Lettlopin "pikkusisiko" Fjallalopi saapui puotiin pari viikkoa sitten. Samalla myös ohje Riddarin lasten versioon. Ja puikoillehan se heti piti saada!
Muutamien mutkien jälkeen kaikki langat pääteltyinä ja odottamassa viimeistelyä.
Lepuuttajat oli mainio tapa säilöä kainlon silmukat kun hihat ja miehusta yhdistetään.
Pyöräytin kolmessa kympissä villaohjelmassa ja tässä lopputulos:
Puikot 3 mm resoreissa ja 3,5 miehustassa. Menekki 7 kerää eli pohjaväriä 3, peessiä 2 ja vihreää ja keltaista 1. Jotenkin tuo peessi imee värit naapureista. Olisi pitänyt valita vahvemmat kuviovärit. Kaikkia jäi ihan kunnon nöttöset. Olisko ideioita?
Fjallalopi on "isoveljeään" Lettlopia ohuempi: 50g=150m. Nämä islantilaiset ei vieläkään kuulu omiin suosikkeihini, mutta nyt on ainakin puodissa joku hypisteltävä malli tästäkin. En hirveästi tykkää siitä, että neulomispaikan tuolin alla on karvakasa - varsinkin kun neuloin tätä iltaisin viimeviikkoisessa kortteerissani, jossa oli tumma puulattia...
Kun alkaa tökkiä, niin tökkii kunnolla.DMC:n eco vitan keltainen houkutteli jo alkuvuodesta. Aloitin innoissani ylhäältä alas, mutta ketutus iski kun ohjeessa oli (Omasta mielestäni) puute. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen, mutta ei mun kysymykseeni,. Purkaleeksi päätyi. Seuraavaksi oli oma visio isoäidinneliöistä ja neuleista yhdessä. Neliöitä toki syntyi...
Neliöt ovat tallessa Katian Granny Bloggerissa "somisteena", mutta muu päätyi purkaleeksi. Kieriteltyäni kässäpussissa kolmea kerää monta kuukautta lopulta otin itteeni niskasta:
Ihan väärinpäin neulottu toppi. Suomeksi sanottuna ylhäältä alas. Malli oli jossain kässylehdessä ennen kesää. Tässä mua kiinnosti tuo olkapäiden muotoilu. Ja pitihän ne alotetu kerät johonkin hassata! Idan päällä tuo näyttää ihan napapaidalta,
Puikoista en muista - jotain 4 tai 4,5 ja resoreissa 2½.
Eco Vita on kierrätyspuuvillaa ja sen rakenne on ketjumainen. Ihanteellista sekä neulomiseen että virkkaamiseen ja monen mielestä lopputulos on jotenkin pellavamainen.
Einiinkovinhyvin lopputuloksin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!
Lauantaina neuleklubin jälkeen kotimatkalla poikettiin Paimiossa
Villan Voimaan. Siellä olisi ollut neulakinnaskurssi. Mukaan ei ehditty, mutta lasin takaa näin, että siellä syntyi myös sitä toista kerrosta... Parsimuspajassa oli hiljaista, mutta ohjaajan lapsuuden rakkain nalle siellä sai uutta pintaa:
Hieno tapahtuma - mulle vaan työviikon jälkeen ihan liikaa ihmisiä. Toki ostin silmukkamerkkejä (niitä ei koskaan ole liikaa) ja yhden kirjan. Herkkulangoista pysyin loitolla.
Kotimatkalla perinteinen navigaaattorieksymä. Yhdestä risteyksetä väärään suuntaan... Edellinen navikeikka päätyi Turun sijaan Keravalle - tällä kertaa luulin päätyväni Hämeenlinnaan. Naurettiin, et hyvä kun tankattiin aamulla! Lopulta löytyi opasteista kaunis sana: Turku! Pikkasen ku jossain Heli Laaksosen jossain ikivanhassa runossa, jossa oli Helsingin linkkariaseman kaunein pysäkki: Laituri 1: Bussi Turkuun.
Viime viikko siis meni talonvahtina ja Bigikissan karkkiautomaattina. Miten ihanaa olivatkaan hurinahertykset loppuviikon aamuina! Taas alkoi kissakuume. Tosin talon haitekin kanssa oli pieniä kommelluksia: Miten keittää kananmunia hellalla, jossa ei ole yhtään nappulaa? Tai miten ihmeessä suihkun vettä saa tulemaan ylhäältä eikä vaan hanasta? Mun touhuista olis saatu hyvät hauskat kotivideot! Onneksi oli järvi ja matkalla töihin saatoin käydä kotikotona suihkussa. Sauna järven rannalla sentään oli ihan perinteistä puulla lämmitettävää sorttia....
Sunnuntaina kaikki ihanuus oli ohi. Vielä viiemiset uinnit, saippuakuplat ja karkit Bigille ja paluu arkeen ja kotikotiin Turun Päivänä. Kolme koneellista pyykkiä. Pikainen vilkaisu maustekaappiin ja Fölillä Torille täyttämääm varastot:
Reissu kesti tunnin - samalla lipulla takaisin. Jotenkin kaikki tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä on nykyään liikaa.
Pienen osan Bigistä nappasin mukaan lähtiessä: Viikon aikana furminoidut karvat toimii stressipallona!
Ihana syksy on alkamassa. Ja mun seuraava asunnonsäästäjäreissu. Pitää mennä luomaan silmukat matkakässyä varten. Heippa ja kuulumisiin!
Hieno lapsen pusero ja hyvä hypistelykappale. Liisa on tehnyt kissansa karvoista korvakorupallot, oli aika kivat. Lippuhan on voimassa 2 tuntia niin ei tarvii kiirehtiä. Mä en uinut yhtään luonnonvedessä tänä kesänä, kääk!
VastaaPoista