Vuoden naistenpäivähuivi ja Rusettihuivi Tassusta

 Jokavuotinen Naistenpäivähuivi valmistui just ja just oikeaan aikaan:

Perinteenähän on joka vuosi tikutella uusi Naistenpäivähuivi kevään ekasta uudesta tulokkaasta. Tänä vuonna tulokas on Austermann Soleia. Suloisen pehmeä ja nätti kakku, jossa puolet puuvillaa ja toinen puoli bambuviskoosia. 3½ puikoilla. 1 kerä, 100g ja 320 m.

Eka Naistenpäivähuivi syntyi vahingossa. Vuonna 2016. Voi kauhiaa - ens vuonna täytyy pitää kymmenvuotisbileet!

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Pari viikkoa sitten mun puotipuksuna alkamisestakin tuli kuluneeksi 23 vuotta. Juhlistin synttäriviikon jälkeen vielä itsekseni vaeltavien lahjatulppujen (kiitos Ida)ja uusien lahjavilliksien (kiitos Kikka L.) kanssa itsekseni viikko sitten mökillä.

Blogikissa Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle tuli kuluneeksi kolme vuotta maaliskuun ekana. Siksipä hänellekin kynttilä sinne katajatten viereen. Siellä oli hyvä tirppatähystyspaikka ja viimeinen lepopaikkakin.

Mietin hetken otsikkoon bolgikissan uutta elämää, mut ajattelin sen olevan sopimaton... Kun kissa tekee tuhmuuksia, niin aina uhkaillaan sen päätymisestä rukkasiksi. Oikeasti tuhmuuksia ei koskaan tee kissa vaan joku näkymätön Miurami. Tassun karvoista ei tullut rukkasia (vielä), mutta hitti eli Rusettihuivi:

Langan kehräsi @kerstinmärtins. Tassun kummitäti oli ihmeissään - Kummipoikahan oli musta eikä ruskea! Jänää on, et kauluri ei yhtään kutita. Tosin sen valmistuttua Soakkasin sen. Lanka tuntui jotenkin rasvaiselta. Kummallista, kun ajattelee miten siistejä kissat ovat ja miten paljon ne pesevät turkkiaan koko ajan!

Lankaa on vielä jäljellä - Ehkäpä rukkasten verran... Ja karvojakin monta pöntöllistä.

Pari viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista:

Kaavoja on piirretty vaikka kuinka ja mekkokankaitakin hankittu. Jostain syystä koskaan kaava ja jemmassa oleva kangas ei sovi yhteen. Puhumattakaan inspiraation puutteesta. Tästä tuli kuitenkin ihan kelpo - ainakin tulkitsen niin, koska ainakin kaks ihmistä on tällä viikolla kysynyt et olenko laihtunut. En oo. Mekko Suuri kässylehti 2/2025.

Taitaa olla joku neljäs tai viides kerta, kun opettelen neulekinnasta. Salon Seudun kädentaitajien teemaillassa jälleen taas kerran. Ope antoi "kotiläksyksi" heti kotiin tultua tehdä muistinvirkistys. Ja minähän kuuliaisena...

Oliskohan neulakinnasasiassa niin et kuudes tai seitsemäs kurssi toden sanoo?

Fiilistelin viikko sitten Kesäkirjaleffaa mökillä. Kummitytön kanssa molemmat heti bongattiin elokuvan rantakalliolla penkki. Ihan samanlainen kuin isän tekemä:

Maisema tosin hiukan eri, mutta tunnelma... Tyyntä oli, jäätöntäkin, mutta tuuli on tehnyt pesiään:

Tänään yhdet nelikymppiset ja ensi viikolla kohti Turun Kädentaitomessuja. Tuttuun tapaan löydät meidät C-hallista osastolta 74. Nähdäänkö siellä?

P.S. Torstaihin klo 15 mennessä tehdyt verkkokauppatilaukset voit noutaa messuilta ilman toimituskuluja!

