Vuoden naistenpäivähuivi ja Rusettihuivi Tassusta

 Jokavuotinen Naistenpäivähuivi valmistui just ja just oikeaan aikaan:

Perinteenähän on joka vuosi tikutella uusi Naistenpäivähuivi kevään ekasta uudesta tulokkaasta. Tänä vuonna tulokas on Austermann Soleia. Suloisen pehmeä ja nätti kakku, jossa puolet puuvillaa ja toinen puoli bambuviskoosia. 3½ puikoilla. 1 kerä, 100g ja 320 m.

Eka Naistenpäivähuivi syntyi vahingossa. Vuonna 2016. Voi kauhiaa - ens vuonna täytyy pitää kymmenvuotisbileet!

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Pari viikkoa sitten mun puotipuksuna alkamisestakin tuli kuluneeksi 23 vuotta. Juhlistin synttäriviikon jälkeen vielä itsekseni vaeltavien lahjatulppujen (kiitos Ida)ja uusien lahjavilliksien (kiitos Kikka L.) kanssa itsekseni viikko sitten mökillä.

Blogikissa Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle tuli kuluneeksi kolme vuotta maaliskuun ekana. Siksipä hänellekin kynttilä sinne katajatten viereen. Siellä oli hyvä tirppatähystyspaikka ja viimeinen lepopaikkakin.

Mietin hetken otsikkoon bolgikissan uutta elämää, mut ajattelin sen olevan sopimaton... Kun kissa tekee tuhmuuksia, niin aina uhkaillaan sen päätymisestä rukkasiksi. Oikeasti tuhmuuksia ei koskaan tee kissa vaan joku näkymätön Miurami. Tassun karvoista ei tullut rukkasia (vielä), mutta hitti eli Rusettihuivi:

Langan kehräsi @kerstinmärtins. Tassun kummitäti oli ihmeissään - Kummipoikahan oli musta eikä ruskea! Jänää on, et kauluri ei yhtään kutita. Tosin sen valmistuttua Soakkasin sen. Lanka tuntui jotenkin rasvaiselta. Kummallista, kun ajattelee miten siistejä kissat ovat ja miten paljon ne pesevät turkkiaan koko ajan!

Lankaa on vielä jäljellä - Ehkäpä rukkasten verran... Ja karvojakin monta pöntöllistä.

Pari viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista:

Kaavoja on piirretty vaikka kuinka ja mekkokankaitakin hankittu. Jostain syystä koskaan kaava ja jemmassa oleva kangas ei sovi yhteen. Puhumattakaan inspiraation puutteesta. Tästä tuli kuitenkin ihan kelpo - ainakin tulkitsen niin, koska ainakin kaks ihmistä on tällä viikolla kysynyt et olenko laihtunut. En oo. Mekko Suuri kässylehti 2/2025.

Taitaa olla joku neljäs tai viides kerta, kun opettelen neulekinnasta. Salon Seudun kädentaitajien teemaillassa jälleen taas kerran. Ope antoi "kotiläksyksi" heti kotiin tultua tehdä muistinvirkistys. Ja minähän kuuliaisena...

Oliskohan neulakinnasasiassa niin et kuudes tai seitsemäs kurssi toden sanoo?

Fiilistelin viikko sitten Kesäkirjaleffaa mökillä. Kummitytön kanssa molemmat heti bongattiin elokuvan rantakalliolla penkki. Ihan samanlainen kuin isän tekemä:

Maisema tosin hiukan eri, mutta tunnelma... Tyyntä oli, jäätöntäkin, mutta tuuli on tehnyt pesiään:

Tänään yhdet nelikymppiset ja ensi viikolla kohti Turun Kädentaitomessuja. Tuttuun tapaan löydät meidät C-hallista osastolta 74. Nähdäänkö siellä?

P.S. Torstaihin klo 15 mennessä tehdyt verkkokauppatilaukset voit noutaa messuilta ilman toimituskuluja!

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäseen loppuu tämän vuoden tulppukausi. Siispä näillä kauden viimeisillä toivottelen teille neuleikasta pääsiäistä! Ennen superpitkää päivitystä...

