Islantilainen Riddari lapselle Fjallalopista ja ikuisuusneule

 Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!

Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.

Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.

Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:

Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?

Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...

Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...

Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:

Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,

Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½. Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.

Puodin takanhuoneessa viime viikolla opeteltiin neulakinnasta... 

Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! 

Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:

Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.

Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan...  Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.

Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....

Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:

Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.

Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!

Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!

T-paita kierrätyslangasta, purkkivärjäystä ja kesänviettoa

Puodin uusin DMC Eco Vita -lanka pomppasi puikoille ja pitkään jatkunut neuleplääh hellitti viimein! Tänään sain valmiiksi viimeisimmässä Kotiliesi Käsityö -lehdessä julkaistun T-paidan.

Lanka: DMC Eco Vita, puikot resoreissa 3½ ja muuten 4½ Knit Pro Zingit 60 ja 80 cm kaapeleilla. 

Lanka on kivaa neulottavaa (ja varmaan virkattavaakin) ketjumaisen rakenteensa vuoksi. 100 gramman kerässä on hulppeat 250 metriä. Eco Vita on kokonaan kierrätysmateriaaleista valmistettu lanka, jossa on 80% puuvillaa ja 20% muita materiaaleja. Värikartassa on kolmekymmentä toinen toistaan kauniimpaa väriä (miks mä valitsin tän harmaanvihreän? Väri on tosin hiukan nätimpi oikeasti). Tähän M-kokoiseen paitaan kului 2,5 kerää. 

Lanka oli niin kivaa neulottavaa, etten paiskannut puikkoja mereen, vaikka lehden ohje olikin taas pikkuisen outo. Siinä ei suoranaisesti virhettä ole, mutta tulkinnanvaraa kyllä. Taka- ja etukappaleiden raglanin alku oli tosi kummallisesti selitetty ja vaati pikkuisen pohdintaa, laskinta ja purkua. 

Edeltävä viikko meni ihan kesämeiningillä eli olen taas heittäytynyt asunnonsäästäjäksi. Maanataina töiden jälkeen palasin mökille, tiistaina etäilin paperihommissa, koska illalla oli kesän ekat Kakskertaseuran laiturineulojaiset vastarannlla. Keskivikkona töiden jälkeen hurautin Attun äidin ja isän mökille. Sieltä sitten perjantaina illanistujaisiin Turkuun.

Tiistai-iltana keräilin ennen nukkumaanmenoa lupiininlehtiä. Puodin kassakoneen viereen rakennettiin taas purkkivärjäyskokeilu. Tällä kertaa mukana oli myös aluna ja väriä yritetään Lankavan Sujuva-sukkalankaan. Heinäkuun alussa taas jännitetään tuliko väriä ja minkälaista!

Torstaina meillä oli äidin kanssa "tyttöjen ilta". Iltapalaa nautittiin ulkona koska kesä. Äidillä oli tosin mun kahdeksankytluvulla tekemä Purjeveneet-villapaita lämmikkeenä. Toi vois muuten olla aika makee tehdä Lettlopista! Siinä olis varmaan tarpeeksi ja oikeanlaisia värejäkin. Ohje on jossain tallessa vieläkin.

Puutarhatonttu piti meille seuraa:

Perjantain illanistujaisissa oli muutama laivainsinööri ja puheet tietenkin liittyivät paljolti mereen, laivoihin ja veneilyyn. Kalajuttujakin kerrottiin ja olin aistivinani vähän kilpailua siitä, kuka on suurinta laivaa päässyt ohjaamaan. Siksipä lauantaina mökiltä piti lähettää kuva meidän "pursistamme". Mun on 3,75 metrinen ja Karvisen peräti yli neljä metriä!😂

Eläimellinen meno saaressa jatkuu. Täplää ei olla tänä viikonloppuna nähty kuin vilaukselta. Sorsapoikueessa oli kahdeksan vauvaa.

Tässä vaiheessa ne on vielä ihan söpöjä, mutta annas olla kun mustikat kypsyy! Ja meiltä puuttuu mustikkavahti. Tassu aikoinaan piti tehokkaasti sorsat poissa tontilta. 

Aamun "herättäjistä" en ehtinyt saamaan kuvaa. Kurkipariskunnalla on kaksi poikasta. Tepastelivat tuossa pihalla kun heräsin. Komeita lintuja ovat, mutta niillä on kamala ääni!

Huomenna alkaa Taito Etelä-Pohjanmaan mysteeri-yhteisneulonta Kesäleikki ja siihen aion osallistua. Lanka on teetee helmi ja siinä on tarkoitus neuloa lapsen neuletakki ylhäältä alas erilaisilla pintaneuleilla leikitellen. Ohjeen osat julkaistaan Facebookissa ja myös verkkosivuilla. Suositusvärit on niin plääsyjä, että oman nuttuni aion tehdä uudesta purppuraväristä (250).