Vuoden naistenpäivähuivi ja Rusettihuivi Tassusta

 Jokavuotinen Naistenpäivähuivi valmistui just ja just oikeaan aikaan:

Perinteenähän on joka vuosi tikutella uusi Naistenpäivähuivi kevään ekasta uudesta tulokkaasta. Tänä vuonna tulokas on Austermann Soleia. Suloisen pehmeä ja nätti kakku, jossa puolet puuvillaa ja toinen puoli bambuviskoosia. 3½ puikoilla. 1 kerä, 100g ja 320 m.

Eka Naistenpäivähuivi syntyi vahingossa. Vuonna 2016. Voi kauhiaa - ens vuonna täytyy pitää kymmenvuotisbileet!

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Pari viikkoa sitten mun puotipuksuna alkamisestakin tuli kuluneeksi 23 vuotta. Juhlistin synttäriviikon jälkeen vielä itsekseni vaeltavien lahjatulppujen (kiitos Ida)ja uusien lahjavilliksien (kiitos Kikka L.) kanssa itsekseni viikko sitten mökillä.

Blogikissa Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle tuli kuluneeksi kolme vuotta maaliskuun ekana. Siksipä hänellekin kynttilä sinne katajatten viereen. Siellä oli hyvä tirppatähystyspaikka ja viimeinen lepopaikkakin.

Mietin hetken otsikkoon bolgikissan uutta elämää, mut ajattelin sen olevan sopimaton... Kun kissa tekee tuhmuuksia, niin aina uhkaillaan sen päätymisestä rukkasiksi. Oikeasti tuhmuuksia ei koskaan tee kissa vaan joku näkymätön Miurami. Tassun karvoista ei tullut rukkasia (vielä), mutta hitti eli Rusettihuivi:

Langan kehräsi @kerstinmärtins. Tassun kummitäti oli ihmeissään - Kummipoikahan oli musta eikä ruskea! Jänää on, et kauluri ei yhtään kutita. Tosin sen valmistuttua Soakkasin sen. Lanka tuntui jotenkin rasvaiselta. Kummallista, kun ajattelee miten siistejä kissat ovat ja miten paljon ne pesevät turkkiaan koko ajan!

Lankaa on vielä jäljellä - Ehkäpä rukkasten verran... Ja karvojakin monta pöntöllistä.

Pari viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista:

Kaavoja on piirretty vaikka kuinka ja mekkokankaitakin hankittu. Jostain syystä koskaan kaava ja jemmassa oleva kangas ei sovi yhteen. Puhumattakaan inspiraation puutteesta. Tästä tuli kuitenkin ihan kelpo - ainakin tulkitsen niin, koska ainakin kaks ihmistä on tällä viikolla kysynyt et olenko laihtunut. En oo. Mekko Suuri kässylehti 2/2025.

Taitaa olla joku neljäs tai viides kerta, kun opettelen neulekinnasta. Salon Seudun kädentaitajien teemaillassa jälleen taas kerran. Ope antoi "kotiläksyksi" heti kotiin tultua tehdä muistinvirkistys. Ja minähän kuuliaisena...

Oliskohan neulakinnasasiassa niin et kuudes tai seitsemäs kurssi toden sanoo?

Fiilistelin viikko sitten Kesäkirjaleffaa mökillä. Kummitytön kanssa molemmat heti bongattiin elokuvan rantakalliolla penkki. Ihan samanlainen kuin isän tekemä:

Maisema tosin hiukan eri, mutta tunnelma... Tyyntä oli, jäätöntäkin, mutta tuuli on tehnyt pesiään:

Tänään yhdet nelikymppiset ja ensi viikolla kohti Turun Kädentaitomessuja. Tuttuun tapaan löydät meidät C-hallista osastolta 74. Nähdäänkö siellä?

P.S. Torstaihin klo 15 mennessä tehdyt verkkokauppatilaukset voit noutaa messuilta ilman toimituskuluja!