Viimeisiä helmiä eli vauvan body, mekko ja sukat

 Asiakaalla oli tarkoitus neuloa sukuun tulevalle vauvelille body, sukat ja mekko. Langat ostettuina, mutta sitten tuli jotain ja pyydettiinkin hätiin lakakaupan tätiä. Ja sehän suostui - taitaapi olla viimeiset tällä langalla tikuteltavat.

Ensin pikkuruinen body. Lankana teetee Helmi, menekki 53 g. Ohje Suuri Käsityö 2/2016 -lehdestä. Lahkeiden suut, käden- ja pääntiet huoliteltu rapuvirkkauksella. Puikot taisi olla 3 mm koukku 2½. Ohjeessa olalla oli painonapit, mutta mun mielestä painonapit ja neule ei oikein sovi yhteen. Siispä tuollaiset suloiset helminapit.

Sukkien piti olla "prinsessat", mutta mun palmikko ei sytyttänyt. Siispä keksin soveltaa mekon aaltoneuletta sukkiin:

Teetee helmeä edelleen. Puikot 2½ Zingit ja menekki 21 g. Mekolla ei ollut kiirettä joten väliin viikonloppu ja jotain ihan muuta.

Teeteelenkojen tarina loppui ja samalla koko mun lankakauppiasurani pisin ja paras yhteistyö. Tuntuu haikealta. Samalla vähän sekavalta - aika monen suositun langan tilalle pitäisi löytää joku korvaava. Yhtä hyvä ja järkevän hintainen. Siispä päädyin helmen korviketta etsiessäni tilaamaan monilta eri toimittajilta testattavaksi pussillisen valkoista vauvalankaa... 

Eka oli valkoisen sijaan likaisenharmaa, toka luonnonvalkoisen sijaan rumankeltainen, kolmas ja neljäs laadultaan ookoo, mutta hinta monta euroa kalliimpi! Lopulta päädyin Katian Merino Babyyn.

Testasin tietenkin vertaamalla tuttuun ja turvalliseen:

Vasemmalla helmestä neulotut (tällä kertaa puikot 2,25 mm), oikealla Baby Merinot (puikot 2½). Lanka on kaapelikierteistä ja jälki tosi nättiä. Metrejä kerässä on vain 165, mutta tykkään kovasti. Ainut harmistus on, ettei siitä löydy melerattuja harmaita. Me suomalaiset kun tykätään iloisenharmaista. Helmeä on vielä vähän varastossa, mutta viimeisiä viedään.

Mekkokin on jo melkein valmiina. Helminapit puuttuu ja vyötärön silkkinauha:

3 mm puikoilla (ja 2 ½ mm DMC koukulla viimeistelyt), menekki 96g.

Just nyt on paljon mietittävää. Viikolla uutisoitiin siitä, miten neulominen auttaa keskittymään palavereissa. Itse olen ain inhonnut palavereja ja tässä joku aika sitten meinasin ihan polttaa päreeni, kun asioita vatvottiin ja jähnättiin, aikaa kului eikä valmista tullut. Siinäkin tilanteessa olis ollu hyväksi ihan perus sukkaneule tai vaikka tämän mekon helma. Seuraavaan sessioon varaudun paremmin...

Toinen rentouttavaa ja ajatuksia selkiyttävää on se, että tekee jotain ihan muuta ja mielellään fyysistä. Viikko sitten oli tilausuus:

Eipä tuokaan ihan helposti syttynyt.Välillä piti käydä kutomassa kolme kerrosta mekkoa ja päättää et nyt en luovuta - Johan pyromaanilta menis maine! Ison kuusen oksat piti karsia, havut polttaa ja samalla hävittää puodin yli kymmenen vuotta vanhat paperit. Kakskymmentä kiloa. Syttyihan se ja koko päivä siinä meni:

Myös syksyllä kaatuneen puun loppukin päätyi pinoon odottamaan jatkojalostusta. Kiitos supermiehille. Apua saa kun kehtaa pyytää.

Seuraavana aamuna tiesi tehneensä jotain... Sängystä nouseminen osoitti, että mulla on lihaksia :) 

Kässyjen ja riehumisen jälkeen viikolla käytiin kummitytön kanssa katsomassa elokuva - Tove Janssonin Kesäkirja. Kaunis ja herkkä leffa ja teatteri Kino Kilta saa täydet suositukset: Pieni tila, vähän ihmisiä ja elokuva alkoi ilman räiskyviä mainoksia! Ennen elokuvaa treffattiin Blankossa.

Ja vielä pari päivää hurinahoitoa Bigin kanssa! Voisko olla parempi viikko? 

Kaikesta sekavuudesta huolimatta en heitä puikkoja nurkkaan enkä hanskoja tiskiin. Tosin polttoprojektin päätteeksi perinteiseen tapaan piti vielä heittää paljon nähneet työhanskat nuotioon:

Uusin työrukkasin eteenpäin!