Vauvaneuleita ja kesää

 Terveiset kesälomalta!

Blogiparka on taas jätetty heitteille melkein kuukaudeksi. Näin kesäaikana on niin paljon muuta, ettei kässyjä oikein kerkii.

Asiakkalle tein vielä yhden pikkuisen hatun jatkoksi näihin sydänneuleisiin. Lankana Katian Baby Merino ja menekki 30 g. Sydän ei ollut ohjeessa, mutta ajattelin, että se kuuluu olla, jotta kokonaisuus on yhtenäinen.

Koska teetee Helmi on nyt viimestäkin kerää myöten lopussa, pitää vähän mutustella tätä meidän uutta vauvalankaamme. Ja koska mielestäni ainakin jokaisesta vakilangastamme pitää olla joku hypisteltävä malli puodissa, niin:

Tykkään langsta. Se on hiutsen paksumpi, ku helmi (50g=165m), mutta toimii hyvin korvikkeena ja hinta on järkevä. Nuttu on neulottu ylhäältä alas ja lankaa 9 kk kokoon kului 113g. Puikot 2½ ja 3.

Kivat puiset sydännapit löytyi omasta puodista.

Oikeasti tämä on jo toinen kesälomanen! Ensimmäinen oli perinteisesti juhannuksen alusviikolla. Silloin sain vieraaksi Kakskertaseuran neulomakerholaisia!

On sydäntälämmittävää, että vaikka en enää ole oikea kakskertalainen, niin saan olla mukana neulomakerhossa. Ja ihanaa, että niin moni lähti tänne kauas "ulkomaille". Vaikka kesäneulojaiset on tapana hoidella laiturilla, niin tällä kertaa vaan terassilla. Toki laiturillakin käytiin.

Seuraavalla kerralla neulottiinkin viime tiistaina Kakskerran kirkon laiturilla:

Sieltä matkani jatkuikin hyvässä seurassa lomailemaan mökille...

Bigikissa lähti lomakaveriksi. Hoitosessio on sovittu hyvissä ajoin eli jo helmikuussa...

Tottuneena neuleiden laaduntarkkailijana Bigi huolehti myös vihdoin ja viimein valmistuneen vauvan peiton tarkistuksesta. Ilmeisesti laatu kelpasi.

Lankapaketissa on kaksi kerää luomumerinovillaa - yhteensä 250g (1100m). Toinen kakkukerä on raidallinen ja toinen valkoinen. Neuloin 3½ Addin Unicorn puikoilla. Peiton koko n. 60*80 cm. Lankaa jäi vielä sukkiin.

Näitä yksisarvislankapakkausia on myynnissä myös kuuden yrittäjän yhteisessä Kesäkaupassamme Matildedalissa vanhassa halkokuivaamossa. Siellä lankapaketeissa on mukana myös suomenkielinen ohje ja puikot. Kesäkauppa on avoinna joka päivä klo 11-18 koulujen alkuun asti. Oma puotipuksuvuoroni on 15.-16.7 ja seuraava kerta viikonloppuna 19.-20.7. Nähdäänkö siellä? Salosta pääsee paikalle arkisin paikulla ihan ilmaiseksi!

Ei kesää ilman juhlia. Kymmen vuotta sitten juhlat jäi väliin. Koska olin jalka kipsissä "hypättyäni parvekkeelta". Tällä kerralla en missään nimessä halunnut jättää minulle tärkeän ihmisen kasikymppisiin osallistumatta! Lahjoja ei kuulemma pitänyt, mutta koskas tämä "murrosikäinen mukula"  (tämä termi monen kymmenen vuoden takaa) olisi totellut? Siispä alpakkapalmikkosukat...

Näissä lankana Katia Alpacolor ja menekki sukkapariin 2 kerää. Alkuperäinen ohje on teetee Tundralle ja oma mallini, joka on julkaistu ihan oikeassa käsityölehdessä. Nyt pitää taas jälleen kerran löytää hyvä korvike, sillä tämänkin alpakkasukkalangan tie on päätöksessään. Toki muutama paketti ohjeineen löytyy vielä Kesäkaupasta.

Juhannusta juhlittiin hyvässä seurassa perinteisin menoin vaikkakin uudessa paikassa. Mukana hyvät ystävät ja isä, joka paistoi koko porukalle lettuja. Aamupala ihan perinteiseen mallin "terveellinen" hedelmäsalaatti kera muiden herkkujen

Tölkkisauna lämpesi, veitset teroitettiin, lippu nostettiin, skumpat nautittiin, lenkkeiltiin, korttia pelattiin, verkot laskettin (ei puhuta saaliista), grillattiin ja tietenkin syötiin paljon ja hyvin!