Syksyinen huivi ja muita syyspuuhia

Tuntuu ihan siltä, että nyt on talven tulo jo lähellä. Pikkuhiljaa ollaan laiteltu mökkiäkin valmiiksi talviunta varten. Lauantai-iltana töiden jälkeen ei paljon muuta ehdi, kuin lämmittää mökkiä, käydä saunassa ja pulahtamassa meressä (6 asteisessa) ja sit onkin jo pimeää. Aikaisin pimenevä ilta on siitä kiva, että on aikaa neuloa. Takkatulen lämmössä makkarahiillosta odotellessa:

Ja heti ryynärin jälkeen humpashdin takaisin lepakkotuoliini ja samantien unten maille...

Soutuvene nostettiin talviteloille jo lauantaina. Laiturihommat jätettiin sunnuntaille ihan suosiolla.

Eipä se keli yhtään parempi ollut sunnuntainakaan, mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Tuuli oli kova ja merivesi alhaalla. Laituri piti saada lähemmäs rantaa, mutta minkäs teet kun ponttooni makaa rantamudassa? No minä tietenkin painoksi keulille ja narun jatkeeksi... Kylmää oli eikä laituri liikahtanutkaan! Vaan Karvis se keksi keinot ja kolmen tonnin vinssin avulla saatiin siirrettyä ponttooni talviasentoon. Koko ajan puuhasteluamme tietenkin silmä tarkkana seurasi projektipäällikkömme Tassu - oikea rantaleijona:

Homma tosin kesti niin pitkään, että välillä se meni torkuille ja tuulensuojaan lempikuusensa alle:

Tapani mukaan otin kuvan sielnmaisemasta. Hiukan on eri näkymät, kuin keskikesällä... Kuvasta näkyy myös miten alhaalla merivesi on. Ei siitä turhaan ole säätiedoissa varoiteltu.

Pikkuisen vielä haravoida kopsuttelin ja sitten olikin aika lähteä mantereen puolelle. Kotiin oli kiva päästä ennen pimeän tuloa. Hiukan tuntui haikealta...

Myllykylässä nostettiin "mun" vene.

Vielä kuitenkin päästään saareen. Parin viikon kuluttua on mökkikauden päättäjäisten aika. Hyvä kuitenkin, että kaikki hankalammat asiat on nyt hoidettu - eihän sitä tiedä koska tulee lunta ja jäätä ja sit olis rantakallioilla pomppiminen kaiken maailman kiinnitysvaijerien kanssa hengenvaarallista.

Illalla vielä siivottiin Tassun kanssa kässäpussi valmiiksi alkavaa työviikkoa varten:

Tassun "apu" on siinä hommassa suorastaan korvaamaton... Tassun hännän tienoolla muuten on toinen neulomistani Touch-kaulureista päättelyä vailla. Neuloin kasin puikoilla ja mielestäni kauluri on mukavampi kuin edellinen, kympin puikoilla neulottu.

Illalla kotosalla neuloin huivin valmiiksi. Mökkineuleeksi olin varannut jotain helppoa ja kivaa. Keväällä neulomani puuvillainen "Naistenpäivähuivi" on ollut kiva ja suosittu ja ajattelin tehdä siitä syksyisen version. Katian Darling valikoitui langaksi ja puikkoina 4 mm Knit Picksit.

Oon aina ajatellut, että tämä väri on "ruska", mutta lauantain makkaranpaiston jälkeen totesin, että langan väri onkin "hiillos".

Kiva. Tykkään. Voisko tästä sanoa et yksinkertainen on kaunista?

En oo kovin hyvä ottamaan selfieitä... Vasta tänään päivällä huomasin, että täähän on aika veikeä juttu. Toinen pitsireuna on raidallinen ja päättelyreuna lähes yksivärinen! Ja istuu kaulalla nätisti.

Lankaa kului 94 g eli melkein kaksi kerää. Sisäinen insinöörini yritti yhden kerällisen jälkeen laskea huivin pinta-alaa. Et jos yks kerä on näin niin kaks kerää tekee näin. Huivi siis aloitetaan reunasta ja se kasvaa joka toisella kerroksella yhden silmukan pitkällä sivulla (=hypotenuusa).Ei taipunut meikäläisen järki. Oli pakko pyytää Karvisen laskupäätä avuksi. Eikä turhaan... Neliöjuuri sitä sun tätä jne. No joka tapauksessa tämä käytännönläheinen minäni laski, että yhteen päättelyreunan pitsisakaraan menee vajaa kaksi metriä lankaa ja yhden mallikerran aikana päätellään viis silmukkaa. Se teki 1 g/kaksi sakaraa. Digikeittöiövaakan avulla sain laskettua sopivan kohdan aloittaa huivin päättelyt niin et lanka riitti, mutta ei loppunut kesken. Tosi monimutkainen selitys... Joka tapauksessa kun huivissa on n. 120 silmukkaa, niin lankaa oli jäljellä 12 g ja se riittää just sopivasti.