Viime kuukausi on mennyt neulomusten kannalta ihan hukkaan. Uusia lankoja on tupsahdellut puotiin, mutta ainut puikoilta valmiina pudonnut on Regian jännä froteesukkalanka. josta tikuttelin joogasukat.

Lanka on superpehmoista puuvillan, villan ja polyamidin sekoitusta Regian Energy Flowta. 2½ puikoilla tikuttelin. Lankaa jäi niin paljon, että olishan noihin voinut tehdä kantapään ja varpaatkin! Moni on ihastunut tähän pikkuisen uudenlaiseen lankaan ja monet saunasukat siitä on jo tikuteltu.

Suuri kässärilehti kunnostautui "säästävinkeillä". Tarkoitus oli varmaan ihan hyvä, mutta metsään taisi mennä. Lavikon Merja avasi rohkeasti sanaisen arkkunsa ja päästeli ajatuksensa instaan ja naamaan. Minäkin peesasin, vaikka en normaalisti ota kantaa mitenkään vahvasti. Peruin kuitenkin lehden tilauksen. Markettilankojen ja lankakauppojen vastakkainasetteu oli räikeää. Toivottavasti palautteet ja somemyrsky näkyvät lehdessä jatkossa. Voisivat vaikka kertoa, että lankakaupoista löytyy lankoja monen kukkarolle sopivaksi ja lisäksi saa neuvot ja ohjeet kaupan päälle.  Kaikkein eniten kuitenkin harmistuin vinkistä, joka oli oikeasti väärä ja kertoi aika paljon toimittajan asiantuntemuksesta... 

Joopajoo... Paksua lankaa ei todellakaan kulu vähemmän! Aikaa toki säästyy. Vinkki sekin.

Mutta mutta - Kyllä minäkin jämistelen ja kierrätän! 

Mökkivillapaitani jämäCedrosta oli ihana. Mutta vähän liian iso. Eikä se pitänyt tuulta eikä sadetta. Ajattelin et jos hiukan huovuttaisin... Kun olin sen jo kerran villaohjelmassa pessyt, niin ajattelin tavisohjelma kolmessa kympissä olis hyvä. Ei ollut. Tuli minipaita. Ei mahtunu peltipaita päälle. Onneksi löytyi ystävän tytär, joka on aikuinen, mutta sopivan pikkuinen. Ja tykkää ulkoilusta villassa. Mitä opimme? Jos vyötteessä sanotaan et villaohjelma niin sitä kannattaa noudattaa!

Takaisin kierrätykseen. Uutta mökkivillapaitaa siis pukkasi. Sain yli vuosi sitten Ellulta Petite Knitin ylhäältä alas ohjeen enkuksi. Mun piti selvittää miten se toteutetaan ja mitä tarkoittaa ne germaanit lyhytkerrokset sun muuta. Ylhäältä alas ei houkutellut, mutta oli tarve uudelle lämpimälle ja lupaus selvittää mysteeri.

Lankana siis Rowanin Felted Tweedin jämiä kaksinkertaisena jos jonkinlaisten mohairien kanssa! Kuka väittää ettei lankakauppias kierrätä ja säästä myös itse? Tässä kuvassa näkyy toi jännä rakenne. 

Felted Tweedin jämiä on kertynyt vuosien varrella monista projekteista. Ne on kaikki kerätty Mammutilta aikoinaan saamaani farkunpaloista ommeltuun merimiesreppuun ja ne ovat todellakin matkanneet saarten ja matereen väliä! Jämät ovat kertyneet Neulefriikin kirjoneuleesta (11 vuotta sitten), omasta räsymattomneuleesta  (10 vuotta sitten), Rowanin peittocalista (8 vuotta sitten). Ja ties mistä muista. Ollaan kiikutettu Piikun kanssa säkkiä ees sun taas ja käytetty aina mitä tarvitaan ja tietenkin hankittu tarvittavia värejä lisääkin. Aina niitä jämiä on jäänyt... Tämä jämistely lähti jouluyönä purkamastani villatakinalusta - en tarkalleen muistanut mikä idea alunperin oli, koska tekele oli marinoitunut vaatehuoneen nurkassa merimiessäkissä yli vuoden... 

