25 mm), oikealla Baby Merinot (puikot 2½). Lanka on kaapelikierteistä ja jälki tosi nättiä. Metrejä kerässä on vain 165, mutta tykkään kovasti. Ainut harmistus on, ettei siitä löydy melerattuja harmaita. Me suomalaiset kun tykätään iloisenharmaista. Helmeä on vielä vähän varastossa, mutta viimeisiä viedään.

Mekkokin on jo melkein valmiina. Helminapit puuttuu ja vyötärön silkkinauha:

3 mm puikoilla (ja 2 ½ mm DMC koukulla viimeistelyt), menekki 96g.

Just nyt on paljon mietittävää. Viikolla uutisoitiin siitä, miten neulominen auttaa keskittymään palavereissa. Itse olen ain inhonnut palavereja ja tässä joku aika sitten meinasin ihan polttaa päreeni, kun asioita vatvottiin ja jähnättiin, aikaa kului eikä valmista tullut. Siinäkin tilanteessa olis ollu hyväksi ihan perus sukkaneule tai vaikka tämän mekon helma. Seuraavaan sessioon varaudun paremmin...

Toinen rentouttavaa ja ajatuksia selkiyttävää on se, että tekee jotain ihan muuta ja mielellään fyysistä. Viikko sitten oli tilausuus:

Eipä tuokaan ihan helposti syttynyt.Välillä piti käydä kutomassa kolme kerrosta mekkoa ja päättää et nyt en luovuta - Johan pyromaanilta menis maine! Ison kuusen oksat piti karsia, havut polttaa ja samalla hävittää puodin yli kymmenen vuotta vanhat paperit. Kakskymmentä kiloa. Syttyihan se ja koko päivä siinä meni:

Myös syksyllä kaatuneen puun loppukin päätyi pinoon odottamaan jatkojalostusta. Kiitos supermiehille. Apua saa kun kehtaa pyytää.

Seuraavana aamuna tiesi tehneensä jotain... Sängystä nouseminen osoitti, että mulla on lihaksia :) 

Kässyjen ja riehumisen jälkeen viikolla käytiin kummitytön kanssa katsomassa elokuva - Tove Janssonin Kesäkirja. Kaunis ja herkkä leffa ja teatteri Kino Kilta saa täydet suositukset: Pieni tila, vähän ihmisiä ja elokuva alkoi ilman räiskyviä mainoksia! Ennen elokuvaa treffattiin Blankossa.

Ja vielä pari päivää hurinahoitoa Bigin kanssa! Voisko olla parempi viikko? 

Kaikesta sekavuudesta huolimatta en heitä puikkoja nurkkaan enkä hanskoja tiskiin. Tosin polttoprojektin päätteeksi perinteiseen tapaan piti vielä heittää paljon nähneet työhanskat nuotioon:

Uusin työrukkasin eteenpäin!

Villatakki suosikkimerinosta ja syksyisiä

Syksy on tulossa, vaikka helteet PIINAA The Lankakaupan tätiä ankarasti. Syyskuun tarjouslanka (miinus 20%) on supersuosittu merinovilla PEO30 ja siitä tikuttelin pikapikaa Niina Kaakkurivaaran uuden ohjeen mukaan raglanvillatakin:

Ohjeen nimi on Pink Bloom, mutta mulle väriksi valikoitui konjakki. Lanka on niin ihanaa neulottavaa, että tämä valmistui alta viikon! Puiset napit löytyi omasta puodista.

Malli on ajaton ja unisex. Kuvaa ottaessani tuli mieleen, että sopisi myös miehelle kauluspaidan ja krakan kanssa. Kunhan ei kerrota et mallin nimi on Pink B...

Ohje saumattomasti alhaalta ylös ja menekki tähän M-kokoon pikkuisen vajaat 13 kerää. Resorit puikoilla 4mm ja muuten 4,5 mm Unicorneilla.

Elokuun viimeistä viikonloppua vietin isän ja äidin kanssa Atussa. Elotulia päästiin polttamaan, vaikka alkuun satoi. Oli kiva ilta. Tassukin sai oman tulensa.

Uuteen maisemaan olen yrittänyt pikkuhiljaa tutustua. Kaikkea kaunista ja luonnon vuosisatojen kuluessa muokkaamia maisemia löytyy kunhan vaan viitsii vähän rämpiä:

Sanotaan, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Pahaa pelkään, että ens talvi on musta ja synkkä ja lumeton...

Viime viikonloppuna pääsin "omille" sienipaikoilleni ja saalis olikin ihan kelpo:

Myös koko kesän parhaat löylyt sielunmaisemani naapurissa:

Ja perinteiset "iluvalkiat" grilliherkkuineen hyvien ystävien seurassa myöhään yöhön. Ihanaa oli tavata. Olikin ollut ikävä ystäviä. Ja saarta. Akut on ladattu.

Sunnuntaina "hypähdin" meren rannalta järven rantaan. Viikon mittainen kissanhoitopesti odotteli.

