Naistenpäivähuivi nesomaanin talvilomaneuleena ja muita tapahtumia

Naistenpäivä lähestyy ja puotiin tulla putkahtelee kevään uusia lankoja lähes päivittäin. Ekana tuli SMC:n Ocean Drop. Lanka. joka sopii mainiosti siihen aikaan, kun villaa ei enää välttämättä tarvita, mutta jotain kuitenkin. Perinteinen naistenpäivähuivihan siitä...

Puikot 4,0 mm. Ja ihmekös, että oli hymy herkässä kun viimein kaikki seikkailut oli ohi, huivi valmiina ja olin turvallisesti takaisin puodissani...

Huivi oli mainio retkineule alkuviikon lukulomallani. Monen vuoden jälkeen jäätä oli niin paljon, että nesomaani uskaltautui jäätä pitkin saareen!

Tenttikirjaa lukiessa ja mökkiä lämmittäessä huivi oli mainio lukukutimus. Oppimisessa ja opiskelussa on montaa eri tapaa. Itse keskityn parhaiten kun käsillä on jotain tekemistä samalla kuin luen tai kuuntelen. Toki neule ei saa olla vaikea. Tässä ainaoikeassa kädet toimii ja mieli lepää.

Tietenkin olin innoissani, kun monivuotinen haaveeni mokkiviikonlopusta keskellä talvea itseni kanssa kahdestaan viimein toteutui. Moneen vuoteen ei jää ole ollut riittävän paksua. Tullessani sunnuntaiaamuna aikaisin sain ihanilta naapureiltani monta ämpärillistä saunavettä - oma kaivohan on jäässä eikä lunta enää ole niin paljon, että siitä voisi sulattaa.

Alun savusukelluksen jälkeen mökki alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Eväänä ollut sienikeitto lämmitti sisuskaluja ja villaneuleet ulkoisesti.

Illalla saunan jälkeen vielä makkaraa takassa. Takkatuli kuivatti kosteutta ja lämmittikin.

Neulojan valotkin olivat taas tositoimissa. Ei kuitenkaan neulomisessa vaan apuna kun liukastellen jäässä ja rämpien lumessä piti pimeällä löytää huussiin:

Talvisaarimökkeijän suurinta haitekkiä on neulojan valot ja huussin styrox-isuin :) 

Pari viikkoa aikaisemmin lenkkeilin aurinkoisena sunnuntaina kotirannassani.

Tällainen talvisää oli haaveena myös lukulomalle vaan toisin kävi... Tiistaiaamuna aikaisin laitoin mökin takaisin talviunille. Pakkasin tavarat pulkkaan, aloin lukemaan ja odottamaan sumun hälvenemistä. Kirkastuihan se päivä maanatainakin! Eipä kirkastunut tiistaina ja pakko oli lähteä etsimään vastarantaa ennen pimeän tuloa. Jossain tuolla sen piti olla...

Sumu on tosiaan vaarallista ja arvaamatonta. Eksyttyäni ihan väärään paikkaan, mutta viimein löytäessäni Reppulin vastarannalta helpotus oli melkoinen!

Vaan kuinkas kävikään? 

Siinä sitten nökötin. Keskellä mäkeä. Ylös ei päässyt ja alas vaan liusuin holtittomasti kohti ojaa ja puuta... Pelastajat löytyivät Neulomakerhoystävien puolisoista <) Kiitos! Nyt muuten tiedän miten Reppuliin laitetaan hinauskoukku! Oppia ikä kaikki. Nolo loppu mainiolle lukulomalle. Jälkikäteen tällekin muistolle voi nauraa. ja olla kiitollinen ystävistä.

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea muutakin kivaa. Yhtä juhlaa suorastaan. Ystävä tuli käymään. Pari päivää viettiin yhdessä tarinoiden ja herkutellen ja tietenkin neuloen... Käytiin myös Kakolassa mut päästiin karkuun!

 

Esittelukierros oli hieno ja mielenkiintoinen! Molemmat tykättiin. Kannattaa mennä.

Ystävätapaamisessa tärkeintä on perinteet. Oli sitten kesä tai talvi. Ollaan sitten kaupungissa, mökillä tai järven rannalla niin perinteinen skumppa-aamiainen on must.

Miten aika kuluukaan? Oma puotipuksu-urani täytti jo 22 vuotta. Ei yhtään tunnu siltä. Aika on kulunut huomaamatta. 22 vuotta sitten yhtenä helmikuisena torstaiaamuna oli Anjalinin "uuden kauppiaan" avajaiset. Silloin kuvittelin tietäväni jotain jostain. Nyt tiedän et joka päivä voi oppia jotain uutta. Tänä vuonna otettiin uusinta ja oli ihanaa saada myön silloin mukana ollet ja vuosien varrella tärkeimpänä kannustajani olleet vanhempani ja tietenkin Ida mukaan. Juhlistettiin syömällä puotin takahuoneessa pizzaa sormin.

Hiljaiseksi pistää. Ja kiitolliseksi. Oli upeaa kun sain kuulla monia juttuja asikkailta, jotka muistelivat Anjalinin lankakauppaa vuosikymmenien takaa - paljon ennen omaa kauppiasuraani. Ja monta uutta "omaakin" asiakkuutta on meille tullut. Puhumattakaan niistä muistoista, joita kertoivat ne nuoret, jotka olivat jo äidin tai isoäidin kanssa käyneet lankakaupassa jo lapsena ja jatkavansa perinnettä! Kiitos varsinkin verkkovastaava-Idalle! Ollaan perinteinen, mutta myös tulevaisuuden pikkuinen lankakauppa. Nyt voidaan jo odotella satavuotisbileitä vuonna 2026 lokakuulle!

Monta kässyä on aloitettu. Valmiista ei ole raportoitavaa. Sirdarin repalysta valmiina 23 palaa. Ei tietoa mitä niistä tulee, nutta Katian pingotussysteemi tuli kokeiltua,

Suuren kässälehden 1/24 ylhäältä alas palmikkoneuletta aloitin innoissani DMC:Eco Vita -langalla. Innostuin kuaniista pitsi/palmikko -mallista. Kerrankin jotain muuta kuin kirjoneuletta...  Ohjeesta puuttui yks mielestäni olennainen mitta. Kysyin sitä suunnittelijelta yks lauantai-ilta myöhään, Arvostan sitä, että vastaus tuli heti. Ei tosin kysymykseeni. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen. Ei edeleenkään  vastannut kysymykseeni. Siispä purkuun menee kun löydän halukkaan purkajan.

Muutakin on toki ollut puikoilla. Varrettomat kirjosukat Pallaksesta koeneulomuksena. Niistä myöhemmin kunhan julkaistaan jossain. Ja maaliskuun tarjouslangalla neuloin mosaiikkineuletta. Se valmiina, mutta odottaa viimeistälyä.

Tulipas pitkä postaus ja seuraavaakin varmaan pitää odotella. Lähiviikot täynnä kivuuksia. Tärkeintä tietenkin Turun Kädentaitomessut. Niiden lisäksi olen varmaan vahingossa ja innoissani vastannut "Joo ilman muuta" myös pariin muuhun juttuun. ja sit se hemmetin tentti, jota varten pidin lukulomaa. Onneks. Ylläreitä on elämä täynnä! Ja lankaa!