Oli kova hinku saada huivi pingotuettua sunnuntaina, vaikka kaikki apuvälineet oli töissä. Käytin perinteisiä nuppineuloja sakaroihin ja vanhanaikaisia pitkiä puikkoja suoraan yläreunaan. Ja todenteolla kaipasin ennen niin turhina pitämiäni T-neuloja ja pingotusvaijereita...

Aamulla kävin hekmassa kuivuneen huivin pois meidän talon kuivaushuoneesta. Jos keväällä neulottu oli naistenpäivähuivi, niin tästä tuli YK:n päivän huivi.

Nyt me Tassun kanssa vähän rentoudutaan ja asennoidutaan tulevaan viikonloppuun ja Turun Messukeskuksessa järjestettäviin Osaava Nainen -messuihin. Sieltä Anjalinin löytää pikkuruiselta osastolta B/37. Tavataanko siellä?

Loma, juhannus ja pari huivia

Tietokoneet kiukuttelee mulle ja mä niille. Siinä syy pitkään blogihiljaisuuteen. Ja sitä seuraavaan megapostaukseen eli tähän. Pakko käyttää tilaisuus hyväksi kun tämä nyt vielä suotui aukeamaan... Kuten otsikko kertoo - vähän on lomailtu, juhannusta vietetty ja muutama silmukkakin siinä sivussa tikuteltu.

Juhannusviikolla "lomailtiin". Joku varmaan tykkäsi säästä, mulle olis riittänyt se tuttu vilpoinen luoteistuuli. Jotain pientä silti jaksoin touhuta. Niinkun kärrätä pöllejä metiköstä pinoon. Kunnes onnistuin hajottamaan kottikärryn renkaan. Jo toisen. Tassu luuli olevansa piilossa...

En sitten päässyt siitä kärräämisestä. Karvinen hankki kotsuihin umpipyörän... Sitä edes minä en saa rikki!

Kun olin tyttömäiseen tapaani taas kerran paikannut jeesusteipillä viime syksynä myrskyssä tärveltyneen veneeni, päästiin verkkojen laskuun...

Aina niukasti tuli kalaa, mut saatiin me sentään tällainen kummajainen:

Päätettiin, että se on savulahna! Myöhemmin meitä sivistettiin, et suutari. Eipä olla ennen moista nähty!

Torstaina saatiin se isompikun vene viimein vesille. Auringonlaskun jälkeen Karvis ehdotti pientä pyörähdystä Airistolle. Oli ihan tyyntä ja valoisaa. Minä pääsin kippariksi. Meno oli huimaa ja minä ihan tätinöissäni. Karvis ohjeisti kaasun ja trimmien kanssa ja minähän tottelin ja hihkuin innoissani kun lennettiin Finnlinesin aallolta toiselle! Karvis sen sijaan tärvelsi kyynärpäänsä... Miksi meni yllyttämään hullua eikä pitänyt kunnolla kiinni kauhukahvoista!

Tosin en tiennyt meidän lentäneen ilmassa ennen kuin oltiin jo takaisin kotirannassa... Niin paljon kierroksia oli ettei uni meinannut tulla silmään sinä yönä ollenkaan!

Juhannuksena vietettiin tutussa seurassa. Myös Tassu sai vieraaksi Paten:

Tänä vuonna jo minäkin sain rapsuttaa eikä se lymyillyt koko juhannusta metsässä kuten vielä muutama vuosi sitten. Tassun kanssa jakoivat ahvenfileet ja olivat muutenkin kamuja. Viimeeksi tavattiinkin uutena vuotena.

Juhannussää oli niin leppoisaa, että aikaa voitiin viettää rannaassa. Mulla tietenkin neulomus. Pikkuisen tuuli haittasi kaavion lukemista, kunnes Paten iskän viehelaatikot pääsivät hyötykäyttöön kaavionpidikkeenä.