Puhumatta nyt viimeöisestä myrskystä, niin tuulet on olleet sen verran kovia, että vasta kerran - juhannuksen jälkeen sunnutai-iltana pääsin testaamaan uusia airojani... Ja venettä, josta piti raapia monen vuoden jäkälät ennen vesillelaskua.

Hyvää kesää!

Balaclava, siivekäs huivi ja muita syksyistä

Syksyn uudet langat ovat keveitä, pehmeitä ja kerrassaan paijattavia! Tietenkin ne suorastaan huutavat puikoille...

Näyttäisi siltä, että monenlaiset huppususysteemit ovat muotia. Siispä luin muutaman ohjeen, totesin hankalaksi ja loin vaan silmukat pistelin menemään omin päin:

Aika hauska vai mitä? Koska me suomalaiset ollaan sukkakansaa, niin huppu on neulottu kuten sukan kantapää:

Kun "pääkantapää" oli valmis, niin poimin silmukat ja jatkoin muutaman kerroksen resoria ja jatkoin toisella kerällä kuten TÄSSÄ vanhassa ponchossa. Joo - luit ihan oikein: tähän meni vain kaks kerää Lana Grossan Airy-lankaa puikoilla 5 mm. Airy on ihanaa ja kokonaan luonnonkuituja: 42% alpakkaa, % puuvillaa ja 18% merinoa. 50 kerässä 170 metriä.

Koska joku muukin tykkäsi, niin kirjoitinpa ohjeen. Ensimmäinen erä lankaakin hupeni nopeasti, mutta lisätilaus on jo tehty. 

Hauska huomio tuli vastaan tässä viime viikolla. Facebooki heittelee aina silloin tällöin muistoja vuosien takaa. Vastaan tuli TÄÄ juttu. Mun palmikkosukat täytti viime viikolla 10 vuotta! Vuosien varrella niitä on tehty vaikka kuinka paljon ja monenmoisista langoista. Nätti on ja helppo.

Toinen uutuuslanka ei hirveästi houkutellut. Koska puikkosuositus vyötteessä oli seiska! Mun kipuraja menee yleens kuutosessa... New Muranon vyötteen takana on ohje pipoon ja kauluriin ja väitettiin, että kerä riittää kauluriin. En uskonut, joten piti venyä pipoon. 

Vajaa kerä meni, joten pakko uskoa et yhdestä kerästä tulee kauluri. Ja tuonhan tikutteli muutamassa tunnissa. Kutittamaton lanka on omiaan ja kauniita värejä mehiläspesän näköisessä kerässä löytyy joka lähtöön kahdeksan erilaista. Kiva lanka aloittelijallekin tai viime hetken joululahjoihin.

Viime perjantaina Ida töistä lähtiessään huikkasi, et toi on varmaan tiistaina valmiina. Siis huivi kolmannesta uutuuslangasta... No joopa joo - ainahan sitä voi toivoa, muttta kuinkas kävikään?

Lankana Mondialin Soave ja puikot 4½ mm Unicornit. Uskomattoman kevyt lanka: 50g=240m ja huiviiin menee vaan vähän yli kaksi kerää. En nyt vaan voinut jättää käsistäni!

Jännä siipimäinen muoto istuu kauniisti hartioille ja syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Valitettavasti valmiiksi tulleelle huiville ei ollut tarjolla kuvauskroppaa, joten hyödynsin kortteerin callunaa ja betonia:

Lanka on uskomattoman pehmeää ja tosi kevyttä. Idan heittämä haaste ei ollut edes vaikea, sillä ihanaa lankaa neuloin kauniissa maisemassa monta tuntia jo sunnuntaina!

Vaikka syksy on jo pitkällä, niin tämä "asunnonsäästäjä" vaan jatkaa kesäistä menoaan. Viikko sitten oli pakko könytä metsässä, koska kosteikkoja:

Siispä viikonloppua piti venyttää maanantaiaamuun. Tässä kuva työmatkan alusta. Enää ei ollut pimeää:

Tämän viikon maanatain etäpäivän valjettua pidin tiukan palaverin itseni kanssa. Jos siis sunnuntaina neuloin monta tuntia Soavea valmiiksi, niin eiköhän kortteerin lehdenhakureissulla bongatut mustat torvisienet anna lupaa painella uudelleen metsään keskellä päivää?

Tilausneuleen saumoja voi ommella, kun ulkona on jo pimeää. Eikös? Molempia osapuolia tyydyttävä  lopputulos neuvottelusta mun ja mun kanssa ja metsään:

Ei niitä nyt voi jättää keräämättkään! Onneksi sekä edellisille kosteikoille että maanantain suppiksille on löytynyt halukkaita. Itsellä on pakastin täynnä ja kuivattuja vuosiksi. Mut ku metsässä liikkuminen lataa akkuja ja rentouttaa...