Se on ihan hassu. Ruma ku mikä. Pehmeä. Hölmö. Ihana. Myös kaikki mohairit on jämälankapussista puodin hyllystä. Jatkoin aina seuraavalla kun edellinen loppui. Yhden kerän (toi turkoosi) jouduin "ostamaan" takaisin (annoin vaihturiksi sukkalanganjämiä) Mopsin kanssa neulovalta, koska sopivaa kylmää sävyä ei enää löytynyt. Jämiä on vieläkin jäljellä oranssin ja vihreän sävyjä jotain 200 grammaa.. Niistä tulee vaikka mitä!

Viime vuonna Turussa ei ollut kässämessuja ollenkaan. Tänä vuonna messujen lisäksi paikalla oli myös Tilkkupäivät. Siispä Piiku jo tosi ajoissa ilmoittautui kaveriksi osastolle. Hirmu kivaa taas oli ja porukkaa kivasti! Ilman apua olisin ollut tosi helteessä!

Juuri lauantain hässäkkähetkenä Piikulla oli tilkkutyöpaja ja "puikkoihin" hyppäsi (tai siis taisin komentaa) ohimatkalla sattumoisin paikalle osuneen @lankamatkalla Miian, joka esitteli Unicorneja kuin vanha tekijä!

Ja Käpypitsiyhdistyksen @annelisep oli etukäteen varoittanut käpyjen tarpeesta. Eikä ihan turhaan....

Kaiken keskellä piti just ennen messuja vääntää tenttivastaus. Ajattelin, et voihan sen aina uusia ja heitin tajunnavirtaa esseevastaukseksi. 800 sana oli suositus ja aika paljon vaille jäi. Tällä viikolla tuli arvosana kolmonen! Enää yksi tentti edessä toukokuussa. En todellakaan oo mikään yliopisto-opiskelija, mutta tämä kasvastus- ja aikuiskasvatustieteiden perusteet vedetään loppuun vaikka päällä seisten ja ilman valmiita käsitöitä! Ja sit opiskelutauko. Ainakin syksyyn asti.

Uusi kokemus mulle on ollut viime syksystä alkaen Salon kansalaisopiston Neuleklubin "emännöinti". En voi sanoa et ope, kun siellä kaikki tekee omiaan ja varsin harva tarvii varsinaista opastusta. Joskus saan onneksi tuntea olevani tärkeä pienien vinkkien myötä. Olen alun jälkeen oppinut, että siellä tärkeintä on yhteisöllisyys ja kiva tunnelma! Ja kaikkien kannustus ja positiivinen rohkaisu. Ja ne kahvitauot 😂 Jokainen tulee sellaisena kun on ja tekee mitä tykkää. Oliskohan niin, että itse olen oppinut eniten?

Salon Kansalaisopiston kädentaitoryhmien näyttely on Salon kirjastossa 26.3.-12.4. Kirjaston aukoioloaikana. Go there!

Tätäkin kirjoitusta tehdesä olen linkkeihin selaillut vanhoja blogikirjoituksia. Tippa tulee silmään monta kertaa, kun Tassu on päätähtenä melkein jokaisessa kirjoituksessa. 14 vuoden ajan keräsin furminoituja karvoja talteen. Joskus jopa uhkaillut kuritonta kattia, että jos ei ole kunnolla niin päätyy rukkasiksi!

Nyt se on lähellä. Klubin Kerstin kehräsi 100% "tassulankaa"! Tällä hetkellä vaan silittelen ja halailen. Ehkäpä joskus vielä raaskin kokeilla puikoilla.

Itsekin pääsin kokeilemaan kehruuta, mutta siitä ei tullut edes "taidelankaa". Klubissa vieraillut nuori nainen puolestaan osoitti, että vanhat vois opetella käyttämään juutuubia neulakinnsopinnoissaan:

Kunhan tästä nykyisestä opinnosta pääsen eroon, niin seuraavana keskityn johonkin paljon mielekkäämpään ja varsinkin hauskempaan - niinkuin neulakintaan opetteluun!