Nälkään nääntymäisillään? Oon ihmetellyt miks pussiruoka ei kelpaa. Ajattelin, et hän jo tietää, et multa voi huijata katkarapuja. Tänä aamuna löysin terassilta muutaman "luomuruuan" jäänteet. Joten... Ei se nälkää näe.

Etäpäivän kirjanpitoavustajalle kuitenkin Partymixejä palkaksi. Ne sentään kelpaa Bigi The Prinsessalle. 

Etäpäivälle oli muitakin suunnitelmia. Eilisen Neulomakerhon jalkeen oli tarkoitus tikutella lasten Riddari uudesta Fjällalopista valmiiksi, mutta mystisesti kadonnut (ja sittemmin puodista löytynyt) kuviolankakerä jätti kaarrokkeen alkuunsa. Siispä tästä päivästä tuli puolivapaapäivä. Tein kolmen kilsan lenkin ja kävin tutustumassa uuteen luontopolkuun:

Kiva reitti. Jos ei tule häätöä, niin jonain päivänä käpyttelen sen pidemmänkin reitin. Nyt kuitenkin järveen uimaan ja puikot käsiin. Aina kässäpussista löytyy Plan B, jos ekasta suunnitelmasta puuttuu lanka!

Huomenna taas puotiin ja lauantaina alkaa Neuleklubi Kansalaisopistossa! Pari paikkaa vielä vapaana. 

Kaulurille kaveriksi pipo ja lapaset

Peo 30-Palmikkokaulurimme herätti sen verran ihastusta, että päätettiinpä tehdä siitä kokomainen setti: Pipo ja lapaset samaan sarjaan!

Ida tikutteli lapaset ja minä koeneuloin ohjeen:

Puikot 3 ja 3½ ja menekki Arvier Silke Peo30-lankaa 88 grammaa.

Pipon kanssa ei mennyt ihan niin helposti. Purkaleesta purkaleeseen (samalla soi päässä Ismo Alangon Kriisistä kriisiin...). Eka versio yhdellä palmikolla otsikossa oli typerän näköinen. Toka versio viidellä mallikerralla tyrehtyi siihen, etten saanut päälaen kavennuksia menemään kauniisti. Kolmas versio oli täydellinen ja aloin kirjoittamaan ohjetta... 

Purkaleeksi meni vielä kerran! Valmiista myssystä kun en osannutkaan kirjoittaa ohjetta vaan piti kirjoittaa muistiin samaan aikaan kun neuloin.

Tältä "ohje" näytti vielä pari viikkoa sitten. En tosiaan voi kutsua itseäni suunnittelijaksi... Mulla on tapana tehdä joku neule ja jos tulee kiva, niin kirjoitan ohjeen. Ida sen sijaan suunnittelee ensin ja vasta sitten tekee. Onneksi me luetaan ja neulotaan oiko toistemme tuotokset ennekuin julkaistaan mitään. 

Pipon resorin neuloin Addin CraSy trio 4 mm bambuilla ja palmikko-osan 4½ mm 50 cm pyöröillä. Menekki 80 grammaa. Ohjeet siis molempiin saatavissa pyynnöstä lankatilauksen mukana. Koko settiin siis menee 7 kerää ihanaa Peo30 merinoa.

Alkuvuoden huima bloggausvauhti hiipui, koska viime viikkoina on ollut neulomusten ja tavallisten työpäivien  lisäksi kaikkea muuta kivaa. On ollut Neulomakerhoa, kirjapiiriä, novellikoukkua, Kansalaisopiston neuleklubikin alkoi ja vähän opintojakin olen yritellyt. Viikolla tavattiin Matildan kesäkaupan Popup-porukalla Musinessa ja suunniteltiin jo tulevaa kesää. 

Viime viikonloppuna vielä Neulereivit! Kun kerroin osallistuvani reiveihin, niin sain osakseni kulmien kohottelua ja outoja katseita... Tarkistin et mihin olenkaan menossa ja kaikentietävä netti kertoi reivien olevan "konemusiikkipainoitteinen tanssitapahtuma." Uups! 

Tosiasiassa neulereiveissä tuftattiin, joogattiin, neulottiin, virkattiin, juteltiin ja syötiin. Hirmu kivaa oli ja opin paljon uusia asioita!

Tuftausta

Mosaiikkineuletta

Välillä rentouduin virkkaamalla ruutuja Sirdarin Replaystä 

Italialainen aloituskin tuli kokeiltua - sitä tosin pitää vielä vähän treenata... Reiveistä lisää voi lukea Kakskertaseuran sivuilta KLIK!

Pari viikkoa sitten yhtenä sunnuntaiaamuna käväisin ottamassa kuvan sielunmaisemasta:

Olin jo aikaisemmin saanut tiedon, että jää on kolmekymmentäsenttistä ja sain mökkinaapureilta lainaksi liukuesteet ja naskalit. Lisänä oli pelastusliivit, kävelysauvat ja repussa kuumaa kaakaota ja eväsleipää. Heti seuraavana maanataina kävin ostamassa ihan omat turvakkeet. Jos vaikka toisenkin kerran... Moneen vuoteen ei ole ollut asiaa jäälle. 

Onni on kunnon pakkaset!