Viime viikonloppuna sain neulomisen ja metsäreissujen lisäksi ylimääräistä hurinahoitoa Bigiltä:

Ihanaa oli taas olla "hoitotätinä". Luulen, että meillä molemmillä oli tosi kivaa. Toivottavasti myös reissulla olleilla kotiväellä oli mukavaa ja tunne, että lemmikki on hyvässä hoidossa.

Etäpäivän viimeisillä valoisilla vielä lämmitin saunan. Järven vesi oli 13 asteista, ilma 11. Uimavalvoja piti vahtia. Pistää miettimään et kuka hoitaa ketäkin?

Mulla on tapana puhaltaa saippuakuplia kun hyvä mieli tulvii yli äyräiden. Viime vuoden aikana niitä hetkiä on ollut harvoin. Tämäkin oli Bigilandiassa muistettu, Kiitos Neulefriikki!

Saippuakulpapäiviä kaikille lukijoillekin! 

Islantilainen Riddari lapselle Fjallalopista ja ikuisuusneule

 Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!

Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.

Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.

Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:

Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?

Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...

Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...

Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:

Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,

Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½. Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.

Puodin takanhuoneessa viime viikolla opeteltiin neulakinnasta... 

Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! 

Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:

Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.

Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan...  Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.

Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....

Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:

Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.

Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!

Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!

Villatakki suosikkimerinosta ja syksyisiä

Syksy on tulossa, vaikka helteet PIINAA The Lankakaupan tätiä ankarasti. Syyskuun tarjouslanka (miinus 20%) on supersuosittu merinovilla PEO30 ja siitä tikuttelin pikapikaa Niina Kaakkurivaaran uuden ohjeen mukaan raglanvillatakin:

Ohjeen nimi on Pink Bloom, mutta mulle väriksi valikoitui konjakki. Lanka on niin ihanaa neulottavaa, että tämä valmistui alta viikon! Puiset napit löytyi omasta puodista.

Malli on ajaton ja unisex. Kuvaa ottaessani tuli mieleen, että sopisi myös miehelle kauluspaidan ja krakan kanssa. Kunhan ei kerrota et mallin nimi on Pink B...

Ohje saumattomasti alhaalta ylös ja menekki tähän M-kokoon pikkuisen vajaat 13 kerää. Resorit puikoilla 4mm ja muuten 4,5 mm Unicorneilla.

Elokuun viimeistä viikonloppua vietin isän ja äidin kanssa Atussa. Elotulia päästiin polttamaan, vaikka alkuun satoi. Oli kiva ilta. Tassukin sai oman tulensa.

Uuteen maisemaan olen yrittänyt pikkuhiljaa tutustua. Kaikkea kaunista ja luonnon vuosisatojen kuluessa muokkaamia maisemia löytyy kunhan vaan viitsii vähän rämpiä:

Sanotaan, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Pahaa pelkään, että ens talvi on musta ja synkkä ja lumeton...

Viime viikonloppuna pääsin "omille" sienipaikoilleni ja saalis olikin ihan kelpo:

Myös koko kesän parhaat löylyt sielunmaisemani naapurissa:

Ja perinteiset "iluvalkiat" grilliherkkuineen hyvien ystävien seurassa myöhään yöhön. Ihanaa oli tavata. Olikin ollut ikävä ystäviä. Ja saarta. Akut on ladattu.

Sunnuntaina "hypähdin" meren rannalta järven rantaan. Viikon mittainen kissanhoitopesti odotteli.

Nälkään nääntymäisillään? Oon ihmetellyt miks pussiruoka ei kelpaa. Ajattelin, et hän jo tietää, et multa voi huijata katkarapuja. Tänä aamuna löysin terassilta muutaman "luomuruuan" jäänteet. Joten... Ei se nälkää näe.

Etäpäivän kirjanpitoavustajalle kuitenkin Partymixejä palkaksi. Ne sentään kelpaa Bigi The Prinsessalle. 

Etäpäivälle oli muitakin suunnitelmia. Eilisen Neulomakerhon jalkeen oli tarkoitus tikutella lasten Riddari uudesta Fjällalopista valmiiksi, mutta mystisesti kadonnut (ja sittemmin puodista löytynyt) kuviolankakerä jätti kaarrokkeen alkuunsa. Siispä tästä päivästä tuli puolivapaapäivä. Tein kolmen kilsan lenkin ja kävin tutustumassa uuteen luontopolkuun:

Kiva reitti. Jos ei tule häätöä, niin jonain päivänä käpyttelen sen pidemmänkin reitin. Nyt kuitenkin järveen uimaan ja puikot käsiin. Aina kässäpussista löytyy Plan B, jos ekasta suunnitelmasta puuttuu lanka!

Huomenna taas puotiin ja lauantaina alkaa Neuleklubi Kansalaisopistossa! Pari paikkaa vielä vapaana.