Olipa mukavaa saada tartutettua neuleinnostus myös Paten äiskään. Edellisestä sukankutomisesta oli kulunut yli kolmekymmentä vuotta! Ylen uutinen Tyksin vastasyntyneiden osaston sukkavaraston tyhjyydestä sai hänetkin tarttumaan puikkoihin. Onneksi mun kaikenkattavasta lomakässäpussistani löytyi kerä vauvalankaa ja puikot ja juhannuksen aikana syntyi pari pikkuisia junasukan tapaisia Tyksiin vietäväksi.

Vain kerran saatiin kunnon sadekuuro niskaamme. Sateen lähestymistä oli mukavaa seurata laiturilta:

Vähän ajan kuluttua tulikin kiire juosta suojaan. Terassituoleja ei enää riittänytkään kaikille..

Sunnuntaiaamuna istuskelin rannassa kaffenkuppini kanssa ennen muiden heräämistä ja päättelin Tahitin silmukat. Ja voi itku! Lanka loppui 160 silmukkaa ennen aikojaan. Että harmitti ja ketutti. Olis ollu niin kiva saada huivi vamiiksi "lomakässynä". Ja sainhan minä... Nostelin vaan loput silmukat toistensa yli ja tipautin välillä muutaman langankierron ettei reuna kiristä. Luulin ohjeen langanmenekissä olleen virheen, mutta tosiasiassa oli itse lukenut väärin. Ihan selvästi siellä lukee et toista väriä 50 ja toista 100g. Mulla oli vaan kerä kumpaakin.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Lomat ja juhannuksetkin. Kaverin lähdettyä Tassu otti kunnon päikkärit kuusen alla:

Minä jäin vielä maanantaiksi mökille Tassun kanssa. Mustikat alkavat jo sinertyä:

Keräsin marjan sieltä ja toisen täältä ja sain kupillisen melkein kypsiä mustikoita! Sienimetsässäkin poikkesin. Ilman pienintäkään havaintoa kanttarelleista tuossa rutikuivassa metsässä.

Metsäkeikan jälkeen ryhdyin ympäristötekoihin. Eipä ole tullut mieleen, että se ainut kukka, joka saaressa kukkii vois olla vaarallinen. 40 vuotta sitten on kylvetty ekat ja jo noin paljon on levinnyt:

Vähän aikaa saksien kanssa pitkin puskia ja:

Sen verran kansalaistottelematon olin, etten ryhtynyt niitä kokonaan hävittämään. Saattaahan olla, että jonain päivänä pyörrän päätökseni olla ikinä enää värjäämättä lupiineilla, niin pitäähän siihen olla aineksia. Voihan olla, että hyvällä tuurilla saisinkin lupiinista jotain muuta, kuin rohkeaa peessiä!

Vielä ennen lähtöäni kattelin ympärilleni. Siis ihan turha mun on väittää ettei saaressa kuki mikään! Ainakin yksi päivänkakkara kukkii:

Ja betonin halkeamista pukkaa vaikka mitä!

Pahaa-aavistamaton katti koppaan ja kaupunkiin. Loma ohi!

Lopuksi vielä ne lomahuivit viimeisteltynä:

Naistenpäivähuivi yhdestä kerästä SMC Tahitia. Tällä kertaa tein 3mm puikoilla. Ohje se vanha tuttu mun oma. Tätä tikuttelin välillä, kun sinisävyisen huivin pitsikaavion seuraaminen ja tarinointi samaan aikaan kävi ylivoimaiseksi.

Ja se toinen - kolmen kerän huivi, joka mulla oli kahden kerän.

Eihän kukaan huomaa mitään? Tämän ohjeen löydät Prymin sivuilta. Puikot oli 3½ Zingit.

Juhannuksen jälkeen olen sitten kiukutellut tietävien koneiden kanssa. Välillä sentään olen rentoutunut:

Ja nyt ollaan taas töissä. Pop up kesäkauppamme on tänään avattu Mathildedalissa. Toivotaan sinne ja tänne paljon väkeä!

Eilinenkin päivä oli täynnä kivoja juttuja. Aamulla Matildassa rakennettiin kauppaa ja illalla neulomakerho merellä. Siitä reissusta voitte lukea Kaksertaseuran sivuilta. Nyt mulla alkaa olla kirjoituskiintiö (ja sulla varmaan lukukiintiö) täynnä ja ainakin puolet kuvista siellä on mun kännykästä.

Palaan linjoille jos nää tieturit ovat suopella mielellä. Heippa!

Naistenpäivähuivi

Mulla oli huivitus. Ja visio.  Ja uus lankakin. Aloin sitte totetuttamaan sitä visiotani luomalla silmukat ja ryhtymällä tikuttelemaan. Äkkiähän taas kävi ilmi, etteivät päässä oleva visio ja se, mitä puikoilta tulee ulos vastaa ollenkaan toisiaan. Mut ku en viittiny purkaa eikä tämäkään tuotos hassumalta näyttänyt (ja messubussiin tarvittiin sopivan aivotonta kässyä) niin pistelin menemään kerällisen.

Tämmöinen valmistui sopivasti Naistenpäiväksi:

 Lankana ihanan ohut kesäpuuvilla SMC:n Tahiti. kerässä on hulppeat 280 metriä, materiaali 99% puuvillaa ja 1% polyesteriä. Puikot 3½ KnitPicksin vaihtopäiset 80 cm kaapelilla. Kerä riitti pikkuruiseen kesähuiviin hyvin, kahdesta tulee jo ihan mukavan kokoinen. Ja vaikka langassa on metrejä hurjasti, niin se ei silti tunnu yhtään ohuelta. Huivin yläreuna on suunnilleen metrin mittainen ja korkeus siinä 40 senttiä.

Kaulattimen voi pukea toisinkin päin.

Jostain syystä olen viime aikoina ihastunut ainaoikeaan… Oikeastaan huivista tuli niin kiva et kirjoitin siihen parin rivin ohjeenkin.

Reunapitsi ryövätty paljon käytetystä tiskirättimallista. Se on kiva ja yksinkertainen.

Oon koko ajan enemmän ja enemmän tykästynyt Knit Blockerseihin. Sääsätää aikaa ja sormia pingotusvaiheessa ja reunat saa ihan oikeasti suoriksi.

Ja T-neulat on kanssa saaneet tämän hilavitkuttimiin hitaasti lämpenevän hyväksynnän.

Tää lanka tietenkin on mukana vähän yli viikon kuluttua Turun Kässsämessuilla. Kuten myös moni muu lanka ja tilpehööri. Yhtään ei tykätä huonoa jos ehdottelet jotain messuille tuotavaa tai teet vaikka tilauksen etukäteen, koska koko puotia ei mitenkään voi pakata mukaan.

Viime viikonlopun messureissun lisäksi en sitten paljon muuta tehnytkään ku neuloskelin ja ajelin kodin ja sataman väliä neljä kertaa. Oli kivaa tavata siinä kuskatessa vanhaa koulukaveria ja hänen tytärtään ja maanantai-illan viimeisen reissun jälkeen me oltiin Tassun kanssa ihan mykkyrällä, kun saatiin Mummilta ja Pappalta yhteinen (perinteinen) laivatuliainen eli katkarapuleipä:

Minäkin sain muutaman katkiksen… 

Tänä aamuna sen sijaan meinasin saada halvauksen! Olin kaikessa rauhassa lähdössä töihin ja kansalaisopiston kässyihin (tänään keksittiin et se on meidän ryhmäterapiaa). Hirveän iso keltainen kaivinkone ilmestyi olkkarin ikkunan eteen ja alkoi kaivaa maata meidän kodin alta!  Minä taisin pelästyä enemmän kuin Tassu. joka taisi olla vaan utelias et mikä siellä ulkopuolella rymyää… Joka tapauksessa nappasin kissan kainaloon, heitin sen kuljetuskoppaan ja soitin Karviselle ilmoitusluontoisesti et nyt on sen huoltajuusaika loppuviikon ajan. Saapa nähdä miten isä-poikasuhde parin päivän aikana kehittyy. Päivällä sain kuvaviestin ja tekstiosassa ei kauheasti kiitelty Tassun kiipeilyä iskän kalliiden kaiuttimien päällä…